Vuosi 2017 alkaa olla paketissa myös edunvalvonnan osalta. Varsinkin ENGissä vuosi on ollut varsin seesteistä aikaa. Seesteisyys on näkynyt muun muassa siinä, että akateemisen komitean kokouksia on peruttu päätösasioiden puutteessa. Vaikka ENGissä on ollut hiljaista, Aalto-tasolla asioita on kuitenkin tapahtunut. Tähän kirjoitukseen on koostettu vuoden 2017 tärkeimpiä edunvalvonta-aiheisia uutisia Aallossa. Alle listattujen asioiden lisäksi Aalto on muun muassa saanut vuoden 2017 aikana uudeksi rehtorikseen Ilkka Niemelän, KJR-ohjelma uudeksi ohjelmavastaavakseen Jarkko Niirasen ja ENG uuden opintoasiain päällikökseen Mirka Jalosen.

Joustava siirtyminen ENGin kandi- ja maisteriohjelmien välille
Joustava siirtyminen ENGin kandidaattiohjelmien ja maisteriohjelmien välille on otettu käyttöön. Tämä tarkoittaa, että 1.8.2016 jälkeen opintonsa aloittanut opiskelija voi vaihtaa maisterihakuvaiheessa oman kandipääaineen mukaisen maisteriohjelman muuksi ENGin maisteriohjelmaksi, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Lisätietoja joustavasta siirtymisestä löytyy Intosta: https://into.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=24317880.

Siirtyminen kahden vuoden opetussuunnitelmakausiin
Aalto-yliopisto on päättänyt siirtyä kahden vuoden opetussuunnitelmakausiin. Aiemmin kaudet ovat olleet vuoden mittaisia. Kaksivuotisten opetussuunnitelmakausien hyötyjä on avattu muun muassa täällä: https://ayy.fi/blogi/2016/10/05/vuoden-jatkoaika-opst-kaksivuotisiksi/. Opetussuunnitelmien päivittäminen tulee olemaan merkittävä haaste niin korkeakoululle kuin myös hallopedeille alkuvuodesta 2018.

Uusi tenttiohjesääntö
Syksystä 2017 alkaen koko Aallossa on ollut voimassa yhtenäinen tenttiohjesääntö. Uuden tenttiohjesäännön myötä kurssi-ilmoittautuminen on samalla ilmoittautuminen välikokeisiin ja kurssin yhteydessä järjestettävään kurssitenttiin, tosin muihin kuin kurssin ensimmäiseen tenttiin pitää ilmoittautua kuten ennenkin. Toinen suuri uuden tenttiohjeen tuoma muutos on, että tenttiin voi saapua 30 minuutin kuluessa nimellisestä alkamisajasta aiemman tunnin sijaan. Lisätietoja uudesta tenttiohjesäännöstä löytyy täältä: https://into.aalto.fi/display/fimastereng/Tenttiohje.

Opiskelijat eivät voi hyvin
Keväällä 2017 järjestetyn AllWell?-kyselyn tulosten mukaan Aallon opiskelijoista noin 20%:lla on kohonnut burnout-riski. Koko Suomen taso on noin 10%, joten tulosta voidaan pitää hälyttävänä. Korkeakoulun osalta korjaavat toimenpiteet painottuvat kursseihin, joissa on erityisen matala läpipääsyaste ja suuri työmäärä. Myös opiskelijat ovat aktivoituneet asian tiimoilta ja syksyllä 2017 Aaltoahdistus-kampanja on tuonut opiskelijoiden kokemuksia henkisestä kuormituksesta esille ansiokkaasti sosiaalisessa mediassa. Aaltoahdistuksen Facebook-sivuille pääsee täältä: https://www.facebook.com/Aaltoahdistus/. Korkeat burnout-luvut eivät palvele ketään, joten hyvinvoinnin edistäminen on myös jatkossa tärkeä haaste sekä koululle että opiskelijoille.

Olli Kekäläinen
KIKin väistyvä opintoministeri

Moro!

Viimeiset neljä kuukautta on vierähtänyt älyttömän nopeasti Singaporen lämmössä vaihto-opiskelun parissa, ja lukukausi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Nyt kun hektinen luentojen, harkkojen, presisten, casejen (ja tietysti reissaamisen) täyteinen aika alkaa helpottaa, on hyvä hieman miettiä mitä sitä onkaan tullut tehtyä ja koettua.

Vaihtokokemuksista puhuttaessa yleensä painotetaan reissaamista, eri kulttuureista tuleviin ihmisiin tutustumista  ja kansainvälistymistä, mutta omasta mielestäni aika harvoin kuitenkaan tulee puhuttua itse opiskelusta. Halusi tai ei, vaihtoaikaa rytmittävät kuitenkin pitkälti juuri ne luennot, harkat, presikset ja caset! Näin vaihdon loppupuolelta tarkasteltuna opiskeluun ja sen suunnitteluun panostaminen ei kuitenkaan ollut pois vaihdon muista hyvistä jutuista – päin vastoin tekemällä asiat hieman paremmin ja järkevämmin reissaaminen, kulttuurien kohtaamiset ja vapaa-aika eivät kärsineet vaan nimenomaan vahvistuivat kokemuksina.

Tässäpä siis mun vinkit ja mietteet mitkä olisin halunnut ennen vaihtoa kuulla itse vaihdon aikaisesta opiskelusta:

Käytä kurssivalintoihin aikaa

Suunnittele ja hio kurssivalintoja mielummin liikaa kuin liian vähän. Vaikka vaihtoon hakiessa ja koulun alkaessa mielessä on sata muutakin ajankohtaista ja stressaavaa asiaa, panostaminen sen miettimiseen mitä lukee osoittautui oman mukavuuden kannalta hyvinkin tärkeäksi. Singaporessa löysin pienellä salapoliisityöllä parhaimmat kurssit muodollisesti tarjottavien kurssilistojen ulkopuolelta , ja lopulta onnistuin myös vääntämään luennot ja harkat kahteen perättäiseen päivään viikossa. Viisi päivää viikossa minulla oli siis aikaa tehdä mitä halusin, ja kun opiskelin niin opiskelin oikeasti mielenkiintoisia asioita. “Ota helpoimmat mahdolliset kurssit ja pääse vähällä”-ajattelumallissa on se onglema, että kurssien eteen joutuu joka tapauksessa tekemään aika paljon töitä. Käytä mielummin vähän enemmän aikaa mielenkiintoiseen hommaan kuin pakkopullaan!

Luennoilla käyminen on erinomainen tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtokohteen kulttuuriin

Useissa maissa kilpailu koulussa on kovaa ja opiskelu kallista, mikä johtaa helposti siihen että illanvietoissa pyörivät alkuorientaatioiden jälkeen lähinnä vaihtarit. Singaporessa paikallisiin opiskelijoihin törmäsi pääasiassa luennoilla, missä heihin olikin sitten helppo tutustua. Opin Singaporen kulttuurista, politiikasta ja paikallisesta elämästä valtaosan luentotaukojen keskusteluista ja harkkaryhmien kavereilta, mistä olisin jäänyt paitsi vain luentokalvot kotona selailemalla! Luennoilla oli myös helppo olla aktiivinen, kun luennoitsijat vastaisivat mieluusti kysymyksiin esimerkiksi Singaporelaisesta kulttuurista ja työnteon merkityksen eroista Euroopassa ja Aasiassa.

Opit vaihdon kursseilla taitoja joita Suomessa hyvin harva osaa

Vaikka useimmilla vaihdon aikana käydyt kurssit menevät vapaavalintaisten opintojen pinkkaan, se ei tarkoita etteivät kurssit voisi olla erittäinkin hyödynnettäviä Suomen koulussa tai työelämässä – päin vastoin, eri kulttuurin näkökulmasta tuttuunkin asiaan saa älyttömästi lisäpotkua. Mikäli aihe tuntuu turhalta tai asia jo aikaisemmin opitulta, sain itse älyttömästi lisämotivaatioita opiskeluun miettimällä miten kulttuurilliset ja paikalliset erot vaikuttavat opetettavaan asiaan. Esimerkiksi Management of Research and Development – kurssin proffa opetti kurssillaan samaa perusteoriaa mitä Suomessakin opetetaan, mutta kurssin aikana proffa avasi myös erinomaisesti Eurooppalaisen ja Aasialaisen R&D-prosessien eroja ja vinoumia, joita ei todellakaan tulisi pelkästään Suomessa opiskellessa edes ajateltua! Nämä erojen ja vinoumien tunnistamiset ovat juuri niitä taitoja, joilla oman alan ongelmiin löytää täysin yllättäviäkin ratkaisuja ja joka on samalla erittäin hyödynnettävää osaamista esimerkiksi työharjoitteluissa ja diplomitöissä.

Jokaisella on vaihtoon lähtiessä omat motiivinsa ja suunnitelmansa, eikä kukaan muu voi tietää paremmin miten toteutat itsellesi parhaimman vaihtokokonaisuuden. Mielestäni tärkeää on kuitenkin löytää itselle sopiva tasapaino kaiken härdellin keskellä, jonka pohjalla on mielekäs opiskelu. Vaihtoaika on ehdottomasti parempi kokonaisuus kun ne luennot, harkat presikset ja caset eivät vie kaikkea elinvoimaa vaan nimenomaan tukevat muita seikkailuja ja kokemuksia. Tsemppiä ja hyvää vaihtoa kaikille vuodenvaihteessa vaihtoon lähteville!

-Joonas

Moro ja hyvää alkanutta vuotta : )

Vuodenvaihde on perin tärkeää aikaa opintojen suunnittelun kannalta. Sivuaineen valinta, kandityön aihe sekä vapaavalintaisten kurssien muodostaman kokonaisuuden pohtiminen on monelle tässä vaiheessa vuotta ajankohtaista. Yliopistomme ja korkeakoulumme laaja vapaavalintaisuus on siunaus mutta samalla monelle myös kirous: suuri määrä itse valittavia opintoja yhdistettynä Aallon järkyttävän laajaan kurssitarjontaan antaa mahdollisuuksia, mutta samalla luo myös stressiä valinnaisuuden kasvaessa jopa naurettavan laajalle alalle. Esimerkiksi KJR-opiskelijat pääsevät valitsemaan 25 nopan sivuaineen, saman verran vapaavalintaisia opintoja sekä päälle vielä 10 pistettä pääaineen valinnaisia kursseja. Tämä yhdistettynä maisteriopintojen vapaaseen opintokokonaisuuteen opiskelija on itse vastuussa miltei joka toisesta DI-tutkintoon johtavan kurssin valinnasta! Joko ahdistaa?

Miten tässä opintokokonaisuuksien ja kurssien viidakossa sitten tulisi luovia eteenpäin? Lukeako pelkästään pääainekursseilla suositeltuja, teknisiä insinööriopintoja vai pitäisikö sivuaine valita vaikkapa taidepuolelta? Vai pitäsikö antaa kavereiden tehdä valinnat ja itse mennä perässä sinne minne muutkin? Maisterivaiheen juuri aloittaneena olen ehtinyt miettiä näitä kysymyksiä jo enemmän kuin tarpeeksi. Tämän tekstin tarkoitus on valottaa hieman omia kokemuksia ja antaa eläköityneen opintoministerin näkökulmaa siitä, mitä tekijöitä painottaessa opintojen suunnittelu ei mene ainakaan pahasti metsään. Näistä näkökulmista saa ja pitääkin olla eri mieltä, otan rakentavan kritiikin vastaan mielelläni : )

Koska pidemmän tekstin kirjoittaminen on helpompaa kuin lyhyen ja aiheessa riittää huomattavasti pohdittavaa, on tämä(kin) teksti jaettu kolmeen osaan. Jokainen osa käsittelee erikseen yhtä kysymystä, joihin jokaiseen pitäisi mielestäni pystyä vastaamaan myöntävästi tiettyä kurssia tai opintokokonaisuutta valittaessa.  Lähdetään liikkeelle siitä simppelimmästä ja samalla vaikeasta asiasta, oman intuition kuuntelusta:

Innostaako tämä minua ja riittääkö sen tekemiseen loputtomasti energiaa?

Niin yksinkertaista kuin se onkin, mielestäni tärkein valintakriteeri opintoja valittaessa on se mitä asian tekeminen saa minut tuntemaan: ihminen kun kehittyy parhaiten niissä asioissa mistä hän itse on erityisen innostunut ja kiinnostunut. Vaikka tämä oman unelman seuraaminen kuulostaakin vähintään kliseiseltä, tulisi se kuitenkin huomioida opintoja rakentaessa vahvasti.

Oletko pitkän sivuainekurssipänttäämispäivän jälkeen aivan puhki ja masentunut työmäärästä, vai tuntuuko siltä että aiheesta voisi keskustella ja hankkia tietoa vaikka koko loppuillan? Ainakin omalla kohdalla on helppo tunnistaa mikä teemat aiheuttavat ensimmäisen ja mitkä toisen reaktion energiatasoissa.

Hieman hankalammaksi homma menee silloin, kun haluaisi olla kiinnostunut tietystä aiheesta mutta alkeiden opettelu ei juurikaan nappaa. Hyviä uutisia, sillä myös asiasta kiinnostumista voi opetella! Harjoittelu ja perusteiden opettelu ei välttämättä ole yksittäisinä tehtävinä hohdokasta, mutta näiden tehtävien reflektointi ja niiden yhdistäminen suurempaan päämäärään auttaa ensimmäisten esteiden yli. Perustaitojen oppiminen kasvattaa tietoa asiasta, joka johtaa isomman kuvan hahmottamisen paremmin, joka puolestaan edelleen tehostaa oppimista… Tämän kierteen liikkeelle saamisen jälkeen innostus kasvaa kuin itsestään!

Kuva1: Sydney Opera House + Harbour Bridge

Esimerkki: Henkilökohtaisesti differentiaaliyhtälöiden pyörittäminen mekaniikan kursseilla ei itseisarvona ole se asia miksi haluan laskea vaikeita matemaattisia yhtälöitä. Mutta diffis muodostuukin kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun ymmärtää että se luo koko perustavanlaatuisen pohjan ymmärtää maailman hienoimpia rakenteita ja niiden toimintaa: Sydneyn oopperatalon kuorielementit eivät olisi syntyneet ilman tietoa siitä miten kinematiikka ja materiaalimallit kohtaavat.  Derivoidessa motivaattorina mielessä ei pyöri gradientin sielunelämä vaan ajatus siitä, että tämä tie johtaa minut jokin päivä suunnittelemaan näitä hienoimpia ihmisten koskaan tekemiä rakennuksia.

Summa summarum: Tee siis niitä asioita jotka kiinnostavat sinua ja kiinnostu asioista joita haluat tehdä : ) Vaikka tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä ja kliseiseltä, on se kuitenkin avain sille tielle missä toteutat unelmaasi.

Seuraavassa osassa käsitellään toista kolmesta kysymyksestä: “Onko tämä tilaisuus oppia jotain oikeasti ennennäkemätöntä ja uutta?” Kiitos ja näkemiin -Joonas

Morjens!

Viime kirjoituksessa esittelin hieman omia yleisiä mielipiteitä opiskelusta ja kävin läpi opiskelun suunnittelua sekä jaksotusta. Tässä tekstissä keskitytään toiseen kolmesta esittämästäni pointista, eli uuden asian kerroksittaiseen opiskeluun.

