Toukokuun halloped-kuulumiset ja kevään purku

Moro taas! Kävimme kevään viimeisessä kokouksessa testaamassa Jätkäsaaren kattosaunaa hallopedien kesken, ja samalla puhuimme viime kuussa ENGissä tapahtuneista asioista sekä keväästä kokonaisuutena. Tässä tärkeimmät nostot:

2019 alkavan englanninkielisen kandin aiheuttavista muutoksista

  • Sisäänotto tulee 2019 olemaan n. 25 opiskelijaa. Tätä kompensoidaan vähentämällä KJR:n ja RYM:in sisäänottoa n. 5 – 10 % vähennyksellä
  • Usea kandivaiheen pääainekursseista – esim. mekaniikat sekä termis – tullaan jatkossa toteuttamaan myös englanninkielisenä versiona, jolloin myös suomenkielisillä kandiopiskelijoilla on mahdollisuus valita näiden kahden toteutuksen väliltä. Tarkoitus on järjestää kurssit sekä keväällä että syksyllä.
  • Keskusteltiin siitä, mikä kilta ottaa uudet kandit vastaan: todennäköisenä vaihtoehtona KIK.

AllWell-tulosten purusta

  • AllWell-tuloksia on käsitelty maisteriohjelmien workshopeissa, kandiohjelmien vastaavia ei olla vielä pidetty.
  • Yleisesti ohjelmien tulokset sekä kehityskohteet vastasivat ENGin ja Aallon keskiarvoa. Poikkeuksena CIV (Building technology), jossa burnout-riski todettiin jopa 39%:lla vastaajista.
  • Tulosten analyysi, esittely ja kehityskohteiden esille tuonti koettiin hallopedien kesken yleisesti huonosti toteutetuksi. Tuloksia esimerkiksi verratiin Aallon keskiarvoon eikä “nollalinjaan”, jolloin vertailu ei ollut objektiivista. Myös pienet otannat (joissain ohjelmissa vain n. 10 vastaajaa) vääristivät mahdollisesti tuloksia. Lisäksi workshopeissa käsittely jäi hyvin pintapuoliseksi, ja hyötyä kyselystä suhteessa konkreettisiin toimenpiteisiin ei selkeästi kaikissa workshopeissa nähty.

Kurssipalautteesta

  • ARTS-ENG on saanut negatiivista palautetta uudesta toteutuksesta. Järjestelyt ovat olleet epäselvät, toisaalta opiskelijoita ei ole pystytty motivoimaan leijan tekemiseen.

Kuluneena keväänä halloped-toiminnassa onnistuttiin

  • Viestinnässä: Hallopedien keskeinen viestintä sekä tiedotus ulospäin koettiin hyväksi. Tämä vaatii tietysti vielä tekemistä, mutta suunta on oikea ja ylöspäin.

Halloped-toiminnan kehitettäviä teemoja syksylle ovat erityisesti

  • Halloped-haun parempi markkinointi ja viestintä
  • ENGin yhteisten tapahtumien kehittäminen:  esimerkiksi KIKin ISO-halloped-koulutukset on koettu toimiviksi, tätä voisi toteuttaa myös muiden kiltojen kanssa.

Mikäli sinulla on syksyä silmällä pitäen kommentteja tai kehitysehdotuksia, anna ihmeessä palautetta allekirjoittaneelle!

-Joonas

Maalis-huhtikuun halloped-kuulumiset

Moikka! Keskustelimme taas viime viikolla hallopedien kanssa ENGissä puhuttaneista ja keskustelua herättäneistä asioista. Tässä tärkeimmät pointit kiteytettynä:

Kandimekaniikan kursseja opetetaan jatkossa myös syksyllä

  • Uuden kaksivuotisen opetussuunnitelman mukaisesti KiMe ja ViMe järjestetään kevään lisäksi jatkossa myös syksyllä. Kurssimateriaali ja tavoitteet ovat toteutuskerroilla samat, mutta kurssit implementoidaan hieman eri tavalla johtuen eri vastuuopettajista sekä siitä, että kurssit ovat syksyllä 1 periodin kursseja (toinen 1. ja toinen 2. periodissa)

AllWellista

  • AllWell-tuloksia analysoidaan koulutusohjelmakohtaisissa workshopeissa huhti-toukokuun vaihteessa. Käydään kokonaiskuvaa tarkemmin läpi hallopedien kanssa seuraavassa kokouksessa, kun koulutusohjelmat ovat puineet palautteen ensin sisäisesti läpi. Jokaisen koulutusohjelman workshoppeihin saadaan ENGissä opiskelijaedustaja, mikä on huippujuttu!
  • Tarkasteltiin jo muutaman koulutusohjelman alustavia tuloksia. Esimerkiksi ENGin maisteriohjelmien burnout-riskin keskiarvo yhtä korkea kuin Aallossa keskimäärin, n.19%, toisaalta ENGin vahvuutena nähtiin se, että opiskelijat kokevat saavansa hyvää tukea toisilta opiskelijoilta.

Yleisistä opiskelijavalinnan perusteista

  • 2020 alkaen todistusvalinta tulee toimimaan pääasiallisena valintatapana, jolloin vähintään 50% opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla (meidän kohdalla määrä on tällä hetkellä 30%)
  • Todistusvalinnassa pisteytetään tulevaisuudessa 3 ainetta aikaisemman 12 sijasta (aikaisemmin pisteytetty 5 parhaasta, mutta 12 ainetta ollut mukana). Nämä 3 ainetta ovat pitkä matematiikka, äidinkieli ja fysiikka TAI kemia
  • Muissa korkeakouluissa on ehdotettu myös vaihtoehtoisia valintapolkuja. Esimerkiksi BIZ on miettinyt ns. Game Changer-kiintiön avaamista, jossa osa valinnoista voitaisiin tehdä esimerkiksi urheilu- tai taidemenestyksen pohjalta. Myös SCI on pohtinut, että esimerkiksi Junctionin menestyksen perusteella voitaisiin tarjota aloituspaikka muutamalle opiskelijalle. ENGissä tämänkaltaisia vaihtoehtoisia polkuja ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa.

