Moikka!

Olen Joonas, entinen ENGin maisteriopiskelija ja nykyinen jatko-opiskelija raksanlaitokselta. Vaikka monella opintojen jatkaminen on dipan valmistumisen jälkeen se viimeinen asia mielessä, omalla kohdalla tutkimustyö innosti niin paljon, että päätin viime syksynä jatkaa hommia yliopistolla tohtorikoulutettavana.

Käytännössä tohtoriopinnot tarkoittavat sitä, että seuraavat nelisen vuotta kuluvat mm. lukemisen, kirjoittamisen, datankeruun, data-analyysin, opettamisen, kandi- ja dippatöiden ohjauksen, kirjoittamisen, lukemisen ja vielä kerran kirjoittamisen ja lukemisen merkeissä. Mukaan mahtuu myös aimo määrä yritysyhteistyötä eli omalla kohdalla yhteistyötä rakennustuotannon kanssa, tuloksista viestintää, yhdessä kehittämistä sekä asioiden viemistä ihan konkreettisesti yritysten käytäntöön.

Jos tätä häröpalloa pitäisi jotenkin kiteyttää, voisin sanoa toimivani jonkinlaisena konsulttina, joka kehittää rakentamisen tuotantoprosesseja, mutta samalla kirjoittaa tästä kehityksestä noin kymmenen dippaa. Lopuksi näistä “dipoista” (eli hieman dippaa laajemmista konferenssi- ja journal-artikkeleista) koostetaan väitöskirja. Omalla kohdalla tutkimus onkin siis hyvin soveltavaa ja käytännönläheistä, ja olen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen hommasta älyttämän innoissani!

Mistä innostus jatko-opintoja kohtaan löytyi?

Valinta lukittautua neljän vuoden väikkäriprojektiin ei ollut helppo, ja teollisuuden puolella monia muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Idea jatko-opinnoista oli kuitenkin kytenyt jo opintojen toisesta vuodesta lähtien, kun silloisella työnantajalla läheinen työkaveri teki osa-aikaisena väitöskirjaa, samalla tehden konkreettista projektityötä teollisuudessa. Tämä tiukan teorian ja käytännönläheisen tekemisen yhteensovitus vaikutti hyvinkin innostavalta, kun tutkimuksessa saatuja oppeja pystyi suoraan hyödyntämään käytännön työssä.

Omalla kohdalla innostus tutkimusta kasvoi entisestään maisterivaiheen opintojen aikana, kun sekä työnantaja että proffat saivat innostavasti iskostettua päähän tutkimuksen tärkeyttä rakennusalan kehityksessä. Jos kerran maailman parhaiden asiantuntijoiden mielestä ala tarvitsee kehittyäkseen enemmän käytännönläheisiä akateemikkoja, miksei minustakin voisi tulla sellainen?

Lisäksi teollisuuden kasvanut kiinnostus tutkimus- ja kehitystyötä kohtaan on antanut signaaleja siitä, että kauan kaivattu rakentamisen tuottavuusloikka voisi olla lähempänä kuin pitkään aikaan. Loppujen lopuksi ei ollut vaikea perustella itselleen sitä, miksi tämän kehityksen kärkijoukoissa olisi innostavaa olla mukana.

Miltä homma on nyt puolen vuoden jälkeen näyttänyt?

Nyt kun tutkijanuraa on puolisen vuotta takana, voin kevein mielin todeta työn lunastaneen kaikki sille kasatut odotukset, ja hieman enemmänkin.  Se miten suoraviivaisesti tutkimuksen oppeja pääsee soveltamaan käytäntöön on yllättänyt hyvin positiivisesti, ja tekeminen on kaukana siitä muutosvastarintaisesta asenteesta josta rakennusalaa usein syytetään. Eri toimijoiden kehityslähtöisyys sekä yhteistoiminnallisuus tekemisessä on ollut mahtavaa kokea. Samoin fiilis tutkimusryhmän sisällä on hyvä ja tukeva: vaikka tutkimus onkin lähtökohtaisesti itsenäistä tekemistä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että ongelmien kanssa jäisi yksin. Kiteytettynä voisi sanoa, että kaikki stereotyyppiset luulot akateemisen työskentelyn luonteesta ovat karisseet hyvinkin nopeasti.

Tiiviin yhteistoiminnallisuuden lisäksi tutkimustyön rytmi on osoittautunut hyvinkin mieleiseksi. Koska saavutettavat tavoitteet asettuvat usein hyvin pitkälle aikavälille, voi oman tekemiseensä ja työn rytmin muokata käytännössä juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Proffat eivät mikromanageeraa ja ohjaa tekemistä päivittäin, vaan tärkeintä on että asiat etenevät isossa kuvassa oikealla tahdilla. Tämä mahdollistaa oikeasti tärkeisiin asioihin keskittymisen, jolloin asioiden selvittämiselle, pohdinnalle ja makustelulle jää huomattavasti enemmän aivokapasiteettia kuin kiireellisessä projektiarjessa. Erityisesti tämän vuoksi puolen vuoden aikana on tuntunut, että oma oppiminen on ollut järisyttävän vauhdikasta.