Uuden asian opiskelu kerroksittain (layereittain)

Kerroksittain opiskelu liittyy vahvasti opiskelun jaksottamiseen pidemmälle aikavälille. Se tarkoittaa sitä, että tiettyä kurssin osa-aluetta ei opiskella kerran (ja sitten unohdeta sitä!), vaan että kurssin alussa opittuja asioita kerrataan aktiivisesti kurssin edetessä ja yhdistetään uusiin vastaantuleviin osa-alueisiin. Monesti kurssit jäsentyvät siten, että alussa opetellaan perusteet jonka jälkeen niitä sovelletaan. Jos perusteet on opeteltu kahdeksan viikkoa aikaisemmin, voi sovelluksen paikkaa isossa kokonaisuudessa olla vaikeaa nähdä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tarvisemme perusteiden jatkuvaa kertausta. Jatkuva kertaus vahvistaa myös aikaisemmin opitun tiedon muistijälkeä; tieto jää pysyvästi pitkäaikaiseen muistiin jatkuvan kertauksen ja harjoittelun seurauksena.

Ei hätää, kerroksittain opiskelun pointtina ei ole lukea kaikkea kurssilla jo käytyä asiaa viikoittain uudestaan läpi. Ideana on jatkuvasti ja nopeasti kerrata ja muistuttaa mieleen, minkä tähden täällä nyt taas oltiin. Pelkkä edellisen luennon muistiinpanojen vilkaisu ennen uutta luentoa voi auttaa hahmottamaan uutta asiaa huomattavasti.

Esimerkki:

• Ennen kurssia teen ajankäytön suunnitelman yhteydessä ajatuskartan siitä mitä pääkohtia kurssiin sisältyy, jolloin minulle muodostuu yleiskuva kokonaisuudesta eivätkä asiat tule minulle luennoilla vastaan täysin uusina.
• Ennen luentoja käyn muutamassa minuutissa (5-10min) läpi luennolla opiskeltavan asian, jolloin muistutan mieleen miten opiskeltava asia liittyikään kokonaisuuteen. Silmäilen samalla läpi nopeasti myös aikaisempien luentojen muistiinpanot.
• Kirjoitan luennolla omat muistiinpanot niin, että pystyn käyttämään niitä myöhemmin kertaamiseen. Esimerkiksi havainnollistavat kuvat ja värien käyttö auttavat tärkeiden kohtien korostamisessa.
• Luennon jälkeen käytän muutaman minuutin (5-10min) luentomuistiinpanojen läpikäymiseen ja yritän vielä hahmottaa luennon pääpointit.
• Tenttiin valmistautuessa kirjoitan kurssimuistiinpanoistani parin sivun tiivistelmän, jossa käy ilmi kurssin pääpointit sekä liitokset muihin saman aihealueen kursseihin. Tämä toimii nopeana kertausmateriaalina tenttiin. Tiivistelmästä voin lisäksi myöhemmin tarkistaa, mitä asioita kyseisellä kurssilla painotettiin.

Esimerkki ajankäytön ja “kerroksien” suunnitelmasta

Yllämainitulla periaatteella opitut asiat tulee kerrattua useita kertoja kurssin aikana, välillä hieman kevyemmin ja esimerkiksi tenttiin kerratessa hieman syvällisemmin. Yksittäisen asian muistamista auttavaa muistijälkeä on näin vahvistettu kurssin aikana jopa kymmeniä kertoja! Kun kokeilin tätä “kerroksittain” opiskelua ensimmäisen kerran, olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten kurssin asiat muistuivat mieleeni vielä kuukausia tentin jälkeenkin. Esimerkiksi kertaamalla strategiajohtamisen perusteiden tiivistelmäni voisin hyvällä omatunnolla mennä tenttiin huomenna, vaikka itse kurssisuorituksesta on jo yli puoli vuotta!

Seuraavassa eli kolmannessa opiskelutaitoihin liittyvässä tekstissä keskitytään opitun yhdistämiseen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektioon. Kuten edellisenkin tekstin lopussa painotin, on tärkeä muistaa että oppimaankaan ei opi kuin vain harjoittelemalla ja testaamalla erilaisia tapoja. Hyvää syksyä ja koulussa nähdään!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Moro! Olen Joonas, ja aloitan nyt syksyllä neljännen vuoteni yliopistossa ja sitä myötä maisteriopintoni rakennustekniikan maisteriohjelmassa. Toimin myös samalla koneinsinöörikillan opintoministerinä, erityisinä kiinnostuksen kohteina pedagogiikka ja oppimisen metodit. Tämä teksti aloittaa pienimuotoisen blogisarjan, jonka tarkoituksena on jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten omaa opiskelua voisi itse kukin viedä eteenpäin.

Näin alkusyksystä on jälleen hyvä HOPSia ihmetellessään miettiä, minkä tähden täällä taas ollaan. Edessä on noin yhdeksän kuukautta intensiivistä opiskelua josta jää käteen hieman päälle 60 noppaa sekä paljon uutta, työelämässä tarvittavaa syventävää tietoa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa taitoja muun muassa rakenteiden mekaniikasta, teräs- ja betonirakenteiden suunnittelusta sekä rakentamistaloudesta. Näiden tärkeiden työelämätaitojen (ja tietysti noppien) lisäksi kursseilta olisi kuitenkin tavoite saada irti muutakin: Henkilökohtaisia oppimistaitoja.

Kuten KJR-pääainevastaava ensimmäisessä puheessaan fukseille korosti, on itselle sopivien oppimismetodien löytäminen ja oppimistaitojen kehittäminen perin tärkeässä roolissa opintojen ja työelämän kannalta. Olen tästä vahvasti samaa mieltä, ja väitän että opintojen sujuvuus ja mielekkyys korreloi vahvasti sen kanssa, miten oppimismetodit ovat hallussa ja miten omia opiskelutaitoja haluaa ja viitsii kehittää. Opintojen edetessä ja työelämään siirryttäessä vastaantulevat haasteet eivät ainakaan helpotu ja yksinkertaistu, jolloin kyky oppia uutta ja omaksua uusia kokonaisuuksia tehokkaasti vain korostuu.

Yksinkertainen, lineaarinen fem-analyysi on vasta alkua…

Vaikka oppimistaidot eittämättä kehittyvät tehokkaasti myös “passiivisesti” itsestään, tulisi niihin mielestäni keskittyä myös tietoisesti ainakin jossain määrin. Esittelen tässä ja seuraavassa kahdessa kirjoituksessa kolme (n. 3) henkilökohtaisesti hyväksi todettua, suhteellisen simppeliä keinoa siihen miten itse olen saanut tehostettua oppimistani ja opintojani viimeisen kolmen vuoden aikana. Haluan korostaa, että jokaisen tulee löytää omat, itselleen parhaiten sopivat oppimismetodit eivätkä esittämäni tavat ole mitään absoluuttisia totuuksia. Jos et ole kuitenkaan koskaan kokeillut (tai jaksanut kokeilla) näitä keinoja, suosittelen yrittämään niistä edes yhtä, edes yhteen johonkin syksyn kurssiin. Saatat huomata että pienellä muutoksella voi olla erittäin suuri vaikutus!

Stubbimaisesti kolme pääpointtiani ovat

• Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

• Opiskelu kerroksittain, “layerit”

• Opitun yhdistäminen olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Näistä siis ensimmäistä käsitellään tässä ja nyt, toista ja kolmatta myöhemmin. Let’s get going!

Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

Usein ennen mielenkiintoista kurssia sitä ajattelee, että tällä kertaa oikeasti panostan! Käydään jokaisella luennoilla, tehdään kaikki harkat huolella, palautetaan ryhmätyö ajoissa, aloitetaan tenttiin luku hyvissä ajoin edellisellä viikolla… Kaunis ajatus joka yleensä kuitenkin jää vain ajatuksen tasolle. Opiskelusta muodostuukin deadlinejen armoilla pyristelyä, jonka tavoite on loppujen lopuksi vain saada ne viisi noppaa rekisteriin. Jokaisen kurssin palautettavat työt kasautuvat parille vikalle viikolle, ja muutaman Maarilla vietetyn all-nighterin seurauksena kursseista tosiaan jäi käteen ne nopat ja pieni vitutus. Ei oikeastaan muuta.

Ongelmana tässä opiskelutyylissä on se, ettei ihminen pysty millään opiskelemaan kurssien valtavaa tietomäärää järkevästi parin päivän tenttiin lukemisella. Aivot eivät yksinkertaisesti pysty prosessoimaan kaikkea tietoa niin lyhyessä ajassa, ja yhdistettynä  deadlinejen aiheuttamaan stressiin luettu tuskin painuu pitkäaikaiseen, tentin jälkeiseen muistiin. Henkilökohtaisesti kurssista ei jää juuri mitään muistikuvaa myöhemmäksi, jos opiskelu muodostuu liian deadline-painotteiseksi. Yksi ratkaisu ongelmaan onkin juuri opiskelun jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille.

Esimerkki: Viimeistään periodin ensimmäisellä viikolla teen suunnitelman viikkotasolla omasta ajankäytöstä ja siitä, kuinka saan omaksuttua ne tiedot mitä kurssin suorittamiseen vaaditaan. Helpoimmillaan tämä voi tarkoittaa luennoilla käymistä ja harkkatöiden viikottaista palauttamista. Kuitenkin esimerkiksi kurssikirjan lukemisesta ja projektityön tekemisestä tulisi jo periodin ekalla viikolla olla ainakin yleiskuva ja konkreettiset tavoitteet, jottei niiden tekeminen kasaannu viimeiselle viikolle. Varaan kalenteriin aikaa esimerkiksi kaksi tuntia viikossa kurssikirjan lukemiseen ja kaksi tuntia projektityön tiedonkeruuseen. Hion ja korjaan alkuperäistä suunnitelmaa sen mukaan kun kurssi etenee. Kun tenttiviikko koittaa, pystyn kevyellä lukemisella kertaamaan hyvin jaksotetusti opitut asiat ja aloittamaan jo seuraavan periodin suunnittelun. Tenttiviikosta muodostuukin periodin helpointa ja rennointa aikaa!

Kasautunut vs optimaalinen aikataulutus:
Opiskeluun käytetty aika vs kurssin eteneminen

Joskus aikaa optimaaliseen lukemiseen ja opiskeluun ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole, ja esimerkiksi kurssikirjan lukemiseen ei vain ole resursseja (tai sen lukeminen ei vain ole tehokasta ajankäyttöä). Omaa stressiä voi helpottaa huomattavasti sillä, että suunnitellessaan aikataulua lukematta jättäminen on tietoinen valinta eikä siitä tarvitse turhaan miettiä koko periodin ajan — tämä siis silloin kun olet miltei varma ettet tule tekemään tiettyä asiaa! Pahinta on stressata itseään sellaisilla töillä jotka eivät ole pakollisia, ja jotka kuitenkin jäävät todennäköisesti tekemättä. Käytä opiskeluun aikaa mutta hyödynnä käytetty aika tehokkaasti!

That’s it! Vaikka opintojen jaksottaminen on teoriassa simppeliä, ei sen täydellinen integrointi arkeen ole mikään yksinkertainen juttu. Kuten mikä tahansa muukin asia, oppimisenkin oppiminen on pitkäjänteinen prosessi eikä asioita voikaan hallita täydellisesti ilman harjoittelua. Testaa, arvioi, iteroi ja kehity!

Seuraavassa tekstissä käydään läpi kerroksittaista eli “layeroitua” opiskelua.Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja, koulussa nähdään! Terveisin
Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi