Mitä todella tapahtui?

Ensimmäinen lähipäivä on nyt takana päin ja pakko myöntää, hieman sekavin tunnelmin. Lähitapaaminen itsessään sujui mutkattomasti ja oli mielenkiintoista nähdä ihmiset nimien takaa. Lähitapaaminen alkoi aamupalatarjoilulla sekä hieman aarrejahti-ennakkotehtävää mukailleella temppuradalla. Temppuradalla tehtiin nimilaput (suurin osa koki olevansa tvt-noviisi), kuvattiin omakuva cheese-ohjelmalla (kuvat löytyvät nyt kurssin optima-työtilasta ja kuvan saa vielä tässä vaiheessa vaihtaa muuksi, jos siltä tuntuu), kirjattiin fläpille blogikirjoitusaiheita sekä osallistuttiin tlk.io-webbichattiin.

Aiheeseen virittäytymisen jälkeen seurasi esittäytymistä. Vipulaiset kävivät kertomassa tekemisistään sekä siitä kuinka heitä voi hyödyntää esimerkiksi kurssin harjoitustöiden työstämisen tukena (ja se tiimin sähköpostiosoitehan on vipu@) . Kurssin osallistujien esittelyssä (niiden aarrejahdissa jo luotujen mindmappien lisäksi) kerrottiin keitä ollaan ja mistä tullaan sekä pohdittiin hieman verkkoidentiteettiä tekemällä google-hakuja osallistujien nimillä. Kuinka moni on muuten aiemmin googlannut itsensä? Kuinka paljon voi itse vaikuttaakaan verkkoidentiteettiinsä?

Esittelyjen jälkeen oli tavoitteena muodostaa pienryhmät ja määritellä ryhmien tehtävät sekä pelisäännöt. Tästä kuitenkin poikettiin, sillä aavisteltiin ajan käyvän vähiin ja aiemmassa verkkoistunnossa aloitetun aineistotehtävän pohdinta tarvitsi oman aikansa. Aineistotehtävän käsittely lähipäivässä sai toivottavasti ajatuksia liikkeelle: millainen tehtävänannon pitäisi olla, että se helpottaisi verkkotyöskentelyä? Kuinka paljon kanssa opiskelijoiden tunteminen vaikuttaa työskentelyn kulkuun? mikä merkitys on tehtävän ohjauksella? Entä miten opiskelijan toiminta (viime tipassa tekeminen/ ei aikaa perehtyä tehtävään) vaikuttaa koko tehtävään?

Aineistotehtävän jälkeen käytiin hyvinkin pikapikaa läpi kurssilla eteentulevia tehtäviä (ei huolta, tehtäviä ohjeistetaan vielä tarkemmin Optimassa sekä toisessa lähipäivässä). Tehtävien läpikäynnin pikajuoksu harmittaa jo siksikin, että tehtävät on oikeasti pyritty muotoilemaan sellaiseksi, että ne tukevat osallistujien omaa työtä ja että niistä voisi saada hyötyä ja inspiraatioita oman työn kehittämiseen myöhemminkin.

Hyvät uutiset:

  • olen elossa (päivystän juuri Optiman chatissa)
  • suuri osa osallistujista oli tajuissaan vielä pois lähtiessä
  • Suurin osa sisällöstä tuli käsiteltyä, jollakin tasolla
  • Keskustelua syntyi paljon ja monenlaisista aiheista
  • Saatiin kokemuksia erilaisista tavoista käyttää verkkoa myös luennon aikana
  • Saatiin myös erilaisia (haastaviakin) oppimiskokemuksia (ja toivottavasti oivalluksia)
  • Toiminta ja oppiminen jatkuu verkossa! (ja pienryhmäkohtaistakin ohjausta on tietysti saatavilla!)

Ei ihan niin hyvät uutiset:

  • Ryhmäytymiselle jäi aivan liian vähän aikaa ja ryhmien muodostaminen jäi näin ollen pintapuoliseksi
  • Ohjauksen analyysi-tehtävää ei ehditty käsitellä laisinkaan
  • tieto- ja viestintätekniikan olemus poikkitieteellisenä ilmiönä jäi osittain hämärän peittoon
  • pohdinnalle ja reflektoinnille ei livetilanteessa ollut aikaa vaan reflektoinnille avautui paikka Optimassa
  • ohjaus-tarpeiden ja aiheiden määrittely jäi puuttumaan (optiman päivystysajat ti 14-16 ja to 9-10 sekä keskustelualue toimivat kyllä)

Kokonaisuutena ensimmäinen lähipäivä oli siis turhankin tiivis paketti asiaa ja käytännönjärjestäytymistietoja eikä sijaa pienryhmän yhteiselle tiedonrakentelulle jäänyt lähitapaamisen puitteissa. Pienryhmille jää siis paljon tekemistä yhteisen tehtävän työstämiseksi.

Posted by Venla Virtakoivu

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

2 Responses to Mitä todella tapahtui?

  1. Jaana says:

    Kurssi kokonaisuudessaan tuntuu aika haastavalta, lähinnä kun tehtäviä on niin paljon pienissä osissa. Mutta ainakin on tänne verkkoon ja blogeihin tullut seikkailtua 100% enemmän kuin aiemmin. Eli eiköhän tässäkin oppimista tapahdu. Ja nyt etsimään sitä varsinaista blogia mihin kommenttini kuuluvat.

  2. Kati says:

    Lähipäivä ja sitä edeltävä tehtävä todistivat taas noita oppimisen & opetuksen lainalaisuuksia, jotka aina tuntuvat tulevan (ainakin itselleni) kerta toisensa jälkeen “yllätyksinä”…
    * Jokaiseen aikatauluun oli se sitten oma tai jollekin toiminnalle suunniteltu, pitäisi huomioida “kerro kahdella ja lisää 50%”
    * Kaikki tahtoo jäädä aina viimetinkaan, vaikka se todistettavasti tietää ongelmia…
    * …ja sitten se ikuinen klisee oppisen vaatimasta työstä ja ajasta, “uuden asian kehittämisessä alle 20% on inspiraatiota ja yli 80% perspiraatiota”…

    Mutta lähipäivä aikaansain itsereflektiota oppimisesta, ja erityisesti erilaisten välineiden käytöstä (tai käyttöyrityksistä) oppimisen tukena ja antoi samalla varsin hyvin eväitä myös oman (verkko-)opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *