Keskellä suunnitteluprosessia

Suunnitelmaa kasaamaan

Viimeksi ongelmaksi koitui liian laaja suunnittelualue, Sen supistaminen oli ensisijainen tehtävä. Pilkoin konseptissa esittämäni suunnittelualueen pienemmiksi konsepteiksi. Menin ohjaukseen kahdella erityyppisellä konseptilla. Ensimmäisessä esitin toimintoja Talin jätemäen ympäristöön ottaen huomioon sen, että tulevaisuudessa se kapseloitaisiin ja maisema muuttuisi merkittävästi. Toisessa konseptissa esitin toimintoja monikonpuron kupeeseen ja puron kunnostamismahdollisuuksia.  Esitin konseptit ohjauksessa, jossa keskustelimme niiden hyvistä ja huonoista puolista.

Lopulta päädyin valitsemaan ohjauksessa käydyn keskustelun pohjalta monikonpuron ympäristöön keskittyvän konseptin. Monikonpuron veden tilan parantaminen haastaa minua sopivasti opettelemaan uutta hulevesien puhdistamisesta ja vesistöjen ennallistamisesta. Veden tilan parantaminen on keskeinen osa konseptiani, sillä liikuntaympäristöt, jotka olen alueelle valinnut ovat riippuvaisia vesistöstä. Mitä puhtaampaa vesi on, sitä mielekkäämpää harrastusympäristöä pystyn luomaan.

Lajeiksi valikoitui lopulta melonta, soutu, polkujuoksu, lintubongaus, kalastus ja muut luonnosta inspiroituneet harrastelajit. Kilpaurheiluun tähtäävää ympäristöä ei ollut tarkoitus luoda.

Ongelmakohdiksi jo tällä hetkellä voin aavistaa sen, kuinka saan yhdistettyä ajatuksen puroa puhdistavista altaista ja melonnasta. kyllähän se koskenlaskun mahdollistaisi, mutta tontilla oleva korkeusero ei taida olla riittävä luomaan tarvittavaa virtausta. Toiseksi haasteeksi nousee niin kutsuttujen rauhallisten lajien kuten kalastuksen ja lintubongauksen yhdistäminen vauhdikkaampiin lajeihin. Esimerkiksi kasvillisuuden keinoilla näitä voi erotella tai yhdistellä tarkoituksen mukaan.

Ohjauksessa minua kannustettiin aloittamaan jo alustava suunnittelu ja kartan päälle piirtäminen. Kehotettiin myös käymään tontilla uudemman kerran, sillä visio on selkeytynyt ja oikeat paikat asioille on helpompi hahmottaa luonnossa, kuin kartalla. Tällaista siis aion seuraavaksi puuhata. Tontille –> havainnot paperille –> alustavat luonnokset –> alustavat suunnitelmat –> ohjaukseen.

Konseptin katselmus

Konseptin kiteyttäminen ja jatkokehitys

Konseptivaiheeseen mennessä konseptini ei ollut vieläkään hyvin kiteytynyt. Minulla on edelleen mielessä monta vaihtoehtoa, joita haluaisin viedä eteenpäin. Alussa ajattelin, että voisin luoda alueelle yhtenäisen yleissuunnitelman ja perehtyä tarkemmin muutamaan alueeseen, luoden niille tarkempaa suunnittelua.

Todellisuudessa tallainen lähestymistapa kurssin puitteissa ei ole mahdollista, sillä aikaa kuluisi liikaa. Se tuli esille myös konseptivaiheen esittelyssä. Sain palautetta alueen laajuudesta ja sen työmäärästä ja kuormittavuudesta. Ei olisi välttämättä mielekästä tehdä liian laajaa suunnitelmaa näin rajatussa ajassa. Sain myös palautetta rönsyilevästä konseptista. Kirkkain idea jäi uupumaan ja se tietenkin vaikeutti esityksen seurantaa. Tämän jo tiesin etukäteen. En oikein vieläkään tiedä mihin alueeseen keskittyisin. Vaihtoehdoista on vaikea valita parasta, kun kaikissa on hyviä puolia.

Kiitosta konseptivaiheen esityksestä sain hyvästä taustoituksesta ja perehtyneisyydestä alueeseen. Sain myös onnistuneesti perusteltua suunnittelualueen. Alkuun minua mietitytti se, että olenko valinnut suunnittelualueeksi liian luonnonvaltaaman alueen ja että se osoittautuisi muurahaispesäksi, jota ei parane tökkiä. Tekemäni luontoarvojen selvityskartan avulla sain kuitenkin nostettua esille tärkeitä alueen arvoja ja se auttoi myös rajaamaan suunnittelualuetta tarkemmin Perkkaan puoleiseen kosteikkoalueeseen.

