Kohdekaupunginosat olivat molemmat minulle entuudestaan tuttuja, mutta eri tavoin. Arabianrannan läpi kuljen viikoittain, lenkkeillen tai pyöräillen. Mielikuva siitä on ollut lähinnä tuulinen ja mereinen – viime aikoina myös kanadanhanhinen. Kalasatama on myös viikottaisen reitistöni varrella, mutta sen valmistumista olen seuraillut puolihuolimattomasti. Valmistumisen aste tuntuu yllättävän kerta toisensa jälkeen; valtavista kuopista on noussut ihan oikeaa kaupunkitilaa, kortteleita ja tornitaloja.

Perjantain maastoretki alkoi myöhään iltapäivällä. Olin valmistautunut retkeen lukemalla artikkelin ja tunnistin siinä mainitun ajelehtimisen, sillä harrastan sitä ilman tehtävänantoakin. Retkelle otin mukaan puolisoni, jolla skeittarina ja seikkailukasvattajana on omanlaisensa näkökulma ympäristön käyttöön.

Ilta ehti hämärtyä kesken retkemme, mikä aiheutti kuvausvälineistön muuttumisen perunaksi. Toisaalta näimme miten valaistus on osa tilojen todellisuutta pimeään aikaan. Ja pimeäähän kohta taas riittää.

Retkemme alkoi Vanhankaupunginlahden ja Arabianrannan taitekohdan puistikosta. Puiston läpi kulkevan puronpaikan äärelle pääsi helposti ja ympäröivä kasvillisuus oli paikoin hyvin rehevää ja siellä saisi varmasti hyvät leikit pystyyn. Valitettavasti purossa ei ollut vierailuhetkellä lainkaan vettä.

Tästä olisi ollut luontevaa lähteä seikkailemaan Arabian rantapuistoon, mutta ajelehtimisen ajatuksella seurasimme tallautunutta poluntapaista viereiselle sisäpihalle.

Sisäpiha olikin mielenkiintoinen! Pihan yhdeltä reunalta oli juuri purettu rakennus, mikä toi sinne keskeneräisyyden ja avoimuuden tuntua. Pihalla kaikuivat leikkivien lasten äänet, naapuritalon leikkitelineet olivat kovassa käytössä. Hienoissa paloportaissa oli kiipeily kielletty, mutta löyhästi ripustettu kyltti ei sitä käytännössä estänyt. Lastauslaiturialue tasaisine asfaltteineen sopi hyvin skeittaukseen.

Ajoluiskan viherkatto oli minusta mielenkiintoinen, etenkin koska sinne olisi ollut helppo kiivetä. Retkikumppanin mielestä paikka oli aivan liian keskeinen ja näkyvä, eikä siinä saisi olla rauhassa. ”Ehkä mä kulkisin tosta läpi, tiedätkö silleen niin kuin lapset vaeltelee paikasta toiseen”. Alamme olla asian ytimessä.

Arabianrannassa meren läheisyys tuntuu. Jatkoimme matkaa ja rantapuisto veti puoleensa. Sisäpihoilta löytyy paljon taidetta, joka kestää leikkimisen ja piiskaavan sään.

Pitkään emme rantapuistossa ehtineet kävellä, kun jo sisäpiha kuiskutteli puoleensa. Tiiviit pensaat muodostivat jännittävältä tuntuvan käytävän, johon teki mieli kurkistaa. Pergolamaisen rakenteen sisään muodostuikin hämärä tila, johon köysimaiset kasvit toivat viidakkomaista tunnelmaa. Olisi tehnyt mieli jäädä fiilistelemään pidemmäksikin aikaa, mutta matka vei jo eteenpäin.

Syvemmältä samalta sisäpihalta löytyi nimittäin lisää taidetta, jonka kiemuroissa ja kaarteissa olisi hyvä leikkiä jonkinlaisia hippa- ja takaa-ajoleikkejä. Teos oli valaistu kohdevalaisimin – valojen ja varjojen leikkiä sisäpihalla on tultava katsomaan myöhemmin syksyllä.

Arabiassa on paljon taideteoksia, mutta seinät ovat säilyneet kohtalaisen tägittöminä. Tässä kestävää katutaidetta tarjoilevat paikalliset lapset.

Arabianrannassa katutila ja rakenteet tuntuivat olevat ahkerasti etenkin skuuttaajien käytössä. Urheilupuiston kenttien välistä löytyi runsaasti ”tyhjää” tilaa ja kaikenlaisia toimintoja joita itsekin päädyimme kokeilemaan. Omat silmäni aluksi sivuuttivat tyhjän tilan, joka taas puolisolle näyttäytyi alueen kiehtovimpana osana. Se mahdollistaisi monenlaiset leikit, pelit ja puuhat.

Tutulta tuntuvaa kaupunginosaa oli todella tervetullutta tutkailla toisenlaisin silmin. Olen aivan varmasti nähnyt monet näistä kohteista ja taideteoksista ennenkin, mutta ne eivät ole näyttäytyneet minulle tarjoumina ja mahdollisuuksina, vaan pelkkänä katseen sivussa ohitse kulkevana mattona.

Arabiasta jatkoimme pyöräillen kohti etelää. Kalasatamaan suunnatessamme käytimme Hermannin rantapuiston läpi kulkevaa reittiä, joka joutomaisuudessaan tuntuu koko kaupungin takapihalta. Vieressä kohoavat korkeat tornitalot ja niiden työmaat. Tunnelma muuttuu karuksi ja keskeneräiseksi. Oivallinen paikka tutkimusretkille, mutta me jatkoimme matkaa rakennetumpaan ympäristöön.

Kalasatamassa keskeneräisyys ja tuoreus näyttäytyy mahdollisuutena leikkiin. Juuri valetulla pehmeähköllä asfaltilla on ihanan tasaista pyöräillä tai rullaluistella. Asumattomat talot kutsuvat keskelleen seikkailemaan. Jätimme sen tällä kertaa välistä, sillä päivä alkoi hämärtymään.

Kalasatamassa pääsee myös aivan meren äärelle ja kastelemaan kenkänsä. Meri tuo mukanaan rantaportaille jännittäviä kasveja ja roskia. Ympäristössä on paljon rakennusmateriaaleja ja -jätettä tutkittavaksi.

Itäväylän sillan alla on helposti kiivettävän aidan takana yllättävän paljon tasaista tilaa ja seiniä joille taiteilla graffiteja. Hämäryydestä huolimatta aluetta reunustavalla tiellä kulkee paljon ihmisiä, eikä tunnelma ole turvaton. Metro kolisee yläpuolella tasaisin väliajoin, äänimaisema on urbaani.

Hämärän myötä tarjoumat tuntuivat vähenevän, mutta syttyvät valot toivat esiin uusia yksityiskohtia ja mahdollisuuksia hengailuun.

Kaupunkirakenteen keskeiseen solmukohtaan on Kalasatamassa sijoitettu näyttävä taideteos. Teräksinen veistos on hyvin leikittävissä; vaikka skeittaaminen on estetty röpöisellä kiveyksellä, kiipeily ja muu akrobatiansuuntainen toiminta onnistuu.

Kalasataman rantabulevardi oli kovin kivinen, vaikka tilaa kasveille tai toiminnoille olisi ollut. Tässä yksi levennyksistä, jonka kalustus pelastusrenkaineen ja knaapeineen on minimalistisen merihenkinen.

Tämä tilataideteos sai olla omassa rauhassaan veden äärellä. Tuolit kuitenkin vetivät ihmisiä puoleensa – kuten myös isoisänsilta, jolta joku huusi poikaporukan alas kiipeilemästä poliiseilla uhaten.

Paluumatkalla  oli vielä kierrettävä Arabianrannan leijonien kautta. Nukkuvien leijonien luokse oli kerääntynyt useampi seurue esiteini-ikäisiä lapsia skeittaamaan, skuuttaamaan ja hengailemaan. Vaikka paikka ei itsessään tarjoa toimintoja, on siitä selkeästi muodostunut kohta kaupungissa, jossa on hyvä hengailla ja viettää aikaa.

Pimeän tultua tämä oli hyvä paikka päättää retki ja suunnata kotia kohti uusista kokemuksista virkistyneenä.