Opintopolkutarina: Koneensuunnittelu ja mekatroniikka

Ollessani opintoministerinä vuonna 2013 pyörittelimme ideaa opintopolkutarinoista, joissa valmistuneet opiskelijat kertoisivat tarinansa. Tavoitteena oli auttaa nuorempia opiskelijoita heidän opintiellään. Koin velvollisuudekseni kirjoittaa oman opintopolkutarinani. Lukuiloa!

Aloittaessani kirjottamaan tätä tarinaa viidestä ja puolesta vuodesta konetekniikan opintoja, kaivan esiin lapun, johon olen noin kolme vuotta sitten hahmotellut tuotesuunnittelijan osaamisprofiilia. Lähdin opiskelemaan konetekniikkaa, koska halusin olla keksijä. Halusin suunnitella maailman hienoimpia laitteita. Piirtäessäni mind mappia tuotesuunnittelijan taitopaletista loin samalla itselleni mielikuvaa siitä, mitä kaikkea opittavaa minulla olisi opintojeni aikana. Lappu kummitteli pitkään sellaisella paikalla, että törmäsin siihen aika ajoin.

Opintojeni aloitus ei ollut mitenkään helppo. Peruskurssien sisältö tai toteutustapa eivät vastanneet odotuksiani. Siksi lähdin heti opintojen alettua erilaisiin opiskelija-aktiviteetteihin mukaan, yhtenä tärkeänä killan konepajajaokseen. Ajattelin, että suoritetaan näitä opintoja nyt muun ohessa tavoitetahtiin, eiköhän ne jossain vaiheessa ala maistua.

Seuraava kova paikka koitti muutaman kuukauden opintojen jälkeen. Tässä vaiheessa olin jo hieman tutustunut pääaineiden sisältöihin ja tavannut tuutorini. Huomasin, että automaatiotekniikan puolella olisi Älykkäät tuotteet -pääaine. Tuo pääaine alkoi houkutella minua todella paljon puoleensa. Otin keväälle Automaatio- ja säätötekniikan peruskurssin ja aloin käydä sähkön matematiikan kursseja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en viitsi aloittaa pääaineenvaihtorumbaa, sillä olin jo ystävystynyt konetekniikan opiskelijoiden kanssa, ja koin konetekniikan mekatroniikankin opinnot kiinnostaviksi. Jälkikäteen ajatellen pääaineen vaihtaminen ei olisi välttämättä ollut huono idea – automaatiotekniikassa olisi ehkä päässyt paremmin käsiksi kovaan tekniseen osaamiseen kuin mekatroniikan opinnoissa, joissa pääpaino on erilaisissa projekteissa.

Mekatroniikan opintojen luonne on tosiaan sellainen, ettei yhdellekään sen opiskelijalle muodostu samanlaista osaamista. Tämä johtuu toisaalta siitä, että mekatroniikan syventävät kurssit ovat projekteja, joissa on tarkoitus joko soveltaa aikaisempaa osaamista tai omaksua uusia asioita lennosta. Toisaalta mekatroniikassa on niin paljon syventymisvaihtoehtoja, että jokaisen sen opiskelijaksi itsensä tituleeraavan täytyy itse määrittää, mitä mekatroniikka minulle tarkoittaa. Palikkoja, jotka muodostavat mekatroniikan osaamista ovat muun muassa ohjelmointi- ja ohjelmistotaidot, toimilaitteiden tuntemus ja mitoitus, mekaniikkasuunnittelu sisältäen statiikan, lujuusopin ja dynamiikan, simulointitaidot, elektroniikkaosaaminen, mikrokontrollereiden kanssa pelaaminen, säätötekniikan hallitseminen, rakenteluosaaminen ja käytettävyyden suunnittelu.

Joissain yhteyksissä yliopisto-opintojen tavoitteena pidetään ns. T-mallin muodostumista. Tämä tarkoittaa sitä, että valmistuvalla on sekä perusteellinen yleisymmärrys että vahva osaaminen omalla erityisellä alallaan. Työllistymisen voi katsoa perustuvan siihen, että tätä erityisosaamista rekrytoidaan yritykseen. Mekatroniikka-insinöörillä T-malli ei valitettavasti päde. Yhden osaamiskärjen sijasta hänellä on lukuisia pieniä osaamishuippuja. Toisaalta tämä johtaa kokonaisvaltaisempaan ymmärrykseen, toisaalta mahdollisuuteen tehdä kaikki itse monimutkaisessa projektissa ja toisaalta siihen, että mekatroniikka osaa kommunikoida lukuisten eri alojen erityisosaajien kanssa, mikä itsessään on arvokas työelämätaito.

Yleisesti voi sanoa, että kannattaa antaa kaikelle vastaantulevalle oppisisällölle mahdollisuus. Koskaan ei voi olla varma, tarvitseeko tietoa joskus tulevaisuudessa. Yliopistossa opiskellessa kaiken vastaan tulevan tiedon määrä on tosin niin valtava, että kaikkea ei voi sisäistää täydellisesti– se johtaisi vain ylipitkiin opiskelupäiviin ja lopulta uupumiseen tai opintojen venymiseen. Itselleni oli hyötyä siitä, että olin hereillä myös kahdeksalta aamulla matikan luonnoilla. Myöhemmin sain monessa yhteydessä palata yhtälöryhmien ratkaisemiseen matriisioperaatioilla, yhtälöryhmien linearisointiin ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisuihin.

Opiskeluajasta kannattaa ottaa kaikki irti. Jos ei keksi miten, niin erilaiset opiskelijajärjestöt janoavat uusia toimijoita. Pääsin toteuttamaan omaa aktivismitarvettani ennen kaikkea killan opintosektorin piirissä. Erityisenä ilona tästä oli päästä tutuksi yliopiston ja sen henkilökunnan kanssa sekä vaikuttamis- ja esiintymistaitojen kehittymisen. ”Kannattaa lähteä vaihtoon”- on niin kulunut hokema, että se on fakta. Voin vain jatkaa tätä mantraa. Viisi Wienissä viettämääni kuukautta ovat ikimuistoiset. Vaihto-opiskelu on paras mahdollisuus kokea mitään vaihto-opiskelua vastaavaa, tiedä se.

Oma lukunsa yliopisto-opinnoissa ovat erilaiset projektit. Näitä tulee vastaan niin projektitöinä osana muuta kurssia kuin 10 op:n projektikursseinakin. Oma vinkkini on, että opiskelijaprojekteissakin kannattaa aktiivisesti hyödyntää eri projektinhallintamenetelmiä, vaikka ne tuntuisivat projektin aikana raskaalta. Työelämässä erilaisia projektisuunnitelmia, -kaavioita ja -raportteja tulee jatkuvasti eteen, ja silloin vaivannäkö maksaa itsensä takaisin. Opiskelijaprojekteissa kannattaa asettaa tavoitteet paitsi projektin lopputulemalle, myös omalle oppimiselle projektin aikana. Lopputuotteella ei välttämättä kannata tavoitella taivaita, monet niistä ei elä kurssia pidemmälle. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä aikaisemmin opittua voi hyödyntää ja soveltaa projektissa ja mitä oppia lisää. Kannattaa myös yrittää oppia muilta ryhmäläisiltä, heidän kanssaan kun on joka tapauksessa paljon tekemisissä projektin aikana!

Kandidaatin ja diplomityö ovat erityisiä projekteja opintoaikana. Niissä viimeistään pitäisi päästä syventymään niihin asioihin, minkä vuoksi lähti opiskelemaan. Mahdollisuuksia toteuttaa nämä työt ovat lukuisia. Itse yhdistin kandidaatin työssäni kiinnostukseni opetuksen kehittämiseen ja mekatroniikkaan. Suoritin samaan aikaan MOOCia robottien ohjaamisesta, tutkin verkko-opetusmenetelmiä ja pohdin mekatroniikan syvintä olemusta. Varmasti paljolti kandidaatintyöni ansiostani työllistyin myöhemmin yliopistolle kesätyöntekijäksi tutkimusapulaiseksi ja 1,5 lukuvuoden ajaksi isoon rooliin kurssiassistentiksi. Samaa vauhtia pääsin tekemään diplomityötä Aalto Online Learning -projektin rahoituksella. Töistä yliopistolla on monia hyötyjä: mukavat ja fiksut työkaverit, helppo sijainti ja omien opintojen, assaroinnin ja diplomityön tekemisen limittäminen.

Diplomityön loppusuoralla tulin tulokseen, että alkaisin etsiä muualta töitä, vaikka yliopistolla on kiinnostusta hyville jatko-opiskelijoille. Tilanteena tämä oli hankala: parhaassa tapauksessa diplomityö toimii ponnahduslautana ensimmäiseen valmistumisen jälkeiseen työpaikkaan. Minulla kolmen kuukauden aktiivinen työnhaku diplomityökiireiden päälle, lukuisat työhakemukset ja neljä haastattelua paikan päällä johtivat lopulta oman alan työpaikan saamiseen, kreivin aikaan juuri valmistumista edeltävällä viikolla. Omalla kohdallani rekrytoimiseen johtivat ainakin hyvät arvosanat ja assaroinnin yhteydessä kartuttamani mittaustekninen osaaminen ja tekemäni mittausjärjestelyt.

Koen olevani onnekas. Voitin reaalimaailman fuksista diplomi-insinööriksi pelin hyvillä pisteillä. Tällä hetkellä olen mekaniikkasuunnittelijana hammasröntgeneitä valmistavassa yrityksessä. Onnistumisen taustalla saattaa olla rahtunen tekemistä sen kanssa, että olen kirjoittanut tuotesuunnittelijan osaamisprofiililapun taustapuolelle neljä silloin kiinnostanutta asiaa: 3D-kuvantaminen, Rapid Prototyping, Konenäkö ja Mallintaminen. Asioita, joiden kanssa olen nyt töissä päivittäin tekemisissä.

Teekkarin menestyksen salaisuus: pitkän tähtäimen suunnittelu? 20170308_202045

Teekkarin menestyksen salaisuus: pitkän tähtäimen suunnittelu?

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment

Valinnaisista opintokokonaisuuksista, osa 1

Moro ja hyvää alkanutta vuotta : )

Vuodenvaihde on perin tärkeää aikaa opintojen suunnittelun kannalta. Sivuaineen valinta, kandityön aihe sekä vapaavalintaisten kurssien muodostaman kokonaisuuden pohtiminen on monelle tässä vaiheessa vuotta ajankohtaista. Yliopistomme ja korkeakoulumme laaja vapaavalintaisuus on siunaus mutta samalla monelle myös kirous: suuri määrä itse valittavia opintoja yhdistettynä Aallon järkyttävän laajaan kurssitarjontaan antaa mahdollisuuksia, mutta samalla luo myös stressiä valinnaisuuden kasvaessa jopa naurettavan laajalle alalle. Esimerkiksi KJR-opiskelijat pääsevät valitsemaan 25 nopan sivuaineen, saman verran vapaavalintaisia opintoja sekä päälle vielä 10 pistettä pääaineen valinnaisia kursseja. Tämä yhdistettynä maisteriopintojen vapaaseen opintokokonaisuuteen opiskelija on itse vastuussa miltei joka toisesta DI-tutkintoon johtavan kurssin valinnasta! Joko ahdistaa?

Miten tässä opintokokonaisuuksien ja kurssien viidakossa sitten tulisi luovia eteenpäin? Lukeako pelkästään pääainekursseilla suositeltuja, teknisiä insinööriopintoja vai pitäisikö sivuaine valita vaikkapa taidepuolelta? Vai pitäsikö antaa kavereiden tehdä valinnat ja itse mennä perässä sinne minne muutkin? Maisterivaiheen juuri aloittaneena olen ehtinyt miettiä näitä kysymyksiä jo enemmän kuin tarpeeksi. Tämän tekstin tarkoitus on valottaa hieman omia kokemuksia ja antaa eläköityneen opintoministerin näkökulmaa siitä, mitä tekijöitä painottaessa opintojen suunnittelu ei mene ainakaan pahasti metsään. Näistä näkökulmista saa ja pitääkin olla eri mieltä, otan rakentavan kritiikin vastaan mielelläni : )

Koska pidemmän tekstin kirjoittaminen on helpompaa kuin lyhyen ja aiheessa riittää huomattavasti pohdittavaa, on tämä(kin) teksti jaettu kolmeen osaan. Jokainen osa käsittelee erikseen yhtä kysymystä, joihin jokaiseen pitäisi mielestäni pystyä vastaamaan myöntävästi tiettyä kurssia tai opintokokonaisuutta valittaessa.  Lähdetään liikkeelle siitä simppelimmästä ja samalla vaikeasta asiasta, oman intuition kuuntelusta:

Innostaako tämä minua ja riittääkö sen tekemiseen loputtomasti energiaa?

Niin yksinkertaista kuin se onkin, mielestäni tärkein valintakriteeri opintoja valittaessa on se mitä asian tekeminen saa minut tuntemaan: ihminen kun kehittyy parhaiten niissä asioissa mistä hän itse on erityisen innostunut ja kiinnostunut. Vaikka tämä oman unelman seuraaminen kuulostaakin vähintään kliseiseltä, tulisi se kuitenkin huomioida opintoja rakentaessa vahvasti.

Oletko pitkän sivuainekurssipänttäämispäivän jälkeen aivan puhki ja masentunut työmäärästä, vai tuntuuko siltä että aiheesta voisi keskustella ja hankkia tietoa vaikka koko loppuillan? Ainakin omalla kohdalla on helppo tunnistaa mikä teemat aiheuttavat ensimmäisen ja mitkä toisen reaktion energiatasoissa.

Hieman hankalammaksi homma menee silloin, kun haluaisi olla kiinnostunut tietystä aiheesta mutta alkeiden opettelu ei juurikaan nappaa. Hyviä uutisia, sillä myös asiasta kiinnostumista voi opetella! Harjoittelu ja perusteiden opettelu ei välttämättä ole yksittäisinä tehtävinä hohdokasta, mutta näiden tehtävien reflektointi ja niiden yhdistäminen suurempaan päämäärään auttaa ensimmäisten esteiden yli. Perustaitojen oppiminen kasvattaa tietoa asiasta, joka johtaa isomman kuvan hahmottamisen paremmin, joka puolestaan edelleen tehostaa oppimista… Tämän kierteen liikkeelle saamisen jälkeen innostus kasvaa kuin itsestään!

