Morjens!

Viime kirjoituksessa esittelin hieman omia yleisiä mielipiteitä opiskelusta ja kävin läpi opiskelun suunnittelua sekä jaksotusta. Tässä tekstissä keskitytään toiseen kolmesta esittämästäni pointista, eli uuden asian kerroksittaiseen opiskeluun.

Uuden asian opiskelu kerroksittain (layereittain)

Kerroksittain opiskelu liittyy vahvasti opiskelun jaksottamiseen pidemmälle aikavälille. Se tarkoittaa sitä, että tiettyä kurssin osa-aluetta ei opiskella kerran (ja sitten unohdeta sitä!), vaan että kurssin alussa opittuja asioita kerrataan aktiivisesti kurssin edetessä ja yhdistetään uusiin vastaantuleviin osa-alueisiin. Monesti kurssit jäsentyvät siten, että alussa opetellaan perusteet jonka jälkeen niitä sovelletaan. Jos perusteet on opeteltu kahdeksan viikkoa aikaisemmin, voi sovelluksen paikkaa isossa kokonaisuudessa olla vaikeaa nähdä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tarvisemme perusteiden jatkuvaa kertausta. Jatkuva kertaus vahvistaa myös aikaisemmin opitun tiedon muistijälkeä; tieto jää pysyvästi pitkäaikaiseen muistiin jatkuvan kertauksen ja harjoittelun seurauksena.

Ei hätää, kerroksittain opiskelun pointtina ei ole lukea kaikkea kurssilla jo käytyä asiaa viikoittain uudestaan läpi. Ideana on jatkuvasti ja nopeasti kerrata ja muistuttaa mieleen, minkä tähden täällä nyt taas oltiin. Pelkkä edellisen luennon muistiinpanojen vilkaisu ennen uutta luentoa voi auttaa hahmottamaan uutta asiaa huomattavasti.

Esimerkki:

• Ennen kurssia teen ajankäytön suunnitelman yhteydessä ajatuskartan siitä mitä pääkohtia kurssiin sisältyy, jolloin minulle muodostuu yleiskuva kokonaisuudesta eivätkä asiat tule minulle luennoilla vastaan täysin uusina.
• Ennen luentoja käyn muutamassa minuutissa (5-10min) läpi luennolla opiskeltavan asian, jolloin muistutan mieleen miten opiskeltava asia liittyikään kokonaisuuteen. Silmäilen samalla läpi nopeasti myös aikaisempien luentojen muistiinpanot.
• Kirjoitan luennolla omat muistiinpanot niin, että pystyn käyttämään niitä myöhemmin kertaamiseen. Esimerkiksi havainnollistavat kuvat ja värien käyttö auttavat tärkeiden kohtien korostamisessa.
• Luennon jälkeen käytän muutaman minuutin (5-10min) luentomuistiinpanojen läpikäymiseen ja yritän vielä hahmottaa luennon pääpointit.
• Tenttiin valmistautuessa kirjoitan kurssimuistiinpanoistani parin sivun tiivistelmän, jossa käy ilmi kurssin pääpointit sekä liitokset muihin saman aihealueen kursseihin. Tämä toimii nopeana kertausmateriaalina tenttiin. Tiivistelmästä voin lisäksi myöhemmin tarkistaa, mitä asioita kyseisellä kurssilla painotettiin.

Esimerkki ajankäytön ja “kerroksien” suunnitelmasta

Yllämainitulla periaatteella opitut asiat tulee kerrattua useita kertoja kurssin aikana, välillä hieman kevyemmin ja esimerkiksi tenttiin kerratessa hieman syvällisemmin. Yksittäisen asian muistamista auttavaa muistijälkeä on näin vahvistettu kurssin aikana jopa kymmeniä kertoja! Kun kokeilin tätä “kerroksittain” opiskelua ensimmäisen kerran, olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten kurssin asiat muistuivat mieleeni vielä kuukausia tentin jälkeenkin. Esimerkiksi kertaamalla strategiajohtamisen perusteiden tiivistelmäni voisin hyvällä omatunnolla mennä tenttiin huomenna, vaikka itse kurssisuorituksesta on jo yli puoli vuotta!

Seuraavassa eli kolmannessa opiskelutaitoihin liittyvässä tekstissä keskitytään opitun yhdistämiseen jo olemassa olevaan tietoon ja reflektioon. Kuten edellisenkin tekstin lopussa painotin, on tärkeä muistaa että oppimaankaan ei opi kuin vain harjoittelemalla ja testaamalla erilaisia tapoja. Hyvää syksyä ja koulussa nähdään!

Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi

Moro! Olen Joonas, ja aloitan nyt syksyllä neljännen vuoteni yliopistossa ja sitä myötä maisteriopintoni rakennustekniikan maisteriohjelmassa. Toimin myös samalla koneinsinöörikillan opintoministerinä, erityisinä kiinnostuksen kohteina pedagogiikka ja oppimisen metodit. Tämä teksti aloittaa pienimuotoisen blogisarjan, jonka tarkoituksena on jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten omaa opiskelua voisi itse kukin viedä eteenpäin.

Näin alkusyksystä on jälleen hyvä HOPSia ihmetellessään miettiä, minkä tähden täällä taas ollaan. Edessä on noin yhdeksän kuukautta intensiivistä opiskelua josta jää käteen hieman päälle 60 noppaa sekä paljon uutta, työelämässä tarvittavaa syventävää tietoa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa taitoja muun muassa rakenteiden mekaniikasta, teräs- ja betonirakenteiden suunnittelusta sekä rakentamistaloudesta. Näiden tärkeiden työelämätaitojen (ja tietysti noppien) lisäksi kursseilta olisi kuitenkin tavoite saada irti muutakin: Henkilökohtaisia oppimistaitoja.

Kuten KJR-pääainevastaava ensimmäisessä puheessaan fukseille korosti, on itselle sopivien oppimismetodien löytäminen ja oppimistaitojen kehittäminen perin tärkeässä roolissa opintojen ja työelämän kannalta. Olen tästä vahvasti samaa mieltä, ja väitän että opintojen sujuvuus ja mielekkyys korreloi vahvasti sen kanssa, miten oppimismetodit ovat hallussa ja miten omia opiskelutaitoja haluaa ja viitsii kehittää. Opintojen edetessä ja työelämään siirryttäessä vastaantulevat haasteet eivät ainakaan helpotu ja yksinkertaistu, jolloin kyky oppia uutta ja omaksua uusia kokonaisuuksia tehokkaasti vain korostuu.

Yksinkertainen, lineaarinen fem-analyysi on vasta alkua…

Vaikka oppimistaidot eittämättä kehittyvät tehokkaasti myös “passiivisesti” itsestään, tulisi niihin mielestäni keskittyä myös tietoisesti ainakin jossain määrin. Esittelen tässä ja seuraavassa kahdessa kirjoituksessa kolme (n. 3) henkilökohtaisesti hyväksi todettua, suhteellisen simppeliä keinoa siihen miten itse olen saanut tehostettua oppimistani ja opintojani viimeisen kolmen vuoden aikana. Haluan korostaa, että jokaisen tulee löytää omat, itselleen parhaiten sopivat oppimismetodit eivätkä esittämäni tavat ole mitään absoluuttisia totuuksia. Jos et ole kuitenkaan koskaan kokeillut (tai jaksanut kokeilla) näitä keinoja, suosittelen yrittämään niistä edes yhtä, edes yhteen johonkin syksyn kurssiin. Saatat huomata että pienellä muutoksella voi olla erittäin suuri vaikutus!

Stubbimaisesti kolme pääpointtiani ovat

• Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

• Opiskelu kerroksittain, “layerit”

• Opitun yhdistäminen olemassa olevaan tietoon ja reflektio

Näistä siis ensimmäistä käsitellään tässä ja nyt, toista ja kolmatta myöhemmin. Let’s get going!

Opiskelun suunnitelmallisuus ja jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille

Usein ennen mielenkiintoista kurssia sitä ajattelee, että tällä kertaa oikeasti panostan! Käydään jokaisella luennoilla, tehdään kaikki harkat huolella, palautetaan ryhmätyö ajoissa, aloitetaan tenttiin luku hyvissä ajoin edellisellä viikolla… Kaunis ajatus joka yleensä kuitenkin jää vain ajatuksen tasolle. Opiskelusta muodostuukin deadlinejen armoilla pyristelyä, jonka tavoite on loppujen lopuksi vain saada ne viisi noppaa rekisteriin. Jokaisen kurssin palautettavat työt kasautuvat parille vikalle viikolle, ja muutaman Maarilla vietetyn all-nighterin seurauksena kursseista tosiaan jäi käteen ne nopat ja pieni vitutus. Ei oikeastaan muuta.

Ongelmana tässä opiskelutyylissä on se, ettei ihminen pysty millään opiskelemaan kurssien valtavaa tietomäärää järkevästi parin päivän tenttiin lukemisella. Aivot eivät yksinkertaisesti pysty prosessoimaan kaikkea tietoa niin lyhyessä ajassa, ja yhdistettynä  deadlinejen aiheuttamaan stressiin luettu tuskin painuu pitkäaikaiseen, tentin jälkeiseen muistiin. Henkilökohtaisesti kurssista ei jää juuri mitään muistikuvaa myöhemmäksi, jos opiskelu muodostuu liian deadline-painotteiseksi. Yksi ratkaisu ongelmaan onkin juuri opiskelun jaksotus tarpeeksi pitkälle aikavälille.

Esimerkki: Viimeistään periodin ensimmäisellä viikolla teen suunnitelman viikkotasolla omasta ajankäytöstä ja siitä, kuinka saan omaksuttua ne tiedot mitä kurssin suorittamiseen vaaditaan. Helpoimmillaan tämä voi tarkoittaa luennoilla käymistä ja harkkatöiden viikottaista palauttamista. Kuitenkin esimerkiksi kurssikirjan lukemisesta ja projektityön tekemisestä tulisi jo periodin ekalla viikolla olla ainakin yleiskuva ja konkreettiset tavoitteet, jottei niiden tekeminen kasaannu viimeiselle viikolle. Varaan kalenteriin aikaa esimerkiksi kaksi tuntia viikossa kurssikirjan lukemiseen ja kaksi tuntia projektityön tiedonkeruuseen. Hion ja korjaan alkuperäistä suunnitelmaa sen mukaan kun kurssi etenee. Kun tenttiviikko koittaa, pystyn kevyellä lukemisella kertaamaan hyvin jaksotetusti opitut asiat ja aloittamaan jo seuraavan periodin suunnittelun. Tenttiviikosta muodostuukin periodin helpointa ja rennointa aikaa!

Kasautunut vs optimaalinen aikataulutus:
Opiskeluun käytetty aika vs kurssin eteneminen

Joskus aikaa optimaaliseen lukemiseen ja opiskeluun ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole, ja esimerkiksi kurssikirjan lukemiseen ei vain ole resursseja (tai sen lukeminen ei vain ole tehokasta ajankäyttöä). Omaa stressiä voi helpottaa huomattavasti sillä, että suunnitellessaan aikataulua lukematta jättäminen on tietoinen valinta eikä siitä tarvitse turhaan miettiä koko periodin ajan — tämä siis silloin kun olet miltei varma ettet tule tekemään tiettyä asiaa! Pahinta on stressata itseään sellaisilla töillä jotka eivät ole pakollisia, ja jotka kuitenkin jäävät todennäköisesti tekemättä. Käytä opiskeluun aikaa mutta hyödynnä käytetty aika tehokkaasti!

That’s it! Vaikka opintojen jaksottaminen on teoriassa simppeliä, ei sen täydellinen integrointi arkeen ole mikään yksinkertainen juttu. Kuten mikä tahansa muukin asia, oppimisenkin oppiminen on pitkäjänteinen prosessi eikä asioita voikaan hallita täydellisesti ilman harjoittelua. Testaa, arvioi, iteroi ja kehity!

Seuraavassa tekstissä käydään läpi kerroksittaista eli “layeroitua” opiskelua.Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja, koulussa nähdään! Terveisin
Joonas Lehtovaara, KIK opintoministeri 2016
joonas.lehtovaara@aalto.fi