Oppimistaidoista ja -metodeista: Reflektio

Moro taas! Edellisissä kirjoituksissani olen puhunut opintojen suunnittelusta, jaksottamisesta sekä kertauksen tärkeydestä. Suosittelen lukemaan nämä kaksi tekstiä ensin, mikäli et ole vielä ehtinyt niihin tutustua! Tässä blogitekstissä esittelen kolmannen pointtini oppimistaitojen kehittämiseen:

Opitun yhdistäminen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Opitun yhdistämistä suurempiin kokonaisuuksiin sekä syvällisempää ymmärtämistä eli reflektiota käsiteltiin jo hieman edellisissä teksteissä. Sen lisäksi että asian opettelulle on varattu tarpeeksi aikaa ja sitä on kerrattu huolellisesti, on erittäin tärkeää pystyä yhdistämään saadut tiedonmuruset suurempaan kokonaisuuteen.

Ihmisen pitkäaikainen muisti muodostuu tavallaan pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä verkkomaisista yhdyslangoista. Kun opimme jotain uutta, tieto liittyy muistiimme pistemäisenä pakettina joka on yhteydessä ehkä pariin muuhun pakettiin ohuilla yhdyslangoilla. Hauki on kala, mutta mitä se meitä hyödyttää jos meillä ei ole mitään hajua mihin se oikeasti liittyy? Uuden tiedon hankkiminen on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pystyä vahvistamaan yhteyksiä eri tiedonjyvästen välillä. Kun näitä yhteyksiä muodostuu enemmän ja enemmän, ratkaisu tai oivallus voi löytyä jostain sellaista paikasta mistä sitä ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan löytyvän!

Näyttökuva 2016-09-07 kello 20.28.30Hauki on kala mutta miksi?

Omia muistin yhdysverkkoja voi harjoittaa sekä aktiivisesti että passiivisesti. Aktiivisessa harjoittamisessa esimerkiksi opintoviikon- tai periodin loppupuolella yritetään jäsentää sitä, miten ja mihin opitut asiat isommalla tasolla liittyvät. Millaista roolia esimerkiksi juuri opitut materiaalitekniikan taidot näyttelevät tämän lukukauden opinnoissa? Entä oman pääaineen opinnoissa? Entä koko DI-tutkinnossa? Tätä reflektointia voi harjoittaa esimerkiksi kirjoittelemalla asioita paperille tai keskustelemalla kurssikaverien kanssa aiheesta.

Aivomme muodostavat tietojen välille verkkoja myös erinomaisesti itsestään passiivisesti, kunhan niille antaa vain tilaa ja lepoa. Itse esimerkiksi saan parhaat oivallukseni usein lenkillä, vaikka olisin koko päivän yrittänyt miettiä aktiivisesti ratkaisua tiettyyn ongelmaan! Pääkopalle pitää siis antaa myös tilaa itse jäsennellä tavaraa mitä sille on päivän aikana aktiivisesti kaadettu; lepo ja liikunta ovat ainakin henkilökohtaisesti hyvin tärkeässä roolissa omassa oppimisprosessissa.

Näyttökuva 2016-11-08 kello 13.07.17

Pitkäaikainen muisti koostuu pistemäisistä tiedonjyväsistä sekä niitä yhdistävistä  langoista

Esimerkki:

  • Perjantaina ennen saunaa käytän puoli tuntia kuluneen opintoviikon aktiiviseen reflektointiin; miksi juuri näitä asioita opetettiin ja painotettiin? Kirjoittelen ylös pari ranskalaista viivaa muistiinpanojen jatkoksi. Miten esimerkiksi torstain luennolla käyty asia voisi hyödyttää minua työelämässä, jos osaisin sen paremmin kuin kukaan muu?
  • En mieti kouluasioita iltaan asti tai jokaisena päivänä viikossa (ellei ole aivan pakko). Näin aivot saavat tilaa prosessoida päivällä opittua, ja todennäköisesti keksin kuin itsestään ratkaisun ainakin yhteen ongelmaan mikä ei päivän aikana tuntunut aukeavan.

Tiedon syvällisempi omaksuminen tuntuu todennäköisesti aluksi kevyttä kalvojen selailua huomattavasti vaivalloisemmalta tavalta sisäistää kurssien asioita, mutta pidemmällä aikavälillä se maksaa takaisin vaivan moninkertaisesti. Oman ammattitaidon luominen vaatii vahvaa kykyä pystyä hahmottamaan tietyn, yksittäisen asian paikka suuremmassa paketissa. Mitä vaativampiin tehtäviin koulussa ja työelämässä siirrytään, sitä tärkeämpää tämän ison kuvan hahmottaminen on.

Se siitä!
Näissä kolmessa kirjoituksessa antamani vinkit ja esimerkit ovat ihanteellisia tavoitteita, joihin tähtään suurimmassa osassa kursseista. Kuten alussa todettua, tarkoitukseni maisterivaiheessa ja tulevaisuudessa työelämässäkin on kehittyä näiden taitojen käyttämisessä, enkä todellakaan hallitse niitä vielä täysin. Oppiminen ei missään nimessä lopu siihen, että asian osaa välttävästi tentissä tai että jokin tietty tutkinto on kasassa.

Tämän kolmiosaisen blogisarjan pointit ja esimerkit keskittyivät yksittäisten kurssien ja pienempien opintokokonaisuuksien hallintaan. Samoja metodeja voi käyttää toki myös muissakin tilanteissa kuin yksittäisissä kursseissa! Kirjoitan jatkossa vielä hieman siitä, miten suurempien kokonaisuuksien kuten sivuaineiden tai jopa kokonaisten lukukausien kokoisia paketteja pystyy jäsentämään ja hallitsemaan paremmin. Tämä on mahdollista niin, että useat päällekkäiset kurssit eivät heikennä vaan pikemminkin vahvistavat toinen toistensa oppimisprosessia. Mikäli sinulla on mielessäsi jokin tietty asia mistä olet eri mieltä ja/tai haluaisit tietää lisää, ota yhteyttä ja anna palautetta!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Oppimistaidoista ja -metodeista, osa 2

Morjens!

Viime kirjoituksessa esittelin hieman omia yleisiä mielipiteitä opiskelusta ja kävin läpi opiskelun suunnittelua sekä jaksotusta. Tässä tekstissä keskitytään toiseen kolmesta esittämästäni pointista, eli uuden asian kerroksittaiseen opiskeluun.

Uuden asian opiskelu kerroksittain (layereittain)

Kerroksittain opiskelu liittyy vahvasti opiskelun jaksottamiseen pidemmälle aikavälille. Se tarkoittaa sitä, että tiettyä kurssin osa-aluetta ei opiskella kerran (ja sitten unohdeta sitä!), vaan että kurssin alussa opittuja asioita kerrataan aktiivisesti kurssin edetessä ja yhdistetään uusiin vastaantuleviin osa-alueisiin. Monesti kurssit jäsentyvät siten, että alussa opetellaan perusteet jonka jälkeen niitä sovelletaan. Jos perusteet on opeteltu kahdeksan viikkoa aikaisemmin, voi sovelluksen paikkaa isossa kokonaisuudessa olla vaikeaa nähdä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tarvisemme perusteiden jatkuvaa kertausta. Jatkuva kertaus vahvistaa myös aikaisemmin opitun tiedon muistijälkeä; tieto jää pysyvästi pitkäaikaiseen muistiin jatkuvan kertauksen ja harjoittelun seurauksena.

Ei hätää, kerroksittain opiskelun pointtina ei ole lukea kaikkea kurssilla jo käytyä asiaa viikoittain uudestaan läpi. Ideana on jatkuvasti ja nopeasti kerrata ja muistuttaa mieleen, minkä tähden täällä nyt taas oltiin. Pelkkä edellisen luennon muistiinpanojen vilkaisu ennen uutta luentoa voi auttaa hahmottamaan uutta asiaa huomattavasti.

Esimerkki:

  • Ennen kurssia teen ajankäytön suunnitelman yhteydessä ajatuskartan siitä mitä pääkohtia kurssiin sisältyy, jolloin minulle muodostuu yleiskuva kokonaisuudesta eivätkä asiat tule minulle luennoilla vastaan täysin uusina.
  • Ennen luentoja käyn muutamassa minuutissa (5-10min) läpi luennolla opiskeltavan asian, jolloin muistutan mieleen miten opiskeltava asia liittyikään kokonaisuuteen. Silmäilen samalla läpi nopeasti myös aikaisempien luentojen muistiinpanot.
  • Kirjoitan luennolla omat muistiinpanot niin, että pystyn käyttämään niitä myöhemmin kertaamiseen. Esimerkiksi havainnollistavat kuvat ja värien käyttö auttavat tärkeiden kohtien korostamisessa.
  • Luennon jälkeen käytän muutaman minuutin (5-10min) luentomuistiinpanojen läpikäymiseen ja yritän vielä hahmottaa luennon pääpointit.
  • Tenttiin valmistautuessa kirjoitan kurssimuistiinpanoistani parin sivun tiivistelmän, jossa käy ilmi kurssin pääpointit sekä liitokset muihin saman aihealueen kursseihin. Tämä toimii nopeana kertausmateriaalina tenttiin. Tiivistelmästä voin lisäksi myöhemmin tarkistaa, mitä asioita kyseisellä kurssilla painotettiin.

