tulipa tässä mieleeni kirjata vihdoinkin esiin perinteisiä sudenkuoppia tai väittämiä, mitä verkon opetuskäyttöön liittyy.
1. verkossa opettaja on (tai tulisi olla) aina läsnä ja tavoitettavissa. Tai ainakin opettajalle tulee helposti tällainen olo tai houkutus olla tavoitettavissa aina silloin kun joku vähänkin tarvitsee. Ei sen niin ole pakko mennä. Opettaja voi määritellä omat “päivystysajat” jolloin on tavoitettavissa verkossa samaan tapaan kuin työhuoneen ovessa on ilmoitus päivystysajoista. Opettaja voi myös hyödyntää verkon asynkronisia (ei-reaaliaikaisia) työkaluja,kuten keskustelupalstoja joissa voidaan esimerkiksi ylläpitää kysy-vastaa-palstaa, jossa kysymyksiä voi esittää pitkin matkaa mutta opettaja tai muu kurssin vastuuhenkilö vastaa kysymyksiin keskitetysti esim. kerran tai kaksi viikossa. Kannattaa myös miettiä liittykö tavoteittavuuden/läsnäolon vaade verkon teknisiin vai pedagogisiin kysymyksiin. Tekniset ongelmat ovat usein akuutteja, ehkä verkon käyttäjän omaan järjestelmään tai valitun välineen käyttöön liittyviä ongelmia joiden ratkaisu ei aina ole opettajan tehtävä.
2. opettajan on tehtävä kaikki itse. Niin. Verkossa opettaja voi tehdä kaiken itse oppimsialustan rakenteleusta materiaalien työstämiseen saakka mutta näinhän asian ei tarvitse olla. Opiskelijat voivat saada oppimisprosessista enemmän irti kun heidät valjastaa työhön itsenäisesti tai pienryhmissä. Yhdessä määritellyt tavoitteet sekä läpinäkyvä arviointikriteeristö ohjaavat myös työskentelyä.
3. Opettaja arvioi opiskelijan teknistä suoriutumista eikä substanssin osaamista/oppimista. Jos valitut toimintamallit ovat liian haastavia saattaa suorituksen arviointi perustua mittanauhaan sisällön arvioinnin sijaan. On myös hyvä pohtia muita arviointitapoja kuten esimerkiksi vertais- tai itsearviointia verkkovälitteisten tehtävien arvioinnissa. Joskus mittanauha tai vastausten määräkin voi toimia arviointina: kunhan vain arviointitapa on ollut kaikkien tiedossa (verkkokeskustelussa voidaan opetella sisältöjen lisäksi argumentointia ja verkkokirjoittamista)
4. Verkko vapauttaa opettajan valmistelutehtävistä: näin ainakin toivovat opetuksen johtajat usein. Kun opetus siirtyy verkkoon ei opettajalle varata riittävästi resursseja uuden toimintatavan ja materiaalituotannon haltuun ottoon.
5. verkkovälineiden opettelu vie aikaa ja verkkomateriaalin valmistaminen on työlästä. Tottahan se on. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla vaan verkkovälineitä ja menetelmiä voi kokeille pala kerrallaan. Materiaalien kohdalla voi miettiä, kuinka tarpeellista materiaali on opetettavan aiheen kohdalla ja voiko joku muu tuottaa materiaalin (vaikkapa opiskelijat yhdessä opettajan ohjauksessa) tai onko joku muu jo tuottanut saman materiaalin jota voisi hyödyntää?
6.mitä edes on verkkopedagogiikka? Niin, mitä on verkkopedagogiikka ja miten ja mihin se vaikuttaa, jos vaikuttaa? Sitäpä sitten pohditaankin ensimmäisessä lähipäivässä!
Varsin todellisia huomioita tosiaankin… Tuo 1. sudenkuopan välttäminen vaatii ajankäytön suunnittelua (joka itselläni on varsin heikko kohta!) sekä opetuksen että opiskelun onnistumiseksi. Opettajan ennalta antama päivystysaikataulu takaa säännöllisen ohjauksen ja jos opiskelijakin ryhtyy työhön ennen DL:a niin edellisen yön päivystystä ei tarvitakaan 🙂
2. kohdan osalta on syytä muistaa linjakkaan opetuksen (constructive alignment, Biggs & Tang) “pääsääntö” eli tärkeintä ei ole se mitä opettaja tekee vaan se mitä hän saa oppijan tekemään oppimisen saavuttamiseksi!
3. Arviointi taas on ikuinen pullonkaula tai ainakin se on alkanut itsestäni tuntua siltä! Eihän arvioinin tavoitteen edes edes tulisi olla mittaaminen vaan oppimisen tukeminen ja motivointi. Kumpa sitä jotenkin oppisi tuomaan arvioinnin osaksi oppimisprosessia, vaikkapa vertaisarvioinnin avulla. Tätä verkko toisaalta helpottaa koska arvioitavat suoritukset / tuotokset on ainakin helpompi jakaa kaikille.
Kuopat 4.-6. muodostavatkin sitten sen lopullisen romahduksen, jonka voinee välttää vain hyväksymällä oman opetuksen jatkuvan kehittämisen pienin askelin! Aikaa ja muitakaan resursseja (sekä opetuksessa että oppimisessa) ei todennäköisesti koskaa ole tarpeeksi saati liikaa, tai sitten on vaarana, että jotain jää jo käyttämättä! Eli pitää yrittää toimia nykyisillä resursseilla mahdollisimman tehokkaasta ja yhteistyötä hyödyntäen, jota pääsemme kokeilemaan tälläkin kurssilla ja vieläpä opiskelija roolissa 😀
Olipa hyviä pointteja! Tunnistin heti itsestäni ykkösen (pelkään että jos en reagoi meileihin, optima-viesteihin tms. heti, ne unohtuu), joten siihen pitäisi sen itselleen ja/tai julkisesti sovitun päivystysajan lisäksi miettiä joku tekninen apukeino (ei edes klikkaa viestejä auki, siirtään ne johonkin ajastettuun kansioon ??) Kakkoskohdan syntiin on myös helppo langeta, haluaa varmistaa että ainakin kaikki opettajan mielestä tärkeät asiat varmasti tulee käsiteltyä.
Neloskohta onkin paha paikka, mutta aina voi elätellä toivetta, että saisi jostain vaikka korvamerkittyä rahaa/aikaa nimenomaan esim. verkkokurssin valmisteluun…
Nämä voisi laittaa printattuna kaikkien opettajien oviin, niin sekä opiskelijat että opetuksen johtamisesta vastaavat ehkä ymmärtäisivät, ettei tämä ole vain yhden opettajan mielipide. Etenkin tuo kohta, ettei kurssin suunnitteluun ja toteuttamiseen varata aikaa riittävästi, on niin totta kuin vain voi olla. Onneksi on sentään joku “virallinen” kanava, joka on samaa mieltä kanssani.