Kolumni taiteen, arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin rajapinnoilla liikkuvalle asiantuntijajoukolle.
Maisema-arkkitehtuurin merkittävä tutkija, arkkitehti Marc Treib totesi Landscape Architecture Foundation -tapahtumassa pitämässään puheessaan vuonna 2016, miten maisema-arkkitehtuurin yhteisenä nimittäjänä on ollut maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenet taloudenhoito ja kestävät käytännöt. Alan ulkoiset paineet asettavat maisema-arkkitehtuurin muottiinsa, mutta myös maisema-arkkitehtuurin sisällä on käsitelty ristiriitoja: planeetasta ja sen resursseista ja luonnollisista järjestelmistä huoltava kantava ekologinen asiantuntijuus on jättänyt varjoonsa elämänlaatua, mukavuutta ja nautintoa parantavan esteettisen puolen. Maisema-arkkitehtuurista on siten tullut väline toteuttaa välttämättömiä, taloudellisesti tehokkaita ja ekologiset tavoitteet saavuttavia maisemallisia toimenpiteitä samalla kun sen esteettiset ja taiteelliset arvot ovat joutuneet paitsioon. Mikä on maisema-arkkitehtuurin todellisuus taiteen muotona?
Kirjailija, filosofi Jane Gillette ei pidä Can Garden Mean? (2005) artikkelissaan maisema-arkkitehtuuria taiteena vaan luontona, joka on ilman mitään merkityksiä tuottaen pelkkää mielihyvää. Hän näkee puutarhan symbolien olevan liian monimerkityksellisiä ja riippuvaisia tulkitsijan omista assosiaatioista, joista ei voida muodostaa yhtä oikeaa totuutta. Sen vuoksi etenkin puutarha olisikin hänen mukaansa ainoastaan esteettinen ja käytettävä kohde ilman symbolisia merkityksiä. Maisemaa ei voi ymmärtää ilman sanoittamista, eivätkä ihmiset ymmärrä mitä heidän näkemällään puutarhalla halutaan kerrottavan eivätkä he tule sitä edes koskaan ajatelleeksi. Mutta eroaako maisema-arkkitehtuuri kuitenkaan esimerkiksi musiikista taiteen muotona?
Musiikki ilmentää muun muassa luonto- ja maisemakuvausta, joka jää yhtä lailla assosiaatioiden varaan ja jonka tulkinnasta ei voida muodostaa yhtä oikeaa totuutta. Samalla se ilmentää kulttuurista kontekstia, jota on myöhemmin hankala tunnistaa, jos sitä ei tiedä. Esimerkiksi Antonio Vivaldi sävelsi 1700-luvulla Vuodenajat-viulukonserttosarjan, jossa valjasti soittimet kuvaamaan ennenkuulumattomalla tavalla luontoa eri vuodenaikoina. Säveltäjän tapa käyttää soittimia luonnon kuvaamiseen oli aikoinaan sensaatiomainen, jota nyky-yhteiskunta taas pitää itsestäänselvyytenä. ESteettiseksi koettu sävellys jää kuitenkin oman mielikuvituksemme varaan konserttoja kuunnellessa siitä huolimatta, että säveltäjä on tavoitellut tietynlaista luonto- ja maisemakuvausta; esimerkiksi Keväässä Vivaldi tavoitteli luonnon heräämistä, linnun laulua, purojen solinaa ja ukkosenilmaa. Kyseiseen kolmiosaiseen konserttosarjaan kirjoitetussa sonetissa esitetään myös maisemapuutarha-aikakauteen kuuluvaa paimenromantiikkaa: ”Sitten mukavalla kukkaniityllä / somasti havistessa kasvien ja lehtien / nukkuu paimen uskollinen koira vierellään.”
