Viikkotehtävä 3:ssa syvennyimme käsittelemään maisema-arkkitehtuuria ja siihen vaikuttaneita tekijöitä 1600-luvulta 1990-luvulle asti. Ryhmien esitykset olivatkin keskenään hyvin erilaisia ja koostuivat erilaisista aineistoista, viime vuosisadalta materiaalia oli varmasti myös paljon enemmän saatavilla, kuin alkupään vuosisadoilta. Oman ryhmäni aihe oli 1700-luku, ja olikin mielenkiintoista tutkia vuosisataa, jolloin maisema-arkkitehtuuria ei ollut vielä ”keksitty”. Vaikka en ole opiskeluvuosinani ollut erityisen innostunut menneistä vuosisadoista, oli nyt mielenkiintoista tarkastella niitä maisema-arkkitehtuurin kiikarin läpi. Esityksistä kävi hyvin ilmi se, miten olennaista historian ja kulttuurin muokkautumisen yhteys on maisema-arkkitehtuurissa, sillä maisema muuttuu väistämättä kehityksen myötä.
Itse tehtävässä sain eniten irti muiden ryhmien koostamista esityksistä, mikä lienee aivan ymmärrettävää, sillä tein oman osuuteni käytännössä yhdestä 1700-luvun merkittävästä ’maisema-arkkitehdistä’, Fredrik Magnus Piperistä. Vaikka valitsemani lähde oli hyvä ja kattava Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian julkaisema Fredrik Magnus Piper och den romantiska parken vuodelta 1981, olisi ollut hyvä syventyä ennemminkin johonkin ilmiöön, kuin yhteen henkilöön. Valitettavasti oman lusikkansa lähdesoppaan toivat tiukentuneet koronarajoitukset, sillä Aallon kirjastossa sai asioida vain lainaamassa etukäteen varattuja kirjoja, ei ollenkaan skannaamassa tai selaamassa teoksia, ja meidän ryhmämme potentiaalisen päälähteen, Thorbjörn Anderssonin Svensk trädgårdkonst under fyra hundra år, ainoa ulos lainattava versio oli toisaalla jo lainassa. Lähtökohta esitelmän laatimiseen oli siis alkujaan hieman lannistunut – aiheesta olisi voinut saada aikaiseksi myös laajemman esityksen.
Fredrik Magnus Piper on toki tärkeä ja arvostettu tekijä – oli jo omana aikanaan Kustaa kolmannen aivoitusten mahdollistajana – ja hänen Ruotsin puutarhoihin esittelemänsä teknologia ’aidon luonnon’ puutarhaan tuottamiseksi oli hyvinkin maisema-arkkitehtuurimaista, siis sellaista kuin sen nykyaikana käsitämme. Mielenkiintoista oli myös 1700-luvulla tapahtunut luonnon ’uusi tuleminen’ ja Rousseaun muodikkaan filosofian leviäminen pohjolaan kuninkaallista kautta, joskin hieman jälkijunassa.
Drottningholmenin Monumentholmen (alkup. Piper 1797) https://sv.wikipedia.org/wiki/Monumentholmen#/media/Fil:Monumentholmen_Piper_1797.jpg
Piperin pääkohteista Drottningholmin lisäksi Hagaparken ei kuninkaan kuolemasta johtuen ehtinyt valmistua. Romanttiseksi puistoksi Hagaparkenin puistosuunnitelma oli tunnistettavasti todella tyypillinen; maisemassa tavoiteltiin tunteiden nostattamista ja maalauksellisuutta. Kävijä haluttiin ohjata pysähtymään näkymien äärelle, samalla kun tarjoiltiin elämyksellistä luonnon jopa pelottavaa jylhyyttä ja toisaalla kauneutta. Puisto oli kuninkaalle tärkeä ja yksi hänen mielipaikoistaan. Piperin alkuperäiset piirtämät suunnitelmat ja puistopiirrokset ovat taidokkaita ja hengästyttävän yksityiskohtaisia.
Vaikka Ruotsin ekskursio jää tämän kurssin osalta näillä näkymin tekemättä, etenkin tämän tehtävän, ja siihen liittyneen Jyrkin alustuksen, perusteella sain monta kohdetta merkittyä muistiin omatoimiexcua ajatellen. Toki tehtävässä tutkimani historialliset puistot ovat tärkeitä, ehkä eniten puutarhataiteen kannalta, kiinnostaa itseäni silti eniten viime vuosisadan asuinaluerakentamisen kohteet, jotka valmistuivat ennen miljoonaohjelman vuosikymmeniä. Siitäkin huolimatta lisäisin myös Hagaparkenin omaan exculistaani, sillä aikanaan yksityinen puisto on nykyisin julkista saavutettavaa kaupunkitilaa.
Hagaparken on nykyisin julkista kaupunkitilaa
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Haga_lawn.jpg