Firan Sompasaareen rakentamissa kohteissa hyödynnetään tahtituotantoa, joka on myös väikkärini keskeisiä teemoja.

Mitä sitten tohtoritutkinnon jälkeen?

Vaikka jotain ajatusta tulevaisuudensuunnitelmista  on jo nyt, rehellisesti sanottuna seuraavan neljän vuoden aikana voi tapahtua mitä vaan. Ovet ovat auki oikeastaan aika moneen suuntaan: proffaksi, teollisuuteen, konsultiksi, tai vaikka  ulkomaille töihin ovat kaikki tällä hetkellä yhtä mahdollisia vaihtoehtoja. Vaikka tohtorin paperit eivät ole kiihdytyskaista johtotason tehtäviin, eivät ne myöskään sulje oikeastaan mitään vaihtoehtoja pois.

Ehkä tärkeintä onkin se, miten omaa osaamistaan pystyy tulevaisuudessa myymään. Jotkut voivat pitää rakentamistalouden tohtoria ylikoulutettuna, mutta itse näen olevani neljän vuoden päästä yksi maailman parhaita erikoisasiantuntijoita omassa tutkimusaiheessani. Ero näiden kahden näkökulman välillä on huikea! Rakennusala tarvitsee laaja-alaista osaamista, ja erityisesti digitalisaation murroksen aikana analyyttista otetta hallita haastavia kokonaisuuksia tarvitaan entistä enemmän. Kuten vuoden 2018 Rakennusalan DI  Leena Korkiala-Tanttu totesi, “tohtoreita valmistuu alalle aivan liian vähän”

Yhteenvetona, voin omasta puolesta ehdottomasti suositella jatko-opintoja varteenotettavana vaihtoehtona, vaikka selkeä uraputki esimerkiksi yksityisellä puolella olisikin auki. Tutkimuksen tekeminen ei ole todellakaan pelkkää yksin puurtamista, vaan aktiivista yhdessä kehittämistä alan parhaiden tyyppien kanssa. Vaikka tohtorintutkinto ei ole suora oikotie onneen, tarjoaa se kuitenkin sellaiset verkostot ja kyvyn ajatella analyyttisesti, jota myös yksityisellä puolella kipeästi kaivataan ja arvostetaan

Joonas Lehtovaara
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Moikka! Edunvalvontavuosi lähenee loppuaan, ja ENGin hallopedit pistivän vuoden pakettiin 20.12. vuoden viimeisessä halloped-kokouksessa. Loppuvuodesta työstettiin paljon asioita, jotka konkretisoituvat ensi vuoden aikana – alla hieman ajatuksia loppuvuotena tapahtuneista asioista:

• ENGillä taas kiitettävä määrä hallopedeja ensi vuodelle
  • Kokonaisuudessaan ENGin halloped-haku onnistui erinomaisesti, ja kaikkiin tärkeimpiin ryhmiin saatiin sekä varsinaiset että varaedustajat. Ensi vuonna ENGillä on yhteensä n. 20 hallopedia
  • Mukaan saatiin paljon sekä uusia että jo kokeneempia opiskelijaedustajia, mikä on jatkuvuuden kannalta hienoa!

• Ensi syksynä alkavasta “Computational engineering” -kandiohjelmasta:
  • Sisäänotto on ensi syksynä 25 fuksia, jotka IK ottaa vastaan. Asiasta sovittiin kiltojen ja koulun kesken joulukuussa.
  • Uuden englanninkielisen kandiohjelman alkaminen tarkoittaa myös kurssitarjonnan laajenemista. Erityisesti FEM- ja numeeriset menetelmät-kursseja tulee lisää, joista voi myös jatkossa muodostaa “computational engineering”-sivuaineen
  • Uuden ohjelman myötä myös nykyisiä kandimekaniikan- ja termiksen kursseja järjestetään kahtena opetuskertana, toinen englanniksi ja toinen suomeksi. Tämä tarjoaa myös suomenkielisille kandiopiskelijoille mahdollisuuden suunnitella oma “mekaniikkapolkunsa” jatkossa joustavammin

• Kandiarvioinnin pohjalta tehtävistä muutoksista kandiohjelmiin:
  • Loppuvuodesta järjestetyssä kandipääaineiden arvioinnissa ideoitiin huomattava määrä mahdollisia uudistuksia kandiohjelmiin, joista osa implementoidaan jo ensi syksyn opetussuunnitelmaan
  • Suurimpana yksittäisenä mahdollisena muutoksena on perusfyssien ja kemian sisällyttäminen kolmen kurssin “peruskurssipooliin”, josta opiskelija voisi valita mieleisensä kokonaisuuden. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi kemian perusteet tai sähkömagnetismin voisi jatkossa halutessaan korvata esim. todarin, FEMin tai kauppiksen kursseilla.
  • Lisäksi yksittäisiin kandikursseihin on tulossa muutoksia, esim. KJR:n konepainotteisilla kursseilla tulee mahdollisesti tulevaisuudessa olemaan erillisiä moduuleja, josta opiskelija voi halutessaan painottaa raksaa tai konetta vahvemmin kurssilla.
  • Esitetyt muutokset ovat kuitenkin vasta alustavia ajatuksia, ja näiden työstämistä jatketaan koulun ja hallopedien voimin heti alkuvuodesta!

• Siirtymisestä 5op:n kursseista 6op:n kurssikokonaisuuksiin:
  • Suurella todennäköisyydellä vuosina 2020-2022 siirrytään koko Aalto-tasolla kuuden opintopisteen kurssikokonaisuuksiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ENGin seuraava iso tutkintouudistus tulee tapahtumaan vuonna 2022, jota ennen koko tutkintojen rakennetta tullaan miettimään kokonaisuuksina uudelleen.

Hyvää joulua ja uuttavuotta!
Joonas Lehtovaara, ENG halloped-vastaava 2018

Hyvää alkanutta lukuvuotta!

Kesätöiden vaihtuessa luentoihin ja harkkoihin myös hallopedit jatkavat toimintaansa hyvin ansaitun kokoustauon jälkeen. Alla hieman kuulumisia syksyn ensimmäisestä halloped-kokouksesta:

Kuulumisia ENGistä

• Kurssijärjestelyt: Maisterin 1. periodin kursseista raksalla Beams and frames sekä koneella Mechanical engineering in society ovat keränneet (jälleen) palautetta huonosta organisoinnista. Puhuttiin siitä, voisiko kurssin käytännön järjestelyt siirtää suoraan assarille? Tämä malli toimii esimerkiksi SCI:n puolella erinomaisesti. Asiaa viedään eteenpäin ENGin maisteriohjausryhmissä.
• Kandi- ja maisterivaiheen auditointi: Maisteriohjelmien katselmukset lähtevät käyntiin nyt syksyllä, kandiohjelmien arvionnit keväällä. Erityisesti kandiohjelmien arvioinnissa on tarkoitus pohtia, onko nykyinen kandien rakenne toimiva, ja jos ei, niin miten sitä tulisi muuttaa. Arvioinnissa on mukana myös opiskelijaedustajia, voitte välittää palautetta / kehitysehdotuksia hallopedeille tai kiltojen opintovastaaville!

Kuulumisia AYYlta

• Aallon strategia: Uusi Aallon opetuksesta vastaava vararehtori Petri Suomela aloitti syyskuun alussa, ja yliopiston strategiaa päivitetään syksyllä. Radikaaleja muutoksia ei ole tiedossa, isoina teemoina säilyvät ainakin hyvinvointi, työelämätaidot sekä life long learning.
  • AllWell on kerännyt kiitosta, ja se toteutetaan myös ensi vuonna.
  • Kokouksessa keskusteltiin paljon työelämätaitojen palkitsemisesta. Vaikka noppien antaminen laajemmin esimerkiksi vapaaehtoistehtävistä tai työkokemuksesta on hyvä idea, tämä ei kuitenkaan välttämättä ENGissä palvelisi tarkoitustaan. Motivoisivatko nopat oikeasti esimerkiksi hallitushaussa?
  • Jatkuva oppiminen myös yliopisto-opintojen jälkeen on tärkeä kehityskohta, ja esimerkiksi alumnitoimintaa voisi toteuttaa aktiivisemmin kaikissa korkeakouluissa.
• Halloped-toiminta: Syksyn yksi iso teema AYY:lla on halloped-toiminnan kehittäminen
  • AYY panostaa halloped-rekryyn ja sen näkyvyyteen entistä enemmän
  • Halloped-nettikurssi ilmestyy vuodenvaihteessa, jonka voi käydä joko hallopedina oleva tai hallopedoinnista kiinnostunut henkilö

Hyvää alkavaa syksyä!

-Joonas, ENG halloped-vastaava

Moro taas! Kävimme kevään viimeisessä kokouksessa testaamassa Jätkäsaaren kattosaunaa hallopedien kesken, ja samalla puhuimme viime kuussa ENGissä tapahtuneista asioista sekä keväästä kokonaisuutena. Tässä tärkeimmät nostot:

2019 alkavan englanninkielisen kandin aiheuttavista muutoksista

• Sisäänotto tulee 2019 olemaan n. 25 opiskelijaa. Tätä kompensoidaan vähentämällä KJR:n ja RYM:in sisäänottoa n. 5 – 10 % vähennyksellä
• Usea kandivaiheen pääainekursseista – esim. mekaniikat sekä termis – tullaan jatkossa toteuttamaan myös englanninkielisenä versiona, jolloin myös suomenkielisillä kandiopiskelijoilla on mahdollisuus valita näiden kahden toteutuksen väliltä. Tarkoitus on järjestää kurssit sekä keväällä että syksyllä.
• Keskusteltiin siitä, mikä kilta ottaa uudet kandit vastaan: todennäköisenä vaihtoehtona KIK.

