Kurssipooli ENGin kandidaattiopinnoissa

Huhtikuussa Insinööritieteiden Akateemisessa komiteassa hyväksyttiin pitkään työstetty kurssipooli. Kurssipooli ratkaisee ongelman, jota ENGin kandiohjelmissa on koettu kandiuudistuksen jälkeen. Kandiuudistuksessa kaikkien kandiohjelmien perusopintoihin tuotiin vahva matemaattis-luonnontieteellinen pohja matematiikkojen, fysiikoiden ja kemian opintojen myötä. Moni voi ihmetellä, mitä haittaa matemaattis-luonnontieteellisestä pohjasta on tekniikan alan opiskelijoille, mutta asia ei ole kovin yksinkertainen.

Kemian perusteet sekä fysiikan kurssit termodynamiikka ja sähkömagnetismi sisältävät opintoja, joista on hyötyä jonkin kolmesta kandiohjelman opiskelijoille, mutta ei kaikkien. Etenkin Rakennetun ympäristön kandidaattiohjelman opiskelijoille kemian ja fysiikan opinnoista eivät ole olleet muiden opintojen kannalta hyödyllisiä. Energia- ja ympäristötekniikan sekä Kone- ja rakennustekniikan opiskelijoiden kannalta osa näistä peruskursseista on saattanut olla hyödyllisiä siitä riippuen, mitä he aikovat opiskella jatkossa, mutta harvalle opiskelijalle kaikista kolmesta kurssista on hyötyä. Tästä saadun palautteen perusteella korkeakoulussa aloitettiin toimenpiteet, joiden seurauksena 2019 – 2020 opetussuunnitelmaan saadaan ‘kurssipooli’.

Kurssipooli

Kurssipoolin ideana on, että opiskelijat voivat suuntautumisensa mukaan valita nykyisten kemian ja fysiikoiden sijasta tilalle muita, omaa opintosuuntaustaan tukevia, opintoja. Kurssipooli mahdollistaa esimerkiksi sen, että maankäytön suunnitteluun erikoistuva opiskelija voi lukea perusopintoihinsa juridiikan peruskursseja, jotka tukevat myöhempiä opintoja. Lisäksi kurssipoolissa näkyy selkeästi opintojen ja työelämän kehittyminen tietoteknisemmäksi, sillä nyt perusopintoihin voi lisätä enemmän tietotekniikan opintoja. Kaikki valittavat kurssit on lueteltuna alla:

Termodynamiikka
Sähkömagnetismi
Kemian perusteet
Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 (valittavissa, jos ei jo sisälly 55 op:n osuuteen)
Todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen peruskurssi (valittavissa, jos ei jo sisälly 55 op:n osuuteen)
Diskreetin matematiikan perusteet (valittavissa, jos ei jo sisälly 55 op:n osuuteen)
Taloustieteen perusteet
Yritysjuridiikan perusteet
Sopimusjuridiikka
Ohjelmoinnin peruskurssi Y2
Tietokannat
Numerical methods in Engineering (uuden englanninkielisen kandiohjelman kurssi)

Kuten ylläolevasta listasta näkyy, valinnan vapautta on tarjolla reilusti ja mikäli opiskelija haluaa, hän voi yhä käydä kemian ja fysiikan kurssit. Ainut valinnanvapautta rajoittava tekijä on se, että listassa olevat kurssit voivat sisältyä perusopintojen 55 op kokonaisuuteen, jolloin kurssia ei voi valita enää vapaasti valittaviin 15 op.

Monia varmasti kiinnostaa keitä tämä kurssipooli uudistus tulee koskettamaan. Monen opiskelijan iloksi kurssipooli tulee koskettamaan kaikkia, jotka eivät ole valmistuneet kandidaatiksi eli myös ennen 2019 aloittaneet voivat hyödyntää kurssipoolia ja vaihtaa perusopintoihin kemian tai fysiikoiden tilalle jonkin toisen kurssin, mikäli ei esimerkiksi ole vielä suorittanut jotakin näistä kursseista tai mikäli opiskelija on jo käynyt jonkin valittavien kurssien listalla olleista kursseista vapaavalintaisiin opintoihin, voi opiskelija siirtää sen perusopintoihin ja käydä jotakin muuta vapaavalintaisiin.

Uudistusta on kritisoitu vapaavalintaisuuden lisäämisestä sekä kemian ja fysiikan opintojen vähenemisestä. Kuitenkin suurin osa keskusteluun ja päätöksen tekoon osallistuneista on pitänyt uudistusta hyvänä asiana ja uudistus mahdollistaa aivan uudella tavalla opintojen kohdentamista omien mielenkiintojen mukaan ilman, että kursseja tarvitsee sijoittaa vapaastivalittaviin kursseihin. Valinnanvapaus on tiedostettu mahdolliseksi ongelmaksi,se voidaan ratkaista hyvällä akateemisella ja opinto-ohjauksella. Opiskelijoiden asemaa ohjauksessa ei voida väheksyä, sillä vanhemmat opiskelijat ovat käyneet kyseisiä kursseja ja tietävät parhaiten minkälaisia kurssit ovat.

Jani Pusula,
Koneinsinöörikillan opintoministeri

Tulevaisuuden tuotannon tekijät – terveiset Aalto-yliopistosta

Blogitekstin on kirjoittanut konetekniikan maisteriopiskelija Paavo Pietikäinen. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Tuotannonohjausyhdistys ry:n Stoori-jäsenlehdessä 2019/01, ISSN: 2342-4095

Tuotanto tarvitsee tekijänsä myös tulevaisuudessa. Missä Suomessa opiskellaan tuotannon ajankohtaisia teemoja? Millaiselta työkentältä tuotanto vaikuttaa opiskelijan silmin? Miltä tulevaisuuden tuotanto näyttää yliopistosta tai korkeakoulusta käsin? Stoorin uudessa vapaamuotoisessa juttusarjassa ‘Tulevaisuuden tuotannon tekijät’ annamme puheenvuoron alan opiskelijoille ympäri Suomen. Sarjan aloittaa Aalto-yliopiston konetekniikan tuotantotekniikka ja sen opiskelijajärjestö Valmistustekniikan kerho.

Aalto-yliopiston teknillisten alojen koulutusohjelmat ovat olleet viime vuosina kovassa murroksessa uutta yliopistoa rakennettaessa. Teknillisten alojen kandiuudistus koki päivänvalon vuonna 2013 osana niin sanottua Bolognan prosessia, joka pyrkii yhtenäistämään EU-maiden korkeakoulututkintoja ja lisäämään kansainvälistä liikkuvuutta. Kandiuudistuksen tavoitteena oli ohjata tutkinnon suorittaminen aikaisempaa selvemmin kahteen vaiheeseen, jossa kandidaatin tutkinto olisi konkreettisempi välietappi opinnoissa. Kandiuudistusta seurasi siirtyminen uusiin maisteriohjelmiin vuonna 2016. Uudet tutkintorakenteet ovat tuoneet koulutusohjelmiin sekä hyviä asioita että haasteita. Niin myös tuotantotekniikan opetuksessa.

Aalto-yliopistossa tuotantoteknillisiä aihepiirejä opetetaan pääasiassa konetekniikan ja tuotantotalouden laitoksilla, mutta hyödyllisiä kursseja on saatavilla myös tietojenkäsittelytieteen ja systeemitekniikan aloilta. Tuotantotekniikasta kiinnostuneet opiskelijat monesti yhdistelevätkin tutkintoonsa kursseja kaikilta näiltä kentiltä, opintojen kuitenkin keskittyessä konetekniikkaan ja tuotantotalouteen. Tässä artikkelissa esittelen tuotantotekniikasta kiinnostuneen opiskelijan tyypillisen opintopolun, joka sisältää usein konetekniikan pääaineen ja tuotantotalouden sivuaineen. Lisäksi pohdin hieman nykyisten opiskelijoiden valmiuksia työelämään sekä teollisuuden tulevaisuuden näkymiä opiskelijoiden silmin.

Kandidaattivaihe
Tyypillinen tuotantotekniikkaan erikoistuva opiskelija lukee kandidaattivaiheessa kone- ja rakennustekniikan pääaineen Insinööritieteiden korkeakoulussa. Tutkintotodistuksen saadessaan opiskelija on siis kone- ja rakennustekniikan kandidaatti. Kandidaattiohjelma koostuu 180 opintopisteestä, joka sisältää 70 op perusopintoja, 60 op pääaineopintoja, 25 op laajuisen sivuaineen sekä 25 op vapaavalintaisia opintoja.

Kandivaiheen opintojen rakenne Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa (Lähde: Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu)

Perusopinnot sisältävät nimensä mukaisesti hyvin perustavanlaatuisia ja myöhempiin opintoihin valmistavia kursseja, kuten matikkaa, fysiikkaa ja ohjelmointia. Pääaineopinnoilla taas luodaan pohjaa kone- ja rakennustekniikan maisteriohjelmiin. Tuotantotekniikkaan suuntautuva opiskelija tutustuu pääaineopinnoissa muun muassa lujuusopin, virtausmekaniikan, tuotesuunnittelun, materiaalitekniikan, tuotantotekniikan ja koneensuunnittelun perusteisiin. Myös 10 opintopisteen kandidaatintyö sisältyy pääainekursseihin.

Insinööritieteiden kandidaattiohjelmia on kritisoitu niiden geneerisyyden takia. Kandissa opiskelija käy laajasti perusteita monista eri aihepiireistä. Tällä on sekä hyvät että huonot puolensa. Toisaalta laaja-alainen kanditutkinto mahdollistaa liikkuvuuden hyvin erilaisiin maisteriohjelmiin, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Se antaa myös opiskelijalle enemmän aikaa tutkia ja päättää, mihin haluaa suuntautua, sillä harva todella tietää opintojen alkuvaiheessa, mikä erikoistumisala kiinnostaa. Nykyisessä yhä kaksiportaisemmassa tutkintorakenteessa kandidaatin tutkinnon katsotaan olevan pelkästään maisterivaiheeseen valmistava kokonaisuus.

Kolikon toisella puolella monet ovat huolissaan ammatillisten opintojen vähyydestä ja niiden keskittymisestä ainoastaan maisterivaiheeseen. Lisäksi valinnanvaraa pääaineopinnoissa on hyvin vähän. Esimerkiksi tuotantotekniikkaa opetetaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana vain viiden opintopisteen verran, kun aiemmin jo kandissa oli mahdollisuus valita kursseja laajasta valikoimasta. Tuotantotekniikan kurssitarjontaa on jouduttu vähentämään ja kursseja yhdistämään laajemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta tärkeimmät pääkohdat saadaan sisällytettyä lyhyeen maisterivaiheeseen.

Tuotantotekniikasta kiinnostunut opiskelija täydentääkin kone- ja rakennustekniikan kandiopintoja esimerkiksi tuotantotalouden sivuaineella sekä vapaavalintaisilla opinnoilla. Näillä kursseilla opiskelija tutustuu hieman valinnoista riippuen muun muassa projektien suunnitteluun ja ohjaukseen, operaatioiden johtamiseen, investointilaskelmien perusteisiin sekä tietoteknisiin menetelmiin.

Maisterivaiheen opintojen rakenne Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa (Lähde: Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu)

Maisterivaihe
Kandidaattivaiheen jälkeen siirrytään maisteriohjelmaan, joka on viralliselta nimeltään Master’s Programme in Mechanical Engineering. Kaikki maisteriohjelmat Aallossa ovat nykyään täysin englanninkielisiä osana yliopiston strategiaa houkutella kansainvälisiä opiskelijoita suorittamaan maisteriohjelmansa Suomessa riippumatta siitä, missä maassa he ovat kandidaatin tutkintonsa lukeneet. Kansainvälisiä opiskelijoita onkin nykyään jo hyvin paljon, ja määrä kasvaa koko ajan.

Kandivaiheen lopussa haetaan erikseen maisterivaiheen pääaineisiin, mutta ainut pääainevalinta, jonka kone- ja rakennustekniikan kandidaatin tutkinnon suorittanut opiskelija joutuu tekemään, on kone- ja rakennustekniikan välillä. Nykyään ei siis tehdä tämän tarkempaa pääainevalintaa. Esimerkiksi tuotantotekniikkaan erikoistuvan opiskelijan tutkintotodistuksessa lukee konetekniikan diplomi-insinööri.

Konetekniikan maisteriohjelma koostuu 120 opintopisteestä, joka sisältää 30 op konetekniikan yleisiä opintoja, 30 op syventäviä opintoja, 30 op vapaavalintaisia opintoja sekä 30 op diplomityön. Maisteriohjelma ei siis myöskään sisällä sivuainetta, vaikkakin moni lukee vapaavalintaisiin kursseihin sivuainetta vastaavan kokonaisuuden.

Kandidaattiohjelmasta poiketen maisteriohjelmassa opiskelijalla on runsaasti enemmän valinnanvaraa syventyä omiin ammatillisiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Tuotantotekniikkaan erikoistuva opiskelija lukee konetekniikan yleisiin opintoihin usein koneensuunnittelun syventäviä kursseja ja laatujohtamista sekä maisterivaiheen peruskurssin tuotantotekniikasta.

VTK:n Japanin excursiolla Yamaha Motorsin pääkonttorin yhteydessä olevassa museossa (kuva Tatu Okkonen, elokuu 2018)

Yleisten opintojen lisäksi tutkintoon sisällytetään useimmissa tapauksissa syventävät opinnot Production Engineering -moduulista. Moduuli sisältää kursseja muun muassa tuotantojärjestelmistä ja erilaisista valmistusmenetelmistä. Kursseilla käsitellään sekä perinteisiä että kokonaan uusia teknologioita. Moduulin ehkä parasta antia ovat projektikurssit, joilla päästään suunnittelemaan tehtaita alusta alkaen sekä ratkomaan reaalimaailman käytännön ongelmia yhdessä yritysten kanssa.

Pääaineopintojen tueksi moni lukee vapaavalintaisiin opintoihin sivuainekokonaisuuden tuotantotalouden laitoksen Operations and Service Management -ohjelmasta, jossa syvennytään muun muassa projektien, operaatioiden sekä ulkoisten resurssien johtamiseen.

Tuotantotekniikasta kiinnostunut opiskelija pääsee maisteriohjelmassa vihdoin lukemaan oman alan mielenkiintoisia kursseja, mutta kanditutkinnon laajuudesta johtuen erikoistumiseen tähtääviä opintoja on harmittavan vähän. Laajoja kokonaisuuksia on jouduttu supistamaan hyvin tiiviiseen maisteriohjelmaan, joka on ohi ennen kuin huomaakaan.

