Tämän kurssin käynnistyminen oppilastasolla on ollut sanalla sanottuna hankala. Suurin osa tämän kevään opinnoistani on englanniksi, eikä tämä kolmas kieli – eli toinen kotimainen – tunnu oikein asettuvan korvieni väliin. Kurssi on kyllä alkanut hyvinkin johdattelevasti; Olen nauttinut kovasti Peukaloisen mukana tehdystä opettavaisesta kiertomatkasta ja samoin ruotsalaisesta kirjallisuuskatsauksesta. Tehtävät ovat olleet aktivoivia ja motivoivia, mutta henkinen käsijarru on jämähtänyt paikoilleen; Alkukankeus on kroonisesti pitkittynyt.
Tilanne vaati siis radikaalia toimintaa; pitkän ja syvän sukelluksen ruotsalaisen ympäristölainsäädännön kaninkoloon. Valtavan aineistomäärän lähestyminen on hankalaa ja kokonaiskuvan muodostaminen laahaa. Oman hidasteensa tiedonhankintaan tuo oikeiden termien löytäminen. Olen tottunut Suomessa käytettyihin ruotsinkielisiin ilmaisuihin, mutta Ruotsissa osallistaminen ei ole deltagande, vaan yllättävän usein medbörgardialog. Mielenkiintoista!
Tehtävänämme on selvittää kaupunkien viheralueisiin liittyviä kysymyksiä. Ruotsalaisen asuntoviraston, Boverketin, sivustolta löytyvä vakuuttava tietopankki esittelee monenlaisia tapoja implementoida lainsäädännön tavoitteita käytäntöön. Sivuston kautta löytyvät selvitykset esittelevät hyvinkin yleistajuisia ja uskottavia työkaluja esimerkiksi ekosysteemipalvelujen suunnitteluun. Näistä tiedoista olisi ollut valtavasti hyötyä vaikkapa viime syksyn Green area planning -kurssilla, jolla tutkimme Helsingin ekosysteemipalveluja ja niiden hyödyntämistä opetuksessa.
Kaupunkien tiivistymiseen liityvistä haasteisista on tehty Ruotsissa erilaisia selvityksiä, mutta ne eivät kuitenkaan käy läpi siihen liittyvää lainsäädäntöä. Selkeimmäksi lähteeksi tehtävän suorittamiseksi asettuukin siis varsinaisten lakitekstien lisäksi kaupunkien viheralueiden (myös) strategiseen suunnitteluun keskittyvä Grönplan – En Handledning -julkaisu vuodelta 2020. Se käsittelee viheralueiden suunnitteluun liittyvät teemat kattavasti ja yksityiskohtaisesti. Viheralueiden tärkeys kaupungeissa on sisäistetty kokonaisvaltaisesti ja sitä perustellaan uskottavasti.
Kuvakaappaus Grönplan – En Handledning -selvityksestä. Viherkaavoitus suhteessa muihin kunnallisiin prosesseihin. (https://www.movium.slu.se/system/files/news/14536/files/kristianstad_20200630.pdf)
Selvitystä lukiessa tuntuu, ettei vallalla ole enää kysymys vain siitä miksi jotain tehdään – vaan miten; Ongelmat on todettu, niihin on kehitetty ratkaisuja ja seuraavaksi ratkaisut otetaan käyttöön. Tämä on sellaista, mitä toivoisin näkeväni enemmän tulevaisuudessa myös Suomessa. Ettei luonto olisi vain resurssin tai alikehittyneen alueen roolissa, vaan rakenteellinen osa elävää kaupunkia, jota suunnitellaan tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti.