Kuten Suomen hallituskin, niin myös ENG-Hallopedit tarvitsevat kärkihankkeita. Erona on vain se, että hallituksella ei ole resursseja (rahaa) toteuttaa hankkeitaan, mutta Hallopedeilla on (vapaaehtoistyövoima). Kutsunkin siis kaikki asianomaiset mukaan keskustelemaan, mihin opiskelijavaikuttamistoiminnassa tulisi tänä syksynä panostaa. Tässä on esimerkkejä, jotka ovat muhineet omassa mielessäni jo jonkin aikaa.

1. Opiskelijavoimin uuden kandidaatin tutkintorakenteen suunnittelu

Nykyiset kandidaattiohjelmat perustuvat vuonna 2013 valmistuneeseen kandidaattiuudistukseen. Tehokkuudestaan huolimatta on nykyinen kandidaatin tutkinto aiheuttanut soraääniä niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat voisivat jatkaa kandidaattiohjelman kehittämistä kohti mielekkäämpiä ja koherentimpia pääaineita. Suunnitelmat tulisi luonnollisesti tehdä yhteistyössä korkeakoulun kanssa, jotta sopimattomia rakenteita ei pääsisi syntymään. Uudistustyöhön pitäisi saada opiskelijoita kaikilta ENGin osa-alueilta, sieltä mistä paras tietämys kyseisen alan koulutustarpeistakin löytyy.

2. Valmistautuminen englanninkielisiin maisteriohjelmiin

Tässä aiheessa näen ainakin kaksi vaikuttamisen paikkaa:

2a) Maisterifuksien vastaanotto

Viimeistään tässä vaiheessa jokaisen Iso- ja KV-vastaavan tulisi tiedostaa se fakta, että ensi vuonna kaikki maisterifuksit saapuvat englanninkieliseen maisteriohjelmaan. Osa näistä valituista on suomenkielisiä, osa ei. Miten näiden opiskelijoiden vastaanotto ja orientaatio aiotaan järjestää? Miten näiden opiskelijoiden vastaanottaminen suhtautuu vaihto-opiskelijoiden ja kandidaattifuksien vastaanottoon? Aiotaanko yhä väkisin erotella maisterivaiheeseen tulevat suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat? Mikä on ammattiainekerhojen rooli tässä kaikessa?

2b) Suomalaisten AMK-insinöörien mahdollisuudet tulla valituksi Maisterivaiheen haussa

Opintojen suunnittelijoilta on tullut selvä viesti, että kun tulevaisuudessa suomalaiset AMK-insinöörit ja ulkomaisista yliopistoista tulevat tekniikan kandidaatit asetetaan samalle viivalle, jäävät AMK-insinöörit auttamatta vertailussa jälkeen. ENGin nykyinen Maisterivaiheen valintakriteeristö suosii hyvää menestystä yliopistotasoisessa oppilaitoksessa.

Toisaalta ensi kevään haussa otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön 100€ hakemusmaksu EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille hakijoille. Jos hallitus toteuttaa aikeensa, niin tulevaisuudessa näille opiskelijoille voidaan määrätä myös lukuvuosimaksu. Tämä luultavasti jonkin verran alentaa näiden opiskelijoiden hakuintoa.

Pitäisikö tähän kulkuun aktiivisemmin puuttua, vai jäädä ihmeissään seuraamaan lopputuloksia?

3. Miten opiskelukulttuuria voisi muuttaa?

Kandivaiheen opiskelu tuntuu pakkopullalta. Opiskelijat pyrkivät monin tavoin optimoimaan opiskeluun käyttämäänsä aikaa. Massaluennoilla ei päästä vuorovaikutteiseen oppimiseen, opiskelijat ylipäätään eivät käy näillä luennoilla. Mitkä tekijät vaikuttavat tällaiseen opiskeluun suhtautumiseen? Miten opiskelu- ja opettamiskulttuuria voisi kehittää myönteisempään suuntaan?

4. Muut hankkeet

Myös muut kehityshankkeet tulevat kysymykseen. Nämä hankkeet voivat liittyä esim. Halloped-toiminnan kehittämiseen, opiskelijan olojen parantamiseen tai opetuksen edistämiseen. Sopivat projektit voivat hakea myös rahoitusta AYY:n ja Aalto-yliopiston yhteisestä hankekassasta: http://ayy.fi/jasenille/palvelut/rahaa-oppimisprojekteihin/

Aalto-yliopistossa on meneillään uudistus, jossa maisteriohjelmista tehdään englanninkielisiä. Insinööritieteiden korkeakoulussa nämä uudet ohjelmat alkavat syksyllä 2016. Aikaisemmin maisterivaiheen haussa oli tarjolla erikseen suomenkielisiä ja englanninkielisiä hakukohteita, jatkossa haetaan siis vain englanninkielisiin maisteriohjelmiin.

Opintojensuunnittelijoilta on tullut selvä viesti, että kun tulevaisuudessa suomalaiset AMK-insinöörit ja ulkomaisista yliopistoista tulevat tekniikan kandidaatit asetetaan samalle viivalle, jäävät AMK-insinöörit auttamatta vertailussa jälkeen. Aallon linjausten mukaan maisterivaiheen valintakriteerit suosivat voimakkaasti kandidaatin tutkintoa hyvässä yliopistossa verrattuna AMK-tutkintoihin. Jokainen hakukohde voi itse määrittää, kuinka paljon haluaa painottaa eri tekijöitä maisterivaiheen hakijoiden arvottamisessa.

Tällä viikolla Koneenrakennustekniikan maisteriohjelmassa keskusteltiin asiasta. Pian kävi selväksi, että haussa halutaan suosia hyvätasoisista yliopistoista tulevia opiskelijoita. Opintojensuunnittelija antoi esimerkin: kun tarkastellaan viime vuosina maisterivaiheenhaussa hyväksyttyjä opiskelijoita, niin jatkossa suomalaisia tulisi valituksi vain muutama. Käytännössä AMK-taustaisen hakijan keskiarvon tulisi olla huomattavasti yli 4, mikäli haluaa pärjätä englanninkielisessä haussa. Tämän vuoden maisterivaiheen haussa Koneenrakennustekniikan tavoitekiintiöt olivat suomenkieliselle hakukohteelle 22 ja englanninkieliselle 20. Ensi vuoden tavoitekiintiöksi määritettiin 30 (ENG Akateeminen komitea 4/2015 liite 5 https://inside.aalto.fi/display/fieng/Kokoukset+2015). Näiden päätösten valossa vain huippupistein suoriutuneen suomalaisen AMK-insinöörin kannattaa hakea Aaltoon opiskelemaan, muiden kannattaa kääntää katseet toisiin tekniikan alan yliopistoihin.

Hyvien ulkomaalastein opiskelijoiden valinta toki tukee Aallon tavoitteita kehittyä kohti kansainvälistä huippuyliopistoa. Kansainvälisten opiskelijoiden valinnassa on kuitenkin ollut myös ongelmia. Ensinnäkin kansainväliset opiskelijat ottavat vastaan myönnetyn opiskelupaikan harvemmin kuin suomaiset opiskelijat. Toiseksi haasteena on ollut kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen Suomeen. TEK:n vastavalmistuneiden kyselyyn vastanneista suomalaisista 22 % oli työttömiä työntekijöitä valmistumishetkellään, kun ulkomaalaisilla vastaava luku oli 45 % (https://www.tek.fi/tutkimus/vastavalmistuneiden-kysely) . Nykyisin esimerkiksi rakennusteollisuudessa on ymmärrettävää, että yritys palkkaa ennemmin suomalaisen AMK-taustaisen diplomi-insinöörin, kuin ulkomaisen vain maisterintutkinnon Suomessa tehneen opiskelijan.