AllWell-tulosten purusta

• AllWell-tuloksia on käsitelty maisteriohjelmien workshopeissa, kandiohjelmien vastaavia ei olla vielä pidetty.
• Yleisesti ohjelmien tulokset sekä kehityskohteet vastasivat ENGin ja Aallon keskiarvoa. Poikkeuksena CIV (Building technology), jossa burnout-riski todettiin jopa 39%:lla vastaajista.
• Tulosten analyysi, esittely ja kehityskohteiden esille tuonti koettiin hallopedien kesken yleisesti huonosti toteutetuksi. Tuloksia esimerkiksi verratiin Aallon keskiarvoon eikä “nollalinjaan”, jolloin vertailu ei ollut objektiivista. Myös pienet otannat (joissain ohjelmissa vain n. 10 vastaajaa) vääristivät mahdollisesti tuloksia. Lisäksi workshopeissa käsittely jäi hyvin pintapuoliseksi, ja hyötyä kyselystä suhteessa konkreettisiin toimenpiteisiin ei selkeästi kaikissa workshopeissa nähty.

Kurssipalautteesta

• ARTS-ENG on saanut negatiivista palautetta uudesta toteutuksesta. Järjestelyt ovat olleet epäselvät, toisaalta opiskelijoita ei ole pystytty motivoimaan leijan tekemiseen.

Kuluneena keväänä halloped-toiminnassa onnistuttiin

• Viestinnässä: Hallopedien keskeinen viestintä sekä tiedotus ulospäin koettiin hyväksi. Tämä vaatii tietysti vielä tekemistä, mutta suunta on oikea ja ylöspäin.

Halloped-toiminnan kehitettäviä teemoja syksylle ovat erityisesti

• Halloped-haun parempi markkinointi ja viestintä
• ENGin yhteisten tapahtumien kehittäminen:  esimerkiksi KIKin ISO-halloped-koulutukset on koettu toimiviksi, tätä voisi toteuttaa myös muiden kiltojen kanssa.

Mikäli sinulla on syksyä silmällä pitäen kommentteja tai kehitysehdotuksia, anna ihmeessä palautetta allekirjoittaneelle!

-Joonas

Moikka! Keskustelimme taas viime viikolla hallopedien kanssa ENGissä puhuttaneista ja keskustelua herättäneistä asioista. Tässä tärkeimmät pointit kiteytettynä:

Kandimekaniikan kursseja opetetaan jatkossa myös syksyllä

• Uuden kaksivuotisen opetussuunnitelman mukaisesti KiMe ja ViMe järjestetään kevään lisäksi jatkossa myös syksyllä. Kurssimateriaali ja tavoitteet ovat toteutuskerroilla samat, mutta kurssit implementoidaan hieman eri tavalla johtuen eri vastuuopettajista sekä siitä, että kurssit ovat syksyllä 1 periodin kursseja (toinen 1. ja toinen 2. periodissa)

AllWellista

• AllWell-tuloksia analysoidaan koulutusohjelmakohtaisissa workshopeissa huhti-toukokuun vaihteessa. Käydään kokonaiskuvaa tarkemmin läpi hallopedien kanssa seuraavassa kokouksessa, kun koulutusohjelmat ovat puineet palautteen ensin sisäisesti läpi. Jokaisen koulutusohjelman workshoppeihin saadaan ENGissä opiskelijaedustaja, mikä on huippujuttu!
• Tarkasteltiin jo muutaman koulutusohjelman alustavia tuloksia. Esimerkiksi ENGin maisteriohjelmien burnout-riskin keskiarvo yhtä korkea kuin Aallossa keskimäärin, n.19%, toisaalta ENGin vahvuutena nähtiin se, että opiskelijat kokevat saavansa hyvää tukea toisilta opiskelijoilta.

Yleisistä opiskelijavalinnan perusteista

• 2020 alkaen todistusvalinta tulee toimimaan pääasiallisena valintatapana, jolloin vähintään 50% opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla (meidän kohdalla määrä on tällä hetkellä 30%)
• Todistusvalinnassa pisteytetään tulevaisuudessa 3 ainetta aikaisemman 12 sijasta (aikaisemmin pisteytetty 5 parhaasta, mutta 12 ainetta ollut mukana). Nämä 3 ainetta ovat pitkä matematiikka, äidinkieli ja fysiikka TAI kemia
• Muissa korkeakouluissa on ehdotettu myös vaihtoehtoisia valintapolkuja. Esimerkiksi BIZ on miettinyt ns. Game Changer-kiintiön avaamista, jossa osa valinnoista voitaisiin tehdä esimerkiksi urheilu- tai taidemenestyksen pohjalta. Myös SCI on pohtinut, että esimerkiksi Junctionin menestyksen perusteella voitaisiin tarjota aloituspaikka muutamalle opiskelijalle. ENGissä tämänkaltaisia vaihtoehtoisia polkuja ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa.

Uudesta englanninkielisestä kandiohjelmasta

• Syksyllä 2019 ENGiin tulee uusi kandihakukohde, englanninkielinen “Computational Engineering”, jossa aloituspaikkoja tulee olemaan n. 25. Tulevaisuudessa tavoitteena voi olla jopa 50-60 aloituspaikkaa
• Tänä syksynä englanninkielinen kandi starttaa SCIssa sekä ELECissa, ensi vuonna CHEMin ja ENGin vuoro
• Uusi kandiohjelma sekä erityisesti aloituspaikkojen määrä herätti hallopedien kesken keskustelua. Jos tulevaisuudessa englanninkieliseen ohjelmaan on tulossa jopa 60 uutta fuksia (joista osa suomenkielisiä ja osa englanninkielisiä), niin kuka on esimerkiksi vastuussa fuksikasvatuksesta? Jakautuisiko tämä kiltojen kesken tasan vai perustettaisiinko jopa oma kilta? Tämä on joka tapauksessa asia josta kiltojen ja korkeakoulun pitää ehdottomasti keskustella.

ENGin vuosikatsauksesta

• Koulutuksen puolelta onnistumisista nostettiin esille AEC-maisteriohjelman implementointi, yli 55op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrän nousu sekä maisteriohjelmien akateemisen ohjauksen käynnistys
• Negatiivisia kommentteja keräsivät puolestaan erityisesti kandiohjelmien huono valmistaminen työelämään ja heikko motivoiminen perusopintoihin, sekä kurssien työkuorman arvioinnin systemaattisuuden puute

Kurssit tulevaisuudessa 5 nopasta 6 nopan kokonaisuuksiksi?

• Yliopistotasolla on ollut puhetta siirtymisestä seuraavassa opetussuunnitelmassa (lukuvuonna 2020-2021) koko yliopiston laajuisesti 6op:n kursseihin. Tästä ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta asiasta tullaan varmasti keskustelemaan kiivaasti viimeistään vuoden 2019 loppupuolella, kun uutta opetussuunnitelmaa suunnitellaan.

-Joonas

Lähiaikoina Aallossa ja myös ENGissä on puhuttu paljon opiskelijoiden uupumisesta sekä siitä, miten opiskelijoiden burnout-riskiä voisi vähentää parantamalla kurssien toteutusta. Onkin huomattu, että riski opiskelijan burnoutiin korreloi vahvasti niin sanotun pintaoppimisen kanssa.

Pintaoppiminen tarkoittaa tilannetta, jossa opiskelija ei koe kurssia sisäisesti motivoivaksi, vaan suorittaa kurssia lähinnä ulkoisen vaatimusten takia. Koulun näkökulmasta tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kurssien tavoitteita tulisi selkeyttää, kurssien hyödyllisyyttä työelämän kannalta tulisi korostaa enemmän, ja erityisesti jokapäiväistä opiskelua ja opetusta tulisi muovata mielekkäämmäksi.

Miten eroon pintaoppimisesta?

Ajauduimme noin kuukausi sitten erään opettajan kanssa hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, mitkä tekijät ovat opiskelijan näkökulmasta uupumisen, mutta toisaalta myös hyvien kurssisuoritusten takana. Selkeästi, etenkin pitkällä aikavälillä, edellämainittu pintaoppiminen on yhteydessä uupumiseen ja laskee kurssisuorituksia, kun taas toisaalta vahvan sisäisen motivaation omaavat opiskelijat lähes poikkeuksetta loistavat kursseilla. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta.

Mutta onkin perustelutua kysyä, mitkä tekijät sitten, opiskelijan näkökulmasta, voisivat lisätä tätä sisäistä motivaatiota – koulun tekemien kehitystoimenpiteiden lisäksi?

Haluan korostaa, että burnoutin ehkäisyä ei pidä missään nimessä laittaa pelkästään opiskelijan harteille, eikä opiskelijaa pidä syyttää kasvaneesta uupumisriskistä. Sitä vastoin burnoutin kanssa vahvasti korreloivaa tekijää, pintaoppimista suhteessa sisäiseen motivaatioon, pystyy myös jokainen opiskelija itse ainakin osittain säätelemään, ja näin ollen epäsuorasti ennaltaehkäisemään omaa burnoutin riskiä.

