Kustannusten hallinta infrahankkeissa

Zenja Kahila Rapalilta kertoi yhtiön tuotteesta, eli Foresta. Fore on ammattilaisille tarkoitettu palvelukokonaisuus, jonka avulla lasketaan hankkeen kustannusarvio päivittyvän ja ajantasaisen hinnaston mukaan. Ohjelma mahdollistaa hankkeen hinnan laskun eri karkeusasteilla, eli hankkeen eri vaiheissa voi jo hahmottaa kustannuksia ohjelman avulla.

Fore on muodostunut Suomessa standardityökaluksi hankkeiden hinnaston laskemiseksi ja sen käyttöä voidaan edellyttää esimerkiksi tarjouspyynnöissä.

 

Pihasuunnitelman kustannusten laskemisen pohjana oleva määräluettelo ei vielä kerro koko totuutta kustannusten muodostumisesta, sillä hintaan vaikuttavat myös moni muu asia, kuten kuljetukset, vaihtuvat olosuhteet ja rakenteiden eri osat. Ohjelman hinnat tulevat panoksista, jotka eivät näy käyttäjälle. Panoksista on koottu ohjelmassa erilaiset rakennusosat, joiden avulla voi laskea hankkeelle hintaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Tätä voi käyttää suunnittelun työkaluna esimerkiksi vertailemaan eri vaihtoehtojen välillä. Järjestelmässä voi myös laskea kustannukset sen mukaan, onko hanke uudis- tai korjauskohde.

Luennon päätteeksi teimme harjoitustyön, jossa syötimme esimerkkipuiston tiedot järjestelmään. Harjoitustyö tuntui lähtökohtaisesti helpolta, koska Foren osat ovat helppokäyttöisiä ja yleistajuisia. Järjestelmät kuitenkin sisältävät niin paljon erilaisia materiaali-, työ-, jne. vaihtoehtoja, joten ensimmäistä kertaa tekeminen tuntui vielä työläältä. Käytännössä Fore onvarmasti hyvä ammattilaisen työkalu.

James Corner, teoriasta ja tulkinnasta

Tyrannit

Maisema-arkkitehtuurin guru James Corner kritisoi kirjoituksessaan vuodelta 1991 A Discourse on Theory II: Three Tyrannies of Contemporary Theory and the Alternative of Hermeneutics maisema-arkkitehtuurin monimutkaistumisen myötä tapahtunutta alan henkisen sisällön köyhtymistä. Cornerin tulkinnan mukaan vain tietoon perustuvat järjestelmät ja mallit (positivismi), vallalla olevat paradigmat ja itseisarvoisesti boksin ulkopuolella ajattelu (avant-garde) ovat luoneet olosuhteet ontuvalle suunnittelutyölle ja yksipuoliselle ympäristölle, sillä ne eivät rajoittuneisuutensa vuoksi voi täysin todentaa koettua maailmaa.

Positivismi, pelkkään tietoon perustuvana, on liian yksiulotteinen suunnittelun lähtökohtana. Se huomioi faktat, muttei jousta kun tiedo muuttuu, kehittyy tai lisääntyy. Sama vajavaisuus on paradigmoissa, nekin tuppaavat muuttumaan. Avant gardessa edelläkävijät tekevät suunnitelmia niin, että se on tyylisuuntauksena jo kääntynyt itseään vastaan: suuntauksessa itseisarvoksi tuli kohauttaa, mikä ei sinänsä ole enää uutta eikä riittävä lähtökohta millekään.

 

Vaihtoehto?

Jyrkkien teorioiden vaihtoehdoksi maisema-arkkitehdeille Corner ehdottaa hermeneutiikkaa; tulkinnan teoriaa. Tulkinta riippuu aina tilanteesta jossa se syntyy, ja eri ihmiset eri aikakausina tulkitsevat ja kokevat alati muuttuvaa ympäristöä jokainen omista lähtökohdistaan käsin. Hermeneutiikassa tämä huomiodaan avoimeksi jäävällä teorialla.

Allekirjoittaneen on vaikea täysin tavoittaa, miten hermeneuttinen suunnittelu käytännössä tapahtuu. Kolmenkymmenen vuoden takainen kirjoitus tuntuu kuitenkin olevan aivan ajankohtainen tänäkin päivänä: Cornerin toimiston tuoreet projektit, massiivinen maisemointikohde Freshkills Park ja Kiinan kaupunkiprojekti Qianhai, ovat molemmat mielestäni esimerkkejä siitä, miten avoimen teorian avulla luodaan hyvinkin luonnollista ja puhuttelevaa ympäristöä. Niissä kummassakaan suunnittelutyön alaisena ei ole juurikaan kohde tai kohteen tuleva valmis muoto, vaan se luonnollinen prosessi, jolla uuden ympäristön synty mahdollistuu.

 

High Line – kerrostumia

James Cornerin kuuluisin suunnittelema kohde lienee High Line, joka on nykyisin New Yorkin suosituin nähtävyys. High Linen perustaminen oli asukkaita vahvasti osallistava hanke, tarkoituksena yhteisöllisyys, satunnaiset kohtaamiset ja yleisesti urbaanin elämänlaadun parantaminen. Kaupunkia halkova, korotetun junaradan jäänteille perustettu, vihersuoni puhuttelee kaupunkilaisia sekä turisteja ja tarjoaa ihmisen kokoisen tilan, hyvillä näkymillä, suuressa ja dynaamisessa kaupungissa.

Ihmiset luovat ympärilleen kompleksisia kulttuurisia kudelmia. Puiston avulla kaupunkiin luotiin taas uusi kerros historiaa ja kulttuuria. Oleminen on toisinaan ahdistavaa, mutta se lieventyy kun onnistuu skaalaamaan itsensä oikeaan mittakaavaan; pieneksi osaksi suurta jatkumoa. Ehkä se on helpompaa ympäristössä, joka muistuttaa meitä menneistä ja tulevista sukupolvista.

 

Freshkills park, horisontissa Manhattanin pilvenpiirtäjät

Työmaavierailulla Triplassa

Triplaan!

Lokakuun 30. päivänä, siihen mennessä syksyn kylmimpänä päivänä, pääsimme luentojen sijaan vierailemaan Helsingin tämän vuoden ajankohtaisimmalle työmaalle, Pasilan Triplaan.

Kauppakeskus on auennut lokakuussa ja toimii täyttä häkää muun työmaan ympäröimänä.

Itselleni vierailu Pasilassa oli vuosikausiin ensimmäinen, olen suuntavaistottomana henkilönä pyrkinyt kiertämään sen tietoisesti vuosikausia, rakennustyön alusta asti.

 

Joustavuuden hyve

Sään kylmyydestä huolimatta työmaalla homma pyörii ja kohde valmistuu. Opiskelijan päätä hieman huimasi täpötäydessä työmaahississä kohti korkeuksia. Tutustuimme tarkemmin lähes valmiiseen viherkattoon, jossa vihersuunnitelma oli joustanut muun suunnitelman tarkentuessa.  Alkuperäisessä suunnitelmassa katto oli tulkittu olevan varjoinen, sillä sitä reunustaa korkeammat toimisto- ja hotellirakennukset. Paikan päällä kuitenkin huomattiin katon olevan paahteinen, joten kasvivalinnat menivät uusiksi.

Mieleeni jäivät myös varmaankin loppuiäkseni isot pömpelit, joilla naamioitiin osa katon infrasta ja toiminnoista. Mietitytti, eikö urbaanissa ympäristössä – kerrostalon katolla tässä tapauksessa – käyttäjä ole jo tottunut näkemään asiaan kuuluvia rakenteita, ilman että niitä pitäisi naamioida yleisen näkyvyyden peittävillä kuutioilla. Ehkä näillä pömpeleillä olikin joku suojaavampi tarkoitus, ainakin toivon niin.

 

Työmaasta valmiiksi kaupungiksi

Maisema-arkkitehti on aikamoisessa prässissä Triplan kaltaisessa hybridihankkeessa, mutta niin ovat myös muiden ammattikuntien edustajat. Tämän kokoluokan hanke on haastava.  Hankkeen laajuuden vuoksi vastuunjaon ja kommunikaation on toimittava. Monessa kohtaa näimme jo-valmistuneen rakenteen joutuneen puretuksi, kun välistä on jäänyt kaide tai valaisin asentamatta. Koko hankkeen sujuva ja toisiinsa lomittuminen lienee mahdotonta hallita täysin.

Kohteen maisema-arkkitehti muistutti että on tärkeää osata priorisoida suunnitelmassa tärkeimmät jutut, silloin kun rahaa on käytössä rajatusti. Osan rakenteista voi toteuttaa “katalogikalusteilla”, kun taas mm. oleelliset, kulutusta kestävät ja alueen identiteettiä luovat rakenteet ja ratkaisut ovat niitä joihin kannattaa satsata ja joista pitää kiinni.

