Arvostelukritiikkityöpaja

Maanantain arvostelukritiikkityöpaja tuli omassa työssäni hetkeen, jossa oli tarpeellista reflektoida tekemistäni muutenkin; jo tehtyä sekä sitä, miten saan aikaan jonkinlaisen lopputuotoksen ja mihin se riittää. Ryhmien väliset arvostelukritiikit olivat aika linjassa, mutta omassa ryhmässäni halusin tehdä näkyväksi sitä, että vähempikin riittää. Voi hyvin olla, että tein sen näkyväksi etenkin itselleni; Koronasyksyn läpikahlaaminen oman keittiönpöydän äärestä on ristiriidassa kurssien vaatiman luovuuden ja ilmaisun kanssa.

Kurssikuulumisia

Studiokurssin työnteko on tällä hetkellä yhtä sujuvaa kuin suossa juokseminen. Muut lukujärjestyksen kurssini ovat etenevine ryhmätöineen vaatineet panostamista ja läsnäoloa ja tämä oma projektini on jäänyt jalkoihin. Onneksi nyt lukukauden viimeisinä viikkoina aikaa on enemmän ja tunnelin päässä vilahtaa välillä valokin.

Ajatuksiani on häirinnyt kritiikkitilaisuuksissa kurssin teeman teroittuminen lasten leikin ympäristöksi, sillä itselläni oli alusta asti tavoite tutkia aikuisten kynnystä osallistua leikkiin ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Koen siis tarpeelliseksi perustella näkökulmaani, jotta kurssilta vaaditut erityisympäristön kriteerit täyttyvät. Olen kurssin alkupuoliskolta asti kehitellyt kevyttä teoriaosuutta leikin lunastamisesta takaisin aikuisillekin – kaikkien ihmisten yhteiseksi omaisuudeksi – leikkiteesien kautta. Luulen että tähän yhteyteen saan kudottua myös erillisyyden, yksinäisyyden ja yhteyden löytämisen teemat, joita työssäni haluan käsitellä. Ydinkysymykseksi noussee, saanko välitettyä tämän visioni itseni ulkopuolelle riittävän hyvin ja koetaanko sen kuuluvan kurssin aihepiiriin.

Kurssien aiheiden opiskelun lisäksi on tullut tehtyä reilusti metaopiskelua, eli opiskelun opiskelua. Työelämässä vuosia olleena kokonaisvaltaisen keskeneräisyyden sietäminen on ollut ehdottomasti kaikista kuormittavinta. Onkin tärkeää nyt keskittyä omaan tekemiseen, ja siihen mitä minä voin tältä kurssilta oppia. Saan huvittavan helposti aivotyöskentelyni täysin jäihin, kun näen muiden opiskelijoiden upeita 3d renderöintejä. Fakta on, että omat taitoni eivät sellaiseen riitä. Yritän siis löytää reittejä havainnollistaa suunnitelmaani muin tavoin. Tällä viikolla olen keskittynyt lähinnä työni teknisiin ulottuvuuksiin ja mekanismiin. On ollut ilahduttavan yksinkertaista suunnitella mittoja ja mitoitusta.