Uudesta englanninkielisestä kandiohjelmasta

  • Syksyllä 2019 ENGiin tulee uusi kandihakukohde, englanninkielinen “Computational Engineering”, jossa aloituspaikkoja tulee olemaan n. 25. Tulevaisuudessa tavoitteena voi olla jopa 50-60 aloituspaikkaa
  • Tänä syksynä englanninkielinen kandi starttaa SCIssa sekä ELECissa, ensi vuonna CHEMin ja ENGin vuoro
  • Uusi kandiohjelma sekä erityisesti aloituspaikkojen määrä herätti hallopedien kesken keskustelua. Jos tulevaisuudessa englanninkieliseen ohjelmaan on tulossa jopa 60 uutta fuksia (joista osa suomenkielisiä ja osa englanninkielisiä), niin kuka on esimerkiksi vastuussa fuksikasvatuksesta? Jakautuisiko tämä kiltojen kesken tasan vai perustettaisiinko jopa oma kilta? Tämä on joka tapauksessa asia josta kiltojen ja korkeakoulun pitää ehdottomasti keskustella.

ENGin vuosikatsauksesta

  • Koulutuksen puolelta onnistumisista nostettiin esille AEC-maisteriohjelman implementointi, yli 55op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrän nousu sekä maisteriohjelmien akateemisen ohjauksen käynnistys
  • Negatiivisia kommentteja keräsivät puolestaan erityisesti kandiohjelmien huono valmistaminen työelämään ja heikko motivoiminen perusopintoihin, sekä kurssien työkuorman arvioinnin systemaattisuuden puute

Kurssit tulevaisuudessa 5 nopasta 6 nopan kokonaisuuksiksi?

  • Yliopistotasolla on ollut puhetta siirtymisestä seuraavassa opetussuunnitelmassa (lukuvuonna 2020-2021) koko yliopiston laajuisesti 6op:n kursseihin. Tästä ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta asiasta tullaan varmasti keskustelemaan kiivaasti viimeistään vuoden 2019 loppupuolella, kun uutta opetussuunnitelmaa suunnitellaan.

-Joonas

 

Mekaniikan kurssit opettavat paljon muutakin kuin mekaniikkaa

Lähiaikoina Aallossa ja myös ENGissä on puhuttu paljon opiskelijoiden uupumisesta sekä siitä, miten opiskelijoiden burnout-riskiä voisi vähentää parantamalla kurssien toteutusta. Onkin huomattu, että riski opiskelijan burnoutiin korreloi vahvasti niin sanotun pintaoppimisen kanssa.

Pintaoppiminen tarkoittaa tilannetta, jossa opiskelija ei koe kurssia sisäisesti motivoivaksi, vaan suorittaa kurssia lähinnä ulkoisen vaatimusten takia. Koulun näkökulmasta tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kurssien tavoitteita tulisi selkeyttää, kurssien hyödyllisyyttä työelämän kannalta tulisi korostaa enemmän, ja erityisesti jokapäiväistä opiskelua ja opetusta tulisi muovata mielekkäämmäksi.

Miten eroon pintaoppimisesta?

Ajauduimme noin kuukausi sitten erään opettajan kanssa hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, mitkä tekijät ovat opiskelijan näkökulmasta uupumisen, mutta toisaalta myös hyvien kurssisuoritusten takana. Selkeästi, etenkin pitkällä aikavälillä, edellämainittu pintaoppiminen on yhteydessä uupumiseen ja laskee kurssisuorituksia, kun taas toisaalta vahvan sisäisen motivaation omaavat opiskelijat lähes poikkeuksetta loistavat kursseilla. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta.

Mutta onkin perustelutua kysyä, mitkä tekijät sitten, opiskelijan näkökulmasta, voisivat lisätä tätä sisäistä motivaatiota – koulun tekemien kehitystoimenpiteiden lisäksi?

Haluan korostaa, että burnoutin ehkäisyä ei pidä missään nimessä laittaa pelkästään opiskelijan harteille, eikä opiskelijaa pidä syyttää kasvaneesta uupumisriskistä. Sitä vastoin burnoutin kanssa vahvasti korreloivaa tekijää, pintaoppimista suhteessa sisäiseen motivaatioon, pystyy myös jokainen opiskelija itse ainakin osittain säätelemään, ja näin ollen epäsuorasti ennaltaehkäisemään omaa burnoutin riskiä.

Omasta kokemuksesta moni kokee erityisesti mekaniikan pakolliset kurssit epäinnostaviksi kokonaisuuksiksi, joissa työmäärä on korkea mutta työn hyötyä on vaikea nähdä ja  konkretisoida – varsinkin jos kiinnostuksen kohteena ja tulevaisuuden suunnitelmana ei ole mekaniikka, rakennesuunnittelu tai vaikkapa virtausoptimointi.

Miten tätä omaa sisäistä motivaatioita ja innostusta voisi epäinnostavilla ja aiheena kiinnostamattomilla kursseilla sitten omatoimisesti nostaa?

Päädyimme opettajan kanssa käydyssä hedelmällisessä keskustelussa kahteen eri näkökulmaan: dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luomiseen sekä oppimiseen itsensä johtamisen näkökulmasta. Avataan näitä kahta hieman enemmän:

Dynaaminen ryhmätyöilmapiiri

Esasaarismaisesti dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asioita tehdään rakentavasti yhdessä. Vaikka mekaniikan kurssit koostuvat pääasiassa yksilötehtävistä, ei tämä tarkoita sitä etteikö laskuharkoissa voisi hyödyntää ryhmätyön voimaa. Jopa hieman yllättävästi, erään maisterivaiheen mekaniikkakurssin arvosanajakauma ei korreloinut opiskelijoiden lähtötason kanssa juuri ollenkaan, mutta kurssin järjestyskertojen välillä suurin ero syntyi opiskelijoiden harjoitustilaisuuksissa synnyttämästä positiivisesta ryhmätyöskentelyn meiningistä! Laskuharjoitukset ovat taitavimmallekin opiskelijalle yksilötöinä haastavia, mutta ryhmässä vaikeimpienkin tehtävien on tapana muuttua mahdottomista mahdollisiksi.

Samalla myös ryhmätyötaidot, oma ilmaisukyky ja kyky peilata omaa toimintaansa kehittyvät, kun ratkaisuja käy läpi ryhmässä. Positiivinen kilpailuhenki altistaa ensimmäisen saadun ratkaisun kyseenalaistamiseen, tarpeeseen perustella omia ratkaisuja perusteellisemmin sekä omien virheiden avoimeen myöntämiseen. Nämä edellä mainitut taidot ovatkin mielestäni kolme tärkeintä ryhmätyötaitoa, mitä joka ikinen meistä tulee tarvitsemaan työelämässä!

