Reitti: Matinkylä – Suomenojan lintuallas – Finnoonniitty – Puolarmaari
Muistiinpanoja matkan varrelta
Oli aurinkoinen lauantai, kun viimein päädyimme Hetan kanssa kenttäkäynnille Finnoonpurolle Espooseen. Päätimme aloittaa kulkemisen puron eteläosasta ja jatkaa siitä kohti pohjoista. Kaiken kaikkiaan Finnoonpuro on noin 9 kilometriä, joten koko matkaa emme kulkeneet. Olimme jo ehtineet tehdä useamman viikon ajan taustaselvitystä alueesta, joten alue oli taustoiltaan tuttua ja erityisesti meitä kiinnostivat alueelle sijoittuva lintukosteikko sekä Finnoon niittymaisema. Puron valuma-alue on minulle jo ennestään tuttua, sillä olen asunut sen reunamilla ja liikkunut alueella muutenkin. Itse puroon en kuitenkaan sen suuremmin ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, joten osittain tuttua maisemaa tuli katsottua hyvin eri näkökulmasta kuin yleensä. Kiinnitimme huomiota siltarakenteisiin, taivasta halkoviin sähkölinjoihin, hulevesiputkiin, rumpuihin, kiehtoviin ryteikköihin, patoihin sekä muutamaan koskimaiseenkin kohtaan, jossa vesi liplatteli viileästä ja lumisesta säästä huolimatta.
Matkamme ensimmäisenä etappina oli lintukosteikko. Olin käynyt paikalla myös viime kesänä, ja silloin kosteikko oli täynnä lintuja ja aluetta reunustavat puut olivat täynnä lehtimassaa, jolloin alue tuntui rajatummalta eikä reunalla kulkevaan puroon tullut kiinnitettyä tuolloin huomiota. Kosteikon rakentamisen yhteydessä puro siirrettiin kulkemaan kosteikon viertä, ja näitä kahta vesialuetta erottaa toisistaan puusto, enimmäkseen koivua ja raitaa. Toisella puolella puroa oli avointa kosteaa niittyaluetta.
Vasemmalla puiden taakse jää piiloon lintukosteikon allas. Puro on ohjattu kulkemaan melko suoraviivaisesti kosteikon viertä.
Lintukosteikon jälkeen alkoi ruderaattien ja teollisuusalueiden alueet: täyttömaata, halleja, vanhoja autoja ja busseja. Puro kulki pitkään siten, ettei sen välittömään läheisyyteen päässyt. Menimme kuitenkin katsomaan puroa mahtipontisen sillan alle. Paikka oli tunnelmaltaan hieno ja niin korkea että sen alitse olisi hyvin voinut kulkea kevyenliikenteen reitti, jollaista kohdassa ei kuitenkaan ollut.
Kiinnostavia muotoja
Puro kulki paikoittain kevyenliikenteen reitin vieressäkin, ja alituksia muidenkin siltojen alta oli, mutta niissä olleet tilat eivät olleet yhtä kiehtovia. Monin kohdin puron ylitti siltojen lisäksi myös maakaasuputket, jotka erottuivat massiivisina elementteinä selkeästi maisemasta.
Putket ylittävät puroa monesta kohtaa. Voisiko paikoittain piilottaa näkyvistä, esim. siltarakenteen alle?
Niittyalue alkoi länsiväylän pohjoispuolella ja jatkui Puolarmaatiin asti. Niittyjen yhteydessä kulki kävelyreitti, joka oli hyvin suoraviivainen. Puro kulki asutuksen reunamilla, erillään kävelyreiteistä joilta sitä ei pitkään aikaan huomannut. Puro ja kävelyreitti kohtasivat toisensa juuri ennen Friisilän koulua, jonka jälkeen äänimaailmakin muuttui rauhallisemmaksi ja veden liplatusta kuului, vaikkei itse puro niin selvästi näkynytkään. Finnoonniityn alueelle sijoittui kaiken kaikkiaan viisi patoa melko lyhyelle matkalle.
Suoraviivainen kulkureitti, avointa niittymaisemaa. Puro kulkee etäämmällä, kasvillisuuden reunustamana lähellä niittyalueen vierellä sijaitsevia asuinalueita.
Pato. Puron ylitse kulki useita heppoisen näköisiä siltoja, jotka kulkivat vieressä sijaitseville asuinalueille. Asukkaiden itse rakentamia? Kuva otettu sillalta, jossa oli myös sympaattinen penkki ja lumesta huolimatta sillalla pystyi kävelemään ja sille oli kolattu reitti.
Maaperästä nousseen ruosteen värjäämä sivuoja Finnoonniityn yläosassa
Kaiken kaikkiaan oli kiinnostava ja avartava reissu. Joka kohdassa emme päässeet kulkemaan samaa matkaa puron kanssa, mutta monissa kohdissa puro oli nähtävissä, vaikkakin hieman etäisenä. Siltoja oli monia, mutta ne eivät olleet kummoisia. Monia putkia. Jo etukäteen olimme hieman pohtineet tarkemmaksi aluerajaukseksi Finnoonniittyä ja sen puromaisemaa, ja tämä kenttäkäynti vahvisti tunnetta aihevalinnan suhteen. Alueelle sijoittui viisi patoa, joiden muuttaminen tekokoskiksi olisi aiheellista. Jotain kiviä patojen läheisyyteen oli jo asetettu (kalojen nousua auttamaan?) mutta kuivempaan aikaan kalojen voi niistä huolimatta olla vaikeaa kulkea purossa. Alueelle myös sijoittuu sopivasti koulu, jolle puro voisi tarjota hyvän oppimisympäristönkin. Puro oli leveydeltään hieman vaihteleva, pitkälti kasvillisuuden reunustama. Eroosiota oli jonkun verran nähtävissä, mutta talviset olosuhteet aiheuttivat hieman haasteita puron havainnoimiselle. Puron viereen sijoittuvia asuinalueita sekä alueen yleistä tunnelmaa pääsimme kuitenkin havainnoimaan hyvin!