Aihearkisto: Uncategorized

Loppureflektio

Kurssityön palauttamisesta onkin jo ehtinyt vierähtää aikaa nyt kun näitä viimeisiä ajatuksia kirjoitan. Kurssi oli melkoinen kokonaisuus, jonka ensimmäisistä tunneista tuntuu tavallaan olevan jo ikuisuus. Toisaalta kevät eteni nopeasti ja toukokuussa tuli tietenkin taas kiire saada kaikkea materiaalia kasaan, ja jatkotyöstettävää ja -pohdittavaa olisi varmasti vielä löytynyt. Selvittiin kuitenkin kunnialla, ja kurssista jäi käteen tietoutta kaupunkipuroihin, taimeniin sekä kunnostuksiin liittyen!

Loppukritiikkistä

Loppukritiikki oli jaettu kahdelle päivälle, joka tavallaan tuntui ihan toimivalta, toisaalta vähän raskaalta. Etenkin jälkimmäinen kritiikkikerta koetteli hermoja, kun jaloissa pyöri lisäksi leikkauksesta toipuva tötteröpäinen koiranpentu. Yllättävän kauan töiden läpikäymiseen kuitenkin kului aikaa, ja oli myös hyvä että kaikkien töiden käsittelyyn oli varattu riittävästi aikaa. Saamamme palaute oli rakentavaa ja etenkin muiden opiskelijoiden antama palaute oli hyvää. Mukavaa, että sen sai myös kirjallisena talteen. Esille kritiikissä nousi mm. leikkausten luonnosmaisuus, eroosiosuojaukset sekä savimaa ja kivet. Pohdittavaa työssä olisikin varmasti riittänyt vielä vaikka kuinka, ja olin yllättynyt siitä, miten hyvääkin palautetta työmme sai. Esimerkiksi perehtyneisyys oli työssämme nähtävissä, ja se olikin meille tavoitteena. Aihe oli selkeä ja siihen oli kiinnostavaa paneutua. Lähteet olimmekin merkanneet ylös aina alkukurssista alkaen, jolloin lähteistäminen ei enää loppuvaiheessa ollut niin työlästä.

Myös toisten töihin tutustuminen oli kiinnostavaa – itse tutustuin Katariinan sekä Pian töihin. Hienot kokonaisuuden molemmat olivat saaneet kasaan! Pian työssä kiehtoi aihevalinta: meidänkin työssä oli osana kosteikko. Pia oli saanut taitavasti koottua tietoa kosteikkoihin liittyen ja soveltanut niitä hyvin työssään. Katariinan työssä kiehtoi suunnittelun taiteellinen puoli sekä tarinallisuus.

Mitä opin ja mitä jäi oppimatta?

Opin paljon kaupunkipuroista, myös muista kun kohdepurostamme. Usein esille nousi Longinoja, joten siitä tuli luettua useampaakin eri selvitystä. Toinen useaan kohteeseen esille noussut oli Mätäjoki. Valitsemamme Finnoonoja on kaupunkipurona tuntemattomampi, mikä oli myös kiinnostavaa. Tarkemmaksi kohteeksemme valikoitui Finnoonniitty, jossa olisi ihan oikeastikin potelttiaalia esimerkiksi virkistyskäyttöä ajatellen.

Totesin, että purokunnostuksiin liittyen oli hankalaa löytää referenssejä, joissa olisi teknisiä piirustuksia. Sen sijaan löytyi useita videoita, haastatteluita, blogikirjoituksia ja powerpoint esityksiä purokunnostuksiin liittyen. Näistäkin tietoa toki sai, mutta kurssin rakenteellisen puolen kannalta olisi ollut antoisaa löytää teknisempiäkin suunnitelma-asiakirjoja. Tekniseen piirtämiseen olisin ehkä myös kaivannut jonkin sortin opetusta.

Paritöissä kivaa on se, että on aina joku jolle jutella ja jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Hetan kanssa zoomailtiin joka viikko, tarpeen mukaan useamminkin. Kenttäkäyntejäkin tehtiin kaksin kappalein. Miro toimi meillä hyvänä pohjana, jonne kertyi paljon kaikkea ylimääräistäkin.

Mitä kurssista jäi käteen?

Kiinnostavimpana koin sen, että tuli tutustuttua selkeästi tiettyyn aiheeseen, johon ei ole ennen tullut perehdyttyä. Kiinnostavaa seurata, miten kaupunkipuron kehittyvät tulevaisuudessa, sillä uskon, että aiheen parissa tullaan pyörimään yhä enemmän. Ehkä jonain päivänä olisi kiinnostavaa itsekin osallistua purotalkoisiin tai vaikkapa vieraslajien torjuntaan puroalueelta.

Oman aiheen lisäksi tuli opittua toki myös muiden valitsemista aiheista: kalateistä, hulevesistä, äänimaailmasta, golfesteistä, lumesta sekä monesta muusta aiheesta. Kiinnostavia lähtökohtia oli keksitty! Monien töihin oli myös koottu tietoa helposti lähestyttävään muotoon, jonka ansiosta aiheista oli helppoa oppia.

Teknisten piirrosten suhteen koen olevani vieläkin alkumatkassa, mutta kurssi antoi kuitenkin lisää tietoa aiheeseen liittyen.

Oppimistavoitteet ja opintopisteet

Oppimistavoitteiksi olin luetellut teknisen suunnittelun, suunnitteluaiheeseen perehtymisen sekä suunnitteluprosessin hallinnan harjoittelemisen sekä ajankäytön hallinnan. Näistä kaikki toki jonkin verran taisivat kehittyä, mutta eivät ehkä ihan sillä tasolla kuin olisin toivonut. Teknisiä piirroksia tuli toki tehtyä, mutta ne tuntuivat jäävän luonnosmaisiksi, osittain ajanpuutteen, mutta lisäksi osaamisen puutteen takia. Laskennallisten asioiden, kuten vesimäärien, hahmottaminen oli haastavaa. Parhaiten oppimistavoitteistani taisin saavuttaa aiheeseen eli kaupunkipuroihin perehtymisen: aiheesta lukeminen oli kiinnostavaa, ja oli antoisaa lukea tarkempaa tietoa esimerkiksi taimeniin liittyen. Tuntui, että kiinnostavaa tietoa löytyi useasta paikkaa ja lähteitä olisi varmasti löytynyt vielä lisääkin, vaikka saimmekin pitkän listan kasaan. Vesiteemaan tuli siispä tutustuttua kunnolla! Kurssin oppimistavoitteista kohta ”Opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt johonkin maisemarakentamisen tekniseen erikoiskysymykseen” siispä onnistui 🙂

Ajankäytön hallinnassa tuntui olevan ongelmia, kuten aina. Tämä oppimispäiväkirja tuntui ajoittain jäävän melkoisen taka-alalle, mikä harmittaa: olisi ollut mukavaa hyödyntää tätä paremmin oppimisprosessin osana. Parityöskentely meillä kuitenkin toimi: sovimme lähes jokaiselle viikolle yhteisen zoom-tuokion ja valmistauduimme aina myös ohjauksiin. Työpari toimi hyvänä tsemppaajana silloin, kun tuntui olevan jumissa jonkun aiheen parissa. Kevät tuntui raskaalta, ja ajoittain tämä kurssi tuntui ärsyttävän hyvinkin paljon kaiken muun sähläämisen keskellä, mutta tästä selvittiin ja käteen jäi kyllä tietoa paitsi omasta aihealueesta, niin myös muiden töistä. Loppuajasta tämän kurssin parissa tuli pyörittyä paljon, ja työsuunnitelman opintopistemäärä 12 op piti lopulta paikkaansa, vaikka ei jakautunutkaan kevään varrelle yhtä tasaisesti kuin oli tarkoitus.

Purokunnostukset ja rakennepiirrokset

Loppukurssin puolella rakennepiirrokset aiheuttivat melkoisesti päänvaivaa. Aiemmilla kursseilla niitä on tullut piirrettyä vasta melko vähän. Puroihin liittyen varsinaisia rakennepiirroksia löytyi aika huonosti. Onneksi kuitenkin esimerkiksi kaksitasouomasta löytyi referenssitapauksia (esim. Sipoon Ritobäcken) sekä excel -taulukoita.  Suunnittelualueen savimaa tosin aiheutti hieman haasteita reunojen suunnittelun suhteen: miten maamassat pysyvät paikoillaan? Erityisesti mutkakohtien suojaaminen eroosiolta tärkeää, ohjauksissa puheeksi tulivat mm. maa-aines jossa kiviainesta, kasvillisuusrullat, ruokoniput.

Lopullinen perehtyminen patorakenteeseen jäi kurssin loppuvaiheeseen, joten ohjausta patoon liittyen ei juurikaan ehtinyt saamaan, mikä toki oli harmillista ja näkyy leikkauskuvissakin. Referenssinä toimi Mätäjoen muutama voisi sitten toteutettu Trumpetinpuiston padon purkaminen. Kyseessä oli hieman samankaltainen betoninen pohjapato kuin suunnittelualueemme eteläisin pato. En löytänyt padon rakennepiirroksia, mutta padon purkuprosessista puhuttiin useammassakin eri lähteessä ja samankaltaiset ratkaisut toimisivat luultavasti myös suunnittelualueemme padossa (betonirakenteen hyödyntäminen tukirakenteena, alivesivirtaama, kivettäminen…)

Vesimääriä olisi voinut laskeskella ja selvitellä paremmin, sen tunnistan, mutta laskutoimitukset tuntuivat vaikeista. Kyseessä on selvästi aihe, josta riittäisi opittavaa. Onneksi puron virtaamasta löytyi joitakin vanhoja tuloksia, joita saimme hyödynnettyä.

Viimeinen viikko sujui pitkälti materiaalin loppuun viemisessä, viimeisissä leikkauspiirroksissa sekä tietenkin taitossa. Tekstejä olimme onneksi kirjoitelleet jonkin verran jo aiemmin keväällä.

Arvostelukriteerit

Arvostelukriteerien työpaja jäi osaltani välistä eläinlääkärikäynnin vuoksi. Tutustuin kuitenkin työpajassa valmisteltuihin arvostelukriteereihin ja kurkkasin muutamien blogipäivityksiä liittyen kyseiseen työpajaan. Muiden blogipäivityksistä päätellen tavoitteita oli haastavaa asettaa: missä menee raja, mikä on tarpeeksi hyvä? Miksi paras arvosana kuulostaa välillä utopistiselta? Onko tavoitteet jopa 3 saamiseen nousseet liian haastaviksi? Toisaalta, miksi sekin arvosana tuntuu ”vain” ok:lta, vaikka senhän pitäisi olla se hyvä: kurssi läpi ja tarvittavat jutut saatiin aikaan.

Kurssin suhteen selkeänä on ollut se, että en niinkään tavoittele arvosanan suhteen suuremmoisia, vaan yritän oppia aiheesta ja tehdä kurssia sen verran hyvin kuin järkevällä ajankäytöllä pystyy. Hyvä, että arvosanojen kriteereistä keskustellaan, ja tästä pystyy tunnistamaan niitä, mitkä meillä kurssityön suhteen vaikuttavat menevän paremmin ja missä alueissa olisi vielä kehitettävää. Esimerkiksi perehtyneisyys on meillä mielestäni hyvällä tasolla. Aiheeseen on tutustuttu ja olemme käyttäneet paljon lähteitä, joista kaikki eivät edes päädy lopulliseen työhön, vaan ovat olleet ohjaamassa tietä jossain vaiheessa matkaa. Aiheemme purojen parissa on ollut sellainen, josta on löytynyt hyviä lähteitä ja johon on myös liittynyt useita tuntemattomampia aihealueita.

Kaiken kaikkiaan koottu arvosana-asteikko oli hyvä muistutus siitä, mitä mikäkin arvosana pitää sisällään. Määrä ei korvaa laatua. Kriteerien läpikäyminen on hyödyllistä myöskin siksi, että arvostelemme kursseilla jatkuvasti myös toistemme töitä.

Kenttäkäynti 12.4.

Päädyimme käymään kenttäkäynnillä uudemman kerran, nyt kun suunnitelmat ovat hieman selkeytyneet ja tarkempi aluerajaus valikoitunut. Lisäksi tutkimme sijaintia, johon olimme ajatelleet sijoittavamme teollisuusvesiä puhdistavan kosteikon. Mittasimme myös hieman veden tämän hetkistä syvyyttä sekä tarkkailimme virtaamakohtia. Tällä hetkellä virtaama oli aika runsasta, sillä lumet ovat alkaneet sulaa kovaa vauhtia.

Pitkälti lahonnut puinen pohjapato, jonka kohdalla vesi virtasi vauhdilla

Betonipato, joka edellisellä käyntikerrallamme näkyi selkeämmin, nyt vesi virtasi kovaa vauhtia rakenteen ylitse.

Puron ylittävä silta

Uoma on paikoittain hyvinkin leveä

Sivu-uoma, jonka kohdalle ajattelimme sijoittaa kosteikon. Läjitettyä maata, hitaasti liikkuvaa vettä

 

Ajatuksia tentistä

Vaikka tentti hieman etukäteen hämmensi, oli se loppujen lopuksi hyödyllinen erityisesti siksi, että tuli perehdyttyä tarkemmin muutamaan oman suunnittelutyön kannalta olennaiseen julkaisuun. Tutustuin tarkemmin kolmeen lähteeseen: Vesistöoppaaseen, Kaupunkipuron kunnostamiseen sekä Luonnonmukaiseen vesirakentamiseen.

Näistä vesistöopas toi hyvin esille perusvesistötietoja, kuten hydrologisia tunnuslukuja, veden laadun tarkastelua, ihmisen toiminnan vaikutusta sekä kalojen käyttäytymistä. Suunnittelutyön osalta tästä oli hyötyä erityisesti aiheen hahmottamisessa.

Toinen lähde oli kaupunkipuron kunnostaminen. Oppaassa on hyvin esitettynä purokunnostuksen hyötyä ja merkityksellisyyttä kaupunkiympäristössä ja sitä, miten merkityksellistä ja osallistavaa se voi olla paikallisillekin. Esille on tuotu myös kaupunkipurojen ongelmakohtia sekä kunnostamisen haasteita, joista on ollut hyötyä aiheeseen tutustuessa. Teoksessa on nostettu esimerkiksi Longinoja, jota on tarkasteltu selkeällä tasolla aina lähtötilanteesta toteutukseen asti. Tästä julkaisusta olemmekin jo ottaneet vinkkejä analyysivaiheeseen.

Kolmanneksi lähteeksi valitsin julkaisun Luonnonmukainen vesirakentaminen – Uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun. Julkaisu on jo vanhempi, mutta tuntuu yhäkin ajankohtaiselta. Julkaisulla on yhteneväisyyksiä kaupunkipuro –julkaisun kanssa, mutta se kuitenkin käsittelee puroja myös laajemmalla tasolla ja käsittelee yksittäisiä toimenpiteitä tarkemmin. Hyödyllisiksi tästä julkaisusta voisin nostaa piirrokset uoman luontaisen mutkittelun palauttamiseen liittyen sekä ohjeet jokikäytävien ekologisen tilan parantamisen, soraistukseen, vesikasvillisuuteen sekä uoman varjostukseen.

Myös verrokkikohteiden etsiminen oli hyödyllistä, joskin haastavaa. Esimerkkejä toki löytyi, mutta erityisesti teknisten piirrosten osalta tarjonta oli heikompaa. Usein niitä ei purojen yhteydessä julkaista, vaan ne saattavat löytyä jostain kaupunkin arkistoista. Tai joissain tapauksissa sellaisia ei edes ole, purokunnostukset kun tuntuvat olevan usein enemmänkin paikan päällä tehtäviä projekteja, jotka tehdään vapaaehtoisvoimin jonkun kokeneen kunnostajan ohjeistuksella. Kaupungeilta saimmekin hyödyllisiä piirroksia Hetan niitä kysellessä. Myös esimerkiksi hulevesiin liittyviä karttoja sai kaupungilta. Tentissä verrokkikohteikseni valikoitui Monikonpuron Hartsinanpuisto, Haaganpuron pato, Mustionjoki sekä Mätäjoen hoito- ja kehittämissuunnitelma. Näistä kaksi ensimmäistä sisälsi enempi teknisiä piirroksia, kun taas kaksi jälkimmäistä liittyivät enemmän puron laaja-alaisempaan suunnitteluun ja kunnostamiseen.

Välikritiikki

Välikritiikki koitti – vaikka tähän kurssin alussa vaikuttikin olevan pitkä aika, niin nopeasti se koitti. Osa töistä tuntui edenneen jo pitkälle, ja oli kiinnostavaa nähdä miten muiden aiheet olivat lähteneet käyntiin. Meillä työskentely on toistaiseksi painottunut puroon tutustumiseen sekä aluerajauksen ja toimenpiteiden pohdintaan. Siinä ollaan onneksi päästy etenemään, mutta pian pitää siirtyä tarkempaan suunnitteluun, jotta pääsemme tarkemman tason suunnitteluun käsiksi. Välikritiikki ja siitä saatu palaute varmasti auttaa meitä etenemään työssä, ja nyt tarkempi aluerajauskin on hahmottunut.

Välikritiikki oli sopivan kompakti, ja itse kritiikin jälkeen käydyt pienryhmä keskustelut olivat hyvä tapa perehtyä tarkemmin muiden töihin. Muiden töissä oli paljon teemoja ja ratkaisuja, joista mekin voisimme työssämme hyötyä. Ajattelin tässä pohtia erityisesti niitä töitä, joilla oli samankaltaisuuksia meidän kaupunkipuro -teeman kanssa. Puroteeman ympärillä pyörivät Ronjan (Kalojen vaellus), Monan (Pyhän vedet – rajaoja) sekä Ahdin ja Alexin (Kirkonkylänkoski) työt. Hulevesi oli teemana useammalla, esimerkiksi Maijan Vöyrin vedet -työssä oli jo pitkälle edenneitä ajatuksia veden käsittelystä.