Miksi siis maisema ja luontotunnelma musiikin symboloimana olisi taidetta mutta säveltäjään vaikutuksen tehnyt maalauksellinen, ajalle ominainen rakennettu maisemapuutarha rytmeineen ei? Maisema-arkkitehtuuria voi katsoa ymmärtämättä syvällisemmin sen luonnetta, mutta niin voi kuunnella myös Vivaldin Vuodenaikoja. Yhtä lailla maisemasta ja maisema-arkkitehtuurista voi löytää erilaisia henkeäsalpaavia kuvainnollisia tasoja kuten musiikista ja Vivaldin konsertoista joko tulkittuna tai valmiiksi sanoitettuna. On luonnollista, että vaikutuksen tehnyt merkityksellinen maisema myös toimii inspiraation ja tulkinnan lähteenä muulle taiteelle, sillä myös maiseman luominen inspiroituu samalla tavoin muusta taiteesta.
Maisema-arkkitehtuurin toteuttamisessa taiteen muotona on kuitenkin poikkeuksellisia haasteita mutta myös vahvoja omaleimaisia piirteitä. Treib kuvailee teoksen Meaning in Landscape Architecture and Gardens esipuheessaan, miten taide on yleensä paljon vapaampaa kuin maisema-arkkitehtuuri, sillä sen ei tarvitse kantaa samalla tavalla vastuuta. Se ei poista maisema-arkkitehtuurin taiteellisuuden piirteitä mutta vaikeuttaa taiteen vapaata toteuttamista; suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon myös esimerkiksi paikan historia, olemassa oleva luonto, tila ja koko, toimivuus ja käyttökelpoisuus, kun muu taide taas voi aloittaa useimmiten täysin puhtaalta pohjalta ilman minkäänlaisia sidonnaisuuksia tai rajoitteita. Maisema-arkkitehtuurin luomat ympäristöt ovat myös elävä, muuttuva ja kerroksellinen jokapäiväinen elinympäristö kaikille lajeille, mitä mikään muu taidemuoto arkkitehtuurin lisäksi ei ole. Toisaalta se on vahvuus esimerkiksi tunnelmien luomisen osalta eri sään ja vuodenaikojen mukaan, toisaalta heikkoutena on sen hoitamattomuus tai käytön muuttuminen suunnitellusta – jotka voivat toki olla myös osa suunniteltua taiteellista maisemaprosessia. Maisema ei ole koskaan vakio, eikä kahta samanlaista paikkaa ole – ja sen vuoksi maisema-arkkitehtuuri onkin myös vetovoimaista, siirtymätöntä paikan taidetta. Treib toteaa omassa artikkelissaan (a.m. teos) merkityksen syntyvän maisema-arkkitehtuurissa käytön kautta ja olevan havainnoitsijan omissa käsissä, jolle suunnittelija luo pohjan. Haastavista ja omaleimaisista piirteistä johtuen maisema-arkkitehtuuri on ilmaisuvoimaista, tulkinnoille avointa ja merkityksellistä elinympäristöä.
Tiukkojen taloudellisten piirteiden, ulkoisten rajoitteiden ja ajallisten raamien sisällä on kuitenkin vaativampaa luoda merkityksellistä maisemaa, varsinkin, jos suunnittelijan luovalle ajattelulle ei jää tilaa. Taloudelliset, ekologiset, resilienssit, esteettiset ja toiminnalliset arvot on kuitenkin mahdollista yhdistää luoden maisemaa, joka näyttäytyy taiteen muotona, monitasoisesti tulkittavana toteutuksena kuin yhtä lailla yksinkertaisesti nautittavana ympäristönä. Kaikissa taiteen lajeissa luodaan eri syistä taiteellisesti heikompaa ja tasokkaampaa konkretiaa eikä maisema-arkkitehtuuri eroa tästä muista taiteen lajeista. Laadukas maisema-arkkitehtuuri ei kuitenkaan häviä taiteen muotona lainkaan muille tasokkaille taiteen lajeille, kun maisema-arkkitehdit pääsevät käyttämään todellista osaamistaan kohtuullisissa rajoitteissa.
***
Lähde:
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. (10.3.2019, päivitetty 9.5.2020) Antonio Vivaldi. Sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmä. Luettu 9.10.2023. Saatavilla: https://muhi.uniarts.fi/antonio-vivaldi/