Kumpi ja kampi

Maisema-arkkitehtuurin alaan perehtymättömän saattaa yllättää tieto alalla vuosikymmeniä jatkuneesta tahmaisesta keskustelusta siitä, tarvitseeko tai voiko maisemalla olla merkitys vai ei. Maallikon korviin keskustelu voi kuulostaa pikkumaiselta ja akateemiselta sanahelinältä, sillä onhan ympäristömme meille usein automaattisesti tärkeä. Emme kyseenalaista sitä: Näemme tutussa kauneutta, muistojen lämpöä ja arkeamme tukevia toimintaympäristöjä.  Arkkitehtuurin professori Marc Treib kyseenalaistaa merkityksen tarpeellisuutta, eikä hyväksy “tuttuutta” tekijäksi merkitykselle; Paikan tärkeys ei vielä luo sille merkitystä.

Merkityksestä meidät vapauttaa kokonaan maisema-arkkitehtuurista paljon kirjoittanut Jane Gillette, jonka näkemyksen mukaan puistojen kauneus ilmenee juuri siinä, että ne ovat liian yksinkertaisia systeemejä kantamaan kompleksisia viestejä, kuten merkityksiä. Tästä huolimatta useat maisema-arkkitehdit haluavat kuitenkin asettaa merkityksiä suunnitelmiinsa, sillä – miksi ei? Se on yksi suunnittelun lähtökohta, vain vaikeasti hallittavissa oleva sellainen.

Merkitys merkityksen vuoksi

Merkitys oikeuttaa tietyt suunnitteluratkaisut ja tekee joskus työstä tärkeämpää ja perustellumpaa. Puiston tai muun tilan merkitykselle ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta edes syntyä, jos maisema-arkkitehtuuri sivuutetaan ympäristön suunnittelussa, tilaa kukoistaa supistetaan ja resursseja ei heru.

Käytävä metapohdinta merkityksellisyydestä vaikuttaa lopulta siihen, mille annetaan tilaa. Vaikka olen itse “kaikkien kukkien kukinnan” -koulukuntaa, arvostan suoria ja rehellisiä lähtökohtia. Maisema-arkkitehtuuriin  voi sisällyttää merkityksiä, mutta niiden maaliin osumista on mahdotonta ennustaa etukäteen. Häilyvyytensä ja subjektiivisen olemuksensa vuoksi merkitys on ilmiö, jota emme kuitenkaan voi muuta kuin yrittää houkutella ilmeneväksi. Siksi on tärkeää huomioida merkityksen lisäksi myös muu sisältö.

Maisema-arkkitehtuuri ymmärretään usein typistävästi pelkkänä ympäristön kaunistamisena tai ehostamisena, mutta ammattietiikan mukaisesti toimiva suunnittelija pyrkii luomaan hyvää ja terveellistä ympäristöä sekä luonnolle että ihmiselle. Kohdallaan olevat resurssit, sekä hyvin ja huolella tehty kokonaisvaltainen suunnittelutyö luo merkitystä itsessään, sillä sen käyttäjä kyllä tunnistaa. Ulkopuolinen ja irrallinen tekemällä tehty “Merkitys” ei ole merkitystä ollenkaan.

Koettu merkitys

Minulla on muisto maiseman sisäisen merkityksen paljastumisesta. Parikymppisenä huolettomana opiskelijana en ollut selvittänyt kohteesta muuta kuin sen nimen ja sijainnin: Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki, Berliini. Nimi asetti kohteen kontekstiin, mutta olin nähnyt ennenkin muistomerkkejä ja koska olin nähnyt yhden, olin nähnyt ne kaikki.

Saavuin paikalle keväisenä mutta harmaana iltapäivänä. Totesin näkymän olevan vielä säätilaa harmaampi ja muistomerkin betonisten kuutioiden kylmiä ja raskaita. Ne olivat kuin anonyymejä hautapaaseja ja synkkä näkymä tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin.

Sen suuremmin näkemääni analysoimatta sukelsin kivien keskelle, kun yhtäkkinen maaston laskeminen korotti paaseista kapean tilan ympärilleni. Olin täysin yllättäen yhtä maiseman kanssa ja kokemus oli ahdistava. En ollut odottanut tällaista hyökkäystä: Turvattomuuden tunne laskeutui rintakehäni päälle ja kurkkuuni nousi karhea pala. Muistomerkki ei antanut minulle mahdollisuutta olla tuntematta häivähdystä vuosikymmenien takaisista hirmuteoista.

Olin ollut hetkessä kokemukselle tietämätön, avoin ja ilman ennakko-odotuksia. Tiedostan kuitenkin, että kokemus olisi voinut olla toisenlaisena hetkenä ja toisenlaisten ennakkokäsitysten kanssa täysin erilainen.

Hankala hallittava

Merkityksen kokemiselta on helppo vetää matto alta: Hypetetyn elokuvan nähdessämme olemme niin täynnä odotuksia, ettei katselukokemuksella ole muuta mahdollisuutta kuin pannukakkuuntua. Neitseellistä, ytimestä kumpuavaa merkitystä voi yrittää kutsua esiin antamalla sille tilaa ilmaantua.

Vaikka muistomerkin kokemus ei olekaan enää myöhemmillä käyntikerroilla toistunut minussa yhtä vahvana, koen silti vieraillessani muistomerkillä paikan merkityksellisyyden.

Paikan merkityksellisyys on hyvä lähtökohta suunnitteluun, mutta se ilmestyy vain rehellisille.

Toinen maisema-arkkitehtiopiskelijalle merkityksellinen paikka: Urtaslaakso