Aluesuunnittelu hankkeena; Kruunuvuorenranta

Kotikaupungin tulevaisuuden näkymät kiinnostavat aina. Mielenkiintoisen luennon aluesuunnittelusta piti Kruunuvuorenrannan alueprojektin projektinjohtaja, maisema-arkkitehti Pirjo Siren.

Helsinki varautuu tulevaan. Kaupungin tämän hetkisen strategian mukaisesti tavoitteena on rakentaa 7000 uutta asuntoa per vuosi. Se on iso määrä, etenkin kun katsoo kaupunkia kartalta ja alkaa pohtia mihin tämän jokavuotisen asuntomäärän rakentaa.

Asuntopoliittinen AM-ohjelma säätelee asuntojen tuotantoa alueilla. Se ohjaa monipuoliseen asunnontuotantoon alueilla, niin että erilaisissa elämäntilanteissa ei tarvitse vaihtaa kaupunginosaa esimerkiksi perheasunnon perässä.

Helsingin suuret aluehankkeet on suunniteltu – ja tällä hetkellä rakentuvat – kantakaupungin läheisten satamien muuttamisen myötä vapautuneille alueille, kuten Jätkäsaareen ja Kalasatamaan. Kaupunki kasvaa myös korkeutta ylöspäin Kalasataman ja Pasilan pilvenpiirtäjien myötä.

 

Kruunuvuorenranta

Öljysataman poistuttua Kruunuvuorenrannasta, oli Helsingin kaupunkisuunnittelulla mahdollisuus “keksiä Lauttasaari uudestaan”. Kruunusiltojen ja alueelle vievän raideyhteyden rakentumisen myötä kokonainen saari on nopean yhteyden päässä kantakaupungista. Aikamoinen mahdollisuus ja rakennuskohde 2000-luvun pääkaupungissa!

Kruunuvuorenrannalla on oma pitkä historiansa, joka on huomioitu myös alueen suunnittelussa. Uudesta alueesta rakentuu vahvasti julkiseen liikenteeseen luottava alue, ja HKL onkin ollut mukana alueen suunnitteluun liittyvissä asukasilloissa. Julkisen liikenteen painotus näkyy myös alueen pysäköintimitoituksessa ja siinä, että kaikki alueen pysäköinti on tarkoitus toteuttaa rakenteellisena. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alueelle ei tule parkkikenttiä vaan uusia ratkaisuja, kuten yhteiskäyttöautoja. Uutta liikennepolitiikkaa sovelletaan käytäntöön.

Siren huomautti, että kaupunkisuunnittelun keinoista kaavoitus ei aina ole oikea työkalu kaikkeen aluesuunnittelussa. Kaavoitus on raskas ja kankea työkalu kun puhutaan esimerkiksi kaupunkikuvasta, joka saattaa vaatia suunnitelmallista väljyyttä vuosien varrella. Kruunuvuorenrannassa osa joustavammasta suunnittelusta hoidetaankin tontinluovutusten yhteydessä.

Nykyaikana hankkeille on yhteistä niiden kompleksisuus, aikatauluttamisen tärkeys, palastelu vaihesuunnittelun avulla sekä yksinkertaisesti koko projektin koordinointi hallitusti. Alueen suunnittelussa on huomioitu uudenlaisen kaupankäynnin, kuten verkkokaupan ja kiertotalouden mahdollistuminen. Alueellen on rakentunut myös asukkaiden yhteiskäyttötiloja liikennelaitoksiin ja pysäköinti on järjestetty keskitetysti palveluyhtiön toteuttamina.

Kustannusten hallinta infrahankkeissa

Zenja Kahila Rapalilta kertoi yhtiön tuotteesta, eli Foresta. Fore on ammattilaisille tarkoitettu palvelukokonaisuus, jonka avulla lasketaan hankkeen kustannusarvio päivittyvän ja ajantasaisen hinnaston mukaan. Ohjelma mahdollistaa hankkeen hinnan laskun eri karkeusasteilla, eli hankkeen eri vaiheissa voi jo hahmottaa kustannuksia ohjelman avulla.

Fore on muodostunut Suomessa standardityökaluksi hankkeiden hinnaston laskemiseksi ja sen käyttöä voidaan edellyttää esimerkiksi tarjouspyynnöissä.

