Kirjoittajan arkistot: Tuomo Korjus

Lajikokeiluja ja Lappset vierailu

Mitä, missä, milloin.

Inspiraatiopäivä Lapsetin toimistolla 12.9. oli kiintoisa ja pääsin tutustumaan liikunta- ja leikkialueisen suunnitteluun hieman eri näkökulmasta.

Liikunta- ja leikkialueet kehittyvät jatkuvasti ja niissä käytettävät turva-alustat ovat iso osa alueen estetiikkaa ja käytännöllisyyttä. Lapsetin luennoilla tuli selvästi ilmi kuinka suuressa merkityksessä kestävyys ja ekologinen ajattelutapa on heidän brändinsä ideologiaa.

On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikki uudet keksinnöt välttämättä vastaa korvattavia tuotteita ja täytä kuluttajan tarpeita. Lapsetillakin huomattiin, että tietyt täyteaineet tekonurmessa muuttavat ”lajinomaisuutta”. Eli sitä kuinka lajia pelataan erilaisilla pinnoilla. Joutuuko karttamaan tiettyjä liikkeitä, ettei satu haavereita.

Lapsetilta kerrottiin innoissaan uudesta tuotteesta keinotekonurmilla, jonka tavoitteena on korvata kumirouhe jalkapallokentillä. Ajatus ja tavoitteet ovat hyviä, mutta Suomen rajut ilmasto-olot rajoittavat tuotteen käyttöä. Keskustelin Lapsetin uutuus tuotteesta työpiirissä ja kuulin paljon erilaista palautetta kohteista, jossa tuotetta oli kokeiltu. Esimerkiksi Turussa kokeiltu puurouhe tekonurmen seassa lahosi nopeasti ja oli hyödytön. Kohteessa epäiltiin meri-ilmaston vaikuttaneen puurouheen ikään.

Tärkeintä kuitenkin on, että uusia ekologisia innovaatioita liikunta- ja leikkipaikoille keksitään ja kehitetään. Urheilu- ja muut kentät ovat suuria ja niissä käytettävien tuotteiden volyymit valtavia, joten jo pieni parannus Tuotteessa voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa valtavasti.

Suunnittelijana on tärkeä pitää mielessä suuret volyymit ja kuinka pienet päätökset voivat kerryttää joko suuren hiilijalanjäljen tai pienentää sitä reippaasti. On myös pidettävä mielessä tuotteiden elinkaari, huoltomahdollisuudet, pinnoitteet, perustaminen ja loputon lista muita aiheita jotka vaikuttavat kestävyyteen ja hiilijalanjälkeen.

Uudet urbaanit urheilulajit

Lapsetin vierailun jälkeen pääsimme sukeltamaan urbaanin urheilun pariin. Parkour akatemiasta ammattilais-parkour-urheilija esitteli lajin pintapuolisesti. Parkour on urbaani jo juuristaan, sillä laji on kehittynyt Pariisissa 1980-luvun aikana.

Minulle laji oli jo ennestään tuttu nuoruusvuosilta, eli ala- ja yläkouluiältä. Kaupungissa asuessa urbaanit lajit ovat ajan myötä tulleet tutuksi. Tarkastelin tällä kertaa lajia maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta ja huomasin, että lajiin tarkoitetut harjoitusalueet eivät tarjoa lajille hyviä puitteita vaan antavat lähinnä mahdollisuuden alittelijoille kokeiluun. Parhaat harjoituspaikat oli selvästi paikkoja, johon ei ollut tarkoitus päästä tai kohde oli tarkoitettu ensisijaisesti muuhun käyttöön. Tämän kaltaiset ”vahinko spotit” ovat lajille tärkeitä, kehittävät lajia ja edesauttavat sen mukautuvuutta urbaanissa kaupungissa.

Viikkotehtävänä oli tutustua omatoimisesti ennestään tuntemattomaan urheilulajiin. Vaikein osuus minulle oli löytää urheilulaji, jota on suhteellisen helppo lähteä pääkaupunkiseudulla kokeilemaan ja jota en olisi jo kokeillut.

Päädyn kokeilemaan padelia, joka on ollut kovassa nousussa viimevuosina. Itse kutsuin padelia ”lasten tennikseksi”, sillä vaahtomuovimailat ja aidattu lasihäkki antoivat sellaisen mielikuvan. Tosiasiassa laji oli mielenkiintoinen yhdistelmä tennistä ja squashia. Kimmokkeet lasiseinien ja kovien pintojen kautta toivat urbaania tunnetta. Lajin nopea tempo sopii myös hyvin kaupungin sykkeeseen. Suuresta suosiosta johtuen päädyimme kentälle, joka sijaitsi Itäkeskuksessa peltihallin ja parkkipaikan välissä. Ei kovin mieluisa ympäristö harjoitteluun. Mieltä kuitenkin lämmitti se, että olen nähnyt padel-kenttiä paljon mukavammissakin paikoissa, esimerkiksi meren rannalla. Kova tuuli ei lasiseinillä suojattua kenttää haittaa. Laji on loistava urbaani ja kompakti tennis pienellä squash twistillä.

Padel-kenttiä Kuopiossa. (lähde: https://padelclub.fi/bellanranta)

Alun pohdintaa

Aiheena liikuntaympäristöt

Liikunta ulkoympäristössä ei usein tarvitse suurta infrastruktuuria ympärilleen. Suurelle osalle aktiiviliikkujista riittää vain lenkkipolku ja läntti metsää. Perinteisten ulkoilumuotojen kuten lenkkeilyn tai kävelyn suosio on pysynyt hyvänä huolimatta uusien trendilajien hurmoksesta kuten padel.

Suuria tasaisia kenttiä vaativat urheilulajit kuten jalkapallo tai pesäpallo vaativat paljon suurempaa infrastruktuuria kuin lenkkipolut. Erona kuitenkin, että samoilla kentillä voidaan harjoitella sekä kilpailla, kun taas lenkkipolku tarjoaa lähinnä harjoitusominaisuuksia. Juoksussa kilpailemiseen tarvitaan taas suurta infraa vaativat erittäin tasaiset juoksuradat ja ympärille stadion.

Liikuntaympäristöt pitää siis suunnitella kohdeyleisöä ajatellen. Kilpaurheilu vaatii poikkeuksetta lähes jokaisessa lajissa laajaa suunnittelua vaativan standardimittaisen tilan, jossa kyseistä lajia voidaan harjoittaa. Arki- tai aktiiviliikkujalle kelpaa huomattavasti kevyemmät puitteet.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä kenttien ja lenkkipolkujen monitoimisuus. Samalla kentällä tai polulla voi harrastaa useaa eri urheilulajia. Avoin kenttä on joustava kuin koulun liikuntasali, jossa koululaiset harjoittavat vaikka minkälaista liikuntaa.

Ensi innostus

Kurssin ensimmäisellä kerralla läpikäydyt kohteet herättivät mielenkiintoni. Kuinka standardi mittaiset kilpailu ja harjoittelukentät tai radat voitaisiin irrottaa perinteisistä stadion tyyppisistä ratkaisuista kuten Tussols Basil Athletics Stadiumilla on tehty. Aloin pohtimaan millä tavoin muita samantyyppisiä kenttiä vaativia lajeja voitaisiin suunnitella enemmän ympäristön ehdoin. Mieleeni tuli myös Tapiolan Silkkiniitty, jossa jalkapalloa on pelattu vuosikaudet ilman standardimitoituksia. Mitä jos Silkkiniityllä ajettaisiin ja huollettaisiin nurmikkoa jalkapallokentän kokoiselta alueelta tehokkaammin ja aika ajoin maalattaisiin nurmikkoon rajat. Saataisiinko sinne istutettua standardit täyttävä jalkapallokenttä Ilman sen suurempaa ympäristön muokkaamista.

Tapiola, Silkkiniitty

Omat kokemukset

Oma lähtökohtani liikuntaan on kokeileva ja joustava. Yleensä liikun paljon pyörällä ja urheilen ympäristön tarjoamin ehdoin. En lähde jäähallille luistelemaan keskellä kesää vaan luistelen luonnon kentillä. En myöskään pelaa jalkapalloa kuplahalleissa keskellä talvea vaan harrastan sitä vain kesäisin ulkona. Myös urbaani ympäristö tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen ulkoiluun sekä kesäisin, että talvisin. Nuorempana kokeilin kaikenlaisia urbaaneja lajeja kuten skeittausta, BMX-pyöräilyä, scoottausta ja parkouria. Kaupungissa asuessa myös kaupunkiympäristöä on hyvä hyödyntää liikuntaan.

Maisema-arkkitehtuurin parissa työskennelleenä minulla on lähinnä kokemusta vasta tuulipukukansan liikuntaympäristöjä ajatellen. Lenkkipoluista ja ulkokuntosaleista on kokemusta, mutta standardimittaiset kentät ovat vieras tuote. Usein itsellenikin riittää monitoiminen pelinurmi ilman sen tarkempia mitoituksia. Urheilen mielelläni urheilun ilosta enkä kilpailusta.