Omasta kokemuksesta moni kokee erityisesti mekaniikan pakolliset kurssit epäinnostaviksi kokonaisuuksiksi, joissa työmäärä on korkea mutta työn hyötyä on vaikea nähdä ja  konkretisoida – varsinkin jos kiinnostuksen kohteena ja tulevaisuuden suunnitelmana ei ole mekaniikka, rakennesuunnittelu tai vaikkapa virtausoptimointi.

Miten tätä omaa sisäistä motivaatioita ja innostusta voisi epäinnostavilla ja aiheena kiinnostamattomilla kursseilla sitten omatoimisesti nostaa?

Päädyimme opettajan kanssa käydyssä hedelmällisessä keskustelussa kahteen eri näkökulmaan: dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luomiseen sekä oppimiseen itsensä johtamisen näkökulmasta. Avataan näitä kahta hieman enemmän:

Dynaaminen ryhmätyöilmapiiri

Esasaarismaisesti dynaamisen ryhmätyöilmapiirin luominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asioita tehdään rakentavasti yhdessä. Vaikka mekaniikan kurssit koostuvat pääasiassa yksilötehtävistä, ei tämä tarkoita sitä etteikö laskuharkoissa voisi hyödyntää ryhmätyön voimaa. Jopa hieman yllättävästi, erään maisterivaiheen mekaniikkakurssin arvosanajakauma ei korreloinut opiskelijoiden lähtötason kanssa juuri ollenkaan, mutta kurssin järjestyskertojen välillä suurin ero syntyi opiskelijoiden harjoitustilaisuuksissa synnyttämästä positiivisesta ryhmätyöskentelyn meiningistä! Laskuharjoitukset ovat taitavimmallekin opiskelijalle yksilötöinä haastavia, mutta ryhmässä vaikeimpienkin tehtävien on tapana muuttua mahdottomista mahdollisiksi.

Samalla myös ryhmätyötaidot, oma ilmaisukyky ja kyky peilata omaa toimintaansa kehittyvät, kun ratkaisuja käy läpi ryhmässä. Positiivinen kilpailuhenki altistaa ensimmäisen saadun ratkaisun kyseenalaistamiseen, tarpeeseen perustella omia ratkaisuja perusteellisemmin sekä omien virheiden avoimeen myöntämiseen. Nämä edellä mainitut taidot ovatkin mielestäni kolme tärkeintä ryhmätyötaitoa, mitä joka ikinen meistä tulee tarvitsemaan työelämässä!

Synnyttämällä positiivista ilmapiiriä tekemällä asioita yhdessä, kehität samalla myös siis elintärkeitä työelämätaitoja samalla kun suoriudutte kurssitovereiden kanssa kurssista huomattavasti paremmin. Vaikeiden asioiden tekeminen yhdessä kasvattaa ryhmähenkejä paremmin kuin mikään muu, ja olen itse kokenut oppineeni ryhmätyötaitoja jopa tehokkaammin sauva- ja kehärakenteiden kurssilla kuin joillakin projektityökursseilla. Ei mielestäni huono näkökulma, kun ajattelee että kyse on pohjimmillaan vain integroinnista ja statiikan tasapainoyhtälöistä?

Itsensä johtamisen näkökulma oppimisessa

Toiseksi, mekaniikan kursseja voidaan tarkastella itsensä johtamisen ja niin sanotun metakognition näkökulmasta. Metakognitio tarkoittaa oman toiminnan tiedostamista ja kriittistä tarkastelua, eli se toisin sanoen mahdollistaa itsensä johtamisen ja omien toimintatapojen kehittämisen.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tekemällä vaikeita asioita ja käyttämällä niihin paljon aikaa myös yleiset oppimistaidot kehittyvät. Erään vanhemman tieteenharjoittajan sanoin, “emmä näitä diffisyhtälöitä oikeestaan missään tarvi, mut kun mä nää opettelin ja tajusin osaavani, nii muut asiat tuntu myöhemmin jotenkin ihmeellisesti paljon helpommilta”.

Omalla kohdalla tämä “syvemmälle meneminen” tarkoittaa sen hyväksymistä että asioita ei oikeasti osaa ja samalla sen fiiliksen arvostamista, mikä syntyy kun ongelmat viimein ratkeavat. Tämä ei tarkoita missään nimessä pään hakkaamista seinään vaikeissa tilanteissa, vaan päin vastoin ongelmien tarkastelua pienissä paloissa usein, samalla analysoiden mitä voisi tehdä paremmin. Joskus vartin kahvitauko tai vaikka salilla käyminen antaa juuri sopivan kipinän ratkaisuun, sen sijaan että tyytyisi ensimmäiseen huonoon ratkaisuun tai että hakkaisi päätä seinään tunteja. Toisaalta tämä prosessi voi olla jollekin toiselle täysin erilainen – pääasia on että tätä prosessia kehittää jatkuvasti!

Ihmiset toimivat ja oppivat eri tapojen kautta, niin mekaniikassa kuin työelämässä vaikkapa projektien parissa. Oppiminen tapahtuu – ja kehittyy – parhaiten tekemällä vaikeita asioita turvallisessa epäonnistumista sietävässä ympäristössä – parempaa mahdollisuutta kuin vaikeat laskuharjoitukset on vaikea kuvitellakaan! Oppiessa virtuaalista työtä ja fourier-muunnosten sovelluksia palkkiteoriaan pelkästään mekaaniset taidot eivät kehity – myös oppimistaidot kehittyvät. Ja tämä kehitys on erityisen vahvaa jos siihen oikeasti kiinnittää huomiota, analysoimalla omaa toimintaa, jatkuvasti miettien mitä voisi tehdä paremmin.

In conclusion

Kaikki eivät ole “mekaniikkaihmisiä”, tämä on täysin ymmärrettävää ja fakta. Haastavimmat kurssit tulevat aina olemaan kenelle tahansa meistä ajoittain tuskallisia ja vaikeita. Koulutusohjelmaamme kuuluu kuitenkin näitä kaikille pakollisia ja harmittavan työläitä kursseja, joten miksei ottaa niistä kaikki irti ryhmädynamiikan ja itsensä johtamisen teemojen kautta, kun joudumme kuitenkin painimaan näiden kurssien kanssa joka tapauksessa huomattavan monta tuntia? On myös hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä omalla lahjakkuudella ei ole juurikaan merkitystä kurssisuoritusten kanssa, vaan henkilökohtainen innostus ja halu kehittyä on paljon merkittävämpi menestystä selittävä tekijä (tämä pätee myös työelämässä). Vaikka kurssien substanssi ei siis olisikaan henkilökohtaisesti se tärkein asia, oma vinkkini on ottaa kuitenkin nämä vaikeat ja paikoittain epämiellyttävät kurssit vähintään henkilökohtaisen kehityksen kannalta.

Näihin lennokkaisiin ajatuksiin ja hyvää alkavaa kevättä, terveisin Joonas 🙂

Moikka! ENGissä on viimeisen kuukauden aikana tapahtunut paljon, ja keskustelimme tänään hallopedien kanssa tärkeimmistä opiskelijoita koskevista päätöksistä ja asioista. Tässä tärkeimmät pointit tämän päivän kokouksesta:

1) AYYn kuulumiset:

• Minna Mäkitalo on aloittanut uutena AYY:n koulutuspolitiikkavastaavana
• AllWell-kyselyn tulokset saadaan tällä viikolla. Analysoidut tulokset tulevat julki hieman myöhemmin
• Tenttiakvaariota pilotoidaan keväällä, tämän on tarkoitus tulla laajempaan käyttöön jo vuoden 2018 aikana
• OKM: 2020 yli puolet opiskelijoista tulee ottaa korkeakouluvalinnassa sisään todistusvalinnalla ja valintakokeet tulee mitoittaa niin, että niistä voi selvitä 1kk valmistautumisajalla. Uudistuksessa kuitenkin vielä paljon asioita jotka ratkaistava ennen implementointia.
• DIA-pääsykoe muuttuu yksipäiväiseksi 2019, jossa sekaisin matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja aineistotehtäviä (hakija saa valita eri tehtävävaihtoehdoista). ENGiltä on myös toivottu ideoita aineistotehtäviin.

2) ENGin helmikuun kuulumiset

• Puhuttiin yleisesti kurssien kuormittavuudesta ja niiden epätasaisuudesta – tätä tullaan lähiaikoina tarkastelemaan ENGitasolla.
• ENGin kesän kandisemman järjestäminen ollut turhauttavaa. Opiskelijoiden työllisyystilanne on ENGillä niin hyvä, että harva käy kandin kesällä ja moni aloittanut jättää sen kesken. Toisaalta kurssille on vaikea saada ohjaajia kesäksi, jolloin motivaatio tehdä kandi kesällä laskee entisestään.
• Kandin ongelmakursseja on tunnistettu ja niiden parantaminen aloitettu, kehityksen kohteena erityisesti KiMe ja ViMe
• Lukuvuodelle 2018-2019 perustetaan uusi kansainvälinen kandisivuaine: opiskelijat voivat lukea vaihto-opintonsa sivuaineena, jos se sisältää vähintään 15op oman alan ja max 10op kulttuuriopintoja.
• ENGille palkataan työntekijä jonka tehtäviin kuuluu tukea opettajia MyCoursesin käytössä ja yleisesti kehittää erilaisia digitaalisia opetusvälineitä. Tämä on hyvä, sillä MyCoursesissa on paljon potentiaalia jota opettajat eivät osaa hyödyntää.
• Maisteriohjelmien ohjausryhmässä keskusteltiin korkeakoulun haasteista, joiden korjaamiseen tulisi keskittyä lähitulevaisuudessa. Ehdotettiin mm. kurssien kuormituksen epätasaisuuden tasaamista, pullonkaulakurssien parantamista, kesäopintojen kehittämistä sekä koulutusohjelmien yleisen houkuttelevuuden kasvattamista.

3) Muut asiat:

• Uusi raksa-arkkari-proffa Gunther implementoi ENGille uusia, erittäin mielenkiintoisen oloisia insinööripohjaisia arkkitehtikursseja, joista ensimmäiset alkavat ensi kesänä. Näistä on tulossa lähiaikoina lisätietoa.

-Joonas

Moikka!

Hallopedointi on kivaa hommaa. Niin kivaa, että alkanut vuosi on itsellä jo neljäs opiskelijaedustajana proffien kanssa keskustellen, opiskelijoiden murheita kuunnellen ja samalla tästä kaikesta saatua tietoa muille välittäen.

Hallopedoinnin suurimpia kehityskohteita tällä hetkellä on se, että hirveän moni ei ole tietoinen siitä mitä helvettiä ne hallopedit oikeasti tekee – ja mikä vielä tärkeämpää – mikä siitä tekee niin hauskaa että jotkut jaksavat tehdä sitä jo neljättä vuotta putkeen. Tämä epäkohta on ollut jonkinmoinen ongelma varmaan aina, enkä usko että koskaan opiskelijaedustajien toimista olisi oltu yleisesti perillä ainakaan liikaa.

Tämän vuoden halloped-vastaavana yksi tärkeimmistä tehtävistäni on tuoda tätä toimintaa näkyvämmäksi ENGiläisille. Yhtenä toimenpiteenä ajattelin kirjoitella asioista, joista keskustelemme kuukausittaisessa ENGin halloped-kokouksessa: tähän parituntiseen mahtuu yleensä muutam tärkein tapahtunut tai tuleva tapahtuma joita proffat, henkilökunta ja hallopedit kokouksissaan ovat miettineet. Tässä siis pieni maistiainen siitä, miten ENGin hallopedien vuosi on lähtenyt käyntiin:

1)Alkuvuoden aikana ENGissä tapahtuneista asioista:

• “Pullonkaulakursseille” Kiinteän aineen mekaniikka ja virtausmekaniikka on luvattu enemmän resursseja. Olisiko mahdollista järjestää ehkä tulevaisuudessa 2x vuodessa? On puhuttu myös mahdollisuudesta intensiivi-kesäkursseihin.
• Kandimekaniikan kurssien assareille on suunniteltu 2op pedagogiikka-kurssia, jolla opetusta saadaan kehitettyä. Kehitetään myös “assaripoolia”, joka helpottaisi assistenttien rekryä ja viestintää eri kurssien välillä.
• Garyn dekaanikausi päättyy syksyllä, tieto siitä jatkaako Gary toisen kauden saadaan todennäköisesti helmikuun aikana.
• Puhuttiin AllWell-kyselystä sekä siitä miten opiskelijoiden loppuunpalamisriski on Aallossa liian korkealla tasolla. Tähän ollaan kiinnitetty paljon huomiota Aalto-tasolla, miten ENGin sisällä tilannetta voidaan parantaa lähitulevaisuudessa?
• Miten halloped-toimintaa voisi saada näkyvämmäksi opiskelijoille? Ideoina mm. halloped-infiópläjäykset ISO-koulutuksissa, “syyllistä etsitään”-taulut hallopedeista hallituksen taulun viereen sekä avoimista proffakahveista ENGiläisille.

2) Suvi Vendelin esitteli AYY:n teemoja vuodelle 2018, johon kuuluvat mm.

• Hyvinvoinnin ja tasa-arvon parantaminen:
  • Kuormittavuus on joissain kursseissa selkeästi liian suuri, ja kurssien välillä kuormittavuudessa on liian suuria eroja.
  • Opintojen joustavuus työssä käymisen ja elämäntilanteen ehdoilla paremmaksi
  • Opintopolkujen sekä yksittäisten kurssien järjestelyjen tulisi olla selkeämpiä, epätietoisuus minimiin.
• University wide studies – kurssien kehittäminen. UWS-kurssien tarkoituksena on tarjota artsin, kauppiksen sekä tekniikan alan kursseja joita kaikki aaltolaiset voisivat lukea (esim. kandin vapaavalintaisissa) ilman esitietovaatimuksia.

3)Muuta puhuttua:

• Tikkiläiset ovat koodanneet varjo-opinto-oppaan, jossa Aallon kursseista saa yleiskuvat vertaisarvioiden perusteella. Omasta mielestä näytti erittäin hyvältä setiltä, suosittelen checkaamaan! http://varjoopintoopas.fi

-Joonas