Hyvät ystävät ja kollegat,

elämme jännittäviä aikoja! Olemme astumassa uudelle vuosikymmenelle muuttuvan maailman keskiössä. Ilmastonmuutoksen myötä jokapäiväiseen elämäämme tulleet haasteet ovat maisema-arkkitehdeille suuri haaste myös ammatillisesti. Nyt jos koskaan on korkea aika olla rohkea ja seisoa niiden tärkeiden arvojen takana, joiden vuoksi ainakin minä itse olen ammattini valinnut.

Näistä arvoista ensimmäinen on kaikille ja kaikkialle ulottuva hyvinvointi. Oman henkilökohtaisen hyvinvointini lähtökohtana on yhteys elinympäristööni ja mahdollisuus lähiluonnon käyttöön. Luontosuhteeni on yksi elämäni tärkeimmistä ja pitkäaikaisimmista suhteista ja ajan myötä se on myös muuttanut muotoaan. Sanotaan, että jonkun asian merkityksen huomaa vasta sitten, kun sen menettää. Näin todella kävi, kun päädyin eräässä elämänvaiheessa asumaan täysin urbaaniin ympäristöön, kauas rahisevista poluista ja metsistä. Nyt elän kaupungissa, jossa voin halutessani meloa metsäiseen saareen telttailemaan ja herätä aamulla hiljaisen meren kuljettamaan metrojunan kolinaan.

Olen valtavan etuoikeutettu, että olen vapaa valitsemaan sen, mikä maailmassamme on parasta: puhtaan luonnon ja metsän. On murskaavan surullista ajatella, että tulevilla sukupolvilla ei olisi samoja mahdollisuuksia valita kuin minulla, tai että tulevaisuuden maailmassa moniaistillinen ja esteettinen luontoelämys on mahdollinen vain yhä harvemmille.

Jatkumon ylläpito sukupolvelta toiselle vaatii kuitenkin töitä ja tämän työn tekeminen täydellä potentiaalillaan vaatii rohkeutta. Tutkittua tietoa hiilinielujen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen tai metsien positiivisesta vaikutuksesta terveyteen ja mielenterveyteen löytyy kyllä. Jossain kuitenkin sakkaa, kun metsiä hakataan Suomessa vuosi vuodelta enemmän.

Luontoon ovat jo jättäneet jälkensä sen hyväksikäyttäjät. Nyt on meidän hyvisten vuoro. Maisema-arkkitehtina haluan olla mukana suunnittelemassa ihmisen ja luonnon kohtaamisen rajapintoja, jotka ovat ekologisia ja kestäviä, ja jotka myös tukevat ihmisten hyvinvointia. Uskon, että rohkean ja ennakkoluulottoman innovoinnin, hyvin tehdyn suunnittelutyön ja tasa-arvoisen resurssien jaon myötä pystymme yhdessä muuttamaan esteettisemmäksi sitä jälkeä, jota olemme tähän maailmaan jättämässä.

Estetiikalla tässä kontekstissa en tarkoita pelkkää kauneutta, vaan myös ihmisenä olemisen estetiikkaa; hyveellisyyttä, rakkaudellista huolenpitoa maailmasta ja taitoa elää toisiamme ja luontoa kunnioittaen. Saatan kuulostaa idealistilta, mutta tavoitteet on hyvä asettaa riittävän korkealle. Viimeistään, tai oikeastaan etenkin nyt, kun kyseessä on tulevien sukupolvien ja yhteisen maailmamme tulevaisuus.

Maisema-arkkitehtiopiskelija retkeilemässä suomalaisessa metsässä.