Synnyttämällä positiivista ilmapiiriä tekemällä asioita yhdessä, kehität samalla myös siis elintärkeitä työelämätaitoja samalla kun suoriudutte kurssitovereiden kanssa kurssista huomattavasti paremmin. Vaikeiden asioiden tekeminen yhdessä kasvattaa ryhmähenkejä paremmin kuin mikään muu, ja olen itse kokenut oppineeni ryhmätyötaitoja jopa tehokkaammin sauva- ja kehärakenteiden kurssilla kuin joillakin projektityökursseilla. Ei mielestäni huono näkökulma, kun ajattelee että kyse on pohjimmillaan vain integroinnista ja statiikan tasapainoyhtälöistä?

Itsensä johtamisen näkökulma oppimisessa

Toiseksi, mekaniikan kursseja voidaan tarkastella itsensä johtamisen ja niin sanotun metakognition näkökulmasta. Metakognitio tarkoittaa oman toiminnan tiedostamista ja kriittistä tarkastelua, eli se toisin sanoen mahdollistaa itsensä johtamisen ja omien toimintatapojen kehittämisen.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tekemällä vaikeita asioita ja käyttämällä niihin paljon aikaa myös yleiset oppimistaidot kehittyvät. Erään vanhemman tieteenharjoittajan sanoin, “emmä näitä diffisyhtälöitä oikeestaan missään tarvi, mut kun mä nää opettelin ja tajusin osaavani, nii muut asiat tuntu myöhemmin jotenkin ihmeellisesti paljon helpommilta”.

Omalla kohdalla tämä “syvemmälle meneminen” tarkoittaa sen hyväksymistä että asioita ei oikeasti osaa ja samalla sen fiiliksen arvostamista, mikä syntyy kun ongelmat viimein ratkeavat. Tämä ei tarkoita missään nimessä pään hakkaamista seinään vaikeissa tilanteissa, vaan päin vastoin ongelmien tarkastelua pienissä paloissa usein, samalla analysoiden mitä voisi tehdä paremmin. Joskus vartin kahvitauko tai vaikka salilla käyminen antaa juuri sopivan kipinän ratkaisuun, sen sijaan että tyytyisi ensimmäiseen huonoon ratkaisuun tai että hakkaisi päätä seinään tunteja. Toisaalta tämä prosessi voi olla jollekin toiselle täysin erilainen – pääasia on että tätä prosessia kehittää jatkuvasti!

Ihmiset toimivat ja oppivat eri tapojen kautta, niin mekaniikassa kuin työelämässä vaikkapa projektien parissa. Oppiminen tapahtuu – ja kehittyy – parhaiten tekemällä vaikeita asioita turvallisessa epäonnistumista sietävässä ympäristössä – parempaa mahdollisuutta kuin vaikeat laskuharjoitukset on vaikea kuvitellakaan! Oppiessa virtuaalista työtä ja fourier-muunnosten sovelluksia palkkiteoriaan pelkästään mekaaniset taidot eivät kehity – myös oppimistaidot kehittyvät. Ja tämä kehitys on erityisen vahvaa jos siihen oikeasti kiinnittää huomiota, analysoimalla omaa toimintaa, jatkuvasti miettien mitä voisi tehdä paremmin.

In conclusion

Kaikki eivät ole “mekaniikkaihmisiä”, tämä on täysin ymmärrettävää ja fakta. Haastavimmat kurssit tulevat aina olemaan kenelle tahansa meistä ajoittain tuskallisia ja vaikeita. Koulutusohjelmaamme kuuluu kuitenkin näitä kaikille pakollisia ja harmittavan työläitä kursseja, joten miksei ottaa niistä kaikki irti ryhmädynamiikan ja itsensä johtamisen teemojen kautta, kun joudumme kuitenkin painimaan näiden kurssien kanssa joka tapauksessa huomattavan monta tuntia? On myös hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä omalla lahjakkuudella ei ole juurikaan merkitystä kurssisuoritusten kanssa, vaan henkilökohtainen innostus ja halu kehittyä on paljon merkittävämpi menestystä selittävä tekijä (tämä pätee myös työelämässä). Vaikka kurssien substanssi ei siis olisikaan henkilökohtaisesti se tärkein asia, oma vinkkini on ottaa kuitenkin nämä vaikeat ja paikoittain epämiellyttävät kurssit vähintään henkilökohtaisen kehityksen kannalta.

Näihin lennokkaisiin ajatuksiin ja hyvää alkavaa kevättä, terveisin Joonas 🙂

Helmikuussa ENGissä tapahtunutta

Moikka! ENGissä on viimeisen kuukauden aikana tapahtunut paljon, ja keskustelimme tänään hallopedien kanssa tärkeimmistä opiskelijoita koskevista päätöksistä ja asioista. Tässä tärkeimmät pointit tämän päivän kokouksesta:

1) AYYn kuulumiset:

  • Minna Mäkitalo on aloittanut uutena AYY:n koulutuspolitiikkavastaavana
  • AllWell-kyselyn tulokset saadaan tällä viikolla. Analysoidut tulokset tulevat julki hieman myöhemmin
  • Tenttiakvaariota pilotoidaan keväällä, tämän on tarkoitus tulla laajempaan käyttöön jo vuoden 2018 aikana
  • OKM: 2020 yli puolet opiskelijoista tulee ottaa korkeakouluvalinnassa sisään todistusvalinnalla ja valintakokeet tulee mitoittaa niin, että niistä voi selvitä 1kk valmistautumisajalla. Uudistuksessa kuitenkin vielä paljon asioita jotka ratkaistava ennen implementointia.
  • DIA-pääsykoe muuttuu yksipäiväiseksi 2019, jossa sekaisin matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja aineistotehtäviä (hakija saa valita eri tehtävävaihtoehdoista). ENGiltä on myös toivottu ideoita aineistotehtäviin.