Ronjan työssä ilahduttivat ihanat grafiikat sekä hyvin muotoiltu konsepti: kulttuurihistoria ja puro sopivat hyvin konseptivalinnaksi Pyhäkoskelle. Vaikka molemmat työt pyörivät vahvasti puron ympärillä, on töiden tarkastelun mittakaava kuitenkin hyvin eri, siinä missä Ronjan pato oli suuri ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä, on meidän purossamme olevat vaellusesteet ovat vain osittaisia ja niillä ei ole samanlaista kulttuurillista arvoa. Monan työssä Lappiin sijoittuva puro oli tietenkin hyvin erilaisessa ympäristössä kun meidän puromme Espoossa, mutta tarkastelukulmassa oli kuitenkin samanlaisia teemoja. Mekin olimme tutustuneet Talin golfkentän tapaukseen referenssinä, sillä meidänkin puron reunamille sijoittuu (pieni) golfkenttä.

Ahdin ja Alexin työssä Munkkikahvit kalojen kanssa oli löydetty kiinnostava kohde, johon heillä oli aluillaan myös selkeän oloinen suunnitelma. Tarkemmalle tasolle työssä ei oltu vielä menty (tai sitä ei esitelty), mutta uskon että meillä voisi tulla samankaltaisia suunnittelutapauksia vastaan. Toki tässäkin kohteessa pato on hallistevampi elementti kuin meillä.

Maija käsitteli työssään kaupunkitulvia, tiivistyvää kaupunkirakenne ja kaupunkitilan vihtyisyyttä. Tarkastelu oli jo teknisellä tasolla: ylivuotoputkia, biosuodatuskenttää, laskeutusallas, kosteikkoa vastamuurilla… vaikka tässä työssä olikin teemana hulevedet eikä puro, niin sen sijoittuminen kaupunkiympäristöön ja työn tapa käsitellä vettä on sellaista, josta mekin voisimme työssämme inspiroitua.

Monen esitelmät olivat jo lopputaiton omaisia – vaikeutti hieman seuraamista kun tekstiä oli niin paljon, mutta toisaalta rapottimuotoon tekeminen jo tässä vaiheessa on varmasti hyvä ratkaisu ja pitää itsekin ahkerammin sitä työstää.

Meidän työssämme oli vielä paljon avoimia kysymyksiä, joihin saimme onneksi myös ratkaisuja. Esimerkiksi Finnoonniityllä sijaitsevan kosteikon sijaintia olimme pohtineet, ja joku osasikin sanoa sen olevan länsiväylän läheisyydessä. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kauhean vetinen kosteikko, näkyy ilmakuvissa vain heikosti, joten jo olemassa oleva kosteikko ei estäisi sitä, ettemme voisi sitä jatkokehittää. Konseptin voisimme muotoilla vielä selkeämmin kartalle, ja kuvitusmaisesti yleisideapaletin esittäminen koko valuma-alueelle voisi olla paikallaan, vaikka keskitymmekin vain yksittäiseen alueeseen (Finnoonniittyyn). Kaupunkipuroja tulisi kuitenkin aina käsitellä kokonaisuutena.

Kommenteista nousseita kysymyksiä: miten voidaan saada selville virtaumanopeukset erilaisissa virtaamatilanteissa, ilman että mitataan jotenkin paikan päällä? Voidaanko työssä pohtia joillain oletetuilla arvoilla, jotka eivät täysin täsmää oikean tilanteen kanssa?
Kaltevuudet pitäisi selvittää, ja tehdä tarkempaa tarkastelua meidän kohderajauksen sisällä, esim. lajiston suhteen (missä vieraslajeja, lepakkoja, liito-oravia tms.) Voivatko eri eliölajien tarvitsemat ratkaisut olla ristiriidassa keskenään? Vai jos teemme ratkaisut pitkälti taimenten kannalta, niin toimivatko ne ratkaisut myös muille lajeille? Esim. puusto puron ympärillä luultavasti tukee kyllä kaikkia lajeja. Kivet tarjoaa pysähdyspaikkoja vesilinnuillekin.

Loppuun liitän vielä meille annetut palautteet, ylempänä opettajan antama palaute ja alempana vertaisarviointi.

Hyvä kokonaisuus ja tarkemman kohteen valinta. Kannattaisi selvittää
kunnostettavan alueen kaltevuuksia ja toimivuutta esim taimenen
kannalta. Vaikka kynnykset muutetaan tekokoskiksi tai virtapaikoiksi, jää
niiden väliin laajoja suvantoja, jotka voivat olla taimenen kannalta
ongelmallisia, ts. melko seisovavetisiä vähällä virtaamalla. Jos ainoita
taimenhabitaatteja olisivat itse kynnykset, pitäisi pyrkiä niiden pinta-alan
kasvattamiseen tekemällä niistä loivia ja pitkiä. Voisi siis ottaa kantaa
sopiviin uomaleveyksiin (mahdollisesti paikoin kaventamiseen) ja
virrannopeuksiin eri virtaamatilanteissa. Vesipeilit ja vesinäkymät voivat
olla vesieliöiden viihtyvyyden kannalta ristiriitaisia. Uomia on tähän asti
kaivettu, suoristettu ja levennetty lähinnä tulvavirtaamien takia, jotka on
myös otettava huomioon.

Vahvuudet:
• Historia tuotiin hyvin esiin. Aikajana ja lähtötiedot oli hyvin esitetty ja perehdytty.
• Luontotiedot oli myös tuotu hienosti esiin. Kartat ja katsaukset informaatioltaan hyvin tehty.
• Ongelmat ja ratkaisut dia erityishyvä. Kenttäkäynnistä jää myös kuva, että tekijöillä on vahva ote aiheeseen.
• Toisella dialla on tuotu virkistysarvoja kivasti esiin. Dialla on vahva grafiikka ja selkeä sanallisesti. Ensimmäisen sivun logo vakuuttavaa osaa konseptissa. Sama ote olisi hyvä saada jatkumaan läpi työn.
• Klassinen, paikallisesti tärkeä aihe. Konsepti jättää varaa irrotella vielä. Haastava paikka, jossa on mahdollisuuksia ihmisten virkistyskäyttöolosuhteiden parantamiseen.
• Nostettu alueen ongelmatekijöitä esiin hyvin.

Kysymykset, avoimet asiat:
• Periaatteellisuutta kaipaisi esitykseen. Jää kuitenkin kuva, että tekijöillä ei ole ihan varmaa ja vahvaa konseptia. Välittyykö tekijöiden ajatukset nyt muille? Avoimet tekijät voi tuoda konseptiin myös vahvemmin esiin.
• Lähtötietoja olisi voinut vähän typistää. Onko vireillä olevat asemakaavat ja maankäytölliset tiedot tarpeellisia konseptissa? Raportissa niillä varmasti on paikkansa.
• Konsepti olisi voinut lähteä liitoon yhteiselo- osion jälkeen. Kiteyttäkää tämä kartalle.
• Viimeinen kartta muistuttaa liikaa muistiinpanoja, enemmän alkuesityksen esittävyyttä loppuun. Tärkeimmät asiat sanallisesti kuvattuna, olisi noussut uudelle tasolle graafisesti visualisointina. Kannattaa tsekata raskasmetallipäästöihin liittyvät reunaehdot suunnittelualueella (kaivuuta on rajoitettu).
• Käytännössä kyseessä on todella haastava kohde. Löytyisikö kuitenkin maantieteellisesti toinen paikka, jossa ei olisi niin haastava toteuttaa suunnitelmaa alussa mainittujen ideoiden mukaan?
• Kosteikko on jo olemassa merkityllä alemmalla paikalla, juuri ennen länsiväylää.
• Vedenlaadullisia tietoja olisi voinut esittää.
• Elinympäristölliset asiat konseptissa olisi voinut tuoda esiin paremmin, jos on suunnitelmassa tarkoitus puuttua niihin (mm. lepakoista ei ole tietoa). Painotus sille tehdäänkö virkistyskäytön vai elinympäristöjen näkökulmasta. Miten vaelluskalojen elinympäristöjen parantaminen vaikuttaa muihin eliölajeihin? Laajemmat vaikutusten arvioinnit on tärkeä tehdä. Sinänsä yhteiselo on aika positiivinen visio, saako sitä oikeasti toimimaan? Edistääkö viimeisen sivun huomiot ”yhteiselo” tavoitteita?

Kenttäkäynti 5.3.

Reitti: Matinkylä – Suomenojan lintuallas – Finnoonniitty – Puolarmaari

Muistiinpanoja matkan varrelta

Oli aurinkoinen lauantai, kun viimein päädyimme Hetan kanssa kenttäkäynnille Finnoonpurolle Espooseen. Päätimme aloittaa kulkemisen puron eteläosasta ja jatkaa siitä kohti pohjoista. Kaiken kaikkiaan Finnoonpuro on noin 9 kilometriä, joten koko matkaa emme kulkeneet. Olimme jo ehtineet tehdä useamman viikon ajan taustaselvitystä alueesta, joten alue oli taustoiltaan tuttua ja erityisesti meitä kiinnostivat alueelle sijoittuva lintukosteikko sekä Finnoon niittymaisema. Puron valuma-alue on minulle jo ennestään tuttua, sillä olen asunut sen reunamilla ja liikkunut alueella muutenkin. Itse puroon en kuitenkaan sen suuremmin ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, joten osittain tuttua maisemaa tuli katsottua hyvin eri näkökulmasta kuin yleensä. Kiinnitimme huomiota siltarakenteisiin, taivasta halkoviin sähkölinjoihin, hulevesiputkiin, rumpuihin, kiehtoviin ryteikköihin, patoihin sekä muutamaan koskimaiseenkin kohtaan, jossa vesi liplatteli viileästä ja lumisesta säästä huolimatta.

Matkamme ensimmäisenä etappina oli lintukosteikko. Olin käynyt paikalla myös viime kesänä, ja silloin kosteikko oli täynnä lintuja ja aluetta reunustavat puut olivat täynnä lehtimassaa, jolloin alue tuntui rajatummalta eikä reunalla kulkevaan puroon tullut kiinnitettyä tuolloin huomiota. Kosteikon rakentamisen yhteydessä puro siirrettiin kulkemaan kosteikon viertä, ja näitä kahta vesialuetta erottaa toisistaan puusto, enimmäkseen koivua ja raitaa. Toisella puolella puroa oli avointa kosteaa niittyaluetta.

Vasemmalla puiden taakse jää piiloon lintukosteikon allas. Puro on ohjattu kulkemaan melko suoraviivaisesti kosteikon viertä.

Lintukosteikon jälkeen alkoi ruderaattien ja teollisuusalueiden alueet: täyttömaata, halleja, vanhoja autoja ja busseja. Puro kulki pitkään siten, ettei sen välittömään läheisyyteen päässyt. Menimme kuitenkin katsomaan puroa mahtipontisen sillan alle. Paikka oli tunnelmaltaan hieno ja niin korkea että sen alitse olisi hyvin voinut kulkea kevyenliikenteen reitti, jollaista kohdassa ei kuitenkaan ollut.

Kiinnostavia muotoja

Puro kulki paikoittain kevyenliikenteen reitin vieressäkin, ja alituksia muidenkin siltojen alta oli, mutta niissä olleet tilat eivät olleet yhtä kiehtovia. Monin kohdin puron ylitti siltojen lisäksi myös maakaasuputket, jotka erottuivat massiivisina elementteinä selkeästi maisemasta.

Putket ylittävät puroa monesta kohtaa. Voisiko paikoittain piilottaa näkyvistä, esim. siltarakenteen alle?

Niittyalue alkoi länsiväylän pohjoispuolella ja jatkui Puolarmaatiin asti. Niittyjen yhteydessä kulki kävelyreitti, joka oli hyvin suoraviivainen. Puro kulki asutuksen reunamilla, erillään kävelyreiteistä joilta sitä ei pitkään aikaan huomannut. Puro ja kävelyreitti kohtasivat toisensa juuri ennen Friisilän koulua, jonka jälkeen äänimaailmakin muuttui rauhallisemmaksi ja veden liplatusta kuului, vaikkei itse puro niin selvästi näkynytkään. Finnoonniityn alueelle sijoittui kaiken kaikkiaan viisi patoa melko lyhyelle matkalle.

