1 Sisältökuvausta ja osaamistavoitteita
Maisema-arkkitehtuurin kritiikki -kurssilla käsitellään maisemaa ja ympäristöä taideteoksen näkökulmasta sekä maisemaan kohdistuvaa kritiikkiä ja sen merkitystä alan kehitykseen. Maisema-arkkitehtuuria käsitellään myös monella lähialalla kuten maisemantutkimuksessa, ympäristöpsykologiassa tai -filosofiassa, joiden antiin kurssilla myös syvennytään. Kurssi on luku-, kirjoitus- ja keskustelupainotteinen toisin kuin lähes kaikki muut kurssit maisema-arkkitehtuurin koulutuksessa.
Maisema-arkkitehtuurin monitieteisyys on kiehtova ja loputon näkökulmien kokonaisuus, johon olen koettanut myös itsenäisesti tutustua hieman jo vuosien ajan. Pääosin tutustuminen on kuitenkin jäänyt lainattujen kirjojen sisällysluetteloihin ja takakansiin pinnalliselle tasolle, mutta kiinnostus ei ole hiipunut. Lukeminen, syventyminen ja pohtiminen on oleellinen osa identiteettiäni. Kirjoittaminen on taas minulle mielekkäämpää kuin keskustelu tai visualisointi yleensä, mutta vaativista aiheista kirjoittaminen on silti vaikeaa ja vaatii aikaa jäsentyäkseen ymmärrettävään ja johdonmukaiseen muotoon.
En ole lähestynyt maisema-arkkitehtuuria ennen taiteen muotona, taideteoksena enkä kriitikkona, joten ne ovat erittäin kiinnostava uusi aluevaltaus minulle. Tavoitteenani on kehittyä maisema-arkkitehtuurin ja sen teosten analysoijana, tulkitsijana ja arvioijana sekä sanallisesti että kirjallisesti. Pohjimmiltaan haluan kuitenkin jäsentää tällä(kin) kurssilla omaa rooliani maisema-arkkitehtina ja taiteen luojana eri näkökulmista sekä löytää perusteluja maisema-arkkitehtuurin tarpeelle ja työkaluja alan kehittämiselle yhteiskunnassa. Kurssin sisältö vaikuttaa jo nykyisellään kannustavan analysoivaan, tulkitsevaan ja arvioivaan työskentelytapaan erilaisten tekstien ja tehtävillä avulla, joista todennäköisimmin löytyy myös vastauksia omaan ammatilliseen identifioimiseen ja kehittymiseen. Blogikirjoittaminen ja paikan päällä käytävät keskustelut vahvistavat taitoja käytännön tekemisen kautta.
LISÄYS 12.9.2023: Omasta oppimisstrategiasta jäi uupumaan itsenäinen perehtyminen kurssin aihepiiriä käsittelevään kirjallisuuteen. Tässä vaiheessa olen perehtynyt Martta Heikkilän Taidekritiikin perusteet -teokseen johdannon osalta, ja perehtymistä odottaa myös pieni kassillinen mm. taidetta, kritiikkiä, ympäristöpsykologiaa ja ympäristöestetiikkaa käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi itsenäiseen oppimisstrategiaani kuuluu myös perehtyminen internetin kautta uusiin aihepiireihin sekä uuteen sanastoon ja niiden sisältöön, jotka tulevat esille kurssin aikana.
2 Maisema-arkkitehtuurikirjoittamisen metakritiikki
Sonja kirjoitti kritiikin Vantaan Tikkurilan jokirannan ja Nelli Helsingin kauppakeskus Redin Bryga-kattopuutarhan maisema-arkkitehtuurista viime viikolla. Molemmat kritiikit ovat rationaalisia ja harkittuja, joskin varsin neutraaleja. Nellin esittämän kritiikin subjektiivisuus ja objektiivisuus peittyvät pitkälti teoksen esittelyn alle suunnittelijan luoman konseptin näkökulmasta, joten kriitikon omat näkemykset jäävät vaatimattomiksi tai vähintäänkin häilyviksi. Brygan kritiikki toimii kuitenkin onnistuneesti paikan esteettisenä opastajana, joka helpottaa kävijän ymmärrystä paikan muotokielestä.
Kumpikaan kritiikeistä ei laajene erityisen monipuoliseen ja selvään mielipiteen esittelyyn. Sonja tuo kuitenkin viimeisessä kappaleessaan selkeästi esille joenrantapuiston mahdollisen merkityksen Tikkurilan identiteetille, ja kurkottaa näin kohti tulevaisuutta. Kritiikeistä uupuu muutoin syvempi teoksen laatua tarkasteleva ote, mutta toisaalta Sonja nostaa ansiokkaasti esille kohteen kulttuurillista merkitystä Tikkurilassa ja Nelli taas Brygan merkitystä sosiaalisena kohtaamispaikkana. Molemmat huolellisesti laaditut kritiikit löytävät kohteiden ominaispiirteet ja kuvailevat niitä, mutta arvottavat niitä varovaisesti. Molemmista kritiikeistä uupuu myös toteutetut laadukkaat vertailukohteet, joskin Sonjan esittämän Helsingin Vanhankaupunginlahden patoalue yrittää toimia sellaisena mutta yhteys jää kuitenkin lopulta ohueksi ja vaikeasti tulkittavaksi.
Kritiikit kohdistuvat ansiokkaasti maisema-arkkitehtonisiin teoksiin, ja avaavat kohteiden oleellisia piirteitä herätellen lukijan kiinnostusta paikkaa kohtaan. Kielellisesti Brygan kritiikissä on kuitenkin useita yhdyssanavirheitä ja molemmissa kritiikeissä hiomista vaativia sanamuotoja, mitkä katkaisevat tekstin lukua. Kohdevalinnat ovat kuitenkin molemmilla oikein onnistuneita, sillä sekä Bryga että Tikkurilan jokirantapuisto ovat maisema-arkkitehtonisesti merkittäviä kohteita.