2) ENGin helmikuun kuulumiset

  • Puhuttiin yleisesti kurssien kuormittavuudesta ja niiden epätasaisuudesta – tätä tullaan lähiaikoina tarkastelemaan ENGitasolla.
  • ENGin kesän kandisemman järjestäminen ollut turhauttavaa. Opiskelijoiden työllisyystilanne on ENGillä niin hyvä, että harva käy kandin kesällä ja moni aloittanut jättää sen kesken. Toisaalta kurssille on vaikea saada ohjaajia kesäksi, jolloin motivaatio tehdä kandi kesällä laskee entisestään.
  • Kandin ongelmakursseja on tunnistettu ja niiden parantaminen aloitettu, kehityksen kohteena erityisesti KiMe ja ViMe
  • Lukuvuodelle 2018-2019 perustetaan uusi kansainvälinen kandisivuaine: opiskelijat voivat lukea vaihto-opintonsa sivuaineena, jos se sisältää vähintään 15op oman alan ja max 10op kulttuuriopintoja.
  • ENGille palkataan työntekijä jonka tehtäviin kuuluu tukea opettajia MyCoursesin käytössä ja yleisesti kehittää erilaisia digitaalisia opetusvälineitä. Tämä on hyvä, sillä MyCoursesissa on paljon potentiaalia jota opettajat eivät osaa hyödyntää.
  • Maisteriohjelmien ohjausryhmässä keskusteltiin korkeakoulun haasteista, joiden korjaamiseen tulisi keskittyä lähitulevaisuudessa. Ehdotettiin mm. kurssien kuormituksen epätasaisuuden tasaamista, pullonkaulakurssien parantamista, kesäopintojen kehittämistä sekä koulutusohjelmien yleisen houkuttelevuuden kasvattamista.

3) Muut asiat:

  • Uusi raksa-arkkari-proffa Gunther implementoi ENGille uusia, erittäin mielenkiintoisen oloisia insinööripohjaisia arkkitehtikursseja, joista ensimmäiset alkavat ensi kesänä. Näistä on tulossa lähiaikoina lisätietoa.

-Joonas

 

Tammikuun halloped-kuulumiset

Moikka!

Hallopedointi on kivaa hommaa. Niin kivaa, että alkanut vuosi on itsellä jo neljäs opiskelijaedustajana proffien kanssa keskustellen, opiskelijoiden murheita kuunnellen ja samalla tästä kaikesta saatua tietoa muille välittäen.

Hallopedoinnin suurimpia kehityskohteita tällä hetkellä on se, että hirveän moni ei ole tietoinen siitä mitä helvettiä ne hallopedit oikeasti tekee – ja mikä vielä tärkeämpää – mikä siitä tekee niin hauskaa että jotkut jaksavat tehdä sitä jo neljättä vuotta putkeen. Tämä epäkohta on ollut jonkinmoinen ongelma varmaan aina, enkä usko että koskaan opiskelijaedustajien toimista olisi oltu yleisesti perillä ainakaan liikaa.

Tämän vuoden halloped-vastaavana yksi tärkeimmistä tehtävistäni on tuoda tätä toimintaa näkyvämmäksi ENGiläisille. Yhtenä toimenpiteenä ajattelin kirjoitella asioista, joista keskustelemme kuukausittaisessa ENGin halloped-kokouksessa: tähän parituntiseen mahtuu yleensä muutam tärkein tapahtunut tai tuleva tapahtuma joita proffat, henkilökunta ja hallopedit kokouksissaan ovat miettineet. Tässä siis pieni maistiainen siitä, miten ENGin hallopedien vuosi on lähtenyt käyntiin:

1)Alkuvuoden aikana ENGissä tapahtuneista asioista:

  • “Pullonkaulakursseille” Kiinteän aineen mekaniikka ja virtausmekaniikka on luvattu enemmän resursseja. Olisiko mahdollista järjestää ehkä tulevaisuudessa 2x vuodessa? On puhuttu myös mahdollisuudesta intensiivi-kesäkursseihin.
  • Kandimekaniikan kurssien assareille on suunniteltu 2op pedagogiikka-kurssia, jolla opetusta saadaan kehitettyä. Kehitetään myös “assaripoolia”, joka helpottaisi assistenttien rekryä ja viestintää eri kurssien välillä.
  • Garyn dekaanikausi päättyy syksyllä, tieto siitä jatkaako Gary toisen kauden saadaan todennäköisesti helmikuun aikana.
  • Puhuttiin AllWell-kyselystä sekä siitä miten opiskelijoiden loppuunpalamisriski on Aallossa liian korkealla tasolla. Tähän ollaan kiinnitetty paljon huomiota Aalto-tasolla, miten ENGin sisällä tilannetta voidaan parantaa lähitulevaisuudessa?
  • Miten halloped-toimintaa voisi saada näkyvämmäksi opiskelijoille? Ideoina mm. halloped-infiópläjäykset ISO-koulutuksissa, “syyllistä etsitään”-taulut hallopedeista hallituksen taulun viereen sekä avoimista proffakahveista ENGiläisille.

2) Suvi Vendelin esitteli AYY:n teemoja vuodelle 2018, johon kuuluvat mm.

  • Hyvinvoinnin ja tasa-arvon parantaminen:
    • Kuormittavuus on joissain kursseissa selkeästi liian suuri, ja kurssien välillä kuormittavuudessa on liian suuria eroja.
    • Opintojen joustavuus työssä käymisen ja elämäntilanteen ehdoilla paremmaksi
    • Opintopolkujen sekä yksittäisten kurssien järjestelyjen tulisi olla selkeämpiä, epätietoisuus minimiin.
  • University wide studies – kurssien kehittäminen. UWS-kurssien tarkoituksena on tarjota artsin, kauppiksen sekä tekniikan alan kursseja joita kaikki aaltolaiset voisivat lukea (esim. kandin vapaavalintaisissa) ilman esitietovaatimuksia.

3)Muuta puhuttua:

  • Tikkiläiset ovat koodanneet varjo-opinto-oppaan, jossa Aallon kursseista saa yleiskuvat vertaisarvioiden perusteella. Omasta mielestä näytti erittäin hyvältä setiltä, suosittelen checkaamaan! http://varjoopintoopas.fi