Opiskelijoiden työelämävalmiudet
Miten tämä kaikki sitten valmistaa opiskelijoita työelämään? Tutkintouudistuksia on kritisoitu monissa yhteyksissä vastavalmistuneiden diplomi-insinöörien käytännön osaamisen puutteesta johtuen. Kritiikki on osittain täysin ansaittua, mutta koen, että kehitystarpeistaan huolimatta nykyisetkin tutkinnot antavat riittävät valmiudet elämän jatkuvaan oppimisprosessiin, jossa valmistuminen on vain eräs välietappi. Teknillisillä aloilla yliopiston ei ole tarkoituskaan tarjota kaikkia vastauksia, vaan yrittää valmistaa opiskelijoita tähän prosessiin.

Tulevaisuuden diplomi-insinöörien vaatimukset ovat myös muuttuneet, ja tutkintorakenteiden pitää elää muutoksessa mukana. Nykytutkinnoissa ei ole kannattavaa mennä erityisen syvälle tiettyihin teknologioihin, sillä maailma muuttuu niin nopeasti, että 10 vuoden päästä nuo teknologiat ovat todennäköisesti jo vanhentunutta tietoa.

Sen sijaan opinnoissa olisi tärkeämpää keskittyä yliopiston tärkeimpiin oppeihin, joita korkeakouluissa on kartutettu iät ja ajat. Opinnot kehittävät opiskelijoiden kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja tiedonhakutaitoja. Lisäksi yliopistossa opitaan oppimaan ja ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia nopeasti. Nämä taidot korostuvat muuttuvassa maailmassa, ja ne antavat valmiudet oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Lisäksi uudet tutkinnot sisältävät aiempaa enemmän ryhmätyö- ja projektikursseja, jotka opettavat nykyaikana yhä tärkeämpiä pehmeitä arvoja insinööriopiskelijoille. Näiden taitojen opetus menneisyyden tutkinto-ohjelmista on ehkä osittain uupunut.

Valmistustekniikan kerho, VTK, on Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun tuotantotekniikan opiskelijoiden ammattiainekerho. VTK:hon voivat liittyä kaikki tuotantotekniikasta kiinnostuneet opiskelijat. Päämajaansa kerho pitää korkeakoulun tavoin Espoon Otaniemessä, ja kerho on täysin opiskelijoiden ylläpitämä. Toiminnassaan VTK pyrkii olemaan vahva yhdistävä tekijä opiskelijoiden välillä, toimimaan tukena opiskelussa sekä järjestämään opiskelijoille tapahtumia ja tarjoamaan mahdollisuuksia yritysvierailuihin ja verkostoitumiseen. Tämän mahdollistavat pitkät perinteet, hyvät suhteet ja aktiivinen opetushenkilökunta. VTK:n vuoden kohokohta on jokavuotinen pitkä ulkomaan excursio, joka sijoittuu vuorovuosina Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Elokuussa 2019 VTK matkaa Yhdysvaltojen itärannikolle. Lisätietoja osoitteessa: valmistustekniikankerho.com

Yliopistoissa tulisi muutenkin oppia ennemmin taitoja kuin tietoja. Tärkeää olisi myös löytää intohimo jotain tiettyä aihetta kohtaan. Tulevaisuuden diplomi-insinöörien tulee olla muuntautumiskykyisiä omaan aikaansa, sillä nykypäivänä ei oikeastaan voi edes tietää, millaisia ammatteja 20 vuoden päästä maailmassa on. Yliopisto voi vain yrittää auttaa opiskelijoita löytämään oman reittinsä tarjoamalla mahdollisuuksia sekä esittelemällä laajasti erilaisia teemoja ja perusteita, jotta opiskelija voi itse tutkia, mikä kiinnostaa. Näihin teemoihin uudet tutkinnot vastaavat aiempaa paremmin.

Opintojen lisäksi nykypäivänä myös kesä- ja osa-aikaisilla töillä on yhä tärkeämpi rooli oman ammatti-identiteetin ja osaamisen perustana. Opiskelijoiden työssäkäynti on lisääntynyt paljon, ja monesti oma ala saattaa löytyä vasta töiden kautta. Varsinkin tekniikan alalla todellinen kiinnostus alaa kohtaan voi hyvinkin herätä vasta, kun opittua pääsee soveltamaan käytännössä. Lisäksi opiskelijatoiminnalla, kuten excursioilla ja verkostoitumisella, opiskelija voi oma-aloitteisesti tukea omaa ammattikiinnostustaan.

Vierailulla Matsuuralla Japanissa (kuva Aukusti Kankaanpää, elokuu 2018)

Teollisuuden tulevaisuus
Teollisuuden tulevaisuuden näkymät ovat valoisat, ja tuotanto on säilynyt opiskelijoille kiinnostavana työkenttänä. Digitalisaatio mahdollistaa entistä älykkäämmät ja kiinnostavammat ratkaisut tuotannossa, ja niitä kehittämään tarvitaan suuri joukko tuotantotekniikan diplomi-insinöörejä. Teollisuuden tulee pysyä digitalisaation muutoksessa jatkuvasti mukana sekä tarjota opiskelijoille ja vastavalmistuneille mielenkiintoisia uusia haasteita. Seuraamalla omaa aikaansa ja hyödyntämällä jatkuvasti uusimpia teknologioita, perinteinen valmistava teollisuus näyttäytyy nuorille houkuttelevana uramahdollisuutena myös tulevaisuudessa muiden alojen tiukassa puristuksessa.

Työnsarkaa on sekä Suomessa että maailmalla paljon, ja Suomen tulee olla edelläkävijä teollisuuden älykkäiden ratkaisujen kehityksessä. Valmistavan teollisuuden kuumimpia tulevaisuuden teemoja niin työelämässä kuin luentokalvoillakin ovat muun muassa Smart Factory, Internet of Things, Lean, automaatio, simulaatiomallit, 3D-tulostus, konenäkö ja tekoäly. Näiden teemojen aallonharjalla suomalaisen teollisuuden, tutkimuksen ja koulutuksen on yhteistyössä säilyttävä.

 

 

 

 

 

 

 

Paavo Pietikäinen
paavo.pietikainen@aalto.fi
Valmistustekniikan kerhon puheenjohtaja 2019

Artikkelin kirjoittaja Paavo Pietikäinen on konetekniikan maisteriopiskelija Aalto-yliopistosta. Opinnoissaan hän on keskittynyt tuotantotekniikkaan, tuotantotalouteen ja tietotekniikkaan. Tänä vuonna hän toimii opintojen ohella Valmistustekniikan kerhon puheenjohtajana. Paavo työskentelee Vantaalla Murata Electronics oy:n Production System Development -tiimissä. Seuraavana projektina hänellä on alkamassa diplomityön tekeminen tuotannon reaaliaikaisista paikannusmenetelmistä. Erityisiä ammatillisia mielenkiinnon kohteita Paavolla ovat muun muassa lean-ajattelun implementointi sekä tuotannon älykkäät ratkaisut. Vapaa-ajallaan hän viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, katsoo elokuvia, seuraa urheilua ja harrastaa muun muassa golfia, salibandya, kuntosalilla käyntiä sekä pyöräilyä ja lenkkeilyä.

Alkuvuoden halloped-kuulumiset

Vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin ja samalla uudet syksyllä valitut hallopedit ovat päässeet tositoimiin, kun kaikki Insinööritieteiden alaiset elimet, poislukien laaturyhmä, ovat kokoustaneet jo vähintään kerran. Tänä vuonna olemme saaneet hyvin sekä uusia että vanhoja hallopedeja sekä edustusta kaikista ENGin killoista. Monipuolisuus on hyvä, sillä monipuolisella edustuksella saamme ENGissä parhaan vaikuttavuuden

Alkuvuonna kokouksissa on käsitelty seuraavia asioita:

  • Englanninkielinen kandidaattiohjelma
  • Insinööritieteiden kandidaattiohjelmien itsearvioinnin tuloksia ja niihin reagoimista
  • DIA-haun muuttuminen vuoden 2020 hakuihin
  • Opinnäytetöiden ohjaiskäytännöt
  • Maisteriohjelmissa jatkaminen ENGin sisällä

Isoimpana näistä asioista on tällä hetkellä selkeästi kandidaattiohjelmien itsearviointi ja siitä seuranneet toimenpiteet. Suurimpana muutoksena, mitä korkeakoulun suunnalta ollaan tekemässä on kurssipoolin, joka yritetään saada käyttöön jo lukuvuodelle 2019-2020, luominen. Tämä kurssipooli tulisi perusopintoihin kemian ja fysiikoiden tilalle, sillä niiden tarpeellisuus ja hyödyllisyys ovat ollut pitkään kyseenalaistettuja. Kurssipoolin laajuudeksi tulisi siis 15 opintopistettä, joihin opiskelijat saisivat itse valita kolme kurssia. Kemiasta ja fysiikoista ei kuitenkaan luovuta täysin, vaan ne sisällytetään osaksi kurssipoolia. Muita pooliin kaavailtuja kursseja ovat tällä hetkellä tietyt matematiikan, juridiikan ja tietotekniikan kurssit, jotka koetaan olevan hyödyllisiä opintojen kannalta.

Kurssipoolilla on nähty olevan paljon hyötyjä, mutta siitä seuraa myös haasteita. Kaikki kolme pakollista kurssia, jotka käytännössä poistuvat ovat olleet fuksivuonna ja tähän asti fuksivuoden on voinut mennä puhtaasti mallilukujärjestyksen mukaan. Jatkossa, kun jo ensimmäisenä vuonna joutuu itse valita kursseja, joidenka pitäisi sekä olla kiinnostavia että hyödyllisiä, saattaa tulla vastaan ongelmia, joita valinnanvapaus aiheuttaa. Tästä syystä opinto-ohjauksen ja informaation merkitys kasvaa, mikä vaatii korkeakoululta lisäpanostusta. Ohjauksessa ei kuitenkaan pidä unohtaa vanhempien opiskelijoiden merkitystä. Käytännössä kaikki kurssit tulevat olemaan sellaisia, joita on jo ennestään  suoritettu sivuaineessa tai vapaavalintaisissa opinnoissa ja sitä kautta esimerkiksi kiltahuoneilta löytää varmasti yhä mielipiteitä kursseista, vaikka kurssit vaihtuisivatkin.

Mikäli jokin muu asia alkuvuodelta mietityttää, muista käsitellyistä asioista voi kysellä lisätietoja allekirjoittaneelta tai muilta hallopedeilta.

Jani Pusula,
Koneinsinöörikillan opintoministeri
telegram: @pusulaj

 

Pohdintoja jatko-opinnoista

Moikka!

Olen Joonas, entinen ENGin maisteriopiskelija ja nykyinen jatko-opiskelija raksanlaitokselta. Vaikka monella opintojen jatkaminen on dipan valmistumisen jälkeen se viimeinen asia mielessä, omalla kohdalla tutkimustyö innosti niin paljon, että päätin viime syksynä jatkaa hommia yliopistolla tohtorikoulutettavana.

Käytännössä tohtoriopinnot tarkoittavat sitä, että seuraavat nelisen vuotta kuluvat mm. lukemisen, kirjoittamisen, datankeruun, data-analyysin, opettamisen, kandi- ja dippatöiden ohjauksen, kirjoittamisen, lukemisen ja vielä kerran kirjoittamisen ja lukemisen merkeissä. Mukaan mahtuu myös aimo määrä yritysyhteistyötä eli omalla kohdalla yhteistyötä rakennustuotannon kanssa, tuloksista viestintää, yhdessä kehittämistä sekä asioiden viemistä ihan konkreettisesti yritysten käytäntöön.

Jos tätä häröpalloa pitäisi jotenkin kiteyttää, voisin sanoa toimivani jonkinlaisena konsulttina, joka kehittää rakentamisen tuotantoprosesseja, mutta samalla kirjoittaa tästä kehityksestä noin kymmenen dippaa. Lopuksi näistä “dipoista” (eli hieman dippaa laajemmista konferenssi- ja journal-artikkeleista) koostetaan väitöskirja. Omalla kohdalla tutkimus onkin siis hyvin soveltavaa ja käytännönläheistä, ja olen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen hommasta älyttämän innoissani!

Mistä innostus jatko-opintoja kohtaan löytyi?

Valinta lukittautua neljän vuoden väikkäriprojektiin ei ollut helppo, ja teollisuuden puolella monia muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Idea jatko-opinnoista oli kuitenkin kytenyt jo opintojen toisesta vuodesta lähtien, kun silloisella työnantajalla läheinen työkaveri teki osa-aikaisena väitöskirjaa, samalla tehden konkreettista projektityötä teollisuudessa. Tämä tiukan teorian ja käytännönläheisen tekemisen yhteensovitus vaikutti hyvinkin innostavalta, kun tutkimuksessa saatuja oppeja pystyi suoraan hyödyntämään käytännön työssä.

Omalla kohdalla innostus tutkimusta kasvoi entisestään maisterivaiheen opintojen aikana, kun sekä työnantaja että proffat saivat innostavasti iskostettua päähän tutkimuksen tärkeyttä rakennusalan kehityksessä. Jos kerran maailman parhaiden asiantuntijoiden mielestä ala tarvitsee kehittyäkseen enemmän käytännönläheisiä akateemikkoja, miksei minustakin voisi tulla sellainen?

Lisäksi teollisuuden kasvanut kiinnostus tutkimus- ja kehitystyötä kohtaan on antanut signaaleja siitä, että kauan kaivattu rakentamisen tuottavuusloikka voisi olla lähempänä kuin pitkään aikaan. Loppujen lopuksi ei ollut vaikea perustella itselleen sitä, miksi tämän kehityksen kärkijoukoissa olisi innostavaa olla mukana.

Miltä homma on nyt puolen vuoden jälkeen näyttänyt?

Nyt kun tutkijanuraa on puolisen vuotta takana, voin kevein mielin todeta työn lunastaneen kaikki sille kasatut odotukset, ja hieman enemmänkin.  Se miten suoraviivaisesti tutkimuksen oppeja pääsee soveltamaan käytäntöön on yllättänyt hyvin positiivisesti, ja tekeminen on kaukana siitä muutosvastarintaisesta asenteesta josta rakennusalaa usein syytetään. Eri toimijoiden kehityslähtöisyys sekä yhteistoiminnallisuus tekemisessä on ollut mahtavaa kokea. Samoin fiilis tutkimusryhmän sisällä on hyvä ja tukeva: vaikka tutkimus onkin lähtökohtaisesti itsenäistä tekemistä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että ongelmien kanssa jäisi yksin. Kiteytettynä voisi sanoa, että kaikki stereotyyppiset luulot akateemisen työskentelyn luonteesta ovat karisseet hyvinkin nopeasti.

Tiiviin yhteistoiminnallisuuden lisäksi tutkimustyön rytmi on osoittautunut hyvinkin mieleiseksi. Koska saavutettavat tavoitteet asettuvat usein hyvin pitkälle aikavälille, voi oman tekemiseensä ja työn rytmin muokata käytännössä juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Proffat eivät mikromanageeraa ja ohjaa tekemistä päivittäin, vaan tärkeintä on että asiat etenevät isossa kuvassa oikealla tahdilla. Tämä mahdollistaa oikeasti tärkeisiin asioihin keskittymisen, jolloin asioiden selvittämiselle, pohdinnalle ja makustelulle jää huomattavasti enemmän aivokapasiteettia kuin kiireellisessä projektiarjessa. Erityisesti tämän vuoksi puolen vuoden aikana on tuntunut, että oma oppiminen on ollut järisyttävän vauhdikasta.


Firan Sompasaareen rakentamissa kohteissa hyödynnetään tahtituotantoa, joka on myös väikkärini keskeisiä teemoja.

Mitä sitten tohtoritutkinnon jälkeen?

Vaikka jotain ajatusta tulevaisuudensuunnitelmista  on jo nyt, rehellisesti sanottuna seuraavan neljän vuoden aikana voi tapahtua mitä vaan. Ovet ovat auki oikeastaan aika moneen suuntaan: proffaksi, teollisuuteen, konsultiksi, tai vaikka  ulkomaille töihin ovat kaikki tällä hetkellä yhtä mahdollisia vaihtoehtoja. Vaikka tohtorin paperit eivät ole kiihdytyskaista johtotason tehtäviin, eivät ne myöskään sulje oikeastaan mitään vaihtoehtoja pois.

Ehkä tärkeintä onkin se, miten omaa osaamistaan pystyy tulevaisuudessa myymään. Jotkut voivat pitää rakentamistalouden tohtoria ylikoulutettuna, mutta itse näen olevani neljän vuoden päästä yksi maailman parhaita erikoisasiantuntijoita omassa tutkimusaiheessani. Ero näiden kahden näkökulman välillä on huikea! Rakennusala tarvitsee laaja-alaista osaamista, ja erityisesti digitalisaation murroksen aikana analyyttista otetta hallita haastavia kokonaisuuksia tarvitaan entistä enemmän. Kuten vuoden 2018 Rakennusalan DI  Leena Korkiala-Tanttu totesi, “tohtoreita valmistuu alalle aivan liian vähän”

Yhteenvetona, voin omasta puolesta ehdottomasti suositella jatko-opintoja varteenotettavana vaihtoehtona, vaikka selkeä uraputki esimerkiksi yksityisellä puolella olisikin auki. Tutkimuksen tekeminen ei ole todellakaan pelkkää yksin puurtamista, vaan aktiivista yhdessä kehittämistä alan parhaiden tyyppien kanssa. Vaikka tohtorintutkinto ei ole suora oikotie onneen, tarjoaa se kuitenkin sellaiset verkostot ja kyvyn ajatella analyyttisesti, jota myös yksityisellä puolella kipeästi kaivataan ja arvostetaan

Joonas Lehtovaara
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Joulukuun halloped-kuulumiset ja edunvalvontavuoden wrap-up

Moikka! Edunvalvontavuosi lähenee loppuaan, ja ENGin hallopedit pistivän vuoden pakettiin 20.12. vuoden viimeisessä halloped-kokouksessa. Loppuvuodesta työstettiin paljon asioita, jotka konkretisoituvat ensi vuoden aikana – alla hieman ajatuksia loppuvuotena tapahtuneista asioista:

  • ENGillä taas kiitettävä määrä hallopedeja ensi vuodelle
    • Kokonaisuudessaan ENGin halloped-haku onnistui erinomaisesti, ja kaikkiin tärkeimpiin ryhmiin saatiin sekä varsinaiset että varaedustajat. Ensi vuonna ENGillä on yhteensä n. 20 hallopedia
    • Mukaan saatiin paljon sekä uusia että jo kokeneempia opiskelijaedustajia, mikä on jatkuvuuden kannalta hienoa!
  • Ensi syksynä alkavasta “Computational engineering” -kandiohjelmasta:
    • Sisäänotto on ensi syksynä 25 fuksia, jotka IK ottaa vastaan. Asiasta sovittiin kiltojen ja koulun kesken joulukuussa.
    • Uuden englanninkielisen kandiohjelman alkaminen tarkoittaa myös kurssitarjonnan laajenemista. Erityisesti FEM- ja numeeriset menetelmät-kursseja tulee lisää, joista voi myös jatkossa muodostaa “computational engineering”-sivuaineen
    • Uuden ohjelman myötä myös nykyisiä kandimekaniikan- ja termiksen kursseja järjestetään kahtena opetuskertana, toinen englanniksi ja toinen suomeksi. Tämä tarjoaa myös suomenkielisille kandiopiskelijoille mahdollisuuden suunnitella oma “mekaniikkapolkunsa” jatkossa joustavammin
  • Kandiarvioinnin pohjalta tehtävistä muutoksista kandiohjelmiin:
    • Loppuvuodesta järjestetyssä kandipääaineiden arvioinnissa ideoitiin huomattava määrä mahdollisia uudistuksia kandiohjelmiin, joista osa implementoidaan jo ensi syksyn opetussuunnitelmaan
    • Suurimpana yksittäisenä mahdollisena muutoksena on perusfyssien ja kemian sisällyttäminen kolmen kurssin “peruskurssipooliin”, josta opiskelija voisi valita mieleisensä kokonaisuuden. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi kemian perusteet tai sähkömagnetismin voisi jatkossa halutessaan korvata esim. todarin, FEMin tai kauppiksen kursseilla.
    • Lisäksi yksittäisiin kandikursseihin on tulossa muutoksia, esim. KJR:n konepainotteisilla kursseilla tulee mahdollisesti tulevaisuudessa olemaan erillisiä moduuleja, josta opiskelija voi halutessaan painottaa raksaa tai konetta vahvemmin kurssilla.
    • Esitetyt muutokset ovat kuitenkin vasta alustavia ajatuksia, ja näiden työstämistä jatketaan koulun ja hallopedien voimin heti alkuvuodesta!
  • Siirtymisestä 5op:n kursseista 6op:n kurssikokonaisuuksiin:
    • Suurella todennäköisyydellä vuosina 2020-2022 siirrytään koko Aalto-tasolla kuuden opintopisteen kurssikokonaisuuksiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ENGin seuraava iso tutkintouudistus tulee tapahtumaan vuonna 2022, jota ennen koko tutkintojen rakennetta tullaan miettimään kokonaisuuksina uudelleen.

Hyvää joulua ja uuttavuotta!
Joonas Lehtovaara, ENG halloped-vastaava 2018

Lokakuun halloped-kuulumiset

Link

Moikka! Edunvalvonnassa on tapahtunut paljon ensimmäisen periodin aikana, alla tiivistettynä tämän hetken kuumimmat keskustelunaiheet:

ENGin kandiohjelmien arviointi ja uudistus

Vuonna 2013 alkaneita kandiohjelmia arvioidaan laajemmin marraskuun aikana. Tavoitteena on keskittyä kandiohjelmien sisällöllisiin puutteisiin sekä niiden korjaamiseen, ja tehtävät muutokset tulevat voimaan vuoden 2020 opintosuunnitelmaan. Isompia, rakenteellisia muutoksia ohjelmiin on alustavasti kaavailtu vuodelle 2022, näitä tullaan arvioimaan ja suunnittelemaan myöhemmin.

ENGin maisteriohjelmien katsaus

Marraskuun aikana myös maisteriohjelmien onnistumista tarkastellaan ohjelmien sisäisissä työryhmissä. Kyse on kuitenkin kandiohjelmien uudistusta pienemmästä katsauksesta, ja tarkoituksena onkin lähinnä tarkastella miten ohjelmalla on kuluvana vuonna sujunut. Mikäli sinulla on antaa palautetta, otan mielelläni vastaan kommentteja ja välitän nämä ohjelmajohtajille!

 

Halloped-haku aukeaa marraskuun ensimmäisellä viikolla

Kohta on taas tullut aika hakea uusia hallinnon opiskelijaedustajia! Halloped-hausta tullaan antamaan lisätietoa kuun vaihteessa, mutta mikäli kiinnostus opiskelijaedustusta kohtaan on ollut harkinnassa, kannattaa nyt jo lukea tiivis infopaketti halloped-toiminnasta täältä: https://blogs.aalto.fi/ityopintoblogi/author/ollikekalainen/

Joonas Lehtovaara, ENGin halloped-vastaava
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Syyskuun halloped-kuulumiset

Hyvää alkanutta lukuvuotta!

Kesätöiden vaihtuessa luentoihin ja harkkoihin myös hallopedit jatkavat toimintaansa hyvin ansaitun kokoustauon jälkeen. Alla hieman kuulumisia syksyn ensimmäisestä halloped-kokouksesta:

Kuulumisia ENGistä

  • Kurssijärjestelyt: Maisterin 1. periodin kursseista raksalla Beams and frames sekä koneella Mechanical engineering in society ovat keränneet (jälleen) palautetta huonosta organisoinnista. Puhuttiin siitä, voisiko kurssin käytännön järjestelyt siirtää suoraan assarille? Tämä malli toimii esimerkiksi SCI:n puolella erinomaisesti. Asiaa viedään eteenpäin ENGin maisteriohjausryhmissä.
  • Kandi- ja maisterivaiheen auditointi: Maisteriohjelmien katselmukset lähtevät käyntiin nyt syksyllä, kandiohjelmien arvionnit keväällä. Erityisesti kandiohjelmien arvioinnissa on tarkoitus pohtia, onko nykyinen kandien rakenne toimiva, ja jos ei, niin miten sitä tulisi muuttaa. Arvioinnissa on mukana myös opiskelijaedustajia, voitte välittää palautetta / kehitysehdotuksia hallopedeille tai kiltojen opintovastaaville!

Kuulumisia AYYlta

  • Aallon strategia: Uusi Aallon opetuksesta vastaava vararehtori Petri Suomela aloitti syyskuun alussa, ja yliopiston strategiaa päivitetään syksyllä. Radikaaleja muutoksia ei ole tiedossa, isoina teemoina säilyvät ainakin hyvinvointi, työelämätaidot sekä life long learning.
    • AllWell on kerännyt kiitosta, ja se toteutetaan myös ensi vuonna.
    • Kokouksessa keskusteltiin paljon työelämätaitojen palkitsemisesta. Vaikka noppien antaminen laajemmin esimerkiksi vapaaehtoistehtävistä tai työkokemuksesta on hyvä idea, tämä ei kuitenkaan välttämättä ENGissä palvelisi tarkoitustaan. Motivoisivatko nopat oikeasti esimerkiksi hallitushaussa?
    • Jatkuva oppiminen myös yliopisto-opintojen jälkeen on tärkeä kehityskohta, ja esimerkiksi alumnitoimintaa voisi toteuttaa aktiivisemmin kaikissa korkeakouluissa.
  • Halloped-toiminta: Syksyn yksi iso teema AYY:lla on halloped-toiminnan kehittäminen
    • AYY panostaa halloped-rekryyn ja sen näkyvyyteen entistä enemmän
    • Halloped-nettikurssi ilmestyy vuodenvaihteessa, jonka voi käydä joko hallopedina oleva tai hallopedoinnista kiinnostunut henkilö

Hyvää alkavaa syksyä!

-Joonas, ENG halloped-vastaava

Toukokuun halloped-kuulumiset ja kevään purku

Moro taas! Kävimme kevään viimeisessä kokouksessa testaamassa Jätkäsaaren kattosaunaa hallopedien kesken, ja samalla puhuimme viime kuussa ENGissä tapahtuneista asioista sekä keväästä kokonaisuutena. Tässä tärkeimmät nostot:

2019 alkavan englanninkielisen kandin aiheuttavista muutoksista

  • Sisäänotto tulee 2019 olemaan n. 25 opiskelijaa. Tätä kompensoidaan vähentämällä KJR:n ja RYM:in sisäänottoa n. 5 – 10 % vähennyksellä
  • Usea kandivaiheen pääainekursseista – esim. mekaniikat sekä termis – tullaan jatkossa toteuttamaan myös englanninkielisenä versiona, jolloin myös suomenkielisillä kandiopiskelijoilla on mahdollisuus valita näiden kahden toteutuksen väliltä. Tarkoitus on järjestää kurssit sekä keväällä että syksyllä.
  • Keskusteltiin siitä, mikä kilta ottaa uudet kandit vastaan: todennäköisenä vaihtoehtona KIK.

AllWell-tulosten purusta

  • AllWell-tuloksia on käsitelty maisteriohjelmien workshopeissa, kandiohjelmien vastaavia ei olla vielä pidetty.
  • Yleisesti ohjelmien tulokset sekä kehityskohteet vastasivat ENGin ja Aallon keskiarvoa. Poikkeuksena CIV (Building technology), jossa burnout-riski todettiin jopa 39%:lla vastaajista.
  • Tulosten analyysi, esittely ja kehityskohteiden esille tuonti koettiin hallopedien kesken yleisesti huonosti toteutetuksi. Tuloksia esimerkiksi verratiin Aallon keskiarvoon eikä “nollalinjaan”, jolloin vertailu ei ollut objektiivista. Myös pienet otannat (joissain ohjelmissa vain n. 10 vastaajaa) vääristivät mahdollisesti tuloksia. Lisäksi workshopeissa käsittely jäi hyvin pintapuoliseksi, ja hyötyä kyselystä suhteessa konkreettisiin toimenpiteisiin ei selkeästi kaikissa workshopeissa nähty.

Kurssipalautteesta

  • ARTS-ENG on saanut negatiivista palautetta uudesta toteutuksesta. Järjestelyt ovat olleet epäselvät, toisaalta opiskelijoita ei ole pystytty motivoimaan leijan tekemiseen.

Kuluneena keväänä halloped-toiminnassa onnistuttiin

  • Viestinnässä: Hallopedien keskeinen viestintä sekä tiedotus ulospäin koettiin hyväksi. Tämä vaatii tietysti vielä tekemistä, mutta suunta on oikea ja ylöspäin.

