Koen kurssin olleen itselleni iso tiedonhakukurssi. Olen valtavan tyytyväinen, kuinka tämän kurssin myötä minulla on nyt rutiini etsiä ammatillista aineistoa myös ruotsiksi – ja usein tämä materiaali on myös Suomen olosuhteisiin sovellettavaa. Ruotsiksi materiaalia löytyy todella kattavasti ja ilokseni pärjään kielellisesti sen kanssa. Tällä kurssilla myös muistin suhtautua (joskin muistutettuna!) lähteisiin kriittisesti ja arvioida sanottavan lisäksi myös sanojan motiiveja.
Yksi tavoitteeni kurssille oli lähestyä kohdemaata avoimin mielin, vaikka sen samankaltaisuuden Suomeen alkujaan arvioin häiritsevän prosessia. Ruotsin historiaan, kulttuuriin ja maisema-arkkitehtuuriin syvennyttiin kuitenkin riittävän monesta eri suunnasta, joten erot tulivat selkeinä hyvin esille. Aallon ulkopuolelta maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelmaan tulleena tunnistan alan sivistyksessäni kuitenkin isoja aukkoja; Oli ristiriitaista ja raskasta tutustua kattavasti Ruotsin maisema-arkkitehtuurin ilmiöihin, kun kokonaiskuvaa ei ole vielä muodostunut täysin omasta maastakaan. Sen vuoksi ruotsalaisen maisema-arkkitehtuurin kohdalla olin aluksi hämmentynyt ja hidas, vaikka sinänsä kurssikokonaisuus on aivan loogisesti etenevä ja tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen oppimiseen.
Isoin oppimisen anti olivat tiedonhaun lisäksi kirjoitelman tekeminen. Pyörin aiheeni kanssa ympyrää viikko tolkulla ja kahlasin läpi selvityksiä, suunnitelmia, opinnäytteitä, tutkimuksia ja raportteja. Materiaalin määrä kertonee, kuinka vakavasti aiheeseen Ruotsissa suhtaudutaan. Ongelmalähiöitä olisi voinut tarkastella hyvin monesta suunnasta tai keskittyä vain pieneen osaan. Mielekkäimmäksi koin tarkastella yhden lähiön kehityskaarta ja lopulta otin Jyrkin ohjauksesta vaarin, enkä yrittänyt ratkaista kirjoitelmassani koko monisyistä ongelmaa. Siitäkin huolimatta omasta kirjoitelmasta jäi hutaisten tehty tunnelma, sillä tieto lisää tuskaa ja tiedän, miten pienen osan aiheesta kirjoitelmassani käsittelin. Innostun valtavasti maisema-arkkitehtuuriin liittyvistä ilmiöistä ja haluaisin aina pohtia asian läpi kattavasti ja muodostaa jonkinlaisen kokonaiskuvan, jossa asioilla parhaimmillaan on alku, keskiosa ja loppu. Se ei kuitenkaan useinkaan taivu tosielämän ilmiöihin.
Jyrki ehdotti valitsemani aiheen käsittelyä laajemmin diplomityössä, mutta itseäni mietityttää sen poliittisuus. Vaikka poliittisuus itsessään ei pelota, mietityttää onko aihe liian vakava ja totinen, jotta sen parissa jaksaa puurtaa kuukausia.