Näyttökuva 2017-01-10 kello 19.15.39Kuva1: Sydney Opera House + Harbour Bridge

Esimerkki: Henkilökohtaisesti differentiaaliyhtälöiden pyörittäminen mekaniikan kursseilla ei itseisarvona ole se asia miksi haluan laskea vaikeita matemaattisia yhtälöitä. Mutta diffis muodostuukin kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun ymmärtää että se luo koko perustavanlaatuisen pohjan ymmärtää maailman hienoimpia rakenteita ja niiden toimintaa: Sydneyn oopperatalon kuorielementit eivät olisi syntyneet ilman tietoa siitä miten kinematiikka ja materiaalimallit kohtaavat.  Derivoidessa motivaattorina mielessä ei pyöri gradientin sielunelämä vaan ajatus siitä, että tämä tie johtaa minut jokin päivä suunnittelemaan näitä hienoimpia ihmisten koskaan tekemiä rakennuksia.

Summa summarum: Tee siis niitä asioita jotka kiinnostavat sinua ja kiinnostu asioista joita haluat tehdä : ) Vaikka tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä ja kliseiseltä, on se kuitenkin avain sille tielle missä toteutat unelmaasi.

Seuraavassa osassa käsitellään toista kolmesta kysymyksestä: “Onko tämä tilaisuus oppia jotain oikeasti ennennäkemätöntä ja uutta?” Kiitos ja näkemiin -Joonas

Posted by Joonas Lehtovaara

Uncategorized - Leave a comment

Korkeakoulun johto vastaa opiskelijoiden kysymyksiin 2/16

Hei! Marraskuun aikana keräsimme opiskelijoilta kysymyksiä, joita he halusivat esittää korkeakoulun henkilökunnalle. Kysymyksiä löytyikin sopivasti, ja ne esitettiin asianosaisille henkilökunnan jäsenille. Seuraavassa on esitetty vielä kysymykset, kysymyksiin vastaajat ja vastaukset:

Viime aikoina on tapahtunut paljon henkilöstön muuttoa paikasta toiseen ja laboratoriotilojen järjestelyä. Kuka tai mikä taho korkeakoulussa tekee päätöksiä tiloista, tilojen käytöstä ja muutoista? Gary Marquis, dekaani:

(Kirjoittajan vapaasti kääntämänä) Lopulta dekaani tekee päätökset liittyen tiloihin ja uudelleen sijoittumisiin. Ennen muuttojen tapahtumista on kuitenkin useita keskusteluita korkeakoulun, tutkimusryhmän ja ACREn välillä. Dekaania avustavat tässä työssä teknisten ja talouspalveluiden henkilöt ja koulun infrastruktuuri ryhmä. Pitkän tähtäimen tavoitteemme, jotka vaikuttavat kaikkiin muuttoihin ovat 1) Sijoittaa tutkimusryhmät niin lähelle kuin mahdollista toisiaan ja opiskelijoita 2) Kehittää ja uudistaa tiloja vastaamaan avoimempaa ja interaktiivisempaa työskentelytapaa ja 3) Säästää rahaa vähentämällä tilojen vuokrakustannuksia.

Esimerkkinä kohdasta 1), kun aloitin TKK:lla vain kahdeksan vuotta sitten, seitsemän sovelletun mekaniikan professoria istuivat neljässä eri rakennuksessa. Tällä hetkellä kaikki professorit ovat samassa rakennuksessa. Kouluna voimme osoittaa lukuisia vastaavia esimerkkejä. Mitä kohtaan 3) tulee, osana syksyllä 2015 julkaistuja valtion leikkauksia korkeakouluja kohtaan ja YT-neuvotteluiden tuloksena, Aalto sitoutui siihen että 1/3 kulusäästöistä saavuttetaisiin vähentämällä tiloja ja vuokrakustannuksia. Tähän mennessä olemme vastanneet ja jopa hieman ylittäneet tämän tavoitteen. Tämä on sallinut meidän säilyttää enemmän opetus- ja tutkimushenkilökuntaa verrattuna tilanteeseen, jossa tilasäästöt eivät olisi mahdollisia.

Voiko maisteritutkinto vaihdon takia venyä 2,5 vuoteen? Kirsi Virrantaus, opetuksesta vastaava varadekaani:

Maisteriopinnot voivat ja saavatkin kestää enemmän kuin 2 vuotta. On ymmärrettävää, että maisterivaiheessa opiskelija haluaa käydä työssä ja myös viettää osan opiskeluajasta vaihdossa. Maisteriopinnot on ohjelmoitu kestämään 2 vuotta, joista ensimmäinen vuosi useimmissa koulumme ohjlmissa sisältää pääosan ohjelman omista kursseista. Toinen vuosi on useimmissa ohjelmissa suunniteltu käytettäväksi vapaavalintaisiin kursseihin ja diplomityöhön. Opintoaika voi venyä 2,5-3 vuotiseksi. Maisterivaiheen opintoaika on joustavampi käsite kuin kandivaiheen.

Miksi kone- ja rakennustekniikka on yksi kanditason pääaine? Miksei ole erikseen, kuten kaikissa muissa yliopistoissa? Jani Romanoff, Kone- ja rakennustekniikan pääaineen vastuuprofessori:

A) Ydinaines on hyvin samanlainen molemmilla aloilla. Uuden ohjelman periaate on rakentaa vahva pohja ja toisaalta joustoa maisterivaiheeseen siirryttäessä. Tämän takia on katsottu parhaaksi yhdistää nämä kaksi ainetta.

B) En täysin ymmärrä tätä kysymystä. Suomessa ei ole tätä nykyä kovin montaa paikkaa jossa molemmat aineet on tarjolla. Esim. Oulussa on tehty vastaavan tyyppistä fuusiota rakennetekniikan osalta. Perinteisesti nämä ovat olleet eri aloja. Maailma muuttuu ja meidän pitää osata reagoida siihen. Uskon aidosti tämän olevan nykyaikainen ratkaisu.

Onko mahdollista vaihdossa opiskella lentotekniikkaa? Jukka Tuhkuri, Lujuusopin erikoistumisalan vastuuprofessori:

Vaihdossa voi opiskella lentotekniikkaa esimerkiksi KTH:ssa Tukholmassa, jonne Aallolla on vaihtosopimus. Lentotekniikkaa liittyviä kursseja on tarjolla myös Tampereen teknillisessä yliopistossa, jonne voi hakea opiskelemaan valtakunnallisen JOO-sopimuksen kautta. Erityisiä lentotekniikkaa koskevia vaihtosopimuksia meillä ei ole.

Jos haluaa vaihtaa insinööritieteiden korkeakoulussa pääaineesta toiseen, miten se käytännössä onnistuu? Yhteishaun kautta vai onko muita vaihtoehtoja, kehen ottaa yhteyttä? Marjo Immonen, Insinööritieteiden korkeakoulun opintopalveluiden päällikkö:

Oletan, että tässä tarkoitetaan vain kandidaattitason koulutusta. Insinööritieteiden kandidaattiohjelman sisälle ei ole luotu mekanismia pääaineen vaihtamiselle, koska opiskelijat voivat sisällyttää sivuaineen ja vapaasti valittavien opintojen yhteyteen yhtä paljon opintoja, kuin pääaineessa on kursseja. Opiskelija voi siis valita itse ohjelmaansa myös toisen pääaineen tekemällä sopivia ainevalintoja hopsiinsa. Kandityön aiheen voi valita niin, että aihe sopii hyvin molempien pääaineiden alaan. Maisteriohjelmavalintoihin pääaineella on ollut merkitystä tähän asti, mutta nythän juuri viime kokouksessaan  1.12.2016 koulun akateeminen komitea IAK päätti niistä kursseista, jotka antavat riittävät valmiudet siirtyä maisteriohjelmavalinnoissa myös haluamansa toisen ohjelmaryppään piiriin ENGin sisällä. Esimerkiksi jos ENYn opiskelija on suorittanut kandiopintojen yhteydessä tietyt nimeltä mainitut KJR-kurssit, hän voi hakeutua CIV- tai MEC-ohjelmaan (CIV=Building Technology ja MEC=Mechanical Engineering). Kunkin pääaineen koordinaattorit ovat yhdyshenkilöitä siirtymiseen liittyvissä yksityiskohdissa ja minä myös.

Aalto-yliopiston sisällä tekniikan koulujen kesken siirtymismekanismit on luotu erikseen samoin kuin siirtymismenettelyt tekniikan yliopistojen ja eri koulutusalojen kesken, mutta näitä asioita ei nyt kysyttykään.

Jos vaihtaa kandiohjelmasta toiseen, lasketaanko suositusaikaraja kandin valmistumiseen alkuperäisestä aloituspäivästä ENGillä vai siitä päivästä, kun aloitti uudella linjalla? Marjo Immonen:

Jos opiskelija vaihtaa kandiohjelmaa, niin silloinhan hän vaihtaa koulua. Muissa kouluissa ei ole ns. kolmen vuoden sääntöä lainkaan, vaan opiskelija voi kanditutkinnon suoritettuaan siirtyä Aalto-yliopiston tekniikan koulujen välillä siten, kuin koulut itse määrittelevät. Tänä syksynä yliopiston akateeminen komitea päätti, että koulujen on luotava Aallon tekniikan koulujen kesken siirtomenettelyt kandi-maisteriopintojen väliin ja nämä yksityiskohdat ovat eri kouluissa olleet syksyn aikana valmistelussa. Rajatun opinto-oikeuden kannalta opintoajan lasku alkaa alusta, jos siirtyy toiseen kandiohjelmaan opiskelijavalintojen ns. DIA-yhteisvalinnan kautta. Opintotuen kannalta opintotuki lasketaan kuitenkin korkeakouluopintojen alkamisesta eikä uusien opintojen aloituksesta.

Toisessa tekniikan korkeakoulussa opintonsa aloittaneeseen ja myöhemmin Aalto ENGiin siirtyneeseen kandiopiskelijaan ei kohdisteta ns. kolmen vuoden sääntöä sellaisenaan, vaan ns. laskentakaavaa sovelletaan räätälöidysti riippuen hyväksiluetuista opinnoista jne.

Jos kysymyksellä tarkoitetaan pääaineen vaihtoa ENGin kandiohjelman sisällä, niin edellä jo siihen vastasinkin ja emme pidä tällaista vaihtoa koulun sisällä oikeastaan relevanttina vaihtoehtona. Jos opiskelijat pitävät, niin asiaa täytynee käsitellä vielä uudemman kerran.

Miksi maisteriohjelmassa kurssit ovat vain yhden periodin pituisia? Eihän siinä ajassa ehdi sisäistää oppimaansa! Marjo Immonen:

Todella hyvä kysymys tämäkin! Alkuperäinen tavoite on ollut se, että opetus suunnitellaan siten, että uudet opetussisällöt rakentuvat aina edellisten kurssien varaan ja uusien kurssien yhteydessä tietyt perusasiat kertautuvat. Näin ollen maisteriohjelman aikana varmastikin kunkin ohjelman keskeiset opit näyttäytyvät eri kurssien yhteydessä. Periodin kesto on kieltämättä aika lyhyt, mutta nykyinen viiden periodin jaksotus edellyttää verrattain lyhyitä opetusjaksoja. Koulun päätöksellä ns. arviointiviikolla voi olla opetusta. Varsin monet opettajat toteuttavatkin kurssin arvioinnin muilla tavoilla kuin tenttien avulla.

Periodin mittaiset kurssit ovat syntyneet myös siitä huolesta, että opiskelijoiden kuormitus olisi mahdollisimman tasaista ja kolme pakollista kurssia/periodi on ollut hyvä suunnittelun lähtökohta. Se on myös antanut mahdollisuuden jättää jotkut periodit avoimiksi esimerkiksi kv-vaihto-opiskelulle tai opiskelulle toisessa kotimaisessa korkeakoulussa.

Tämäkin on asia, jota seurataan ja arvioidaan. Luonnollisesti täytyy tehdä korjaavia toimenpiteitä, jos alkaa näyttää siltä, että oppimista ei ehdi tapahtumaan nykyisellä periodisuunnittelulla. Otetaan esitetty huoli vakavasti.

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment

Oppimistaidoista ja -metodeista: Reflektio

Moro taas! Edellisissä kirjoituksissani olen puhunut opintojen suunnittelusta, jaksottamisesta sekä kertauksen tärkeydestä. Suosittelen lukemaan nämä kaksi tekstiä ensin, mikäli et ole vielä ehtinyt niihin tutustua! Tässä blogitekstissä esittelen kolmannen pointtini oppimistaitojen kehittämiseen:

Opitun yhdistäminen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Opitun yhdistämistä suurempiin kokonaisuuksiin sekä syvällisempää ymmärtämistä eli reflektiota käsiteltiin jo hieman edellisissä teksteissä. Sen lisäksi että asian opettelulle on varattu tarpeeksi aikaa ja sitä on kerrattu huolellisesti, on erittäin tärkeää pystyä yhdistämään saadut tiedonmuruset suurempaan kokonaisuuteen.

Ihmisen pitkäaikainen muisti muodostuu tavallaan pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä verkkomaisista yhdyslangoista. Kun opimme jotain uutta, tieto liittyy muistiimme pistemäisenä pakettina joka on yhteydessä ehkä pariin muuhun pakettiin ohuilla yhdyslangoilla. Hauki on kala, mutta mitä se meitä hyödyttää jos meillä ei ole mitään hajua mihin se oikeasti liittyy? Uuden tiedon hankkiminen on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pystyä vahvistamaan yhteyksiä eri tiedonjyvästen välillä. Kun näitä yhteyksiä muodostuu enemmän ja enemmän, ratkaisu tai oivallus voi löytyä jostain sellaista paikasta mistä sitä ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan löytyvän!

Näyttökuva 2016-09-07 kello 20.28.30Hauki on kala mutta miksi?

Omia muistin yhdysverkkoja voi harjoittaa sekä aktiivisesti että passiivisesti. Aktiivisessa harjoittamisessa esimerkiksi opintoviikon- tai periodin loppupuolella yritetään jäsentää sitä, miten ja mihin opitut asiat isommalla tasolla liittyvät. Millaista roolia esimerkiksi juuri opitut materiaalitekniikan taidot näyttelevät tämän lukukauden opinnoissa? Entä oman pääaineen opinnoissa? Entä koko DI-tutkinnossa? Tätä reflektointia voi harjoittaa esimerkiksi kirjoittelemalla asioita paperille tai keskustelemalla kurssikaverien kanssa aiheesta.

