Mitä enemmän luen ja altistan itseäni inspiraatiolle, sitä enemmän sisältäni pulppuaa ideoita. Tekisi mieli laittaa alitajunnan haka hetkeksi kiinni ja tuulettaa päätä. Tämänpäiväinen tutorointi onneksi ohjasi lempeästi oikeaan eteenpäin; Keskeiseksi ongelmaksi muodostuvaa aluerajausta ei ole pakko tehdä ongelmaksi. Voin laajentaa ja vanuttaa ideoitani pitkin Viikkiä jos siltä tuntuu. Ideoita on syntynyt kaikenlaisia, mutta sen sijaan että leivon niitä lisää, voin haudutella ja kehitellä aiempia. Runsas ideointi on ollut osa prokrastinaatiota, joka on liittynyt tiedostamaani ongelmaan Viikintorin ahtaudesta. En ole vielä pistänyt mitään paperille, koska se saattaa realisoida unelmani turhiksi.

Konseptin kehittelyä

Olen lukenut tekstejä siitä mitä leikki on, ja miten se käsitetään. Ajatus ”iättömästä” leikin ympäristöstä on kääntynyt enemmän ”kaikkien ikien” ympäristöksi. Ei niin, että huomioisin jokaisen ikäryhmän erikseen, vaan otan avuksi nostalgian ja tervehdin lasta meissä jokaisessa. Viikki on tunnettu pelloistaan, mutta niillä kulkeminen on kielletty. Voisiko sen kokemuksen simuloida jotenkin valitsemaani kohteeseen? Tutorimme Sarianna muistutti, ettei tulkinnan tarvitse olla kirjaimellinen. Tämän ajatuksen laitan mietintämyssyyn.

Haluaisin myös kovasti tutkia värin käyttöä maisema-arkkitehtuurissa ja kasvillisuudessa. Etenkin väripintojen rakentuminen pienemmistä osista kiinnostaa.

Ehkä työohjelmassa suunnittelemani veistos onkin taiteellinen tulkinta viljapellosta?

Seuraavaksi

Viikko jatkuu askarrellen ja pistäen vihdoin asioita paperille. Varasin myös Juhani Pallasmaan Ihon Silmät. Arkkitehtuuri ja Aistit -kirjan, odotan saavani siitä ideoitani tukevia ja värittäviä ajatuksia.