Työmaalla vierailu oli jännittävää, mutta ennen kaikkea hyvä muistutus siitä, ettei suunnitelma ole vasta kuin pieni osanen projektin kokonaiskuvasta. Suunnittelutyö jatkuu rakentamisen aikana ja vasta rakentamisen jälkeen, kohteen valmistuttua, voi nähdä miten kohde toimii käytännössä ja millaista kaupunkia ja tilaa onnistui tekemään.

Tyylikäs kiipeilyteline Triplan edustalla Lintsi horisontissa

Ihmisen ja luonnon kulttuuri

 

Ihminen luonnossa

Historia kertoo tarinoita ihmisen ja luonnon symbioottisesta yhteydestä: Vuosituhansien ajan elimme luonnossa, luonnosta ja palvoimme luonnonvoimia, koska emme ymmärtäneet niitä. Taitojen ja ennen kaikkea tiedon lisäännyttyä ihmislaji pystyi irrottautumaan luonnon ylivallasta.

Uskon, että tämä pesäero luontoon on ollut pakollinen egoistinen teko, jotta lajimme menestys on ollut mahdollista tässä mittakaavassa. Muille lajeille ihmisen ylivalta on tarkoittanut kriisiä ja usein jopa sukupuuttoa tai uhanalaisuutta. Teollistumisen myötä ymmärtämättömyys ajoi myös ympäristön pilaamiseen, virheeseen, jota yritämme nyt kovasti korjata.

Luonnonsuojelu terminä tarkoittaa ympäristön arvottamista, suojelua ja varjelua, mutta todellisuudessa hädässä on ihminen, jolle ympäristö pian muuttuu elinkelvottomaksi.

 

Ihminen on eläin

Ihminen on kohtalaisen itseohjautuva laumaeläin, joka on luonut ympärilleen kaikkialle ulottuvan järjestelmien verkoston. Elämme laput silmillä mahtavien kulttuuristen konstruktioiden ympäröimänä, emmekä kyseenalaista valmiin maailman vakiintuneita rakenteita.

Kuitenkin niinkin “tärkeät” ja elämiselle oleelliselta tuntuvat asiat, kuten aika tai raha, ovat molemmat lopulta vain kollektiivisen mielikuvituksemme tuotetta. Ne ovat myös aikamme kaksi tärkeintä arvoa, jotka usein ovat jonkinlaisessa suhteessa toisiinsa. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole parhaimpia arvoja tuottamaan hyvinvointia.

 

Tarpeellinen yhteys

Luonnon merkityksestä ihmiselle, jonain muuna kuin resurssina, on ajankohtaisia esimerkkejä ympäri maailmaa. Islannissa iso osa kansasta uskoo Huldufólkiin, kivenlohkareiden alla asuviin henkiin. Tieverkkoa kehitettäessä moni henkien kotilohkare on ollut jäädä tielinjauksen yliajamaksi, mutta sitkeän protestoinnin ansiosta lohkareet ovat saaneet jäädä sijoilleen, tien tehdessä lenkin kiven ympäri.

Jokaisella ihmisellä on sovittu ihmisarvo, mutta luonnolla ei usein ole itseisarvoa. Ihminen voi tämän arvon kuitenkin myöntää: Uuden-Seelannin alkuperäiskansa maorit käsittävät Whanganui-joen esi-isäkseen, joten oikeus on myöntänyt sille ihmisoikeuksia vastaavat oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Joki on elävä olento ja se huomioidaan sellaisena myös lain edessä

Huldufólkin kotilohkare Alfastein

Re-connecting

Yhteyden katkeaminen luontoon aiheuttaa ihmiselle juurettomuuden ja tyhjyyden tunteita, sillä luonto on osa ihmistä – ja toisinpäin.

Tässä katkenneessa ketjussa näen maisema-arkkitehdin paikan ammatillisesti; lenkkinä ihmisen ja luonnon välillä.

 

 


Lähteet:

www.nationalgeographic.com/culture/2019/04/maori-river-in-new-zealand-is-a-legal-person/

www.thisamericanlife.org/146/urban-nature

Hyvä rakennustapa ja yleiset laatuvaatimukset

Viher-Arkin Hanna Tajakka luennoi hyvästä rakennustavasta ja yleisistä laatuvaatimuksista etenkin viheralalla. Aiemmin kurssilla pidetyllä Rakennustietosäätiön luennolla aihetta oltiin jo sivuttu, eli se ei ollut täysin vieras. Olin myös varautunut päivän luentoon tekemällä vaaditun ennakkotehtävän selvittämällä etukäteen mitä hyvällä rakennustavalla tarkoitetaan.

Hyvä rakennustapa on rakennusalan sisäinen normi, joka perustuu eri osapuolten yhteisymmärrykseen rakentamisen ulottuvuuksien laadusta. Siihen liittyy määritellyt yleiset laatuvaatimukset, joka ohjaa työn tilaamista, suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa.

Käytännössä hyvä rakennustapa sisältää hyvä yhteistyön eri toimijoiden kesken ja laadukkaan suunnittelun, osaavan hankkeen ohjauksen, ammattitaitoisen rakentamisen sekä tiedostavan tarvikkeiden valinnan. Hyvään lopputulokseen pääsemiseksi vaaditaan myös, että kaikilla hankkeen osapuolilla on oltava käytössään yhtenäiset ja ajantasaiset tiedot.

Hyvä rakennustapa ohjaa suunnittelutyötä tarjoamalla suunnittelijalle ohjeita ja yksinkertaistaa tulkintaa vaaditusta tasosta. Rakentamiseen se tarjoaa yleiset säädökset ja rakenneratkaisut yleisimpiin ratkaisuihin. Hyvä rakennustapa tarkoittaa rakentamisessa myös resurssien tehokasta käyttöä,  tehokasta ajankäyttöä, hyvää laatua, kestäviä materiaaleja ja oikeita työmenetelmiä.

Kohteen kunnossapito olisi hyvä huomioida jo suunnittelussa ja kunnossapidon ammattilaisilta voi pyytää lausuntoa suunnitelmasta etukäteen. Kunnossapitoon on yleisesti varattu hyvin minimaalisesti resursseja, budjetin leijonanosan vie hankkeissa tavallisesti suunnittelu.

Hyvä rakennustapa saattaa joillain lähtökohdilla torpata uudet ja innovatiiviset kokeilut, kun rakenteisiin ei ole olemassa vakiintunutta toimivaa toteutustapaa. Uusia menetelmiä kokeiltaessa on tiedostettava siihen liittyvät riskit jos jokin menee pieleen. Tästäkin huolimatta etenkin ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat ongelmat suorastaan vaativat asiantuntijoilta Pelle Pelottoman luonnetta tarttua haasteisiin.

Suunnittelun hankinnan periaatteet julkisissa hankkeissa

Maisema-arkkitehti Lotta Suominen piti myös tämän päivän luennon, tällä kertaa aiheena suunnittelun hankkiminen. Esimerkkiorganisaationa oli jälleen Helsingin kaupunki.

Suominen kertoi tarkasti eri esimerkkien kautta miten suunnittelun hankkiminen tapahtuu Helsingin kaupungilla, mutta päivän oleellisin anti itselleni oli erilaisten hankintamenettelyiden esittely yleisesti. Niistä itselläni ei käytännössä ole kokemusta, kuten ei ollut esimerkiksi puitesopimusten tai kilpailutuksen käytännöistä, vaikka termistö onkin tuttua. Suunnittelun hankkimista ohjaa hankintalaki, jonka tulkinnassa saattaa olla eriävyyksiä organisaatiosta riippuen.

Kilpailutus on kaikkiin suuntiin läpinäkyvä prosessi, jossa valitaan työlle taloudellisesti paras tekijä. Tilaajan on myös perusteltava valintansa ja siitä voi valittaa. Suominen korosti suunnittelun hankinnan olevan koko matka, se ei ole vain kilpailutus ja suunnittelu, vaan se pitää sisällään myös suunnittelutyön vastaanoton ja sen arvioinnin.

Luennosta jäi mietityttämään erityisesti tilaajan vastuu määritellä riittävän selkeästi se mitä tilataan. Lopputuloksen laadun voi todentaa vasta kun suunnitelman valmistuu käyttöön ja vaikutukset tulevat käytäntöön. Suunnitelmaa tilattaessa voidaan arvioida vain suunnittelijan edellytyksiä, eli kykyä tuottaa laatua. Tämän vuoksi uusien suunnittelutoimistojen saattaa olla vaikeaa päästä alalle ja kiinni sopimuksiin kun riittävät referenssit puuttuvat. Tätä on yritetty helpottaa Helsingin kaupungilla käyttämällä kilpailutuksessa mahdollisuutta osallistua siihen ideasuunnitelmalla, mutta tämä on närästänyt osaa alan ammattilaisia.

Näyttelyarvio: AALTO LANDSCAPE IN THE GLOBAL CONTEXT

 

Kansainvälinen maisema-arkkitehtuurin oppilastöiden näyttely, AALTO LANDSCAPE IN THE GLOBAL CONTEXT: Aalto University in the International Competition of Landscape Architecture Programmes 2018, on nähtävillä 25. lokakuuta asti Otaniemen Väreessä. Näyttely koostaa yhteen alan opetusta tarjoavien koulujen oppilastöitä yhdeksästä eri maasta, Afrikan mannerta lukuun ottamatta, kaikista maanosista.

Mukana kansainvälisessä seurassa, kuten näyttelyn nimikin kertoo, on myös maailman ainoa suomeksi alan opetusta tarjoava oppilaitos, Aalto-yliopisto.

Näyttely on todiste maisema-arkkitehtuurin poikkitieteellisyydestä ja monipuolisuudesta, mutta yhdistävänä tekijänä jokaisessa esillä olevassa työssä on tavalla tai toisella luonto ja melkein kaikissa mittakaavan asettaa ihminen.

 

Kuivuus ja vesi

Monille projekteille yhdistävänä tekijänä ovat haastavat olosuhteet ja tekniset ratkaisut. Näyttely kuiskii viestiä tulevaisuuteen varautumisesta maisema-arkkitehtuurin lähtökohdasta. Ala ei ole pelkkää puiden istutusta tai vihreyttä ja suuressa maailmassa maisema-arkkitehtuuri kohtaa jo paikallisen ympäristön ongelmat. Näin on University of Toronton oppilastyössä “In Between walls”, joka vie mukanaan kauas Keski-Aasiaan. Ympäristönä työssä on poliittisten konfliktien, sotatoimien ja ilmastonmuutoksen riivaama järvialue Afganistanin ja Pakistanin rajalla. Kuivuneen järven maaperästä nousevat hiekkamyrskyt aiheuttavat vakavia haittoja Iranin ja Afganistanin asukkaiden terveydelle, kulttuurille ja elinympäristölle.

Monessa oppilastyössä päätekijänä on vesi: Pilaantuneita vesistöjä elvytetään ja teollisuuden jäljiltä käyttämättömäksi jäänyt ympäristö on pystyttävä ottamaan uudestaan hallintaan ja sitä kautta yhteiseen käyttöön. Tulee mieleen, voisiko myös Aallossa olla kurssitarjottimessa hydrologian suunnittelukurssi, sille tuntuu olevan maailmalla tarvetta.

Joidenkin töiden henki on lievästi post-apokalyptinen: Aalto-yliopiston “The Marscapeproject:ssa” tutkitaan, miten maisema-arkkitehtuuri mahdollistaisi Mars-planeetalla elämisen. Suunnitelma on kiehtova ja tuo mieleen Jetsonit, mutta kävikö Maalle köpelösti, vai lähdetäänkö Marsiin huvin vuoksi?

 

Ruohonjuurta unohtamatta

Tulevaisuuden näkökulmasta huolimatta osa projekteista oli kuitenkin konkreettisia ja nykyhetkeen sidottuja. Hyvä esimerkki tällaisesta oli University of Wellingtonin “Enabling Wildness”, suunnitelma, jossa eräs Uuden-Seelannin vaellusreitti muuttui esteettömäksi mielikuvituksellisia apuvälineitä käyttäen.

Näyttely ennustaa luonnon ja ihmisen yhteiselosta tulevan seuraavina vuosikymmeninä tiiviimpää ja yhteen kietoutunutta: Ihminen ei ole enää egoileva ravintoketjun huippu, vaan samalla viivalla muun luonnon kanssa.

 

Aalto kansainvälisessä seurassa

Näyttely oli hengästyttävän laaja otos tämänhetkisestä maisema-arkkitehtuurin opetuksesta maailmanlaajuisesti. Aalto-yliopiston koulutusohjelma pärjää tässä seurassa mainiosti ja vastaa tulevaisuuden haasteisiin laadukkaasti.

Maisemarakentaminen ja projektin kulku

Maisema-arkkitehti Lotta Suominen oli kertomassa maisemarakentamisesta ja projektien kulusta Helsingin kaupungin organisaatiossa. Sivusimme luennossa myös minkälaisissa töissä maisema-arkkitehdit työskentelevät Helsingin kokoisessa kaupungissa.

Helsingin kaupungin organisaatio on laaja ja useimmat maisema-arkkitehdit ovat töissä maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuuden osassa kaupunkitila ja maisemasuunnittelu. Vaikka palvelukokonaisuus tuntuu byrokraattisen kankealta, on sen vahvuus siinä, että se on kokonaisuudessaan saman lautakunnan alaisuudessa. Isot projektit, esimerkiksi yli miljoonan euron puistoinvestoinnit menevät päätöksentekoon eteenpäin vielä kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen.

Puistojen rakentaminen on rakennukset ja yleiset alueet -palvelulukokonaisuudessa, samoin kuin rakennetun omaisuuden hallinta, tilapalvelut (rakennussuunnittelussa pihasuunnittelu) ja ylläpito.

 

Projekti on hanke

Oma kokemukseni projekteista on lähinnä kaavahankkeista, joissa projektin kulku on vahvasti määritelty jo laissa. Tästä lakisääteisyydestä huolimatta olen työssäni joutunut pohtimaan ja selittämään projektin kulkua esimerkiksi kaava-alueen asukkaille. Prosessin kulku ja yleisesti se asia, että kaavan laatiminen on hanke, eikä jotain mikä kaupunkisuunnittelussa itsenäisesti valmistuu, on tavallisen maanomistajan toisinaan hankalaa käsittää.

Erilaisissa projekteissa on vaihtelusta ja mittakaavasta huolimatta tunnistettavissa projektin eri vaiheet. Jos projekti on epäonnistunut, voi ongelman löytää tarkastelemalla projektin kulkua ja todeta missä on poikettu, vedetty mutkat suoriksi tai lähdetty väärään suuntaan. Oleellisimpia projektin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat hyvä suunnittelu ja kommunikointi.

Maisemarakentaminen Helsingin kaupungin organisaatiossa kuulosti prosessina hyvin mietityltä ja selkeältä, mutta todellisuus on joskus monimutkaisempi. Suominen käytti esimerkkinä Töölönlahden puiston rakentumisen vaiheita, minkä valmistuminen nykyisenkaltaisena tuntuu nyt perustellulta, mutta myös kovin epäonniselta. Jokaisessa hankkeessa on riskinsä, mutta kaikkiin skenaarioihin on mahdoton varautua. Etenkin kun puistoinvestoinnit eivät ole olleet ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä Helsingissä. Elävät ja tutut esimerkit tuovat prosessihimmeleihin lihaa luiden päälle.

 

Harjoitustehtävä

Annetussa tuntitehtävässä pohdimme pienryhmässä jo valmistuneen kohteen projektin kulkua, jossa kohdattiin yllättäviä vaikeuksia. Kuljimme projektin prosessin läpi uudestaan niin, kuin se olisi voinut mennä onnistuessaan.

Onko maisemalla merkitystä?

 

Kumpi ja kampi

Maisema-arkkitehtuurin alaan perehtymättömän saattaa yllättää tieto alalla vuosikymmeniä jatkuneesta tahmaisesta keskustelusta siitä, tarvitseeko tai voiko maisemalla olla merkitys vai ei. Maallikon korviin keskustelu voi kuulostaa pikkumaiselta ja akateemiselta sanahelinältä, sillä onhan ympäristömme meille usein automaattisesti tärkeä. Emme kyseenalaista sitä: Näemme tutussa kauneutta, muistojen lämpöä ja arkeamme tukevia toimintaympäristöjä.  Arkkitehtuurin professori Marc Treib kyseenalaistaa merkityksen tarpeellisuutta, eikä hyväksy “tuttuutta” tekijäksi merkitykselle; Paikan tärkeys ei vielä luo sille merkitystä.

Merkityksestä meidät vapauttaa kokonaan maisema-arkkitehtuurista paljon kirjoittanut Jane Gillette, jonka näkemyksen mukaan puistojen kauneus ilmenee juuri siinä, että ne ovat liian yksinkertaisia systeemejä kantamaan kompleksisia viestejä, kuten merkityksiä. Tästä huolimatta useat maisema-arkkitehdit haluavat kuitenkin asettaa merkityksiä suunnitelmiinsa, sillä – miksi ei? Se on yksi suunnittelun lähtökohta, vain vaikeasti hallittavissa oleva sellainen.