Aivomme muodostavat tietojen välille verkkoja myös erinomaisesti itsestään passiivisesti, kunhan niille antaa vain tilaa ja lepoa. Itse esimerkiksi saan parhaat oivallukseni usein lenkillä, vaikka olisin koko päivän yrittänyt miettiä aktiivisesti ratkaisua tiettyyn ongelmaan! Pääkopalle pitää siis antaa myös tilaa itse jäsennellä tavaraa mitä sille on päivän aikana aktiivisesti kaadettu; lepo ja liikunta ovat ainakin henkilökohtaisesti hyvin tärkeässä roolissa omassa oppimisprosessissa.

Näyttökuva 2016-11-08 kello 13.07.17

Pitkäaikainen muisti koostuu pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä  langoista

Esimerkki:

  • Perjantaina ennen saunaa käytän puoli tuntia kuluneen opintoviikon aktiiviseen reflektointiin; miksi juuri näitä asioita opetettiin ja painotettiin? Kirjoittelen ylös pari ranskalaista viivaa muistiinpanojen jatkoksi. Miten esimerkiksi torstain luennolla käyty asia voisi hyödyttää minua työelämässä, jos osaisin sen paremmin kuin kukaan muu?
  • En mieti kouluasioita iltaan asti tai jokaisena päivänä viikossa (ellei ole aivan pakko). Näin aivot saavat tilaa prosessoida päivällä opittua, ja todennäköisesti keksin kuin itsestään ratkaisun ainakin yhteen ongelmaan mikä ei päivän aikana tuntunut aukeavan.

Tiedon syvällisempi omaksuminen tuntuu todennäköisesti aluksi kevyttä kalvojen selailua huomattavasti vaivalloisemmalta tavalta sisäistää kurssien asioita, mutta pidemmällä aikavälillä se maksaa takaisin vaivan moninkertaisesti. Oman ammattitaidon luominen vaatii vahvaa kykyä pystyä hahmottamaan tietyn, yksittäisen asian paikka suuremmassa paketissa. Mitä vaativampiin tehtäviin koulussa ja työelämässä siirrytään, sitä tärkeämpää tämän ison kuvan hahmottaminen on.

Se siitä!
Näissä kolmessa kirjoituksessa antamani vinkit ja esimerkit ovat ihanteellisia tavoitteita, joihin tähtään suurimmassa osassa kursseista. Kuten alussa todettua, tarkoitukseni maisterivaiheessa ja tulevaisuudessa työelämässäkin on kehittyä näiden taitojen käyttämisessä, enkä todellakaan hallitse niitä vielä täysin. Oppiminen ei missään nimessä lopu siihen, että asian osaa välttävästi tentissä tai että jokin tietty tutkinto on kasassa.

Tämän kolmiosaisen blogisarjan pointit ja esimerkit keskittyivät yksittäisten kurssien ja pienempien opintokokonaisuuksien hallintaan. Samoja metodeja voi käyttää toki myös muissakin tilanteissa kuin yksittäisissä kursseissa! Kirjoitan jatkossa vielä hieman siitä, miten suurempien kokonaisuuksien kuten sivuaineiden tai jopa kokonaisten lukukausien kokoisia paketteja pystyy jäsentämään ja hallitsemaan paremmin. Tämä on mahdollista niin, että useat päällekkäiset kurssit eivät heikennä vaan pikemminkin vahvistavat toinen toistensa oppimisprosessia. Mikäli sinulla on mielessäsi jokin tietty asia mistä olet eri mieltä ja/tai haluaisit tietää lisää, ota yhteyttä ja anna palautetta!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Posted by Joonas Lehtovaara

Uncategorized - Leave a comment

Oppimistaidoista ja -metodeista, osa 2

Morjens!

Viime kirjoituksessa esittelin hieman omia yleisiä mielipiteitä opiskelusta ja kävin läpi opiskelun suunnittelua sekä jaksotusta. Tässä tekstissä keskitytään toiseen kolmesta esittämästäni pointista, eli uuden asian kerroksittaiseen opiskeluun.

Uuden asian opiskelu kerroksittain (layereittain)

Kerroksittain opiskelu liittyy vahvasti opiskelun jaksottamiseen pidemmälle aikavälille. Se tarkoittaa sitä, että tiettyä kurssin osa-aluetta ei opiskella kerran (ja sitten unohdeta sitä!), vaan että kurssin alussa opittuja asioita kerrataan aktiivisesti kurssin edetessä ja yhdistetään uusiin vastaantuleviin osa-alueisiin. Monesti kurssit jäsentyvät siten, että alussa opetellaan perusteet jonka jälkeen niitä sovelletaan. Jos perusteet on opeteltu kahdeksan viikkoa aikaisemmin, voi sovelluksen paikkaa isossa kokonaisuudessa olla vaikeaa nähdä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tarvisemme perusteiden jatkuvaa kertausta. Jatkuva kertaus vahvistaa myös aikaisemmin opitun tiedon muistijälkeä; tieto jää pysyvästi pitkäaikaiseen muistiin jatkuvan kertauksen ja harjoittelun seurauksena.

Ei hätää, kerroksittain opiskelun pointtina ei ole lukea kaikkea kurssilla jo käytyä asiaa viikoittain uudestaan läpi. Ideana on jatkuvasti ja nopeasti kerrata ja muistuttaa mieleen, minkä tähden täällä nyt taas oltiin. Pelkkä edellisen luennon muistiinpanojen vilkaisu ennen uutta luentoa voi auttaa hahmottamaan uutta asiaa huomattavasti.

Esimerkki:

  • Ennen kurssia teen ajankäytön suunnitelman yhteydessä ajatuskartan siitä mitä pääkohtia kurssiin sisältyy, jolloin minulle muodostuu yleiskuva kokonaisuudesta eivätkä asiat tule minulle luennoilla vastaan täysin uusina.
  • Ennen luentoja käyn muutamassa minuutissa (5-10min) läpi luennolla opiskeltavan asian, jolloin muistutan mieleen miten opiskeltava asia liittyikään kokonaisuuteen. Silmäilen samalla läpi nopeasti myös aikaisempien luentojen muistiinpanot.
  • Kirjoitan luennolla omat muistiinpanot niin, että pystyn käyttämään niitä myöhemmin kertaamiseen. Esimerkiksi havainnollistavat kuvat ja värien käyttö auttavat tärkeiden kohtien korostamisessa.
  • Luennon jälkeen käytän muutaman minuutin (5-10min) luentomuistiinpanojen läpikäymiseen ja yritän vielä hahmottaa luennon pääpointit.
  • Tenttiin valmistautuessa kirjoitan kurssimuistiinpanoistani parin sivun tiivistelmän, jossa käy ilmi kurssin pääpointit sekä liitokset muihin saman aihealueen kursseihin. Tämä toimii nopeana kertausmateriaalina tenttiin. Tiivistelmästä voin lisäksi myöhemmin tarkistaa, mitä asioita kyseisellä kurssilla painotettiin.

IMG_3735

Esimerkki ajankäytön ja “kerroksien” suunnitelmasta

Yllämainitulla periaatteella opitut asiat tulee kerrattua useita kertoja kurssin aikana, välillä hieman kevyemmin ja esimerkiksi tenttiin kerratessa hieman syvällisemmin. Yksittäisen asian muistamista auttavaa muistijälkeä on näin vahvistettu kurssin aikana jopa kymmeniä kertoja! Kun kokeilin tätä “kerroksittain” opiskelua ensimmäisen kerran, olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten kurssin asiat muistuivat mieleeni vielä kuukausia tentin jälkeenkin. Esimerkiksi kertaamalla strategiajohtamisen perusteiden tiivistelmäni voisin hyvällä omatunnolla mennä tenttiin huomenna, vaikka itse kurssisuorituksesta on jo yli puoli vuotta!

Seuraavassa eli kolmannessa opiskelutaitoihin liittyvässä tekstissä keskitytään opitun yhdistämiseen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektioon. Kuten edellisenkin tekstin lopussa painotin, on tärkeä muistaa että oppimaankaan ei opi kuin vain harjoittelemalla ja testaamalla erilaisia tapoja. Hyvää syksyä ja koulussa nähdään!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Posted by Joonas Lehtovaara

Uncategorized - Leave a comment

Oppimistaidoista ja -metodeista, osa 1

Moro! Olen Joonas, ja aloitan nyt syksyllä neljännen vuoteni yliopistossa ja sitä myötä maisteriopintoni rakennustekniikan maisteriohjelmassa. Toimin myös samalla koneinsinöörikillan opintoministerinä, erityisinä kiinnostuksen kohteina pedagogiikka ja oppimisen metodit. Tämä teksti aloittaa pienimuotoisen blogisarjan, jonka tarkoituksena on jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten omaa opiskelua voisi itse kukin viedä eteenpäin.

Näin alkusyksystä on jälleen hyvä HOPSia ihmetellessään miettiä, minkä tähden täällä taas ollaan. Edessä on noin yhdeksän kuukautta intensiivistä opiskelua josta jää käteen hieman päälle 60 noppaa sekä paljon uutta, työelämässä tarvittavaa syventävää tietoa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa taitoja muun muassa rakenteiden mekaniikasta, teräs- ja betonirakenteiden suunnittelusta sekä rakentamistaloudesta. Näiden tärkeiden työelämätaitojen (ja tietysti noppien) lisäksi kursseilta olisi kuitenkin tavoite saada irti muutakin: Henkilökohtaisia oppimistaitoja.

Kuten KJR-pääainevastaava ensimmäisessä puheessaan fukseille korosti, on itselle sopivien oppimismetodien löytäminen ja oppimistaitojen kehittäminen perin tärkeässä roolissa opintojen ja työelämän kannalta. Olen tästä vahvasti samaa mieltä, ja väitän että opintojen sujuvuus ja mielekkyys korreloi vahvasti sen kanssa, miten oppimismetodit ovat hallussa ja miten omia opiskelutaitoja haluaa ja viitsii kehittää. Opintojen edetessä ja työelämään siirryttäessä vastaantulevat haasteet eivät ainakaan helpotu ja yksinkertaistu, jolloin kyky oppia uutta ja omaksua uusia kokonaisuuksia tehokkaasti vain korostuu.

Näyttökuva 2016-09-07 kello 20.28.21
Yksinkertainen, lineaarinen fem-analyysi on vasta alkua…

Vaikka oppimistaidot eittämättä kehittyvät tehokkaasti myös “passiivisesti” itsestään, tulisi niihin mielestäni keskittyä myös tietoisesti ainakin jossain määrin. Esittelen tässä ja seuraavassa kahdessa kirjoituksessa kolme (n. 3) henkilökohtaisesti hyväksi todettua, suhteellisen simppeliä keinoa siihen miten itse olen saanut tehostettua oppimistani ja opintojani viimeisen kolmen vuoden aikana. Haluan korostaa, että jokaisen tulee löytää omat, itselleen parhaiten sopivat oppimismetodit eivätkä esittämäni tavat ole mitään absoluuttisia totuuksia. Jos et ole kuitenkaan koskaan kokeillut (tai jaksanut kokeilla) näitä keinoja, suosittelen yrittämään niistä edes yhtä, edes yhteen johonkin syksyn kurssiin. Saatat huomata että pienellä muutoksella voi olla erittäin suuri vaikutus!

Stubbimaisesti kolme pääpointtiani ovat

  • Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille
  • Opiskelu kerroksittain, “layerit”
  • Opitun yhdistäminen olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Näistä siis ensimmäistä käsitellään tässä ja nyt, toista ja kolmatta myöhemmin. Let’s get going!

Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

Usein ennen mielenkiintoista kurssia sitä ajattelee, että tällä kertaa oikeasti panostan! Käydään jokaisella luennoilla, tehdään kaikki harkat huolella, palautetaan ryhmätyö ajoissa, aloitetaan tenttiin luku hyvissä ajoin edellisellä viikolla… Kaunis ajatus joka yleensä kuitenkin jää vain ajatuksen tasolle. Opiskelusta muodostuukin deadlinejen armoilla pyristelyä, jonka tavoite on loppujen lopuksi vain saada ne viisi noppaa rekisteriin. Jokaisen kurssin palautettavat työt kasautuvat parille vikalle viikolle, ja muutaman Maarilla vietetyn all-nighterin seurauksena kursseista tosiaan jäi käteen ne nopat ja pieni vitutus. Ei oikeastaan muuta.

Ongelmana tässä opiskelutyylissä on se, ettei ihminen pysty millään opiskelemaan kurssien valtavaa tietomäärää järkevästi parin päivän tenttiin lukemisella. Aivot eivät yksinkertaisesti pysty prosessoimaan kaikkea tietoa niin lyhyessä ajassa, ja yhdistettynä  deadlinejen aiheuttamaan stressiin luettu tuskin painuu pitkäaikaiseen, tentin jälkeiseen muistiin. Henkilökohtaisesti kurssista ei jää juuri mitään muistikuvaa myöhemmäksi, jos opiskelu muodostuu liian deadline-painotteiseksi. Yksi ratkaisu ongelmaan onkin juuri opiskelun jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille.

Esimerkki: Viimeistään periodin ensimmäisellä viikolla teen suunnitelman viikkotasolla omasta ajankäytöstä ja siitä, kuinka saan omaksuttua ne tiedot mitä kurssin suorittamiseen vaaditaan. Helpoimmillaan tämä voi tarkoittaa luennoilla käymistä ja harkkatöiden viikottaista palauttamista. Kuitenkin esimerkiksi kurssikirjan lukemisesta ja projektityön tekemisestä tulisi jo periodin ekalla viikolla olla ainakin yleiskuva ja konkreettiset tavoitteet, jottei niiden tekeminen kasaannu viimeiselle viikolle. Varaan kalenteriin aikaa esimerkiksi kaksi tuntia viikossa kurssikirjan lukemiseen ja kaksi tuntia projektityön tiedonkeruuseen. Hion ja korjaan alkuperäistä suunnitelmaa sen mukaan kun kurssi etenee. Kun tenttiviikko koittaa, pystyn kevyellä lukemisella kertaamaan hyvin jaksotetusti opitut asiat ja aloittamaan jo seuraavan periodin suunnittelun. Tenttiviikosta muodostuukin periodin helpointa ja rennointa aikaa!

 

opintojen suunnittelu

Kasautunut vs optimaalinen aikataulutus:
Opiskeluun käytetty aika vs kurssin eteneminen

Joskus aikaa optimaaliseen lukemiseen ja opiskeluun ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole, ja esimerkiksi kurssikirjan lukemiseen ei vain ole resursseja (tai sen lukeminen ei vain ole tehokasta ajankäyttöä). Omaa stressiä voi helpottaa huomattavasti sillä, että suunnitellessaan aikataulua lukematta jättäminen on tietoinen valinta eikä siitä tarvitse turhaan miettiä koko periodin ajan — tämä siis silloin kun olet miltei varma ettet tule tekemään tiettyä asiaa! Pahinta on stressata itseään sellaisilla töillä jotka eivät ole pakollisia, ja jotka kuitenkin jäävät todennäköisesti tekemättä. Käytä opiskeluun aikaa mutta hyödynnä käytetty aika tehokkaasti!

That’s it! Vaikka opintojen jaksottaminen on teoriassa simppeliä, ei sen täydellinen integrointi arkeen ole mikään yksinkertainen juttu. Kuten mikä tahansa muukin asia, oppimisenkin oppiminen on pitkäjänteinen prosessi eikä asioita voikaan hallita täydellisesti ilman harjoittelua. Testaa, arvioi, iteroi ja kehity!

Seuraavassa tekstissä käydään läpi kerroksittaista eli “layeroitua” opiskelua.Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja, koulussa nähdään! Terveisin
Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Posted by Joonas Lehtovaara

Uncategorized - Leave a comment

Korkeakoulun johto vastaa opiskelijoiden kysymyksiin 1/16

Opiskelija-aktiivien voimin tuotettiin kysymyksiä, jotka lähetettiin korkeakoulun johdolle. ENG-korkeakoulun opintopalveluiden päällikkö Marjo Immonen antoi ystävällisesti julkaista vastauksensa, joten ne on esitetty seuraavassa. Korkeakoulun hallopedien tavoitteena on, että jatkossa vastaavanlaisia kyselyitä tuotetaan 1-2 vuodessa. Hyviä kysymyksiä otetaan mielellään vastaan!

Jotkut maisterivaiheeseen aikeissa siirtyvät ovat olleet epätietoisia prosessista. Mihin mennessä kandidaatin tutkinto tulee olla hyväksyttynä, jotta saa pitää paikkansa maisteripääaineessa? Haittaako, jos joistain kevään kursseista ei ole vielä tullut suoritusmerkintää, eikä kandidaatintutkintoa ole voinut vielä hakea? Tuleeko, ja jos niin missä vaiheessa, virallinen hyväksyntä sille, että maisteripääaineen paikka on varma?

Kaikille kandivaiheesta maisterivaiheeseen siirtyville opiskelijoille on lähetetty viesti sähköpostiosoitteeseen siitä, että tutkintoon kuuluvien opintojen pitää olla suoritettuna tämän lukuvuoden puolella, ellei kv-vaihtoon osallistumisen vuoksi ole oikeutettu pidempään aikaan (vuoden loppu). Intossa on kandidaatin tutkinnon suoritukseen liittyvät ohjeet kohdassa Valmistuminen. https://into.aalto.fi/display/fimastereng/Valmistuminen+tekniikan+kandidaatiksi

Aikataulujen yhteydessä mainitaan ajankohdat, jolloin tutkintoja hyväksytään eli kesällä näitä ajankohtia on 14.6.2016 ja 29.7.2016. Näiden lisäksi järjestetään tarvittaessa myös lisää tutkintojen hyväksymisen ajankohtia. Eli toisin sanoen tuolloin dekaani allekirjoittaa päätöksen, johon on listattu kaikki ne opiskelijat, jotka ovat suorittaneet kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot. Vasta tämän jälkeen heille aletaan valmistaa todistuksia, jotka sitten aikanaan jaetaan joko todistustenjakotilaisuudessa tai muuten. Maisteriohjelmaan siirtymiseksi koulun omilla kandidaateilla olennaista on siis tutkinnon suoritus – ei tutkintotodistuksen saaminen. Näin toimitaan ainakin tässä vaiheessa ja niin kauan, kunnes toisin päätetään.

Opiskelijaa ei rangaista siitä, jos opintosuoritus ei tule ajoissa rekisteriin. Olennaista on se, että opiskelija on itse hoitanut oman osuutensa niin ajoissa, että tutkinto voidaan hyväksyä heinä-elokuun vaihteessa (siis Intossa mainittu päivämäärä 29.7.2016). Pääainekoordinaattorit ilmoittavat ja merkitsevät uuden opinto-oikeuden oodiin sen jälkeen, kun/jos alempi korkeakoulututkinto eli tekniikan kandidaatin tutkinto on suoritettu ajoissa.

Erään professorin kanssa käydystä keskustelusta nousi esille diplomitöiden aiheiden ja arvosanojen hyväksyttämisen raskas prosessi. Miksi diplomitöiden aiheet ja arvosanat tulee hyväksyttää koulutusneuvostossa? Ongelmaesimerkkinä oli tapaus, jossa opiskelijalle oli myönnetty lisäaikaa tutkinnon loppuun suorittamiseen heinäkuun loppuun asti. Hänellä oli ainoastaan diplomityö jäljellä. Käytännössä koulutusneuvoston kokoontumisista johtuen diplomityö olisi kuitenkin oltava valmis jo 30.5., jotta se ehdittäisiin käsittelemään koulutusneuvostossa. Eli kaksi kuukautta myönnetystä lisäajasta jäisi käyttämättä byrokratian takia. Koulutusneuvostossa harvoin puututaan diplomitöiden aiheisiin tai arvosteluihin, ja jotkut kokousedustajat ovat pitäneet asioiden käsittelyä ajanhukkana.Diplomitöiden aiheiden ja arvostelujen hyväksymiseksi voisi riittää, että työn valvoja ja/ tai dekaani on ne hyväksynyt.

Tarve diplomitöiden aiheiden hyväksymiseen koulutusneuvostossa ja töiden lopulliseen hyväksymiseen ja arvosanasta päättämiseen juuri koulutusneuvostossa tulee koulun ohjesäännöstä sen 9. pykälästä, jonka mukaan koulutusneuvoston tehtävänä on mm. päättää diplomitöiden aiheet, valvoja ja ohjaaja(t) sekä arvostella diplomityöt. Käytännössä on tullut monta kertaa esille, että töiden valvojista ja ohjaajista kyllä keskustellaan joskus vilkkaastikin ja se onkin juuri tällaisen monijäsenisen hallintoelimen tehtävä, varmistaa että kullakin työllä on parhaat mahdolliset asiantuntijat valvomassa ja ohjaamassa. Nykyisin yhä enemmän opinnäytteiden aiheet sijoittuvat eri tieteenalojen/ professorien tutkimusalojen väliin, jolloin keskusteltavaa parhaista ehdokkaista riittää. On myös erittäin tärkeää, että aiheet on hyväksytty ajoissa ennen kuin työn valmistelu on toden teolla aloitettu. On surullista, jos työtä on jo valmisteltu pitkään ja sitten päätetäänkin, että aihetta pitää muuttaa.

Myös maisterivaiheen kypsyysnäyte on kerännyt arvostelua. Miksi kandidaattivaiheessa annettu kypsyysnäyte ei riitä? Maisterivaiheen kypsyysnäytteet aiheuttavat ylimääräisentuntuista järjestelyä sekä valvojalle että diplomityöntekijälle. Maisterivaiheen kypsyysnäytteellä saavutettava hyöty tuntuu vähäiseltä.

Kieltämättä kypsyysnäyte on akateeminen perinne, mutta kyllä silläkin on edelleen oma merkityksensä.  Tämä vaatimus tulee puolestaan tutkintosäännöstä, mutta kypsyysnäytteen muoto on varsin vapaa eli kypsyysnäytteen toteutuksen voi järjestää joustavasti, kunhan sen avulla voidaan varmentaa se, että opiskelija on itse sisäistänyt oman opinnäytteensä ja hallitsee sen sisällöllisesti (on mm. tehnyt itse työn). Kypsyysnäytteen suorituskieli on joissakin tapauksissa merkityksellinen.

Tohtorikoulutukseen hakeutumistakin voisi sujuvoittaa. Nykyisin ENGissä voi hakea tohtorikoulutukseen vain kaksi kertaa vuodessa. Tästä voi aiheutua ylimääräistä byrokratiaa tohtorikoulutukseen tuleville opiskelijoille, jotka eivät valmistu hakuun nähden sopivana ajankohtana. Esimerkkitapauksessa opiskelija valmistuu diplomi-insinööriksi elokuussa 2016. Hänelle tehdään projektityöntekijän työsopimus syyskuusta joulukuuhun. Hän hakee tohtoriohjelmaan syyskuussa, ja voi virallisesti aloittaa jatko-opiskelijana tammikuun alussa. Jos haku olisi jatkuva-aikainen, kuten esimerkiksi perustieteiden korkeakoulussa, voisi opiskelija siirtyä sujuvammin maisteriopiskelijasta jatko-opiskelijaksi.

Tohtoriohjelmaan siirtymisen hakuajoista on paljon keskusteltu. Kaikilla muilla Aallon kouluilla on hakuajat käytössä paitsi juuri Perustieteiden korkeakoululla. Molemmilla toimintatavoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta suurin osa on siis päätynyt noudattamaan hakuaikoja. Muilla on kaksi kertaa vuodessa, mutta BIZillä vain kerran. Ne, joilla noudatetaan hakuaikoja, ovat katsoneet sen olevan hakijoille oikeudenmukaisempaa, kun kaikki hakijat ovat samalla viivalla kilpailemassa opiskelupaikoista. Jatkuva hakumenettely edellyttää myös karsintaa, mutta karsinta tapahtuu muulla tavoin. Meillä tohtorikoulutusneuvosto tekee vuosittain koulun akateemiselle komitealle esityksen tohtoriopiskelijoiden valintamenettelystä, joten aloitteen pitäisi tulla sieltä, jos muutosta nykykäytäntöön halutaan.

 

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment

Aalto ENG Annual Review

Tässä poimintoja 15.2. järjestetystä ENG-korkeakoulun vuotuisesta katsauksesta, eli Annual Review:sta.

  • Vuodesta 2010 vuoteen 2016 ENG-korkeakoulussa järjestettävien kurssien määrä on laskenut 508:sta 358:aan.
  • Kurssipalautteen vastausprosentti on keskimäärin 25 %.
    • Muistakaa antaa kurssipalautetta! Vain palautetta antamalla voi vaikuttaa.
  • 55 op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrä ei ole kasvanut tavoitteiden mukaisesti. Vuonna 2015 tavoite oli 880 opiskelijaa. Vuosina 2013-2015 55 op suorittaneita opiskelijoita on ollut noin 650. Tämä vaikuttaa suoraan yliopiston valtiolta saamaan rahoitukseen.
  • Koulun tämän vuoden tavoitteiksi nousivat:
    • Tutkimus: Selkeytä indikaattoreita (Key perforance indicators = KPI) ja Aallon profilointistrategiaa
    • Opetus ja oppiminen: Kandidaattiohjelman resursoinnin kehittäminen
    • Yhteiskunnallinen vaikuttaminen: Strategisten kumppanuussuunnitelmien vakiinnuttaminen

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment

YT-neuvottelut päätökseen

Aalto-yliopiston YT-neuvottelujen tuloksia esiteltiin 29.1. tilaisuuksissa. Neuvotteluiden lopputulemana 186 henkeä irtisanottiin ja 130 poistuu määräaikaisuuksien lakkauttamisten ja eläköitymisten myötä. ENGissä lähtöpassit sai 54 henkeä opetuksesta ja tutkimuksesta, ja 14 henkeä muusta henkilöstöstä. Lisää tietoa YT-neuvotteluista voi lukea insidesta: https://inside.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=41934328

ENG-korkeakoulussa paljon poistumaa tapahtuu tutkijoista, jotka ovat olleet osittain TEKES-rahoituksella ja osittain yliopiston rahoituksella töissä. YT-neuvottelujen tuloksen ei pitäisi vaikuttaa opetuksen järjestämiseen. Pitkällä aikavälillä voi olla kuitenkin odotettavissa, että opetusresurssista tullaan säästämään.

 

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment

Puljausohje toisen vaiheen haun käyttämisestä toiseen tai ”omaan” maisteripääaineeseen siirryttäessä

Uuden kandiohjelman opiskelija: oletko huolestunut siitä, pääsetkö haluamaasi maisteriohjelmaan? Koululta on tullut tiukka ohjeistus, että kandidaatin tutkinto pitäisi saada valmiiksi kolmessa vuodessa. Tällöin saa takuupaikan valitsemaansa maisteripääaineeseen. Kaikille tämä normaali opiskelutahti ei välttämättä sovi. Onneksi on vaihtoehtoinen tapa päästä juuri siihen haluamaasi maisteripääaineeseen.

Voit nimittäin hakea myös ns. toisen vaiheen eli maisterivaiheen haussa Aallon maisteripääaineeseen. Maisterivaiheen hakukriteereitä ovat aiemman tutkinnon soveltuvuus, aiemman tutkinnon suorituspaikan taso, opiskelumenestys aiemmassa tutkinnossa ja motivaatiokirje. Kaikkia kriteerejä arvostellaan väliltä 0-5. Aallon opiskelijana saa automaattisesti täydet pisteet kahdesta ensimmäisestä kriteeristä. Opintomenestyksessä tarkastellaan edellisen tutkinnon opintojen keskiarvoa. Pisteitä saa seuraavasti:

  • alle 3: 0 pistettä. Toisen vaiheen haussa ei voi tulla hyväksytyksi, jos keskiarvo on alle 3.
  • 3-3,5: 1 piste
  • 3,51-3,7: 2 pistettä
  • 3,71-3,9: 3 pistettä
  • 3,91-4,1: 4 pistettä
  • 4,11-5: 5 pistettä

Erityisesti niiden opiskelijoiden, jotka opiskelevat pitkään, mutta hyvällä menestyksellä kandidaatintutkintoa, ja jotka eivät ole varmoja pääsystään haluamaansa maisteripääaineeseen, kannattaa harkita hakemista toisen vaiheen haussa. Opiskelujen venyttämistä sinällään ei voi suositella, sillä viimeistään tukikuukaudet tulevat vastaan, jos kandidaatin tutkintoa opiskelee yli neljä vuotta.

Maisterivaiheen haku on auki vuosittain noin 1.12- 15.1. Maisterivaiheessa voi hakea, jos valmistuu kandidaatiksi saman vuoden kevääseen mennessä.

Posted by Tommi Lintilä

Uncategorized - Leave a comment