Kevään studioprojektimme kohdemaa on Itä-Aasian valtio Bhutan. Aivan kurssin aluksi jouduin tarkistamaan kartalta maan sijainnin; Täysin vieraan kulttuurin äärellä työskentely on ollut virkistävää ja mieltä kutkuttavaa. Tämän kurssin kohdemaa sen sijaan on tuttuakin tutummalta tuntuva naapurimaamme Ruotsi ja koen sen sekä etuna että haittana.
Tutustuminen johonkin täysin tuntemattomaan on usein helpompaa, kuin yrittää päivittää vuosien varrella syntyneitä (ehkä osittain epätosiakin) oletuksia. Ruotsia ja ruotsalaisuutta on vaikea olla pohtimatta suomalaisuuden kautta, johtuen suuresti Suomen kovin ruotsalaisesta historiasta. Suosikkianekdoottini aiheeseen liittyen on ruotsalaiseksi väitetyn lantun (eng. swede) olevan itseasiassa suomalainen, sillä se on jalostettu siinä Ruotsin osassa, joka nykyisin tunnetaan Suomena. Mitä siis on suomalaisuus ilman ruotsalaisuutta – tai toisinpäin?
Viimeistään viime syksyn Nykyajan maisema-arkkitehtuuri -kurssi teroitti allekirjoittaneelle sen faktan, kuinka maisema-arkkitehtuuri on pitkälti paikkasidonnainen ala; se muuntautuu kohdemaan tai muun (useimmiten) maantieteellisen kehyksen mukaisesti. Tämän kurssin haaste lienee juuri Suomen ja Ruotsin samankaltaisuudessa. Yritän kuitenkin olla suhtautumatta kurssiin suurena kompakysymyksenä, vaan aidosti lähestyä kohdemaata avoimin mielin. Ennakkoluulottomasti ruotsalaisuudesta, ja etenkin maan maisema-arkkitehtuurista, löytyy varmasti uusia näkökulmia ja faktoja, joihin syventyä. (Se olisi ainakin suotavaa ottaen huomioon kurssiin liittyvän kirjoitustehtävän.) Onneksi maailman ilmiöt jaksavat kiinnostaa minua kerta toisensa jälkeen, olivat ne sitten bhutanilaisia, ruotsalaisia – tai vaikka ihan suomalaisia.
Ammatilliseen tekemiseen vertautuvaa kokemusta minulla on lähinnä vaihto-opinnoistani Glasgowsta. Lasken myös ruotsinkielisissä saaristokyläyhteisöissä tehdyn kaavatyön lähelle liippaavaksi kokemukseksi. Vaikka minulla on kokemusta ruotsiksi työskentelystä, toivon tämän kurssin jälkeen pystyväni matalammalla kynnyksellä käyttämään hyväkseni myös ruotsinkielistä ammattiaineistoa, sillä se parin luennon jälkeen tuntuu olevan hyvin laajaa ja asiantuntevaa.
Ruotsalaisilla tunturiylängöillä, karuissa olosuhteissa, kasvaa monia pieniä kukkia.