 

Pihasuunnitelman kustannusten laskemisen pohjana oleva määräluettelo ei vielä kerro koko totuutta kustannusten muodostumisesta, sillä hintaan vaikuttavat myös moni muu asia, kuten kuljetukset, vaihtuvat olosuhteet ja rakenteiden eri osat. Ohjelman hinnat tulevat panoksista, jotka eivät näy käyttäjälle. Panoksista on koottu ohjelmassa erilaiset rakennusosat, joiden avulla voi laskea hankkeelle hintaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Tätä voi käyttää suunnittelun työkaluna esimerkiksi vertailemaan eri vaihtoehtojen välillä. Järjestelmässä voi myös laskea kustannukset sen mukaan, onko hanke uudis- tai korjauskohde.

Luennon päätteeksi teimme harjoitustyön, jossa syötimme esimerkkipuiston tiedot järjestelmään. Harjoitustyö tuntui lähtökohtaisesti helpolta, koska Foren osat ovat helppokäyttöisiä ja yleistajuisia. Järjestelmät kuitenkin sisältävät niin paljon erilaisia materiaali-, työ-, jne. vaihtoehtoja, joten ensimmäistä kertaa tekeminen tuntui vielä työläältä. Käytännössä Fore onvarmasti hyvä ammattilaisen työkalu.

James Corner, teoriasta ja tulkinnasta

Tyrannit

Maisema-arkkitehtuurin guru James Corner kritisoi kirjoituksessaan vuodelta 1991 A Discourse on Theory II: Three Tyrannies of Contemporary Theory and the Alternative of Hermeneutics maisema-arkkitehtuurin monimutkaistumisen myötä tapahtunutta alan henkisen sisällön köyhtymistä. Cornerin tulkinnan mukaan vain tietoon perustuvat järjestelmät ja mallit (positivismi), vallalla olevat paradigmat ja itseisarvoisesti boksin ulkopuolella ajattelu (avant-garde) ovat luoneet olosuhteet ontuvalle suunnittelutyölle ja yksipuoliselle ympäristölle, sillä ne eivät rajoittuneisuutensa vuoksi voi täysin todentaa koettua maailmaa.

Positivismi, pelkkään tietoon perustuvana, on liian yksiulotteinen suunnittelun lähtökohtana. Se huomioi faktat, muttei jousta kun tiedo muuttuu, kehittyy tai lisääntyy. Sama vajavaisuus on paradigmoissa, nekin tuppaavat muuttumaan. Avant gardessa edelläkävijät tekevät suunnitelmia niin, että se on tyylisuuntauksena jo kääntynyt itseään vastaan: suuntauksessa itseisarvoksi tuli kohauttaa, mikä ei sinänsä ole enää uutta eikä riittävä lähtökohta millekään.

 

Vaihtoehto?

Jyrkkien teorioiden vaihtoehdoksi maisema-arkkitehdeille Corner ehdottaa hermeneutiikkaa; tulkinnan teoriaa. Tulkinta riippuu aina tilanteesta jossa se syntyy, ja eri ihmiset eri aikakausina tulkitsevat ja kokevat alati muuttuvaa ympäristöä jokainen omista lähtökohdistaan käsin. Hermeneutiikassa tämä huomiodaan avoimeksi jäävällä teorialla.

Allekirjoittaneen on vaikea täysin tavoittaa, miten hermeneuttinen suunnittelu käytännössä tapahtuu. Kolmenkymmenen vuoden takainen kirjoitus tuntuu kuitenkin olevan aivan ajankohtainen tänäkin päivänä: Cornerin toimiston tuoreet projektit, massiivinen maisemointikohde Freshkills Park ja Kiinan kaupunkiprojekti Qianhai, ovat molemmat mielestäni esimerkkejä siitä, miten avoimen teorian avulla luodaan hyvinkin luonnollista ja puhuttelevaa ympäristöä. Niissä kummassakaan suunnittelutyön alaisena ei ole juurikaan kohde tai kohteen tuleva valmis muoto, vaan se luonnollinen prosessi, jolla uuden ympäristön synty mahdollistuu.

 

High Line – kerrostumia

James Cornerin kuuluisin suunnittelema kohde lienee High Line, joka on nykyisin New Yorkin suosituin nähtävyys. High Linen perustaminen oli asukkaita vahvasti osallistava hanke, tarkoituksena yhteisöllisyys, satunnaiset kohtaamiset ja yleisesti urbaanin elämänlaadun parantaminen. Kaupunkia halkova, korotetun junaradan jäänteille perustettu, vihersuoni puhuttelee kaupunkilaisia sekä turisteja ja tarjoaa ihmisen kokoisen tilan, hyvillä näkymillä, suuressa ja dynaamisessa kaupungissa.

