Viimeinen viikko oli hurjaa tykitystä tämän studiokurssin suunnitelman osalta. Yhtään yötä en joutunut valvomaan tätä tehdessä, mutta työpäivät venyivät loppua kohden aamu yhdeksästä aina ilta kahteentoista.
Vielä loppuvaiheessa jouduin muuttamaan korkeuskäyrästöä siten, että merenpinnan vaihtelulle jäi enemmän pelivaraa. Näin meri ei huuhdo puhdistusaltaita suunnittelualueen yläjuoksulla. Muuten suunnitelma eteni koko ajan pienin askelin eteenpäin, eikä taakse tarvinnut liikaa vilkuilla.
Itse suunnitelmasta opin hurjasti vesistöistä ja Espoon puroista. En ollut aiemmin suunnitellut mitään näin tiiviisti veteen liittyvää, jossa olisi pitänyt huomioida yhtä paljon muuttujia. Opin runsaasti myös kalastuksesta ja melonnasta.
Kasvillisuuden otin myös haasteena vastaan tämän suunnitelman puitteissa ja pystyin perustelemaan sen laajan käsittelyn lintubongauksen näkökulmasta. Jotta alueelle saadaan paljon linnustoa lajin parantamiseksi, on ensiksi oltava ravintoa linnuille. Ravintoa tuovat kasveja pölyttävät hyönteiset ja hyönteiset elävät siellä missä on kasveja. Lintujen houkutus alueelle on siis ketju, joka lähtee kasvillisuudesta ja puhtaasta luonnosta. Näin myös vedenpuhdistus liittyy aiheeseen. Puhdas vesi myös edesauttaa monipuolisemman melonta ja kalastusympäristön synnyssä.
Harjoitustyön esitys meni omasta mielestä hyvin. Sain sanotuksi suurimman osan mitä olin ajatellut. Joitain huomioita olisin halunnut vielä tarkentaa, mutta aika oli lyhyt ja taisin senkin hieman ylittää. Kysymyksiä syntyi yleisössä ja päästiin myös pieneen keskusteluun. Se on aina hyvän työn merkki, että se puhuttaa ja herättää tunteita, jopa niin voimakkaita, että niistä tarvitsee esitystilaisuudessa keskustella. Olen ylpeä siitä, kuinka hyvin esitys meni.
Itse raportti onkin sitten toinen asia. Tämä oli minulle ensimmäinen studiokurssi ja olin jo alusta asti hieman pihalla siitä mitä tässä nyt sitten tarvitsee tuottaa ja tehdä. Loppuraportti on muutenkin hieman vieras käsite, sillä kanditason suunnittelukursseilla se tulos oli yleensä planssit ja työn esittely. Raporttimainen lopputulos oli aika uusi aihe minulle ja se varmasti näkyi tuloksessa. En henkilökohtaisesti pidä raporteista, sillä ne ovat usein aika kuivia. Yritin saada lopputulokseeni paljon planssimaista luonnetta kuitenkin niin, että selittävää tekstiä olisi tarpeeksi. Esityksen ja raportin väänsin siis samojen kansien sisään, mikä helpotti hieman lopun kiirettä. Palautuksesta kuitenkin puuttui raporttiin olennaisena osana kuuluva johdanto, joka periaatteessa oli ensimmäisellä sivulla oleva aluekuvaus. Myös sisällys jäi uupumaan, joka olisi tehnyt työstä raporttimaisemman.
Nyt kuitenkin tiedän millaisia studiokurssit ovat ja mitä niissä pitää perinteisesti tehdä sekä millainen on lopputulos. Aina oppii uutta. Oppimisesta puheenollen, opin myös hyvin paljon muista kurssitöistä. Iloinen asia oli, että kurssin aikana oli sopivasti töiden esittelyjä, jotta pystyi seuraamaan myös muiden kurssilaisten töiden etenemistä.
Erityisesti opin toisten töiden arvioinnista ja uskon että tekemistäni arvioista oli myös hyötyä kyseisille opiskelijoille. Arviointini oli mielestäni onnistunut. Vaatii erityistä taitoa, että osaa nostaa hyvästä työstä huonoja asioita kaiken hyvän lisäksi esille sekä huonosta työstä hyvät asiat esille.
Omasta mielestä kurssi oli onnistunut kokonaisuus. Tässä vielä herkutteluksi suunnitelmani yleisuunnitelma.