-Joonas

Muutama juttu joilla selviät kandikurssista

Moikka!.
.
Lukuvuosi jatkuu taas intensiivisesti parin viikon hengähdystauon jälkeen. Omalla kohdalla vuosi 2018 jää (toivottavasti!) viimeiseksi opiskeluvuodeksi, kun dippatyö lähti rivakasti käyntiin heti tiistaina aloituspalaverilla. Kuluneella viikolla aika onkin kulunut mukavasti omaan aiheeseen syventymällä ja tutkimussuunnitelman hahmottelulla. Tieteellisen kirjoittamisen perusteita uudelleenopetellessa mieleen tulee väkisinkin parin vuoden takainen kandityö, josta saadut opit pitäisi nyt jalostaa sadaksi sivuksi timanttista lopputyötä.
.
Vaikka opparin kirjoittaminen on loppupeleissä tärkeimpiä ja opettavaisimpia rutistuksia koko yliopistouralla, monien muistikuvat erityisesti kandikurssista eivät ole hirveän ruusuiset. Kirjoitusprosessi on välillä tuskastuttavaa, ja moni pohtii työn jälkeen, miten monen käytännön asian olisi voinut tehdä toisin ja paremmin.
.
Vaikka lopputyö on itsessään oppimisprosessi joka opettaa ironisesti juuri ne asiat mitä ennen kirjoittamista pitäisi tietää, ei kaikkea tarvitse itse opetella kantapään kautta: vanhojen setien ja tätien vinkit kirjoittamisen aloittamisesta aina viimeiseen palautukseen ovat kultaakin kalliimpia neuvoja, joita kannattaa esimerkiksi kiltiksellä ehdottomasti kuunnella!
.
Dippatyötä kirjoittaessa oma aika kuluu valitettavasti paljon myös kiltiksen ulkopuolella, joten tässä muutama oma tärppi siihen miten kandista saa hieman enemmän, vähemmällä vaivalla ja tehokkaammin irti:
.
Käytä ohjaajan kanssa aikaa sen miettimiseen, mitä työllä halutaan saavuttaa – Ylivoimaisesti yleisin harmittelun aihe lopputyön tehneillä on se, että työn rajaamiseen ei käytetä alussa tarpeeksi aikaa. Yksi puolituttu aloitti dippatyönsä kirjoittamalla 150 sivua teoriaa aiheen vierestä, ja tästä urakasta lopulliseen työhön päätyi alle 20 sivua sen jälkeen kun tutkimuksen tavoitteet määriteltiin lopulta tarkasti! Kirjoittaminen itsessään toimii hyvänä oppimistapana, kunhan se tapahtuu aiheesta johon halutaan syventyä. Jos ensimmäiset kaksi kuukautta tekee töitä väärän tavoitteen eteen, ahkeruudesta ei juurikaan ole hyötyä.
.
Aloita kirjoittaminen heti, tee sitä usein ja paljon – Kun suuntaviivat on määritelty, kirjoittamisen aloittamisen kanssa ei kannata viivästellä. Paras tapa välttää seinä on yksinkertaisesti kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa! Itse olen huomannut tarvitsevani alle “lämmittelysession” – aloitan kirjoittamisen heti aamulla, oli teksti kuinka huonoa tahansa ja tuntui se kuinka vastemmieliseltä tahansa – ja hetken jälkeen kirjoitus alkaakin sujua kuin itsestään. Harva pystyy kirjoittamaan valmista tekstiä kylmiltään ja koko ajan,ja huonosti jäsennelty teksti on paljon parempi kuin tyhjä paperi.
.
Lue kirja kirjoittamisesta – Esimerkiksi Evans & Gruban teos “How to write a better thesis” on erinomainen pikaopas sisältäen vinkkejä muun muassa kappaleiden rakenteesesta, kirjoittajan seinän välttämisestä ja oman ajatusprosessin kehittämisestä. Vaikka kirjan lukeminen saattaa tuntua ajan haaskaukselta, lupaan että se tulee maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti.
.
Varaa kirjoittamiselle riittävästi aikaa, riittävän isoissa paloissa – Kandityö pitää kurssin puitteissa saada yllättävän nopeasti kasaan, eikä kirjoitusaikaa loppupeleissä jääkään niin paljon kuin oli alun perin ajatellut. Tästä vielä vaikeampaa tekee se, että tieteellistä kirjoittamista on paljon vaikeampi tehdä lyhyissä pätkissä verrattuna esimerkiksi lyhyisiin kurssiesseisiin! Itse olin ylivoimaisesti tuottavimmillani, kun koko päivä oli varattu pelkästään kandille, ja vielä parempi, pelkästään itse kirjoittamiselle.
.
On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kirjoittamisessa tarvittavista taidoista kehittyy vain tekemällä. Jälkikäteen fiilis “olisinpa tiennyt tämän etukäteen” ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan siitä että työn aikana asioita on oikeasti tullut opittua. Hyvää kevättä ja pitäkää hauskaa kandin parissa 🙂
.
-Joonas Lehtovaara
ENG Halloped-vastaava 2018

Vuonna 2017 ENGissä ja Aallossa tapahtunutta

Vuosi 2017 alkaa olla paketissa myös edunvalvonnan osalta. Varsinkin ENGissä vuosi on ollut varsin seesteistä aikaa. Seesteisyys on näkynyt muun muassa siinä, että akateemisen komitean kokouksia on peruttu päätösasioiden puutteessa. Vaikka ENGissä on ollut hiljaista, Aalto-tasolla asioita on kuitenkin tapahtunut. Tähän kirjoitukseen on koostettu vuoden 2017 tärkeimpiä edunvalvonta-aiheisia uutisia Aallossa. Alle listattujen asioiden lisäksi Aalto on muun muassa saanut vuoden 2017 aikana uudeksi rehtorikseen Ilkka Niemelän, KJR-ohjelma uudeksi ohjelmavastaavakseen Jarkko Niirasen ja ENG uuden opintoasiain päällikökseen Mirka Jalosen.

Joustava siirtyminen ENGin kandi- ja maisteriohjelmien välille
Joustava siirtyminen ENGin kandidaattiohjelmien ja maisteriohjelmien välille on otettu käyttöön. Tämä tarkoittaa, että 1.8.2016 jälkeen opintonsa aloittanut opiskelija voi vaihtaa maisterihakuvaiheessa oman kandipääaineen mukaisen maisteriohjelman muuksi ENGin maisteriohjelmaksi, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Lisätietoja joustavasta siirtymisestä löytyy Intosta: https://into.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=24317880.

Siirtyminen kahden vuoden opetussuunnitelmakausiin
Aalto-yliopisto on päättänyt siirtyä kahden vuoden opetussuunnitelmakausiin. Aiemmin kaudet ovat olleet vuoden mittaisia. Kaksivuotisten opetussuunnitelmakausien hyötyjä on avattu muun muassa täällä: https://ayy.fi/blogi/2016/10/05/vuoden-jatkoaika-opst-kaksivuotisiksi/. Opetussuunnitelmien päivittäminen tulee olemaan merkittävä haaste niin korkeakoululle kuin myös hallopedeille alkuvuodesta 2018.

Uusi tenttiohjesääntö
Syksystä 2017 alkaen koko Aallossa on ollut voimassa yhtenäinen tenttiohjesääntö. Uuden tenttiohjesäännön myötä kurssi-ilmoittautuminen on samalla ilmoittautuminen välikokeisiin ja kurssin yhteydessä järjestettävään kurssitenttiin, tosin muihin kuin kurssin ensimmäiseen tenttiin pitää ilmoittautua kuten ennenkin. Toinen suuri uuden tenttiohjeen tuoma muutos on, että tenttiin voi saapua 30 minuutin kuluessa nimellisestä alkamisajasta aiemman tunnin sijaan. Lisätietoja uudesta tenttiohjesäännöstä löytyy täältä: https://into.aalto.fi/display/fimastereng/Tenttiohje.

Opiskelijat eivät voi hyvin
Keväällä 2017 järjestetyn AllWell?-kyselyn tulosten mukaan Aallon opiskelijoista noin 20%:lla on kohonnut burnout-riski. Koko Suomen taso on noin 10%, joten tulosta voidaan pitää hälyttävänä. Korkeakoulun osalta korjaavat toimenpiteet painottuvat kursseihin, joissa on erityisen matala läpipääsyaste ja suuri työmäärä. Myös opiskelijat ovat aktivoituneet asian tiimoilta ja syksyllä 2017 Aaltoahdistus-kampanja on tuonut opiskelijoiden kokemuksia henkisestä kuormituksesta esille ansiokkaasti sosiaalisessa mediassa. Aaltoahdistuksen Facebook-sivuille pääsee täältä: https://www.facebook.com/Aaltoahdistus/. Korkeat burnout-luvut eivät palvele ketään, joten hyvinvoinnin edistäminen on myös jatkossa tärkeä haaste sekä koululle että opiskelijoille.

Olli Kekäläinen
KIKin väistyvä opintoministeri

 

Vaihtarielämää opiskelun näkökulmasta

Moro!

Viimeiset neljä kuukautta on vierähtänyt älyttömän nopeasti Singaporen lämmössä vaihto-opiskelun parissa, ja lukukausi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Nyt kun hektinen luentojen, harkkojen, presisten, casejen (ja tietysti reissaamisen) täyteinen aika alkaa helpottaa, on hyvä hieman miettiä mitä sitä onkaan tullut tehtyä ja koettua.

Vaihtokokemuksista puhuttaessa yleensä painotetaan reissaamista, eri kulttuureista tuleviin ihmisiin tutustumista  ja kansainvälistymistä, mutta omasta mielestäni aika harvoin kuitenkaan tulee puhuttua itse opiskelusta. Halusi tai ei, vaihtoaikaa rytmittävät kuitenkin pitkälti juuri ne luennot, harkat, presikset ja caset! Näin vaihdon loppupuolelta tarkasteltuna opiskeluun ja sen suunnitteluun panostaminen ei kuitenkaan ollut pois vaihdon muista hyvistä jutuista – päin vastoin tekemällä asiat hieman paremmin ja järkevämmin reissaaminen, kulttuurien kohtaamiset ja vapaa-aika eivät kärsineet vaan nimenomaan vahvistuivat kokemuksina.

Tässäpä siis mun vinkit ja mietteet mitkä olisin halunnut ennen vaihtoa kuulla itse vaihdon aikaisesta opiskelusta:

Käytä kurssivalintoihin aikaa

Suunnittele ja hio kurssivalintoja mielummin liikaa kuin liian vähän. Vaikka vaihtoon hakiessa ja koulun alkaessa mielessä on sata muutakin ajankohtaista ja stressaavaa asiaa, panostaminen sen miettimiseen mitä lukee osoittautui oman mukavuuden kannalta hyvinkin tärkeäksi. Singaporessa löysin pienellä salapoliisityöllä parhaimmat kurssit muodollisesti tarjottavien kurssilistojen ulkopuolelta , ja lopulta onnistuin myös vääntämään luennot ja harkat kahteen perättäiseen päivään viikossa. Viisi päivää viikossa minulla oli siis aikaa tehdä mitä halusin, ja kun opiskelin niin opiskelin oikeasti mielenkiintoisia asioita. “Ota helpoimmat mahdolliset kurssit ja pääse vähällä”-ajattelumallissa on se onglema, että kurssien eteen joutuu joka tapauksessa tekemään aika paljon töitä. Käytä mielummin vähän enemmän aikaa mielenkiintoiseen hommaan kuin pakkopullaan!

Luennoilla käyminen on erinomainen tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtokohteen kulttuuriin

Useissa maissa kilpailu koulussa on kovaa ja opiskelu kallista, mikä johtaa helposti siihen että illanvietoissa pyörivät alkuorientaatioiden jälkeen lähinnä vaihtarit. Singaporessa paikallisiin opiskelijoihin törmäsi pääasiassa luennoilla, missä heihin olikin sitten helppo tutustua. Opin Singaporen kulttuurista, politiikasta ja paikallisesta elämästä valtaosan luentotaukojen keskusteluista ja harkkaryhmien kavereilta, mistä olisin jäänyt paitsi vain luentokalvot kotona selailemalla! Luennoilla oli myös helppo olla aktiivinen, kun luennoitsijat vastaisivat mieluusti kysymyksiin esimerkiksi Singaporelaisesta kulttuurista ja työnteon merkityksen eroista Euroopassa ja Aasiassa.

Opit vaihdon kursseilla taitoja joita Suomessa hyvin harva osaa

Vaikka useimmilla vaihdon aikana käydyt kurssit menevät vapaavalintaisten opintojen pinkkaan, se ei tarkoita etteivät kurssit voisi olla erittäinkin hyödynnettäviä Suomen koulussa tai työelämässä – päin vastoin, eri kulttuurin näkökulmasta tuttuunkin asiaan saa älyttömästi lisäpotkua. Mikäli aihe tuntuu turhalta tai asia jo aikaisemmin opitulta, sain itse älyttömästi lisämotivaatioita opiskeluun miettimällä miten kulttuurilliset ja paikalliset erot vaikuttavat opetettavaan asiaan. Esimerkiksi Management of Research and Development – kurssin proffa opetti kurssillaan samaa perusteoriaa mitä Suomessakin opetetaan, mutta kurssin aikana proffa avasi myös erinomaisesti Eurooppalaisen ja Aasialaisen R&D-prosessien eroja ja vinoumia, joita ei todellakaan tulisi pelkästään Suomessa opiskellessa edes ajateltua! Nämä erojen ja vinoumien tunnistamiset ovat juuri niitä taitoja, joilla oman alan ongelmiin löytää täysin yllättäviäkin ratkaisuja ja joka on samalla erittäin hyödynnettävää osaamista esimerkiksi työharjoitteluissa ja diplomitöissä.