 

Merkitys merkityksen vuoksi

Merkitys oikeuttaa tietyt suunnitteluratkaisut ja tekee joskus työstä tärkeämpää ja perustellumpaa. Puiston tai muun tilan merkitykselle ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta edes syntyä, jos maisema-arkkitehtuuri sivuutetaan ympäristön suunnittelussa, tilaa kukoistaa supistetaan ja resursseja ei heru.

Käytävä metapohdinta merkityksellisyydestä vaikuttaa lopulta siihen, mille annetaan tilaa. Vaikka olen itse “kaikkien kukkien kukinnan” -koulukuntaa, arvostan suoria ja rehellisiä lähtökohtia. Maisema-arkkitehtuuriin  voi sisällyttää merkityksiä, mutta niiden maaliin osumista on mahdotonta ennustaa etukäteen. Häilyvyytensä ja subjektiivisen olemuksensa vuoksi merkitys on ilmiö, jota emme kuitenkaan voi muuta kuin yrittää houkutella ilmeneväksi. Siksi on tärkeää huomioida merkityksen lisäksi myös muu sisältö.

Maisema-arkkitehtuuri ymmärretään usein typistävästi pelkkänä ympäristön kaunistamisena tai ehostamisena, mutta ammattietiikan mukaisesti toimiva suunnittelija pyrkii luomaan hyvää ja terveellistä ympäristöä sekä luonnolle että ihmiselle. Kohdallaan olevat resurssit, sekä hyvin ja huolella tehty kokonaisvaltainen suunnittelutyö luo merkitystä itsessään, sillä sen käyttäjä kyllä tunnistaa. Ulkopuolinen ja irrallinen tekemällä tehty “Merkitys” ei ole merkitystä ollenkaan.

 

Koettu merkitys

Minulla on muisto maiseman sisäisen merkityksen paljastumisesta. Parikymppisenä huolettomana opiskelijana en ollut selvittänyt kohteesta muuta kuin sen nimen ja sijainnin: Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki, Berliini. Nimi asetti kohteen kontekstiin, mutta olin nähnyt ennenkin muistomerkkejä ja koska olin nähnyt yhden, olin nähnyt ne kaikki.

Saavuin paikalle keväisenä mutta harmaana iltapäivänä. Totesin näkymän olevan vielä säätilaa harmaampi ja muistomerkin betonisten kuutioiden kylmiä ja raskaita. Ne olivat kuin anonyymejä hautapaaseja ja synkkä näkymä tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin.

Sen suuremmin näkemääni analysoimatta sukelsin kivien keskelle, kun yhtäkkinen maaston laskeminen korotti paaseista kapean tilan ympärilleni. Olin täysin yllättäen yhtä maiseman kanssa ja kokemus oli ahdistava. En ollut odottanut tällaista hyökkäystä: Turvattomuuden tunne laskeutui rintakehäni päälle ja kurkkuuni nousi karhea pala. Muistomerkki ei antanut minulle mahdollisuutta olla tuntematta häivähdystä vuosikymmenien takaisista hirmuteoista.

Olin ollut hetkessä kokemukselle tietämätön, avoin ja ilman ennakko-odotuksia. Tiedostan kuitenkin, että kokemus olisi voinut olla toisenlaisena hetkenä ja toisenlaisten ennakkokäsitysten kanssa täysin erilainen.

 

Hankala hallittava

Merkityksen kokemiselta on helppo vetää matto alta: Hypetetyn elokuvan nähdessämme olemme niin täynnä odotuksia, ettei katselukokemuksella ole muuta mahdollisuutta kuin pannukakkuuntua. Neitseellistä, ytimestä kumpuavaa merkitystä voi yrittää kutsua esiin antamalla sille tilaa ilmaantua.

Vaikka muistomerkin kokemus ei olekaan enää myöhemmillä käyntikerroilla toistunut minussa yhtä vahvana, koen silti vieraillessani muistomerkillä paikan merkityksellisyyden.

Paikan merkityksellisyys on hyvä lähtökohta suunnitteluun, mutta se ilmestyy vain rehellisille.

 

Toinen maisema-arkkitehtiopiskelijalle merkityksellinen paikka: Urtaslaakso

Bloedel Reserve ja sen merkitys

art

the expression or application of human creative skill and imagination, typically in a visual form such as painting or sculpture, producing works to be appreciated primarily for their beauty or emotional power.

 

What is the true meaning of art?

Art, in its broadest sense, is a form of communication. It means whatever the artist intends it to mean, and this meaning is shaped by the materials, techniques, and forms it makes use of, as well as the ideas and feelings it creates in its viewers .

 

www.dictionary.com


”A container of emptiness”

 

Taiteen tarkoitus on välittää sanoma, jonka taiteilija haluaa teoksellaan kertoa. Taiteilija kommunikoi yleisölle tarinoita historiasta, paikastaan maailmassa, asenteista, politiikasta ja rakkaudesta. Teos suodattuu katsojan omien tunteiden ja kokemusten läpi luoden sille jälleen uuden tarinan ja kontekstin.

Teoksen ymmärtämiseksi ei ole ainoaa oikeaa tulkintaa, eikä kokemuksen millään muotoa tarvitse olla myönteinen tai kaunis: Taiteen tehtävä on myös siis kiistatta kyky herättää yleisössä tuntemuksia. Jotkin taideteokset onnistuvat kutsumaan massoja luokseen kerta toisensa jälkeen tulkitsemaan viestiään. Yksi niistä on Bloedel Reserve, Seattlen ulkopuolisella saarella sijaitseva puutarha.

Maisema-arkkitehti Richard Haagin suunnittelemaa Bloedel Reserveä on avautumisensa vuonna 1988 jälkeen tulkittu monella tavalla ja siitä on löydetty erilaisia merkityksiä. Filosofi Monroe Beardsleyn mukaan taideteoksen esteettinen arvo piilee sen “yhtenäisyydessä, kompleksisuudessa ja intensiivisyydessä”. Taiteilija Haag on onnistunut luomaan teoksen, jonka fyysinen olemus on rakennettu luonnonympäristö, eli puisto – ja joka on yhtenäinen, kompleksinen ja intensiivinen.

Yhtenäisyys

Bloedel Reserve on kokonaisuus, joka koostuu sarjasta puutarhoja ja niiden välisiä polkuja. Elizabeth K. Meyer tulkinnassaan näkee puiston rakenteessa toistuvan A-B-A-B kaavan, jossa vuorottelevat “rakennettu” ja “luonnollinen” ympäristö: Tasojen (A), sammalen (B), heijastuksen ja harkinnan puutarha (A) sekä lintujen suoja-alue (B). Meyer korostaa puiston merkitystä subliimin kokemuksen tuottajana; se on ymmärryksen ylittävä, esteettistä mielihyvää tuottava. Puisto tarjoaa elämyksen, jossa siirryttäessä puutarhasta toiseen maisema hämmästyttää mutta myös pelottaa.

Kompleksisuus

Anne Whinston Spirnin mukaan puistot kommunikoivat omaa tarinaansa ja symboloivat paikan teollisuushistoriaa, jossa ihminen on sekä käyttänyt että hyväksikäyttänyt luontoa. Hänen tulkinnassaan korostuvat kontrastit ja puutarhat ovat oksymoroneja:  sammalen puutarha muistuttaa katsojaa elämästä, mutta myös kuolemasta. Läsnä oleva jännite ei päästä kokijaa helpolla, ympäristö ole pelkkää kaunista ja soljuvaa harmoniaa. Puistossa myös synkät tarinat heräävät eloon ja kokemus vahvistuu.

Intensiivisyys

Patrick M. Condonin mukaan puistosta voi löytää zeniläisen sisäisen rauhan lähteen. Hänen tulkintansa mukaan puisto tarjoaa ennen kaikkea henkisen kokemuksen, kuin esteettisiä arvoja.

Hänen tulkintansa mukaan jokainen puisto on oma kokonaisuutensa ja pittoreski, kontrastinen yksilönsä. Myös Rebecca Krinken tulkinta Bloedel Reservestä korostaa kokemusta, jossa jätetään maailma taakse ja koetaan yhteys luontoon olemalla osa sitä. Heijastuksen puutarha puhdistaa ja tasojen puutarhassa henkistyy. Bloedel Reserve on Krinken mukaan meditatiivinen kokemus.

Bloedel Reserve

Lopuksi

Käyttämieni esimerkkien perusteella on tarpeetonta pohtia, onko maisema-arkkitehtuurin tulkitseminen taiteena oikein. Maisema-arkkitehtuuri ei ole taidetta tai tiedettä – se on molempia.