Suoraviivainen kulkureitti, avointa niittymaisemaa. Puro kulkee etäämmällä, kasvillisuuden reunustamana lähellä niittyalueen vierellä sijaitsevia asuinalueita.

Pato. Puron ylitse kulki useita heppoisen näköisiä siltoja, jotka kulkivat vieressä sijaitseville asuinalueille. Asukkaiden itse rakentamia? Kuva otettu sillalta, jossa oli myös sympaattinen penkki ja lumesta huolimatta sillalla pystyi kävelemään ja sille oli kolattu reitti.

Maaperästä nousseen ruosteen värjäämä sivuoja Finnoonniityn yläosassa

Kaiken kaikkiaan oli kiinnostava ja avartava reissu. Joka kohdassa emme päässeet kulkemaan samaa matkaa puron kanssa, mutta monissa kohdissa puro oli nähtävissä, vaikkakin hieman etäisenä. Siltoja oli monia, mutta ne eivät olleet kummoisia. Monia putkia. Jo etukäteen olimme hieman pohtineet tarkemmaksi aluerajaukseksi Finnoonniittyä ja sen puromaisemaa, ja tämä kenttäkäynti vahvisti tunnetta aihevalinnan suhteen. Alueelle sijoittui viisi patoa, joiden muuttaminen tekokoskiksi olisi aiheellista. Jotain kiviä patojen läheisyyteen oli jo asetettu (kalojen nousua auttamaan?) mutta kuivempaan aikaan kalojen voi niistä huolimatta olla vaikeaa kulkea purossa. Alueelle myös sijoittuu sopivasti koulu, jolle puro voisi tarjota hyvän oppimisympäristönkin. Puro oli leveydeltään hieman vaihteleva, pitkälti kasvillisuuden reunustama. Eroosiota oli jonkun verran nähtävissä, mutta talviset olosuhteet aiheuttivat hieman haasteita puron havainnoimiselle. Puron viereen sijoittuvia asuinalueita sekä alueen yleistä tunnelmaa pääsimme kuitenkin havainnoimaan hyvin!

Edellisten viikkojen aikana kertyneitä ajatuksia

Blogipäivitys 18.2. – työpari löytynyt, kohde valittu ja selvittelytyö käynnistynyt

Blogin päivittäminen on nyt hieman jäänyt taka-alalle, kun elämääni saapui koiranpentu Naava! Nyt on pentutauon jälkeen aika taas päivitellä ahkerammin tätä blogiakin. Kokoan tähän nyt ajatuksia menneiltä viikoilta, joiden aikana kurssi on jo selvästi lähtenyt etenemään – työpari löytyi, harjoitustyön kohdealue valikoitui, työohjelmat on palautettu ja ensimmäinen välikritiikkikin harjoitustyön aihealueeseen liittyen jo meni.

Työparikseni löysin Hetan sen myötä, että meitä molempia kiinnostivat virtavedet. Kaupunkipuro tuntui hyvältä aiheelta, jonka parista löytyisi paljon pohdittavaa. Puron valitseminen osoittautui haastavaksi, sillä puro kohteita riittää. Rajasimme alueen pääkaupunkiseutuun. Helsingistä esimerkeiksi nousivat Longinoja sekä Mätäjoki, joista molemmista löytyy jo nyt kiinnostavia ratkaisuja (mahdollisia referenssikohteita).Vantaa tituleeraa itseään purojen kaupungiksi (Purojen ja jokien Vantaa / Vantaa – virtavesien kaupunki), jolloin sekin olisi voinut olla kohteena kiinnostava ja monia selvityksiä jokiin liittyen löytyi. Päädyimme kuitenkin Espooseen, joka on paikkana tutumpi ja Espoosta löytyy hyviä esimerkkejä taimenten onnistuneesta istutuksesta puroihin. Espoo myös ilahdutti hyvillä selvityksillään puroihin liittyen (esim. Kaupunkipurojen luonnontila ja muuntuneisuus, lajihavainnot sekä Espoon virtavesiselvitys). Valitsimme puroksemme Finnobäcken (tai Finnoonpuron), joka aloittaa virtaamisensa Kauniaisten puolelta, Kasavuorelta, josta se laskeutuu mm. Ymmersta, Espoon keskuspuiston, Finnoonniityn sekä Suomenojan lintukosteikon halki mereen Nuottaniemen paikkeilla. Purossa kiinnostivat sen vaihtelevat ympäristöt, jotka mahdollistavat puron tarkastelun erilaisista näkökulmista. Purolta löytyy myös monipuolista eliöstöä, joista purojen kohdalla esimerkiksi usein nouseva taimen on istutusten myötä osittain kotiutunut puroon, mutta ei niin hyvin kuin voisi olla. Parannettavaa ja ongelmakohtia siis löytyy. Valuma-alue on laaja, 24km2, ja sille sijoittuu uusia kaavoituskohteita, jolloin hulevesien käsittelyn merkityskin purolla nousee.

Ote Espoon kaupungin virtavesiselvityksestä 2020-2021 (https://www.espoo.fi/fi/espoon-virtavesikartoitus-2020-2021-kaupunkipurojen-luonnontila-ja-muuntuneisuus)

Kiinnostavia näkökulmia aiheeseen löytyy monia, ja ne tulevat tarkentumaan selvitystyön edetessä. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti puroympäristön monimuotoisuus, sen lajisto, puron asettuminen kaupunkiympäristöön sekä puroalueiden virkistyskäyttö. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla puron mutkittelun palauttaminen, sillä matkan varrelta löytyy monia suoristettuja kohtia. Tämän viikon ohjauksessa Jukka totesikin, ettei mutkittelutilaa edes niin paljoa tarvitse, ratkaisuja kyllä varmasti löytyy. Kalojen kutupaikkojen luominen olisi kiinnostavaa, samoin saukkojen huomioiminen esim. hajupostipaikkojen muodossa. Puroon voisi olla myös mahdollista luoda keinotekoisia koskia. Pitää kuitenkin tutustua, mitä se vaatisi: maanmuokkausta, sopivia korkeuseroja?

Tällä viikolla olen tutustunut puroon liittyviin selvityksiin, hyviksi ovat osoittautuneet esimerkiksi Espoon virtavesiselvitys (2008) sekä Espoon hulevedet (2020). Kartalla on tullut seikkailtua ja pohdittua, mitä kaikkea puron varrelta ja sen valuma-alueelta löytyykään.

Miroboardimme on muotoutumassa hyvää vauhtia. Se on osoittautunut hyväksi välineeksi ryhmätyöskentelyyn!

Pintaliitoa ja syväsukellusta

Työpaja 24.1.

Päivä oli täynnä kiinnostavia teemoja: käsiteltävänä olivat esimerkiksi järvien kunnostus, padot, suot, kosteikot, purot sekä kaivokset. Päivästä jäi talteen useita tarkemman tutustumisen arvoisia julkaisuja, joiden pariin on hyvä palata sitten, kun harjoitustyön työstäminen etenee pidemmälle ja näkökulma siihen alkaa hahmottumaan. Erityisesti kiinnostuin puroista sekä kosteikoista, joista puhuttiin hieman myös omassa julkaisussani erityisesti linnuston kannalta.

Julkaisu johon tutustuin oli Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2005 julkaisema Järvien kunnossapito. Kyseessä oli siis jo vanhempi teos, joka oli kuitenkin kattavuudessaan hyvä yleisteos tämänkin päivän järvien kunnostukseen. Julkaisu oli yli 300 sivua pitkä, joten tärkeäksi koin sen, miten selkeäksi julkaisu oli koostettu. Tietystä kunnostustoimenpiteestä oppiakseen ei ollut tarvetta lukea koko teosta kannesta kanteen, vaan jokaisen osion alussa oli kerrottu mitä toimenpide tarkoittaa, välissä kerrottiin toimenpiteestä tarkemmin kuvien sekä kaavioiden kera, ja lopussa käsiteltiin vielä jotain esimerkkitapausta aiheeseen liittyen. Julkaisussa käsiteltiin myös projektien suunnittelua, käynnistämistä ja yhteistyön merkitystä. Olen nuoruuteni asunut Lohjan Hormajärven lähellä, ja esimerkiksi siellä järvellä on oma aktiivinen yhdistys, joka suojelee järveä ja pyrkii parantamaan sen tilaa. Järvet kuitenkin ovat aina jonkun lähi-, koti- tai mökkijärviä, ja rakkaus kyllä järviä kohtaan on suurta! Toki kunnossapito on siltä osin vaikeaa, että järvien valuma-alueet voivat olla valtavia, ja yhteystyön toimiminen laajalla skaalalla on haastavaa, vaikka kuinka järven asukkaiden tahtotila olisi pitää järvi puhtaana.

Muiden käsittelemistä aiheista kiinnostuin erityisesti kosteikkosuunnittelusta sekä virtavesistä. Kosteikoista tuntui olevan hyvin suunnitteluesimerkkejäkin, jotka usein liittyivät maataloustoimintaan. Virtavesien osalta etenkin kaupunkipuroista on tehty useita purokohtaisia selvityksiä ja julkaisuja, joista löytyy varmasti hyviä esimerkkejä aiheeseen liittyen. Kaupunkipuroilla on laajat vaikutukset ja ne ovat merkityksellisiä niin biodiversiteetin, viihtyisyyden kuin elinympäristöjenkin kannalta. Toisaalta ihmisten kädenjälki niissä on selkeästi nähtävillä ja esimerkiksi kulttuurihistorialliset arvot ovat välillä ristiriidassa suojelullisten toimenpiteiden kanssa. Monet asiat ovat valintoja: miltä kannalta haluan asiaa tarkastella? Ketä varten kohdetta suunnitellaan?

Ajatuksia herättelevimpänä osuutena oli kaivokset ja vesi. Kaivoksissa järkyttivät niiden aiheuttamat ympäristöhaitat, joita tunnutaan korjattavan vasta sitten, kun kaivosten toiminta loppuu ja ongelmat ovat jo syntyneet. Tämän hetken esimerkit tuntuivat liittyvän lähinnä jälkihoitoon.

Pohdimme sanaston merkitystä: paljon opeteltavia sanoja, mistä löytäisi hyvän lähteen näille kaikille? Maisema-arkkitehtuurin puolella sanastoa koottuna heikosti, mutta aiheeseen liittyvää sanastoa löytäisi varmasti muiden alojen keskuudesta. Esimerkiksi flada, kuuvi, noro, kutusorakko, ohitusuoma…

Julkaisuja, jotka erityisesti jäivät työpajasta mieleen:

Pohdintaa kurssin alkamisesta

Maisemarakentamisen studiokurssin aiheeksi valikoitunut vesi on kiinnostava ja monipuolinen aihevalinta tälle kurssille. Vesi on ylipäätäänkin tärkeä elementti, joka esiintyy monessa eri yhteydessä ja monessa eri olomuodossa. Se on merkittävä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden sekä maiseman kannalta. Lisäksi vesi kätkee sisäänsä monia tarinallisia ja runollisia näkökulmia. Rakentamisen kannalta aihepiiristä tekee erityisen kiinnostavan se, miten monin erilaisin tavoin ja rakentein vettä voidaan hallita.

Kurssiohjelman perusteella kurssi kuulostaa monipuoliselta. Kokonaisuuteen sisältyy kiinnostavia luentoja, joista tulen kirjoittamaan tänne oppimispäiväkirjaankin ja siten luentojen herättämiin kysymyksiin on helppo myöhemmin kurssin aikana palata. Lisäksi luvassa on tentti, joita harvemmin opinnoissa on tullut vastaan ja sen vuoksi hieman yllätyin nähdessäni sellaisen kurssikuvauksessa. Tentin kautta vesirakentamiseen tulee ainakin tutustuttua, ja se tulee luultavasti auttamaan myös harjoitustyön ongelmakohtien ratkomisessa. Harjoitustyön pohtimisessa pitäisi päästä alkuun jo tässä kurssin alkuvaiheessa, jotta konseptin pohdinnalle jäisi tarpeeksi aikaa. Aihealue on laaja: vesi esiintyy monessa erilaisessa ympäristössä sekä kokoluokassa ja lisäksi vesi näyttelee eri vuodenaikoina erilaisia rooleja. Vettä voi lähestyä monenlaisista näkökulmista ja lisäksi aluerajauksenkin saa valita itse. Teemaa voi myös suunnitelman kannalta lähestyä monesta eri näkökulmasta: puisto, ympäristörakenne, vesialue, ympäristöteos… tärkeää kuitenkin olisi valita sellainen kohde, josta on tarpeeksi tietoa saatavilla. Ja kohteen laajuuden sellaiseksi, että siitä saa mielekkäästi myös tarkemman skaalan teknisiä suunnitelmia tehtyä. Olisi hyvä löytää selkeä ja kiinnostava teema, josta olisi saatavilla hyödyllistä materiaalia johon tutustua. Kiinnostavia vaihtoehtoja on kuitenkin paljon! Ainakin tarinankerrontaa sekä runollista näkökulmaa olisi kiehtovaa saada liitettyä osaksi suunnitelmaa. Vesi on kiinnostava aihe myös linnuston, eläimistön ja luonnonsuojelun näkökulmasta. En tiedä saako näitä näkökulmia yhdistettyä järkevästi toisiinsa, ja aihe olisi kuitenkin tarpeellista saada rajattua selkeäksi kokonaisuudeksi. Toivottavasti tässä ehtii pohdiskella ja maistella erilaisia lähestymistapoja. Ainakin vaikuttaa siltä, ettei kurssilla suinpäin rynnätä lopulliseen suunnitteluun. Toisaalta, konseptin olisi tärkeää hioutua nopeasti, jotta itse kurssin tärkeimmälle aiheelle eli maisemarakentamiselle jäisi tarpeeksi aikaa eikä suunnitelma jäisi ideoinnin tasolle.

Kokemusta tästä aiheesta on lähinnä muilta kursseilta. Niissä suunnitelma on saattanut sijoittua veden äärelle, mutta lähinnä konseptitasolla eikä vesirakenteisiin ole tullut kiinnitettyä sen tarkempaa huomiota. Rakennepiirrosten kanssa olen myöskin hieman hukassa, jonka vuoksi tämä kurssi varmasti onkin hyödyllinen. Kyseessä on nyt toinen studiokurssini, joten sentään studioista on kokemusta. Vesi on aihe, josta löytyy lisätietoa monesta eri yhteydestä, joten voisi olla hyödyllistä tutustua minkälaisia dokumentteja, artikkeleita ja kirjoja kurssin aihepiiristä mahdollisesti löytyy. Ainakin kirjallisuuslistalla luetellut kirjat vaikuttivat tutustumisen arvoisilta!

Veden läsnäolosta tulee ensimmäisenä mieleen mökkimme järven rannalla. Siellä samaa maisemaa on päässyt tarkastelemaan monessa erilaisessa säätilassa, niin myrskyssä kuin tyynellä säällä, auringonpaisteessa ja sumussa, kesällä ja talvella. Useita hienoja esimerkkejä veden käsittelystä tulee mieleen Osloon sijoittuneelta excursiolta vuodelta 2019. Esimerkiksi Grorudsparkenissa oli erilaisin rakentein hillitty tulvia, hallittu sadevesiä sekä puhdistettu saastuneita valumavesiä. Nansenparkenissa hulevesiä käsiteltiin luovasti siten, että ne muodostivat paikoittain erilaisia ääniä laskeutuessaan tasoilta toisille esimerkiksi hyppäämällä, solisemalla tai syöksymällä. Nedre Foss Parkissa korostui puistossa villisti virtaava joki, johon oli rakennettu kalatikkaat. Lisäksi puistossa vesi oli tuotu mukaan puistoon tarinallisesti sekä leikin kautta. Paikalla oli sijainnut aiemmin mylly, josta ammennettiin ideoita myös puistoalueelle.

Ennakkotehtävät olivat hyvä väylä aiheen käsittelyyn. Jo tehtävää tehdessä tuli huomattua, miten vaikeaa aihetta oli rajata. Päädyin lopulta järvimaisemaan ja Keiteleelle, joka tuli viime syksyn pyöräilyreissulta mieleen. Pidin kovasti Keiteleen rannalle sijoittuvan Viitasaaren keskustan suhtautumisesta vahvasti osaksi järvimaisemaa. Runot olivat rannalle sijoittuvassa puistossa kaunis lähestymistapa sekä kunnioitus järveä kohtaan. Kohta voisi olla potentiaalinen puistosuunnittelun jatkeellekin, mutta toisaalta myös paikan sijainti lähellä Natura-aluetta kiehtoi luonnonsuojelullisten kysymysten osalta. Muiden ennakkotehtävissä oli lähestytty vettä monenlaisissa kohteissa ja monin erilaisin esimerkein. Erityisesti kaivokset olivat mielenkiintoinen lähestymistapa. Käsittelyssä oli niin meri, järvet, joet kuin ihmisen luomat tekojärvetkin. Erityisesti lapin esimerkit olivat kiinnostavia, niihin meinasin itsekin tarttua ennakkotehtävän aihetta pohtiessa.

Jo ensimmäinen studiokerta aloitettiin mielenkiintoisella luennolla, joka sisälsi paljon tietoa vesistöihin liittyen. Tämän viikon luennon meille piti Jukka Jormala, joka on kiinnostavasti toiminut maisema-arkkitehdin urallaan vahvasti vesiympäristöjen suunnittelijana. Luennolla korostui erityisesti vesitöihin suhtautumisen kehitys aina 70-luvulta nykypäivään. Mieleen luennolta jäivät etenkin esimerkit kaloihin sekä linnustoon liittyen. Taimeniin liittyviä ratkaisuja löytyy esimerkiksi Longinojalta, Haaganpurosta sekä Juottimenojalta. Linnustojen osalta merkityksellisiä ovat etenkin kosteikot, joista Sykkeeltä löytyisi varmasti lisääkin kiinnostavaa tietoa. Kosteikkoesimerkeiksi luennolla nousi mm. Hovin tutkimuskosteikko Vihdissä sekä Rantamo-Seittelin kosteikko Tuusulassa.