Halloped-toiminnan kehitettäviä teemoja syksylle ovat erityisesti

  • Halloped-haun parempi markkinointi ja viestintä
  • ENGin yhteisten tapahtumien kehittäminen:  esimerkiksi KIKin ISO-halloped-koulutukset on koettu toimiviksi, tätä voisi toteuttaa myös muiden kiltojen kanssa.

Mikäli sinulla on syksyä silmällä pitäen kommentteja tai kehitysehdotuksia, anna ihmeessä palautetta allekirjoittaneelle!

-Joonas

Maalis-huhtikuun halloped-kuulumiset

Moikka! Keskustelimme taas viime viikolla hallopedien kanssa ENGissä puhuttaneista ja keskustelua herättäneistä asioista. Tässä tärkeimmät pointit kiteytettynä:

Kandimekaniikan kursseja opetetaan jatkossa myös syksyllä

  • Uuden kaksivuotisen opetussuunnitelman mukaisesti KiMe ja ViMe järjestetään kevään lisäksi jatkossa myös syksyllä. Kurssimateriaali ja tavoitteet ovat toteutuskerroilla samat, mutta kurssit implementoidaan hieman eri tavalla johtuen eri vastuuopettajista sekä siitä, että kurssit ovat syksyllä 1 periodin kursseja (toinen 1. ja toinen 2. periodissa)

AllWellista

  • AllWell-tuloksia analysoidaan koulutusohjelmakohtaisissa workshopeissa huhti-toukokuun vaihteessa. Käydään kokonaiskuvaa tarkemmin läpi hallopedien kanssa seuraavassa kokouksessa, kun koulutusohjelmat ovat puineet palautteen ensin sisäisesti läpi. Jokaisen koulutusohjelman workshoppeihin saadaan ENGissä opiskelijaedustaja, mikä on huippujuttu!
  • Tarkasteltiin jo muutaman koulutusohjelman alustavia tuloksia. Esimerkiksi ENGin maisteriohjelmien burnout-riskin keskiarvo yhtä korkea kuin Aallossa keskimäärin, n.19%, toisaalta ENGin vahvuutena nähtiin se, että opiskelijat kokevat saavansa hyvää tukea toisilta opiskelijoilta.

Yleisistä opiskelijavalinnan perusteista

  • 2020 alkaen todistusvalinta tulee toimimaan pääasiallisena valintatapana, jolloin vähintään 50% opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla (meidän kohdalla määrä on tällä hetkellä 30%)
  • Todistusvalinnassa pisteytetään tulevaisuudessa 3 ainetta aikaisemman 12 sijasta (aikaisemmin pisteytetty 5 parhaasta, mutta 12 ainetta ollut mukana). Nämä 3 ainetta ovat pitkä matematiikka, äidinkieli ja fysiikka TAI kemia
  • Muissa korkeakouluissa on ehdotettu myös vaihtoehtoisia valintapolkuja. Esimerkiksi BIZ on miettinyt ns. Game Changer-kiintiön avaamista, jossa osa valinnoista voitaisiin tehdä esimerkiksi urheilu- tai taidemenestyksen pohjalta. Myös SCI on pohtinut, että esimerkiksi Junctionin menestyksen perusteella voitaisiin tarjota aloituspaikka muutamalle opiskelijalle. ENGissä tämänkaltaisia vaihtoehtoisia polkuja ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa.

Uudesta englanninkielisestä kandiohjelmasta

  • Syksyllä 2019 ENGiin tulee uusi kandihakukohde, englanninkielinen “Computational Engineering”, jossa aloituspaikkoja tulee olemaan n. 25. Tulevaisuudessa tavoitteena voi olla jopa 50-60 aloituspaikkaa
  • Tänä syksynä englanninkielinen kandi starttaa SCIssa sekä ELECissa, ensi vuonna CHEMin ja ENGin vuoro
  • Uusi kandiohjelma sekä erityisesti aloituspaikkojen määrä herätti hallopedien kesken keskustelua. Jos tulevaisuudessa englanninkieliseen ohjelmaan on tulossa jopa 60 uutta fuksia (joista osa suomenkielisiä ja osa englanninkielisiä), niin kuka on esimerkiksi vastuussa fuksikasvatuksesta? Jakautuisiko tämä kiltojen kesken tasan vai perustettaisiinko jopa oma kilta? Tämä on joka tapauksessa asia josta kiltojen ja korkeakoulun pitää ehdottomasti keskustella.

ENGin vuosikatsauksesta

  • Koulutuksen puolelta onnistumisista nostettiin esille AEC-maisteriohjelman implementointi, yli 55op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrän nousu sekä maisteriohjelmien akateemisen ohjauksen käynnistys
  • Negatiivisia kommentteja keräsivät puolestaan erityisesti kandiohjelmien huono valmistaminen työelämään ja heikko motivoiminen perusopintoihin, sekä kurssien työkuorman arvioinnin systemaattisuuden puute

Kurssit tulevaisuudessa 5 nopasta 6 nopan kokonaisuuksiksi?

  • Yliopistotasolla on ollut puhetta siirtymisestä seuraavassa opetussuunnitelmassa (lukuvuonna 2020-2021) koko yliopiston laajuisesti 6op:n kursseihin. Tästä ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta asiasta tullaan varmasti keskustelemaan kiivaasti viimeistään vuoden 2019 loppupuolella, kun uutta opetussuunnitelmaa suunnitellaan.

-Joonas

 

Mekaniikan kurssit opettavat paljon muutakin kuin mekaniikkaa

Lähiaikoina Aallossa ja myös ENGissä on puhuttu paljon opiskelijoiden uupumisesta sekä siitä, miten opiskelijoiden burnout-riskiä voisi vähentää parantamalla kurssien toteutusta. Onkin huomattu, että riski opiskelijan burnoutiin korreloi vahvasti niin sanotun pintaoppimisen kanssa.

Pintaoppiminen tarkoittaa tilannetta, jossa opiskelija ei koe kurssia sisäisesti motivoivaksi, vaan suorittaa kurssia lähinnä ulkoisen vaatimusten takia. Koulun näkökulmasta tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kurssien tavoitteita tulisi selkeyttää, kurssien hyödyllisyyttä työelämän kannalta tulisi korostaa enemmän, ja erityisesti jokapäiväistä opiskelua ja opetusta tulisi muovata mielekkäämmäksi.

Miten eroon pintaoppimisesta?

Ajauduimme noin kuukausi sitten erään opettajan kanssa hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, mitkä tekijät ovat opiskelijan näkökulmasta uupumisen, mutta toisaalta myös hyvien kurssisuoritusten takana. Selkeästi, etenkin pitkällä aikavälillä, edellämainittu pintaoppiminen on yhteydessä uupumiseen ja laskee kurssisuorituksia, kun taas toisaalta vahvan sisäisen motivaation omaavat opiskelijat lähes poikkeuksetta loistavat kursseilla. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta.

Mutta onkin perustelutua kysyä, mitkä tekijät sitten, opiskelijan näkökulmasta, voisivat lisätä tätä sisäistä motivaatiota – koulun tekemien kehitystoimenpiteiden lisäksi?

Haluan korostaa, että burnoutin ehkäisyä ei pidä missään nimessä laittaa pelkästään opiskelijan harteille, eikä opiskelijaa pidä syyttää kasvaneesta uupumisriskistä. Sitä vastoin burnoutin kanssa vahvasti korreloivaa tekijää, pintaoppimista suhteessa sisäiseen motivaatioon, pystyy myös jokainen opiskelija itse ainakin osittain säätelemään, ja näin ollen epäsuorasti ennaltaehkäisemään omaa burnoutin riskiä.

Omasta kokemuksesta moni kokee erityisesti mekaniikan pakolliset kurssit epäinnostaviksi kokonaisuuksiksi, joissa työmäärä on korkea mutta työn hyötyä on vaikea nähdä ja  konkretisoida – varsinkin jos kiinnostuksen kohteena ja tulevaisuuden suunnitelmana ei ole mekaniikka, rakennesuunnittelu tai vaikkapa virtausoptimointi.

Miten tätä omaa sisäistä motivaatioita ja innostusta voisi epäinnostavilla ja aiheena kiinnostamattomilla kursseilla sitten omatoimisesti nostaa?

Päädyimme opettajan kanssa käydyssä hedelmällisessä keskustelussa kahteen eri näkökulmaan: dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luomiseen sekä oppimiseen itsensä johtamisen näkökulmasta. Avataan näitä kahta hieman enemmän:

Dynaaminen ryhmätyöilmapiiri

Esasaarismaisesti dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asioita tehdään rakentavasti yhdessä. Vaikka mekaniikan kurssit koostuvat pääasiassa yksilötehtävistä, ei tämä tarkoita sitä etteikö laskuharkoissa voisi hyödyntää ryhmätyön voimaa. Jopa hieman yllättävästi, erään maisterivaiheen mekaniikkakurssin arvosanajakauma ei korreloinut opiskelijoiden lähtötason kanssa juuri ollenkaan, mutta kurssin järjestyskertojen välillä suurin ero syntyi opiskelijoiden harjoitustilaisuuksissa synnyttämästä positiivisesta ryhmätyöskentelyn meiningistä! Laskuharjoitukset ovat taitavimmallekin opiskelijalle yksilötöinä haastavia, mutta ryhmässä vaikeimpienkin tehtävien on tapana muuttua mahdottomista mahdollisiksi.

Samalla myös ryhmätyötaidot, oma ilmaisukyky ja kyky peilata omaa toimintaansa kehittyvät, kun ratkaisuja käy läpi ryhmässä. Positiivinen kilpailuhenki altistaa ensimmäisen saadun ratkaisun kyseenalaistamiseen, tarpeeseen perustella omia ratkaisuja perusteellisemmin sekä omien virheiden avoimeen myöntämiseen. Nämä edellä mainitut taidot ovatkin mielestäni kolme tärkeintä ryhmätyötaitoa, mitä joka ikinen meistä tulee tarvitsemaan työelämässä!

Synnyttämällä positiivista ilmapiiriä tekemällä asioita yhdessä, kehität samalla myös siis elintärkeitä työelämätaitoja samalla kun suoriudutte kurssitovereiden kanssa kurssista huomattavasti paremmin. Vaikeiden asioiden tekeminen yhdessä kasvattaa ryhmähenkejä paremmin kuin mikään muu, ja olen itse kokenut oppineeni ryhmätyötaitoja jopa tehokkaammin sauva- ja kehärakenteiden kurssilla kuin joillakin projektityökursseilla. Ei mielestäni huono näkökulma, kun ajattelee että kyse on pohjimmillaan vain integroinnista ja statiikan tasapainoyhtälöistä?

Itsensä johtamisen näkökulma oppimisessa

Toiseksi, mekaniikan kursseja voidaan tarkastella itsensä johtamisen ja niin sanotun metakognition näkökulmasta. Metakognitio tarkoittaa oman toiminnan tiedostamista ja kriittistä tarkastelua, eli se toisin sanoen mahdollistaa itsensä johtamisen ja omien toimintatapojen kehittämisen.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tekemällä vaikeita asioita ja käyttämällä niihin paljon aikaa myös yleiset oppimistaidot kehittyvät. Erään vanhemman tieteenharjoittajan sanoin, “emmä näitä diffisyhtälöitä oikeestaan missään tarvi, mut kun mä nää opettelin ja tajusin osaavani, nii muut asiat tuntu myöhemmin jotenkin ihmeellisesti paljon helpommilta”.

Omalla kohdalla tämä “syvemmälle meneminen” tarkoittaa sen hyväksymistä että asioita ei oikeasti osaa ja samalla sen fiiliksen arvostamista, mikä syntyy kun ongelmat viimein ratkeavat. Tämä ei tarkoita missään nimessä pään hakkaamista seinään vaikeissa tilanteissa, vaan päin vastoin ongelmien tarkastelua pienissä paloissa usein, samalla analysoiden mitä voisi tehdä paremmin. Joskus vartin kahvitauko tai vaikka salilla käyminen antaa juuri sopivan kipinän ratkaisuun, sen sijaan että tyytyisi ensimmäiseen huonoon ratkaisuun tai että hakkaisi päätä seinään tunteja. Toisaalta tämä prosessi voi olla jollekin toiselle täysin erilainen – pääasia on että tätä prosessia kehittää jatkuvasti!

Ihmiset toimivat ja oppivat eri tapojen kautta, niin mekaniikassa kuin työelämässä vaikkapa projektien parissa. Oppiminen tapahtuu – ja kehittyy – parhaiten tekemällä vaikeita asioita turvallisessa epäonnistumista sietävässä ympäristössä – parempaa mahdollisuutta kuin vaikeat laskuharjoitukset on vaikea kuvitellakaan! Oppiessa virtuaalista työtä ja fourier-muunnosten sovelluksia palkkiteoriaan pelkästään mekaaniset taidot eivät kehity – myös oppimistaidot kehittyvät. Ja tämä kehitys on erityisen vahvaa jos siihen oikeasti kiinnittää huomiota, analysoimalla omaa toimintaa, jatkuvasti miettien mitä voisi tehdä paremmin.

In conclusion

Kaikki eivät ole “mekaniikkaihmisiä”, tämä on täysin ymmärrettävää ja fakta. Haastavimmat kurssit tulevat aina olemaan kenelle tahansa meistä ajoittain tuskallisia ja vaikeita. Koulutusohjelmaamme kuuluu kuitenkin näitä kaikille pakollisia ja harmittavan työläitä kursseja, joten miksei ottaa niistä kaikki irti ryhmädynamiikan ja itsensä johtamisen teemojen kautta, kun joudumme kuitenkin painimaan näiden kurssien kanssa joka tapauksessa huomattavan monta tuntia? On myös hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä omalla lahjakkuudella ei ole juurikaan merkitystä kurssisuoritusten kanssa, vaan henkilökohtainen innostus ja halu kehittyä on paljon merkittävämpi menestystä selittävä tekijä (tämä pätee myös työelämässä). Vaikka kurssien substanssi ei siis olisikaan henkilökohtaisesti se tärkein asia, oma vinkkini on ottaa kuitenkin nämä vaikeat ja paikoittain epämiellyttävät kurssit vähintään henkilökohtaisen kehityksen kannalta.

Näihin lennokkaisiin ajatuksiin ja hyvää alkavaa kevättä, terveisin Joonas 🙂