IMG_3735

Esimerkki ajankäytön ja “kerroksien” suunnitelmasta

Yllämainitulla periaatteella opitut asiat tulee kerrattua useita kertoja kurssin aikana, välillä hieman kevyemmin ja esimerkiksi tenttiin kerratessa hieman syvällisemmin. Yksittäisen asian muistamista auttavaa muistijälkeä on näin vahvistettu kurssin aikana jopa kymmeniä kertoja! Kun kokeilin tätä “kerroksittain” opiskelua ensimmäisen kerran, olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten kurssin asiat muistuivat mieleeni vielä kuukausia tentin jälkeenkin. Esimerkiksi kertaamalla strategiajohtamisen perusteiden tiivistelmäni voisin hyvällä omatunnolla mennä tenttiin huomenna, vaikka itse kurssisuorituksesta on jo yli puoli vuotta!

Seuraavassa eli kolmannessa opiskelutaitoihin liittyvässä tekstissä keskitytään opitun yhdistämiseen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektioon. Kuten edellisenkin tekstin lopussa painotin, on tärkeä muistaa että oppimaankaan ei opi kuin vain harjoittelemalla ja testaamalla erilaisia tapoja. Hyvää syksyä ja koulussa nähdään!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Oppimistaidoista ja -metodeista, osa 1

Moro! Olen Joonas, ja aloitan nyt syksyllä neljännen vuoteni yliopistossa ja sitä myötä maisteriopintoni rakennustekniikan maisteriohjelmassa. Toimin myös samalla koneinsinöörikillan opintoministerinä, erityisinä kiinnostuksen kohteina pedagogiikka ja oppimisen metodit. Tämä teksti aloittaa pienimuotoisen blogisarjan, jonka tarkoituksena on jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten omaa opiskelua voisi itse kukin viedä eteenpäin.

Näin alkusyksystä on jälleen hyvä HOPSia ihmetellessään miettiä, minkä tähden täällä taas ollaan. Edessä on noin yhdeksän kuukautta intensiivistä opiskelua josta jää käteen hieman päälle 60 noppaa sekä paljon uutta, työelämässä tarvittavaa syventävää tietoa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa taitoja muun muassa rakenteiden mekaniikasta, teräs- ja betonirakenteiden suunnittelusta sekä rakentamistaloudesta. Näiden tärkeiden työelämätaitojen (ja tietysti noppien) lisäksi kursseilta olisi kuitenkin tavoite saada irti muutakin: Henkilökohtaisia oppimistaitoja.

Kuten KJR-pääainevastaava ensimmäisessä puheessaan fukseille korosti, on itselle sopivien oppimismetodien löytäminen ja oppimistaitojen kehittäminen perin tärkeässä roolissa opintojen ja työelämän kannalta. Olen tästä vahvasti samaa mieltä, ja väitän että opintojen sujuvuus ja mielekkyys korreloi vahvasti sen kanssa, miten oppimismetodit ovat hallussa ja miten omia opiskelutaitoja haluaa ja viitsii kehittää. Opintojen edetessä ja työelämään siirryttäessä vastaantulevat haasteet eivät ainakaan helpotu ja yksinkertaistu, jolloin kyky oppia uutta ja omaksua uusia kokonaisuuksia tehokkaasti vain korostuu.

Näyttökuva 2016-09-07 kello 20.28.21
Yksinkertainen, lineaarinen fem-analyysi on vasta alkua…

Vaikka oppimistaidot eittämättä kehittyvät tehokkaasti myös “passiivisesti” itsestään, tulisi niihin mielestäni keskittyä myös tietoisesti ainakin jossain määrin. Esittelen tässä ja seuraavassa kahdessa kirjoituksessa kolme (n. 3) henkilökohtaisesti hyväksi todettua, suhteellisen simppeliä keinoa siihen miten itse olen saanut tehostettua oppimistani ja opintojani viimeisen kolmen vuoden aikana. Haluan korostaa, että jokaisen tulee löytää omat, itselleen parhaiten sopivat oppimismetodit eivätkä esittämäni tavat ole mitään absoluuttisia totuuksia. Jos et ole kuitenkaan koskaan kokeillut (tai jaksanut kokeilla) näitä keinoja, suosittelen yrittämään niistä edes yhtä, edes yhteen johonkin syksyn kurssiin. Saatat huomata että pienellä muutoksella voi olla erittäin suuri vaikutus!

Stubbimaisesti kolme pääpointtiani ovat

  • Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille
  • Opiskelu kerroksittain, “layerit”
  • Opitun yhdistäminen olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Näistä siis ensimmäistä käsitellään tässä ja nyt, toista ja kolmatta myöhemmin. Let’s get going!

Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

Usein ennen mielenkiintoista kurssia sitä ajattelee, että tällä kertaa oikeasti panostan! Käydään jokaisella luennoilla, tehdään kaikki harkat huolella, palautetaan ryhmätyö ajoissa, aloitetaan tenttiin luku hyvissä ajoin edellisellä viikolla… Kaunis ajatus joka yleensä kuitenkin jää vain ajatuksen tasolle. Opiskelusta muodostuukin deadlinejen armoilla pyristelyä, jonka tavoite on loppujen lopuksi vain saada ne viisi noppaa rekisteriin. Jokaisen kurssin palautettavat työt kasautuvat parille vikalle viikolle, ja muutaman Maarilla vietetyn all-nighterin seurauksena kursseista tosiaan jäi käteen ne nopat ja pieni vitutus. Ei oikeastaan muuta.

Ongelmana tässä opiskelutyylissä on se, ettei ihminen pysty millään opiskelemaan kurssien valtavaa tietomäärää järkevästi parin päivän tenttiin lukemisella. Aivot eivät yksinkertaisesti pysty prosessoimaan kaikkea tietoa niin lyhyessä ajassa, ja yhdistettynä  deadlinejen aiheuttamaan stressiin luettu tuskin painuu pitkäaikaiseen, tentin jälkeiseen muistiin. Henkilökohtaisesti kurssista ei jää juuri mitään muistikuvaa myöhemmäksi, jos opiskelu muodostuu liian deadline-painotteiseksi. Yksi ratkaisu ongelmaan onkin juuri opiskelun jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille.

Esimerkki: Viimeistään periodin ensimmäisellä viikolla teen suunnitelman viikkotasolla omasta ajankäytöstä ja siitä, kuinka saan omaksuttua ne tiedot mitä kurssin suorittamiseen vaaditaan. Helpoimmillaan tämä voi tarkoittaa luennoilla käymistä ja harkkatöiden viikottaista palauttamista. Kuitenkin esimerkiksi kurssikirjan lukemisesta ja projektityön tekemisestä tulisi jo periodin ekalla viikolla olla ainakin yleiskuva ja konkreettiset tavoitteet, jottei niiden tekeminen kasaannu viimeiselle viikolle. Varaan kalenteriin aikaa esimerkiksi kaksi tuntia viikossa kurssikirjan lukemiseen ja kaksi tuntia projektityön tiedonkeruuseen. Hion ja korjaan alkuperäistä suunnitelmaa sen mukaan kun kurssi etenee. Kun tenttiviikko koittaa, pystyn kevyellä lukemisella kertaamaan hyvin jaksotetusti opitut asiat ja aloittamaan jo seuraavan periodin suunnittelun. Tenttiviikosta muodostuukin periodin helpointa ja rennointa aikaa!

 

opintojen suunnittelu

Kasautunut vs optimaalinen aikataulutus:
Opiskeluun käytetty aika vs kurssin eteneminen

Joskus aikaa optimaaliseen lukemiseen ja opiskeluun ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole, ja esimerkiksi kurssikirjan lukemiseen ei vain ole resursseja (tai sen lukeminen ei vain ole tehokasta ajankäyttöä). Omaa stressiä voi helpottaa huomattavasti sillä, että suunnitellessaan aikataulua lukematta jättäminen on tietoinen valinta eikä siitä tarvitse turhaan miettiä koko periodin ajan — tämä siis silloin kun olet miltei varma ettet tule tekemään tiettyä asiaa! Pahinta on stressata itseään sellaisilla töillä jotka eivät ole pakollisia, ja jotka kuitenkin jäävät todennäköisesti tekemättä. Käytä opiskeluun aikaa mutta hyödynnä käytetty aika tehokkaasti!

That’s it! Vaikka opintojen jaksottaminen on teoriassa simppeliä, ei sen täydellinen integrointi arkeen ole mikään yksinkertainen juttu. Kuten mikä tahansa muukin asia, oppimisenkin oppiminen on pitkäjänteinen prosessi eikä asioita voikaan hallita täydellisesti ilman harjoittelua. Testaa, arvioi, iteroi ja kehity!

Seuraavassa tekstissä käydään läpi kerroksittaista eli “layeroitua” opiskelua.Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja, koulussa nähdään! Terveisin
Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi