Paikallisuudesta

Tulevaisuuden ammattilaisena olen perillä siitä, miten syvällisesti paikallisuuteen pitää perehtyä ja miten olennainen osa suunnitteluprosessia se on. Itseasiassa – se on varmaankin mieliosani kokonaisuudesta, sillä koen itse suunnittelutyöni olevan vielä haparoivaa. Tulevaisuuden ammattilaisena myös mietityttää se, miten rajatut resurssit ja niukat aikataulut toimivat yhteen syvällisen ja pohdiskelevan maisema-arkkitehtuurin tuottamisen kanssa. Arkkitehtuuri ja maisema -kurssin käyminen heti viime syksyn Nykyajan maisema-arkkitehtuurin perään muodosti hyvän jatkumon, sillä syksyn kurssilla kävi hyvin ilmi se, että maisema-arkkitehtuuri on luonteeltaan paikallista ja kehittyy siellä missä tarve on. Tietyt ilmiöt, vaikutteet ja virtaukset ilmenevät maisema-arkkitehtuurissa maasta riippumatta, mutta toivottavasti paikallisin värein ja maustein. Siitäkin huolimatta, useimmiten Landezineä selatessa voisivat tyylikkäät kuvat puistoista ja muista viheralueista useimmiten olla mistä päin maailmaa tahansa. Muotivirtauksia voi onneksi arvioida ajattomuuden ja kestävyyden käsitteiden kautta.

Ruotsissa maisema-arkkitehtuurilla on pidempi historia, kuin Suomessa. Ehkä sen vuoksi maassa on jo ehditty erikoistua siinä luonnontieteelliseen suuntaan, minkä epäilen olevan vahvasti Linnén ja muiden muinaisten tiedehenkilöiden perintöä. Suomessa ala vasta hakee omaa jalansijaansa arkkitehtuurin tiukassa otteessa ja muun viheralan kyljessä. Maisema-arkkitehtuurissa alana on valtavasti potentiaalia, mutta se on toistaiseksi vielä vieras valtaväestölle. Maisema-arkkitehtuurin voikin käsittää (ainakin) kahdella eri tavalla; kontekstina kaikesta siitä, jossa ihmisen ja luonnon vuorovaikutus ympäröivässä maailmassamme tapahtuu, tai suppeasti (usein) teknisenä ongelmanratkaisuna jonkinlaisessa luontoa imitoivassa ympäristössä. Oma lähestymistapani on ensimmäinen – se laajempi – jonka vuoksi usein havahdun pohtimaan, ovatko omat puuhasteluni edes maisema-arkkitehtuuria. Nyt opintojen loppuvaiheessa oman pään pitäminen on alkanut onneksi helpottua – ei sitä häntää kukaan muukaan nosta.

Vaikka aluksi kipuilin tämän kurssin kohdemaan kanssa, olen nyt kurssin käyneenä tyytyväinen siihen, että pääsin tutustumaan juuri naapurimaahamme ja korjaamaan omia käsityksiäni siitä. Sain valtavan, myös Suomen olosuhteisiin monesti sovellettavan, tietopankin ammatilliseen käyttööni ja tulevaisuudessa häämöttää omatoimiexcu monipuolisiin kohteisiin, jahka pandemia vielä hitusen hellittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *