Kurssin jälkeen minulla on selkeämpi kokonaiskuva naapurimaastamme ja sen väestön ja kaupungistumisen vaiheista. Siihen on ollut myötävaikuttamassa erityisesti kurssiin liittyneet lukutehtävät, mutta myös tutkimustyö, jota tein kirjallista tutkielmaani varten. Kurssin myötä olen tutustunut sellaiseen Ruotsiin, joka oli minulle aiemmin tuntematon.
Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Kurssimme alkoi ennakkotehtävällä tutustumalla valittuihin lukuihin legendaarisesta Selma Lagerlöfin lastenkirjasta Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Lastenkirjan leimastaan huolimatta teos on alun perin kirjoitettu oppikirjaksi Ruotsin yhteiskunnasta ja maantiedosta. Valitsin tutustuttavakseni kirjan luvut, joissa Peukaloinen seikkailee Lapissa, lähinnä sen vuoksi, että rajallisesta kohdemaan tuntemuksestani huolimatta juuri Ruotsin Lappi on minulle siitä tutuin. Lagerlöfin teos on yli satavuotiaasta iästään huolimatta yllättävän soljuvaa luettavaa; maisemakuvaukseen on helppo syventyä ja tarinoissa on imua.
Lukiessani osuuttani kävi nopeasti selväksi teoksen opetuksellinen lähtökohta; vaikka luin tutuista maisemista, sisälsi teksti valistusta ei vain maantiedosta, vaan myös yhteiskuntaopista ja etenkin kansanterveydestä. Ruotsi näyttäytyy suurena ja maisemallisesti kirjavana maana, jossa asuu köyhä mutta työteliäs kansa. Asumukset ovat vaatimattomia, niissä asutaan tiiviisti ja yhteisöissä leviävät uskomukset – ja taudit. Maata ja väestöä nimittäin ravistelee lentävä keuhkotauti, jota vastaan kirjassa korostetaan hygienian ja taudin leviämisen estämisen tärkeyttä. Yllättävänkin ajankohtaista valistustyötä siis. Voin hyvin kuvitella miten tärkeä merkitys teoksella on julkaisuvuosinaan 1906 ja 1907 väestön terveystietoon ollut.
Peukaloisen retkissä kuvaillaan hyvin myös ruotsalaisen yhteiskunnan vaurastumista; infrastruktuuri ja juna kulkevat etelästä pohjoisen tuoreisiin kaivoskaupunkeihin. Työtä löytyy tekeville, mutta valitettavasti yksittäinen työntekijä on hyvin heikossa asemassa; traagiset ja turhat tapaturmat ovat yleisiä ja uhrit jätetään oman onnensa nojaan.
Tunturikaivoksista nousi muisto omasta vierailustani Kiirunassa, joka on ristiriitaisimpia vierailemiani paikkoja. Valtavan tehokkaan, kaivosteollisuutta palvelevan, tiestön takaa löytyy pieni ja sympaattinen postikorttimainen kaupunki, jossa on läsnä historia mutta etenkin kaivoksen jälki kaupungin kyljessä. Täällä, ”keskellä ei mitään”, olikin yhtäkkiä kaikki ja sellaista näkyvää vaurautta, jota ei kotimaassa vastaavilla leveyspiireillä näe. Jälkikäteen kun luin uutisen suunnitelmista siirtää Kiirunan kaupunkia kilometrien päähän kaivoksen kasvun tieltä, kuulosti se absurdin lisäksi myös valitettavasti täysin perustellulta; ilman kaivosta ei ole kaupunkia.
Ankeriaan testamentti
Tuoreemman kuvan ruotsalaisesta yhteiskunnasta maalaa Patrik Svensson parin vuoden takaisella hittiteoksellaan Ankeriaan testamentti. Vaikka kyseisessä viikkotehtävässä oli tarkoitus keskittyä lähinnä lähdeaineiston maisemakuvaukseen, sain siitä myös herkän kuvailun viime vuosisadalla tapahtuneesta yhteiskunnan vaurastumisesta. Pohjoismaissa ollaan mielellään ylpeitä yhteiskunnan tasa-arvosta ja ”luokattomuudesta”, mutta Svensson kertoo onnistuneesti tarinan yhteiskunnasta, joka tekee väistämättömän luokkahypyn ja keskiluokkaistuu.
Kirjassa tarinan keskiössä ovat isä ja poika sekä heidän yhteinen harrastuksensa ankeriaan kalastus. Elämä rullaa arkisesti ja tavallisen ammatin omaavat ihmiset asuvat ihan tavallisissa taloissa. Isän ihoon pinttynyt asfaltin tuoksu kuvastaa kuulumista työväkeen ja tätä ominaisuutta isä kantoi ylpeydellä. Poika sen sijaan kouluttautuu, aikuistuu ja muuttaa pois.
Kaupunkielämää
Kurssin kirjallista tutkielmaa varten katsoin kaksiosaisen dokumentin Kaupunkielämää (alkup. Bo i Staden, 2019) ruotsalaisesta asumisesta viimeisen vuosisadan aikana. Ruotsalainen arkkitehti Anders Wahlgren on taltioinut ruotsalaista kaupunkiasumista eri vuosikymmenillä ja koostanut niistä kattavan läpileikkauksen, joka on toistaiseksi nähtävillä Ylen Areenassa.
Dokumentti kertoi ruotsalaisesta yhteiskunnasta kaupunkiasumisen kautta. Ruotsalaisen asumisen olosuhteissa on ollut historiassa valtavasti haasteita. Läpi käydään mm. työväen asunnot, asuntopula ja Göteborgin vanhat puiset vuokratalot sekä niiden yllä leijuva purku-uhka, miljoonaohjelma ja kokeilu kollektiivitaloista, josta dokumentissa on videopätkä tyylin perusteella leveälahkeiselta 70-luvulta.
Merkille pantavaa dokumentissa on monessa mainittu yhteisöllisyys, joka ei menneinäkään vuosina ole syntynyt annettuna, vaan naapureihin on tutustuttu vasta yhteisen tekemisen – tai ponnistelujen – kautta.
Lähteet:
Lagerlöf, S. (2014). Peukaloisen retket villihanhien seurassa (e-Pub-versio). Elisa Kirja.
Svensson, P. (2019). Ankeriaan testamentti (e-Pub-versio). Tammi.
Wahlgren, Anders. (2019). Kaupunkielämää – Bo i Staden. [dokumentti] Haettu osoitteesta https://areena.yle.fi/1-50463786