Kommenttien pohjalta tuntuu nyt siltä, että ideoita riittää, vaikka kavereille jaettavaksi, mutta sopivaa punaista lankaa on vaikea löytää. Ensiviikon ohjaukseen teen muutaman rajauksen ja ideoinnin tarkemmista alueista ja sovellan konseptiani niihin. Ohjauksen perusteella valitsen sitten sen mitä lähden jatkokehittämää.

Arvioinnista ideoita

Tehtävänä oli arvioida kolmea konseptivaiheen esitystä. Konseptien arviointi johti siihen, että niihin täytyi myös perehtyä syvällisemmin. Tämän seurauksena eteen tuli paljon ideoita, joita voisi omassakin työssä hyödyntää. Arvioijan saappaisiin hypätessä oppii myös itsestään paljon uutta. Varsinkin kirjallisen arvion kirjoittaminen voi olla haastavaa, ettei arviosta tule liian tuomitsevan kuuloista tai hyökkäävää. Kuitenkin rakentavaa palautetta on hyvä antaa, jotta tekijällä on työkaluja konseptin hiomiseen ja eteenpäin viemiseen. Pelkän positiivisen palautteen saaminen helposti jämäyttää paikalleen, kun ei ole mitään epäkohtaa mihin tarttua.

Urheilupuistovierailu, historiaa ja konseptin eteneminen.

Inspiraatiota vai inhoa urheilupuistoista.

Referenssien käsittely on tärkeä osa suunnittelutyötä. Kuten myös tälläkin kertaa.  Kävimme kurssin kanssa vierailemassa Myyrmäen urheilupuistossa. Urheilupuisto oli hyvin perinteinen urheilun ehdoilla tehty kokonaisuus, jossa pääpainona oli suorituspaikkojen laatu ja huollettavuus. Kiersimme huollon kanssa puistoa ympäri ja he kertoivat ongelmakohdista puistoa huollettaessa. Minusta turhan käytännönläheistä. Onhan huolto toki tärkeä osa urheilupuiston elinkaarta, mutta olen kyllä eri mieltä siitä, että puistot tulisi suunnitella huollolle sopiviksi eikä huolto puistoon sopivaksi.

Valopilkkuna perinteisen urheilupuiston kokonaisuudessa oli mielestäni jaettu alue skeittauksen ja oleskelun kanssa. Jaettu tila jatkui yhtenä akselina suljetun pysäköinnin alueelle, joka avataan vain suurten tapahtumien yhteydessä. Muuten alueella on asfalttimaalauksia ja liikkumiseen innostavia kuvioita. Jaettu tila oli vielä suhteellisen karu, sillä asfaltti maalaukset evät yksinään riitä kovin kummoisen tilan luontiin. Mielestäni pinta materiaaleilla ja muilla keinoilla olisi voitu viedä kokonaisuutta vielä pidemmälle.

Valtavia kenttiä olisi voinut maisemoida puiden avulla. Tämä on kuitenkin haastavaa, sillä kenttien läheisyyteen ei olisi hyvä laittaa lehtipuita, sillä lehdet varisevat kentälle. Minusta hölmö näkökulma, sillä puut tiputtavat lehtiä merkittävästi 2 kuukautta koko vuodesta. Siitähän hyvä alkulämmittely saataisiin, kun haravoitaisiin koko joukkueen voimalla kenttä lehdistä. Jos luonto ärsyttää, voi mennä sisähalleihin pelaamaan.

Ymmärrän jos skeitti puistojen läheisyyteen ei haluta lehtipuita, koska märät lehdet liimautuvat sileään betoni pintaan liisterin lailla. Niitä ei saa edes nyppimällä irti, mutta tekonurmi tai hiekkakentillä tallaista ongelmaa ei ole.

Toivottavasti tulevaisuudessa urheilupuistojakin voisi suunnitella enemmän puistoina eikä suorituspaikkoina, tällöin ne palvelisivat paremmin myös muita kuin harrastajia ja ympäristönä ne olisivat monipuolisempia.

Huomio Yksityiskohtiin

Myyrmäen urheilupuiston vierailun aikana tehtiin loistava sormiharjoitus, jossa tavoitteena oli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja niiden mittaamiseen. Piirustuksista ei aina käsitä asioiden oikeita mittasuhteita, joten luonnossa mittaaminen mielestäni hyvä tapa kehittää hahmotuskykyä. Näitä harjoituksia olen tehnyt myös aiemmin, mutta olisi hyvä tehdä aina uudenlaisen ympäristön yhteydessä. Tällä kertaa uutena ympäristönä oli skeitti puisto.

