Valinnaisista opintokokonaisuuksista, osa 1

Moro ja hyvää alkanutta vuotta : )

Vuodenvaihde on perin tärkeää aikaa opintojen suunnittelun kannalta. Sivuaineen valinta, kandityön aihe sekä vapaavalintaisten kurssien muodostaman kokonaisuuden pohtiminen on monelle tässä vaiheessa vuotta ajankohtaista. Yliopistomme ja korkeakoulumme laaja vapaavalintaisuus on siunaus mutta samalla monelle myös kirous: suuri määrä itse valittavia opintoja yhdistettynä Aallon järkyttävän laajaan kurssitarjontaan antaa mahdollisuuksia, mutta samalla luo myös stressiä valinnaisuuden kasvaessa jopa naurettavan laajalle alalle. Esimerkiksi KJR-opiskelijat pääsevät valitsemaan 25 nopan sivuaineen, saman verran vapaavalintaisia opintoja sekä päälle vielä 10 pistettä pääaineen valinnaisia kursseja. Tämä yhdistettynä maisteriopintojen vapaaseen opintokokonaisuuteen opiskelija on itse vastuussa miltei joka toisesta DI-tutkintoon johtavan kurssin valinnasta! Joko ahdistaa?

Miten tässä opintokokonaisuuksien ja kurssien viidakossa sitten tulisi luovia eteenpäin? Lukeako pelkästään pääainekursseilla suositeltuja, teknisiä insinööriopintoja vai pitäisikö sivuaine valita vaikkapa taidepuolelta? Vai pitäsikö antaa kavereiden tehdä valinnat ja itse mennä perässä sinne minne muutkin? Maisterivaiheen juuri aloittaneena olen ehtinyt miettiä näitä kysymyksiä jo enemmän kuin tarpeeksi. Tämän tekstin tarkoitus on valottaa hieman omia kokemuksia ja antaa eläköityneen opintoministerin näkökulmaa siitä, mitä tekijöitä painottaessa opintojen suunnittelu ei mene ainakaan pahasti metsään. Näistä näkökulmista saa ja pitääkin olla eri mieltä, otan rakentavan kritiikin vastaan mielelläni : )

Koska pidemmän tekstin kirjoittaminen on helpompaa kuin lyhyen ja aiheessa riittää huomattavasti pohdittavaa, on tämä(kin) teksti jaettu kolmeen osaan. Jokainen osa käsittelee erikseen yhtä kysymystä, joihin jokaiseen pitäisi mielestäni pystyä vastaamaan myöntävästi tiettyä kurssia tai opintokokonaisuutta valittaessa.  Lähdetään liikkeelle siitä simppelimmästä ja samalla vaikeasta asiasta, oman intuition kuuntelusta:

Innostaako tämä minua ja riittääkö sen tekemiseen loputtomasti energiaa?

Niin yksinkertaista kuin se onkin, mielestäni tärkein valintakriteeri opintoja valittaessa on se mitä asian tekeminen saa minut tuntemaan: ihminen kun kehittyy parhaiten niissä asioissa mistä hän itse on erityisen innostunut ja kiinnostunut. Vaikka tämä oman unelman seuraaminen kuulostaakin vähintään kliseiseltä, tulisi se kuitenkin huomioida opintoja rakentaessa vahvasti.

Oletko pitkän sivuainekurssipänttäämispäivän jälkeen aivan puhki ja masentunut työmäärästä, vai tuntuuko siltä että aiheesta voisi keskustella ja hankkia tietoa vaikka koko loppuillan? Ainakin omalla kohdalla on helppo tunnistaa mikä teemat aiheuttavat ensimmäisen ja mitkä toisen reaktion energiatasoissa.

Hieman hankalammaksi homma menee silloin, kun haluaisi olla kiinnostunut tietystä aiheesta mutta alkeiden opettelu ei juurikaan nappaa. Hyviä uutisia, sillä myös asiasta kiinnostumista voi opetella! Harjoittelu ja perusteiden opettelu ei välttämättä ole yksittäisinä tehtävinä hohdokasta, mutta näiden tehtävien reflektointi ja niiden yhdistäminen suurempaan päämäärään auttaa ensimmäisten esteiden yli. Perustaitojen oppiminen kasvattaa tietoa asiasta, joka johtaa isomman kuvan hahmottamisen paremmin, joka puolestaan edelleen tehostaa oppimista… Tämän kierteen liikkeelle saamisen jälkeen innostus kasvaa kuin itsestään!

Näyttökuva 2017-01-10 kello 19.15.39Kuva1: Sydney Opera House + Harbour Bridge

Esimerkki: Henkilökohtaisesti differentiaaliyhtälöiden pyörittäminen mekaniikan kursseilla ei itseisarvona ole se asia miksi haluan laskea vaikeita matemaattisia yhtälöitä. Mutta diffis muodostuukin kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun ymmärtää että se luo koko perustavanlaatuisen pohjan ymmärtää maailman hienoimpia rakenteita ja niiden toimintaa: Sydneyn oopperatalon kuorielementit eivät olisi syntyneet ilman tietoa siitä miten kinematiikka ja materiaalimallit kohtaavat.  Derivoidessa motivaattorina mielessä ei pyöri gradientin sielunelämä vaan ajatus siitä, että tämä tie johtaa minut jokin päivä suunnittelemaan näitä hienoimpia ihmisten koskaan tekemiä rakennuksia.

Summa summarum: Tee siis niitä asioita jotka kiinnostavat sinua ja kiinnostu asioista joita haluat tehdä : ) Vaikka tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä ja kliseiseltä, on se kuitenkin avain sille tielle missä toteutat unelmaasi.

Seuraavassa osassa käsitellään toista kolmesta kysymyksestä: “Onko tämä tilaisuus oppia jotain oikeasti ennennäkemätöntä ja uutta?” Kiitos ja näkemiin -Joonas

Posted by Joonas Lehtovaara

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *