Blogiohje:

On aika päivittää kansallismaisema!

Analysoi tekstissä piirtämäsi henkilökohtaisen kansallismaiseman sisältöä. Miten päädyit juuri piirtämääsi maisemaan? Miten oma maisemasi vertautuu perinteisiin kansallismaisemiin? Voit käyttää pohjana tunnilla käytyjä keskusteluja. Liitä blogiisi myös kuva piirustuksestasi. Teksti julkaistaan maisema-arkkitehtien opiskelijajärjestö Vistan Ravista-nettijulkaisussa.

Tehtävänvalinnan taustaa

Valitsimme blogikirjoituksen kirjoitettavaksi omalle vertaisryhmällemme, eli maisema-arkkitehtiopiskelijoille. Koimme että näin mahdollistamme kirjoitustehtävään henkilökohtaisemman ja vapaamman näkökulman aiheen pohdinnalle, kun kirjoitamme toisillemme.

Oli ilahduttavaa huomata, miten valitut tekstit lopulta ohjasivat keskustelua ja kirjoitusta, eikä aina välttämättä siihen suuntaan mihin oli itse sen ajatellut menevän. Loppujen lopuksi koin että järjestämämme oppitunti oli aivan onnistunut ja blogikirjoituksia on ollut mielenkiintoista lukea.

Kansallismaisema?

Kansallismaisemaksi valikoitunut maisema kertoo mielestäni jotain myös valitsijastaan. Erityisen mielenkiintoinen aihe on, kun kyse on maisema-arkkitehtiopiskelijoiden “henkilökohtaisista” kansallismaisemista.

Terminä kansallismaisema on niin vakiintunut ja tiettyjä mielikuvia herättävä, ettei kansallismaisemia lähdetty tällä blogikirjoitusten kierroksella suuremmin uudistamaan. Sen sijaan teksteissä alleviivautui mielestäni hyvin juuri se niiltä haettu henkilökohtaisuus ja osassa pohdittiin myös kansallismaisemien liittymistä suomalaisuuteen. Blogikirjoitusten maisemille on monille yhteistä paikkaan kuulumisen tunne. Vaikka maisema ei välttämättä ole ollut oma asumisen ympäristö, voi se silti olla merkityksellinen.

Tunnistan hyvin monen kirjoituksen kuvailut veden tärkeydestä, työn tekemisen maisemasta ja metsistä. Sitähän se meidän perinteinen kansallismaisema onkin. Kansallismaisema on identiteetin rakennusväline meille kansana; se korostaa suomalaisuutta ja sitä miten olemme halunneet itsemme nähtävän.

Veera kirjoittaa blogissaan näin: ”Kansallismaiseman tulee liikuttaa, sykähdyttää ja hämmästyttää. Sen tulee asettaa ihminen omaan mittakaavaansa ja korostaa kansakunnan arvoja”. Tämä lienee juuri se mitä kansallismaisemilta haetaankin, mutta tulkinta rakentaa mielestäni oletuksen, että kansakunnan arvot ovat lähtökohtaisesti jaloja ja moraalisesti erinomaisia.

Minun kansallismaisemani.

Kansallismaisemat ovat itselleni poliittisesti latautuneempi aihe ja koen, että kansallismaisemat symboloivat jotain sellaista mitä ei ehkä enää ole täysin olemassa. Kansallismaisema on hyvin idealistinen kuva suomalaisesta luonnosta ja suomalaisuudesta. Mielestäni yhtä mielenkiintoista kuvatun maiseman lisäksi on se, mitä kuvista on rajattu pois tai ne maisemat joita ei kansallismaisemissa esitetä.

Perinteiset kansallismaisemat kuvastavat sisua, alkuperäisyyttä ja luonnollisuutta – eivät välttämättä yksiselitteistä kauneutta. Voisiko tämän vuosituhannen kansallismaisema tuoda näkyviin jotain uudenlaista, kelpaisiko urbaani luontomaisema kansalliseksi maisemaksi? Riittääkö kansallinen itsetuntomme tuomaan näkyväksi ruman, mutta todellisen maiseman? Voisiko kansallismaisema olla rehellisesti keskeneräinen?