Jokaisella on vaihtoon lähtiessä omat motiivinsa ja suunnitelmansa, eikä kukaan muu voi tietää paremmin miten toteutat itsellesi parhaimman vaihtokokonaisuuden. Mielestäni tärkeää on kuitenkin löytää itselle sopiva tasapaino kaiken härdellin keskellä, jonka pohjalla on mielekäs opiskelu. Vaihtoaika on ehdottomasti parempi kokonaisuus kun ne luennot, harkat presikset ja caset eivät vie kaikkea elinvoimaa vaan nimenomaan tukevat muita seikkailuja ja kokemuksia. Tsemppiä ja hyvää vaihtoa kaikille vuodenvaihteessa vaihtoon lähteville!

-Joonas

Valinnaisista opintokokonaisuuksista, osa 1

Moro ja hyvää alkanutta vuotta : )

Vuodenvaihde on perin tärkeää aikaa opintojen suunnittelun kannalta. Sivuaineen valinta, kandityön aihe sekä vapaavalintaisten kurssien muodostaman kokonaisuuden pohtiminen on monelle tässä vaiheessa vuotta ajankohtaista. Yliopistomme ja korkeakoulumme laaja vapaavalintaisuus on siunaus mutta samalla monelle myös kirous: suuri määrä itse valittavia opintoja yhdistettynä Aallon järkyttävän laajaan kurssitarjontaan antaa mahdollisuuksia, mutta samalla luo myös stressiä valinnaisuuden kasvaessa jopa naurettavan laajalle alalle. Esimerkiksi KJR-opiskelijat pääsevät valitsemaan 25 nopan sivuaineen, saman verran vapaavalintaisia opintoja sekä päälle vielä 10 pistettä pääaineen valinnaisia kursseja. Tämä yhdistettynä maisteriopintojen vapaaseen opintokokonaisuuteen opiskelija on itse vastuussa miltei joka toisesta DI-tutkintoon johtavan kurssin valinnasta! Joko ahdistaa?

Miten tässä opintokokonaisuuksien ja kurssien viidakossa sitten tulisi luovia eteenpäin? Lukeako pelkästään pääainekursseilla suositeltuja, teknisiä insinööriopintoja vai pitäisikö sivuaine valita vaikkapa taidepuolelta? Vai pitäsikö antaa kavereiden tehdä valinnat ja itse mennä perässä sinne minne muutkin? Maisterivaiheen juuri aloittaneena olen ehtinyt miettiä näitä kysymyksiä jo enemmän kuin tarpeeksi. Tämän tekstin tarkoitus on valottaa hieman omia kokemuksia ja antaa eläköityneen opintoministerin näkökulmaa siitä, mitä tekijöitä painottaessa opintojen suunnittelu ei mene ainakaan pahasti metsään. Näistä näkökulmista saa ja pitääkin olla eri mieltä, otan rakentavan kritiikin vastaan mielelläni : )

Koska pidemmän tekstin kirjoittaminen on helpompaa kuin lyhyen ja aiheessa riittää huomattavasti pohdittavaa, on tämä(kin) teksti jaettu kolmeen osaan. Jokainen osa käsittelee erikseen yhtä kysymystä, joihin jokaiseen pitäisi mielestäni pystyä vastaamaan myöntävästi tiettyä kurssia tai opintokokonaisuutta valittaessa.  Lähdetään liikkeelle siitä simppelimmästä ja samalla vaikeasta asiasta, oman intuition kuuntelusta:

Innostaako tämä minua ja riittääkö sen tekemiseen loputtomasti energiaa?

Niin yksinkertaista kuin se onkin, mielestäni tärkein valintakriteeri opintoja valittaessa on se mitä asian tekeminen saa minut tuntemaan: ihminen kun kehittyy parhaiten niissä asioissa mistä hän itse on erityisen innostunut ja kiinnostunut. Vaikka tämä oman unelman seuraaminen kuulostaakin vähintään kliseiseltä, tulisi se kuitenkin huomioida opintoja rakentaessa vahvasti.

Oletko pitkän sivuainekurssipänttäämispäivän jälkeen aivan puhki ja masentunut työmäärästä, vai tuntuuko siltä että aiheesta voisi keskustella ja hankkia tietoa vaikka koko loppuillan? Ainakin omalla kohdalla on helppo tunnistaa mikä teemat aiheuttavat ensimmäisen ja mitkä toisen reaktion energiatasoissa.

Hieman hankalammaksi homma menee silloin, kun haluaisi olla kiinnostunut tietystä aiheesta mutta alkeiden opettelu ei juurikaan nappaa. Hyviä uutisia, sillä myös asiasta kiinnostumista voi opetella! Harjoittelu ja perusteiden opettelu ei välttämättä ole yksittäisinä tehtävinä hohdokasta, mutta näiden tehtävien reflektointi ja niiden yhdistäminen suurempaan päämäärään auttaa ensimmäisten esteiden yli. Perustaitojen oppiminen kasvattaa tietoa asiasta, joka johtaa isomman kuvan hahmottamisen paremmin, joka puolestaan edelleen tehostaa oppimista… Tämän kierteen liikkeelle saamisen jälkeen innostus kasvaa kuin itsestään!

Näyttökuva 2017-01-10 kello 19.15.39Kuva1: Sydney Opera House + Harbour Bridge

Esimerkki: Henkilökohtaisesti differentiaaliyhtälöiden pyörittäminen mekaniikan kursseilla ei itseisarvona ole se asia miksi haluan laskea vaikeita matemaattisia yhtälöitä. Mutta diffis muodostuukin kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun ymmärtää että se luo koko perustavanlaatuisen pohjan ymmärtää maailman hienoimpia rakenteita ja niiden toimintaa: Sydneyn oopperatalon kuorielementit eivät olisi syntyneet ilman tietoa siitä miten kinematiikka ja materiaalimallit kohtaavat.  Derivoidessa motivaattorina mielessä ei pyöri gradientin sielunelämä vaan ajatus siitä, että tämä tie johtaa minut jokin päivä suunnittelemaan näitä hienoimpia ihmisten koskaan tekemiä rakennuksia.