Ihmiset luovat ympärilleen kompleksisia kulttuurisia kudelmia. Puiston avulla kaupunkiin luotiin taas uusi kerros historiaa ja kulttuuria. Oleminen on toisinaan ahdistavaa, mutta se lieventyy kun onnistuu skaalaamaan itsensä oikeaan mittakaavaan; pieneksi osaksi suurta jatkumoa. Ehkä se on helpompaa ympäristössä, joka muistuttaa meitä menneistä ja tulevista sukupolvista.

 

Freshkills park, horisontissa Manhattanin pilvenpiirtäjät

Työmaavierailulla Triplassa

Triplaan!

Lokakuun 30. päivänä, siihen mennessä syksyn kylmimpänä päivänä, pääsimme luentojen sijaan vierailemaan Helsingin tämän vuoden ajankohtaisimmalle työmaalle, Pasilan Triplaan.

Kauppakeskus on auennut lokakuussa ja toimii täyttä häkää muun työmaan ympäröimänä.

Itselleni vierailu Pasilassa oli vuosikausiin ensimmäinen, olen suuntavaistottomana henkilönä pyrkinyt kiertämään sen tietoisesti vuosikausia, rakennustyön alusta asti.

 

Joustavuuden hyve

Sään kylmyydestä huolimatta työmaalla homma pyörii ja kohde valmistuu. Opiskelijan päätä hieman huimasi täpötäydessä työmaahississä kohti korkeuksia. Tutustuimme tarkemmin lähes valmiiseen viherkattoon, jossa vihersuunnitelma oli joustanut muun suunnitelman tarkentuessa.  Alkuperäisessä suunnitelmassa katto oli tulkittu olevan varjoinen, sillä sitä reunustaa korkeammat toimisto- ja hotellirakennukset. Paikan päällä kuitenkin huomattiin katon olevan paahteinen, joten kasvivalinnat menivät uusiksi.

Mieleeni jäivät myös varmaankin loppuiäkseni isot pömpelit, joilla naamioitiin osa katon infrasta ja toiminnoista. Mietitytti, eikö urbaanissa ympäristössä – kerrostalon katolla tässä tapauksessa – käyttäjä ole jo tottunut näkemään asiaan kuuluvia rakenteita, ilman että niitä pitäisi naamioida yleisen näkyvyyden peittävillä kuutioilla. Ehkä näillä pömpeleillä olikin joku suojaavampi tarkoitus, ainakin toivon niin.

 

Työmaasta valmiiksi kaupungiksi

Maisema-arkkitehti on aikamoisessa prässissä Triplan kaltaisessa hybridihankkeessa, mutta niin ovat myös muiden ammattikuntien edustajat. Tämän kokoluokan hanke on haastava.  Hankkeen laajuuden vuoksi vastuunjaon ja kommunikaation on toimittava. Monessa kohtaa näimme jo-valmistuneen rakenteen joutuneen puretuksi, kun välistä on jäänyt kaide tai valaisin asentamatta. Koko hankkeen sujuva ja toisiinsa lomittuminen lienee mahdotonta hallita täysin.

Kohteen maisema-arkkitehti muistutti että on tärkeää osata priorisoida suunnitelmassa tärkeimmät jutut, silloin kun rahaa on käytössä rajatusti. Osan rakenteista voi toteuttaa “katalogikalusteilla”, kun taas mm. oleelliset, kulutusta kestävät ja alueen identiteettiä luovat rakenteet ja ratkaisut ovat niitä joihin kannattaa satsata ja joista pitää kiinni.

Työmaalla vierailu oli jännittävää, mutta ennen kaikkea hyvä muistutus siitä, ettei suunnitelma ole vasta kuin pieni osanen projektin kokonaiskuvasta. Suunnittelutyö jatkuu rakentamisen aikana ja vasta rakentamisen jälkeen, kohteen valmistuttua, voi nähdä miten kohde toimii käytännössä ja millaista kaupunkia ja tilaa onnistui tekemään.

Tyylikäs kiipeilyteline Triplan edustalla Lintsi horisontissa