 

Historian havinaa

Olympialaiset ovat urheilun pyhä juhla ja monen lajin osalta arvostetuimmat kisat. Eivät kaikkien, sillä jotkin lajit ovat tungettu kilpailulle sopivaan muottiin ja suurin osa lajista on jäänyt sen ulkopuolelle. Tallaisia lajeja ovat esimerkiksi kiipeily, skeittaus, lumilautailu ja monet muut ”uudet” olympialajit. Nyt myös parkour-ammattilaiset pelkäävät saman käyvän heidän lajilleen. Valtaako olympialaiset turhaan kaikkia lajeja?

Täytyy kuitenkin pitää mielessä mitä kaikkea olympialaiset ovat pitäneet sisällään antiikin aikaan. Ne eivät olleet vai urheilun juhlaa vaan myös kulttuurin sekä musiikin juhlaa ja näissäkin kilpailtiin. Nykyään olympialaiset ovat erittäin kapeakatseiset urheilukilpailut.

Olympialaisten historia on varsin mielenkiintoinen ja voimakkaasti sidoksissa kreikkalaiseen mytologiaan, jumaliin ja kulttuuriin. Yhdellä luennolla kävimme läpi pienen osan tästä historiasta, joka kokonaisuutena vaatisi päivien luennoimisen. Mutta jos yksi asia täytyisi nostaa olympialaisten historiasta esiin, sanoisin yhteisöllisyys. Antiikin Kreikan ajan kaupunkivaltiot kokoontuivat yhteen selvittämään erimielisyyksiä kilpaillen ja tällöin sodat jätettiin sikseen. Onneksemme osa tästä yhteisöllisyydestä on säilynyt vielä moderneihin olympialaiskilpailuihin, jolloin ilmasta voi aistia yhteishengen.

Luento vahvisti myös mielipidettäni siitä mitä tehdä, jos ajatus ei luista. Aina kun suunnittelu sakkaa on hyvä tukeutua historiaan. Kaikki on jo kehitetty, joten hyvin lainaamalla historiasta voi saada aikaan jotain suurenmoista. Yhdistelemällä historian paloja saa suunnitelman, eli palapelin valmiiksi.

Sparraus vai unohdettu tapa

Saimme tehtäväksemme ”sparrata” toistemme konseptiluonnoksia. Tämä ei tuntunut sinänsä tehtävältä. Sillä aiemmilta opiskeluvuosilta tutut kotiluokat ajoivat lähes saman asian ilman tehtävääkin. Ohimennen suunnitelmista kyseltiin ja keskusteltiin vuosikurssilaisten kanssa. Tätä helpotti vielä se, että kaikilla oli lähes samat kurssit, joten kaikki pähkäilivät samojen kysymysten parissa. Pidemmälle opinnoissa siirryttäessä ja koronan runteleman opintopolun varrella tämä tapa on jäänyt kokonaan pois. Tehtävä palautti tähän muinaiseen pre-korona tapaan.

Sparrauksesta sai paljon ideoita konseptiin ja omien ideoiden selittäminen toisille myös selkeytti niitä. Konseptissani on nyt valtava nippu ideoita, joista pitäisi poimia parhaat ja päältä ja yhteensovittaa niitä.

Etenee…kö?

Paikaksi olen valinnut Vermon ja laajalahden väliin jäävän kosteikkoalueen. Alue on myös Helsingin kaupungin kehityksessä, sillä vanha kaatopaikka (Talin huippu) alueella halutaan kunnostaa.

Sparraus ja ohjaus selkeytti suuntaani kohti eläinten arkkitehtuuria ja koskematonta luontoa. Miten saan urheilulajeja sijoitettua niin, etteivät ne kuluta puhki arvokasta maisemaa. Kuinka sidon ideani osaksi suurmaisemaa ja alueen historiaa, sekä missä mittakaavassa etenen? Näiden kysymysten äärellä pähkäilen seuraavat viikot ja yritän saada aikaan toimivan konseptin, joka huomioi luonnon ohella myös käyttäjät ja valmiit rakenteet sekä tulevaisuuden visiot alueella.

Ensiksi on tehtävä selvitys konseptin tueksi, karttoja ja paljon karttoja.

 

Lajikokeiluja ja Lappset vierailu

Mitä, missä, milloin.

Inspiraatiopäivä Lapsetin toimistolla 12.9. oli kiintoisa ja pääsin tutustumaan liikunta- ja leikkialueisen suunnitteluun hieman eri näkökulmasta.

Liikunta- ja leikkialueet kehittyvät jatkuvasti ja niissä käytettävät turva-alustat ovat iso osa alueen estetiikkaa ja käytännöllisyyttä. Lapsetin luennoilla tuli selvästi ilmi kuinka suuressa merkityksessä kestävyys ja ekologinen ajattelutapa on heidän brändinsä ideologiaa.

On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikki uudet keksinnöt välttämättä vastaa korvattavia tuotteita ja täytä kuluttajan tarpeita. Lapsetillakin huomattiin, että tietyt täyteaineet tekonurmessa muuttavat ”lajinomaisuutta”. Eli sitä kuinka lajia pelataan erilaisilla pinnoilla. Joutuuko karttamaan tiettyjä liikkeitä, ettei satu haavereita.

Lapsetilta kerrottiin innoissaan uudesta tuotteesta keinotekonurmilla, jonka tavoitteena on korvata kumirouhe jalkapallokentillä. Ajatus ja tavoitteet ovat hyviä, mutta Suomen rajut ilmasto-olot rajoittavat tuotteen käyttöä. Keskustelin Lapsetin uutuus tuotteesta työpiirissä ja kuulin paljon erilaista palautetta kohteista, jossa tuotetta oli kokeiltu. Esimerkiksi Turussa kokeiltu puurouhe tekonurmen seassa lahosi nopeasti ja oli hyödytön. Kohteessa epäiltiin meri-ilmaston vaikuttaneen puurouheen ikään.

Tärkeintä kuitenkin on, että uusia ekologisia innovaatioita liikunta- ja leikkipaikoille keksitään ja kehitetään. Urheilu- ja muut kentät ovat suuria ja niissä käytettävien tuotteiden volyymit valtavia, joten jo pieni parannus Tuotteessa voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa valtavasti.

Suunnittelijana on tärkeä pitää mielessä suuret volyymit ja kuinka pienet päätökset voivat kerryttää joko suuren hiilijalanjäljen tai pienentää sitä reippaasti. On myös pidettävä mielessä tuotteiden elinkaari, huoltomahdollisuudet, pinnoitteet, perustaminen ja loputon lista muita aiheita jotka vaikuttavat kestävyyteen ja hiilijalanjälkeen.

Uudet urbaanit urheilulajit

Lapsetin vierailun jälkeen pääsimme sukeltamaan urbaanin urheilun pariin. Parkour akatemiasta ammattilais-parkour-urheilija esitteli lajin pintapuolisesti. Parkour on urbaani jo juuristaan, sillä laji on kehittynyt Pariisissa 1980-luvun aikana.

Minulle laji oli jo ennestään tuttu nuoruusvuosilta, eli ala- ja yläkouluiältä. Kaupungissa asuessa urbaanit lajit ovat ajan myötä tulleet tutuksi. Tarkastelin tällä kertaa lajia maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta ja huomasin, että lajiin tarkoitetut harjoitusalueet eivät tarjoa lajille hyviä puitteita vaan antavat lähinnä mahdollisuuden alittelijoille kokeiluun. Parhaat harjoituspaikat oli selvästi paikkoja, johon ei ollut tarkoitus päästä tai kohde oli tarkoitettu ensisijaisesti muuhun käyttöön. Tämän kaltaiset ”vahinko spotit” ovat lajille tärkeitä, kehittävät lajia ja edesauttavat sen mukautuvuutta urbaanissa kaupungissa.

Viikkotehtävänä oli tutustua omatoimisesti ennestään tuntemattomaan urheilulajiin. Vaikein osuus minulle oli löytää urheilulaji, jota on suhteellisen helppo lähteä pääkaupunkiseudulla kokeilemaan ja jota en olisi jo kokeillut.

Päädyn kokeilemaan padelia, joka on ollut kovassa nousussa viimevuosina. Itse kutsuin padelia ”lasten tennikseksi”, sillä vaahtomuovimailat ja aidattu lasihäkki antoivat sellaisen mielikuvan. Tosiasiassa laji oli mielenkiintoinen yhdistelmä tennistä ja squashia. Kimmokkeet lasiseinien ja kovien pintojen kautta toivat urbaania tunnetta. Lajin nopea tempo sopii myös hyvin kaupungin sykkeeseen. Suuresta suosiosta johtuen päädyimme kentälle, joka sijaitsi Itäkeskuksessa peltihallin ja parkkipaikan välissä. Ei kovin mieluisa ympäristö harjoitteluun. Mieltä kuitenkin lämmitti se, että olen nähnyt padel-kenttiä paljon mukavammissakin paikoissa, esimerkiksi meren rannalla. Kova tuuli ei lasiseinillä suojattua kenttää haittaa. Laji on loistava urbaani ja kompakti tennis pienellä squash twistillä.

Padel-kenttiä Kuopiossa. (lähde: https://padelclub.fi/bellanranta)

Alun pohdintaa

Aiheena liikuntaympäristöt

Liikunta ulkoympäristössä ei usein tarvitse suurta infrastruktuuria ympärilleen. Suurelle osalle aktiiviliikkujista riittää vain lenkkipolku ja läntti metsää. Perinteisten ulkoilumuotojen kuten lenkkeilyn tai kävelyn suosio on pysynyt hyvänä huolimatta uusien trendilajien hurmoksesta kuten padel.

Suuria tasaisia kenttiä vaativat urheilulajit kuten jalkapallo tai pesäpallo vaativat paljon suurempaa infrastruktuuria kuin lenkkipolut. Erona kuitenkin, että samoilla kentillä voidaan harjoitella sekä kilpailla, kun taas lenkkipolku tarjoaa lähinnä harjoitusominaisuuksia. Juoksussa kilpailemiseen tarvitaan taas suurta infraa vaativat erittäin tasaiset juoksuradat ja ympärille stadion.

Liikuntaympäristöt pitää siis suunnitella kohdeyleisöä ajatellen. Kilpaurheilu vaatii poikkeuksetta lähes jokaisessa lajissa laajaa suunnittelua vaativan standardimittaisen tilan, jossa kyseistä lajia voidaan harjoittaa. Arki- tai aktiiviliikkujalle kelpaa huomattavasti kevyemmät puitteet.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä kenttien ja lenkkipolkujen monitoimisuus. Samalla kentällä tai polulla voi harrastaa useaa eri urheilulajia. Avoin kenttä on joustava kuin koulun liikuntasali, jossa koululaiset harjoittavat vaikka minkälaista liikuntaa.

Ensi innostus

Kurssin ensimmäisellä kerralla läpikäydyt kohteet herättivät mielenkiintoni. Kuinka standardi mittaiset kilpailu ja harjoittelukentät tai radat voitaisiin irrottaa perinteisistä stadion tyyppisistä ratkaisuista kuten Tussols Basil Athletics Stadiumilla on tehty. Aloin pohtimaan millä tavoin muita samantyyppisiä kenttiä vaativia lajeja voitaisiin suunnitella enemmän ympäristön ehdoin. Mieleeni tuli myös Tapiolan Silkkiniitty, jossa jalkapalloa on pelattu vuosikaudet ilman standardimitoituksia. Mitä jos Silkkiniityllä ajettaisiin ja huollettaisiin nurmikkoa jalkapallokentän kokoiselta alueelta tehokkaammin ja aika ajoin maalattaisiin nurmikkoon rajat. Saataisiinko sinne istutettua standardit täyttävä jalkapallokenttä Ilman sen suurempaa ympäristön muokkaamista.

Tapiola, Silkkiniitty

Omat kokemukset

Oma lähtökohtani liikuntaan on kokeileva ja joustava. Yleensä liikun paljon pyörällä ja urheilen ympäristön tarjoamin ehdoin. En lähde jäähallille luistelemaan keskellä kesää vaan luistelen luonnon kentillä. En myöskään pelaa jalkapalloa kuplahalleissa keskellä talvea vaan harrastan sitä vain kesäisin ulkona. Myös urbaani ympäristö tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen ulkoiluun sekä kesäisin, että talvisin. Nuorempana kokeilin kaikenlaisia urbaaneja lajeja kuten skeittausta, BMX-pyöräilyä, scoottausta ja parkouria. Kaupungissa asuessa myös kaupunkiympäristöä on hyvä hyödyntää liikuntaan.

Maisema-arkkitehtuurin parissa työskennelleenä minulla on lähinnä kokemusta vasta tuulipukukansan liikuntaympäristöjä ajatellen. Lenkkipoluista ja ulkokuntosaleista on kokemusta, mutta standardimittaiset kentät ovat vieras tuote. Usein itsellenikin riittää monitoiminen pelinurmi ilman sen tarkempia mitoituksia. Urheilen mielelläni urheilun ilosta enkä kilpailusta.