Summa summarum: Tee siis niitä asioita jotka kiinnostavat sinua ja kiinnostu asioista joita haluat tehdä : ) Vaikka tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä ja kliseiseltä, on se kuitenkin avain sille tielle missä toteutat unelmaasi.

Seuraavassa osassa käsitellään toista kolmesta kysymyksestä: “Onko tämä tilaisuus oppia jotain oikeasti ennennäkemätöntä ja uutta?” Kiitos ja näkemiin -Joonas

Oppimistaidoista ja -metodeista: Reflektio

Moro taas! Edellisissä kirjoituksissani olen puhunut opintojen suunnittelusta, jaksottamisesta sekä kertauksen tärkeydestä. Suosittelen lukemaan nämä kaksi tekstiä ensin, mikäli et ole vielä ehtinyt niihin tutustua! Tässä blogitekstissä esittelen kolmannen pointtini oppimistaitojen kehittämiseen:

Opitun yhdistäminen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Opitun yhdistämistä suurempiin kokonaisuuksiin sekä syvällisempää ymmärtämistä eli reflektiota käsiteltiin jo hieman edellisissä teksteissä. Sen lisäksi että asian opettelulle on varattu tarpeeksi aikaa ja sitä on kerrattu huolellisesti, on erittäin tärkeää pystyä yhdistämään saadut tiedonmuruset suurempaan kokonaisuuteen.

Ihmisen pitkäaikainen muisti muodostuu tavallaan pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä verkkomaisista yhdyslangoista. Kun opimme jotain uutta, tieto liittyy muistiimme pistemäisenä pakettina joka on yhteydessä ehkä pariin muuhun pakettiin ohuilla yhdyslangoilla. Hauki on kala, mutta mitä se meitä hyödyttää jos meillä ei ole mitään hajua mihin se oikeasti liittyy? Uuden tiedon hankkiminen on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pystyä vahvistamaan yhteyksiä eri tiedonjyvästen välillä. Kun näitä yhteyksiä muodostuu enemmän ja enemmän, ratkaisu tai oivallus voi löytyä jostain sellaista paikasta mistä sitä ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan löytyvän!

Näyttökuva 2016-09-07 kello 20.28.30Hauki on kala mutta miksi?

Omia muistin yhdysverkkoja voi harjoittaa sekä aktiivisesti että passiivisesti. Aktiivisessa harjoittamisessa esimerkiksi opintoviikon- tai periodin loppupuolella yritetään jäsentää sitä, miten ja mihin opitut asiat isommalla tasolla liittyvät. Millaista roolia esimerkiksi juuri opitut materiaalitekniikan taidot näyttelevät tämän lukukauden opinnoissa? Entä oman pääaineen opinnoissa? Entä koko DI-tutkinnossa? Tätä reflektointia voi harjoittaa esimerkiksi kirjoittelemalla asioita paperille tai keskustelemalla kurssikaverien kanssa aiheesta.

Aivomme muodostavat tietojen välille verkkoja myös erinomaisesti itsestään passiivisesti, kunhan niille antaa vain tilaa ja lepoa. Itse esimerkiksi saan parhaat oivallukseni usein lenkillä, vaikka olisin koko päivän yrittänyt miettiä aktiivisesti ratkaisua tiettyyn ongelmaan! Pääkopalle pitää siis antaa myös tilaa itse jäsennellä tavaraa mitä sille on päivän aikana aktiivisesti kaadettu; lepo ja liikunta ovat ainakin henkilökohtaisesti hyvin tärkeässä roolissa omassa oppimisprosessissa.

Näyttökuva 2016-11-08 kello 13.07.17

Pitkäaikainen muisti koostuu pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä  langoista

Esimerkki:

  • Perjantaina ennen saunaa käytän puoli tuntia kuluneen opintoviikon aktiiviseen reflektointiin; miksi juuri näitä asioita opetettiin ja painotettiin? Kirjoittelen ylös pari ranskalaista viivaa muistiinpanojen jatkoksi. Miten esimerkiksi torstain luennolla käyty asia voisi hyödyttää minua työelämässä, jos osaisin sen paremmin kuin kukaan muu?
  • En mieti kouluasioita iltaan asti tai jokaisena päivänä viikossa (ellei ole aivan pakko). Näin aivot saavat tilaa prosessoida päivällä opittua, ja todennäköisesti keksin kuin itsestään ratkaisun ainakin yhteen ongelmaan mikä ei päivän aikana tuntunut aukeavan.

Tiedon syvällisempi omaksuminen tuntuu todennäköisesti aluksi kevyttä kalvojen selailua huomattavasti vaivalloisemmalta tavalta sisäistää kurssien asioita, mutta pidemmällä aikavälillä se maksaa takaisin vaivan moninkertaisesti. Oman ammattitaidon luominen vaatii vahvaa kykyä pystyä hahmottamaan tietyn, yksittäisen asian paikka suuremmassa paketissa. Mitä vaativampiin tehtäviin koulussa ja työelämässä siirrytään, sitä tärkeämpää tämän ison kuvan hahmottaminen on.

Se siitä!
Näissä kolmessa kirjoituksessa antamani vinkit ja esimerkit ovat ihanteellisia tavoitteita, joihin tähtään suurimmassa osassa kursseista. Kuten alussa todettua, tarkoitukseni maisterivaiheessa ja tulevaisuudessa työelämässäkin on kehittyä näiden taitojen käyttämisessä, enkä todellakaan hallitse niitä vielä täysin. Oppiminen ei missään nimessä lopu siihen, että asian osaa välttävästi tentissä tai että jokin tietty tutkinto on kasassa.

Tämän kolmiosaisen blogisarjan pointit ja esimerkit keskittyivät yksittäisten kurssien ja pienempien opintokokonaisuuksien hallintaan. Samoja metodeja voi käyttää toki myös muissakin tilanteissa kuin yksittäisissä kursseissa! Kirjoitan jatkossa vielä hieman siitä, miten suurempien kokonaisuuksien kuten sivuaineiden tai jopa kokonaisten lukukausien kokoisia paketteja pystyy jäsentämään ja hallitsemaan paremmin. Tämä on mahdollista niin, että useat päällekkäiset kurssit eivät heikennä vaan pikemminkin vahvistavat toinen toistensa oppimisprosessia. Mikäli sinulla on mielessäsi jokin tietty asia mistä olet eri mieltä ja/tai haluaisit tietää lisää, ota yhteyttä ja anna palautetta!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi