Moikka!.

Lukuvuosi jatkuu taas intensiivisesti parin viikon hengähdystauon jälkeen. Omalla kohdalla vuosi 2018 jää (toivottavasti!) viimeiseksi opiskeluvuodeksi, kun dippatyö lähti rivakasti käyntiin heti tiistaina aloituspalaverilla. Kuluneella viikolla aika onkin kulunut mukavasti omaan aiheeseen syventymällä ja tutkimussuunnitelman hahmottelulla. Tieteellisen kirjoittamisen perusteita uudelleenopetellessa mieleen tulee väkisinkin parin vuoden takainen kandityö, josta saadut opit pitäisi nyt jalostaa sadaksi sivuksi timanttista lopputyötä.

Vaikka opparin kirjoittaminen on loppupeleissä tärkeimpiä ja opettavaisimpia rutistuksia koko yliopistouralla, monien muistikuvat erityisesti kandikurssista eivät ole hirveän ruusuiset. Kirjoitusprosessi on välillä tuskastuttavaa, ja moni pohtii työn jälkeen, miten monen käytännön asian olisi voinut tehdä toisin ja paremmin.

Vaikka lopputyö on itsessään oppimisprosessi joka opettaa ironisesti juuri ne asiat mitä ennen kirjoittamista pitäisi tietää, ei kaikkea tarvitse itse opetella kantapään kautta: vanhojen setien ja tätien vinkit kirjoittamisen aloittamisesta aina viimeiseen palautukseen ovat kultaakin kalliimpia neuvoja, joita kannattaa esimerkiksi kiltiksellä ehdottomasti kuunnella!

Dippatyötä kirjoittaessa oma aika kuluu valitettavasti paljon myös kiltiksen ulkopuolella, joten tässä muutama oma tärppi siihen miten kandista saa hieman enemmän, vähemmällä vaivalla ja tehokkaammin irti:

Käytä ohjaajan kanssa aikaa sen miettimiseen, mitä työllä halutaan saavuttaa – Ylivoimaisesti yleisin harmittelun aihe lopputyön tehneillä on se, että työn rajaamiseen ei käytetä alussa tarpeeksi aikaa. Yksi puolituttu aloitti dippatyönsä kirjoittamalla 150 sivua teoriaa aiheen vierestä, ja tästä urakasta lopulliseen työhön päätyi alle 20 sivua sen jälkeen kun tutkimuksen tavoitteet määriteltiin lopulta tarkasti! Kirjoittaminen itsessään toimii hyvänä oppimistapana, kunhan se tapahtuu aiheesta johon halutaan syventyä. Jos ensimmäiset kaksi kuukautta tekee töitä väärän tavoitteen eteen, ahkeruudesta ei juurikaan ole hyötyä.

Aloita kirjoittaminen heti, tee sitä usein ja paljon – Kun suuntaviivat on määritelty, kirjoittamisen aloittamisen kanssa ei kannata viivästellä. Paras tapa välttää seinä on yksinkertaisesti kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa! Itse olen huomannut tarvitsevani alle “lämmittelysession” – aloitan kirjoittamisen heti aamulla, oli teksti kuinka huonoa tahansa ja tuntui se kuinka vastemmieliseltä tahansa – ja hetken jälkeen kirjoitus alkaakin sujua kuin itsestään. Harva pystyy kirjoittamaan valmista tekstiä kylmiltään ja koko ajan,ja huonosti jäsennelty teksti on paljon parempi kuin tyhjä paperi.

Lue kirja kirjoittamisesta – Esimerkiksi Evans & Gruban teos “How to write a better thesis” on erinomainen pikaopas sisältäen vinkkejä muun muassa kappaleiden rakenteesesta, kirjoittajan seinän välttämisestä ja oman ajatusprosessin kehittämisestä. Vaikka kirjan lukeminen saattaa tuntua ajan haaskaukselta, lupaan että se tulee maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti.

Varaa kirjoittamiselle riittävästi aikaa, riittävän isoissa paloissa – Kandityö pitää kurssin puitteissa saada yllättävän nopeasti kasaan, eikä kirjoitusaikaa loppupeleissä jääkään niin paljon kuin oli alun perin ajatellut. Tästä vielä vaikeampaa tekee se, että tieteellistä kirjoittamista on paljon vaikeampi tehdä lyhyissä pätkissä verrattuna esimerkiksi lyhyisiin kurssiesseisiin! Itse olin ylivoimaisesti tuottavimmillani, kun koko päivä oli varattu pelkästään kandille, ja vielä parempi, pelkästään itse kirjoittamiselle.

On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kirjoittamisessa tarvittavista taidoista kehittyy vain tekemällä. Jälkikäteen fiilis “olisinpa tiennyt tämän etukäteen” ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan siitä että työn aikana asioita on oikeasti tullut opittua. Hyvää kevättä ja pitäkää hauskaa kandin parissa 🙂

-Joonas Lehtovaara

ENG Halloped-vastaava 2018