Maisema-arkkitehti kuvataiteilijan jalanjäljissä

Ammatinvalintakysymys?

Kuvataiteilija kommentoi taiteellaan ihmiselämää koskettavia ilmiöitä ja tapahtumia useimmiten fyysisen olomuodon saavilla teoksilla. Maisema-arkkitehdin teokset – puistot ja ympäristöt – taas ovat alati muutoksessa niihin vaikuttavien voimakkaiden voimien armosta: aika ja luonnonolot vuodenaikoineen muuttavat kohteita kaiken aikaa.

Kuvataiteilijan suhde luontoon on vapaampi kuin maisema-arkkitehdin luontosuhde. Kuvataiteilijalle luonto voi olla käsiteltävä teema tai väline muiden joukossa, kun taas maisema-arkkitehdille luonto on lähes aina suuri osa työn sisältöä, motiivia ja motivaatiota. Joissakin hankkeissa maisema-arkkitehdin työ voi lähestyä käytännössä ympäristö- tai maataidetta. Mielenkiintoista onkin miettiä maisema-arkkitehtuurin ja taiteen välisen rajanvedon tarpeellisuutta.

Maisema-arkkitehdin ammatin työn etiikkaan kuuluu vastuu tuottaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ympäristöjä. Tämän voi myös kokea yhtenä ammatin rajoitteista, mutta se on myös ajoittain terveellistä kyseenalaistaa. RT-kortiston, vastuun ja velvollisuuden toisella puolella maisema-arkkitehdin ammattiin kuuluu myös oikeuksia: maisema-arkkitehtuurissa on valtavasti tilaa luovuudelle, omalle käsitykselle estetiikasta, ja ennen kaikkea itseilmaisulle.

 

Kauneus ja visualisointi

Professori Jyrki Sinkkilä haastoi luennollaan pohtimaan, tuleeko maisema-arkkitehtuurin olla aina kaunista. Olen pohtinut sitä paljon ja tullut siihen tulokseen, että itselleni kauneus ei ole maisema-arkkitehtuurissa tavoiteltava itseisarvo. Usein liian siloteltu ja harmoninen ympäristö voi olla myös tylsää ja huomaamatonta. Epätäydellisyys ja jännitteet herättävät mielenkiinnon ja esimerkiksi japanilainen wabi-sabi harkittuine epätäydellisyyksineen kiehtoo paljon enemmän kuin viimeisen päälle viivoittimella viimeistely muotopuutarha.

Maisema-arkkitehtuurin taiteellisista tehokeinoista itseäni kiinnostaa kauneutta enemmän jännite ja dynamiikka, monitahoinen kerroksellisuus sekä traditio ja sillä leikittely. Kuvataiteesta maisema-arkkitehti voisi omaksua enemmän ihmisen perspektiiviä piirtäen ja maalaten, tunnelmaa tutkien. Koen tyypillisen suunnitelmien lintuperspektiivistä esittämisen haastavana, sillä suunnitelman todellisen luonteen hahmottaminen yläilmoista vaatii suurta eläytymiskykyä katsojaltaan. Suunnitelmaa alkaa helposti myös tässä piirustustyypissä liiallisesti tyylittelemään, vaikka todellisuus löytyy maantasosta.

 

Sukella taiteeseen!

Kuvataiteilijaa esimerkkinä pitämisen sijasta maisema-arkkitehdin olisi ehkä tarpeellisempaa pohtia omaa taiteilijuuttaan ja suhtautumistaan maisema-arkkitehtuurin taiteellisiin mahdollisuuksiin. Uskon että luovuus ja itseilmaisu ovat ihmislajille lajityypillistä toimintaa ja itseään ja ammatillista osaamistaan voi kehittää taiteellisempaan suuntaan, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Itsensä voi tietoisesti asettaa inspiraatiolle alttiiksi olemalla utelias, tutkimalla itselle outoja asioita ja hankkimalla uusia näkökulmia maailmaan. Sen voi aloittaa vaikka käymällä taidenäyttelyssä, lukemalla kaunokirjallisuutta tai kuuntelemalla musiikkia.

 

Kuva Ragnar Kjartanssonin videoteoksesta The Visitors, joka on nähtävillä Kiasmassa 2.2.2020 asti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *