Tässä sitä jo ollaan, eli kurssin viimeisen blogikirjoituksen äärellä. On siis hyvä hetki taputella kurssin viimeiset pohdinnat ja reflektoinnit ennen, kun työhanskat tippuvat käsistä ja siirrytään joululomille. Heti alkuun on kyllä pakko todeta, että näin kurssin lopun häämöttäessä on kaikkensa antanut olo. Kaikkensa antanut, mutta hyvin positiivinen olo, kun mietin kurssia ja siinä syntynyttä lopputulosta. Pilkotaan seuraavaksi tätä reflektiota ja näitä fiiliksiä hieman pienempiin osiin.

Aloitetaan viimeisimmästä tapahtumasta eli loppukritiikistä. Esittelytilaisuudesta ja palautetilaisuudesta kummastakin jäi itselleni luottavainen olo. Palaute oli suurelta osin positiivista ja sain sellaisen kuvan, että olen työssä onnistunut viestimään suuren osan ajatuksistani kuvien ja tekstin kautta työn lukijalle. Palautteessa nostettiin esille tietysti myös kehittämiskohteita sekä pieniä puutoksia, jotka allekirjoitan täysin itsekin. Kuten kaikki tiedämme, suunnitelma ei ole oikeastaan koskaan valmis, vaan aina on asioita, joita voisi viedä pidemmälle ja kehittää. 

Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen omaan suunnittelutyöhöni ja oikeastaan koko prosessiin lopullisen tuotoksen takana. Tyytyväisyys lopulliseen raporttiin ja suunnitelmaan on johdannainen suurelta osin siitä, että oikeastaan koko suunnitteluprosessi eteni jouhevasti ja kivuttomasti. Suuret palaset loksahtelivat paikoilleen jo hyvissä ajoin kurssia, ja suurilla palasilla tarkoitan muun muassa suunnittelualueen löytämistä, urheilulajin valintaa, taustalla vaikuttavien teemojen tunnistamista sekä konseptin muodostamista. Näiden myötä pystyi johdonmukaisesti prosessoimaan suunnitelman eri vaiheita ja rakentamaan pohjaa lopulliselle tuotokselle.

Tietenkään suunnitteluprosessista ei selvinnyt täysin ilman haasteita. Olenhan tämänkin blogin kirjoituksissa pyöritellyt useaan otteeseen, mitä tekisin kahden luomani konseptin kanssa tai miten ne suhtautuvat toisiinsa. Kesti myös jonkin aikaa löytää voimalan alueelta se paras ja kiinnostavin paikka, joka valikoituisi tarkemman suunnittelun kohteeksi. Mutta näihinkin löytyi lopulta ratkaisunsa, jotka tukivat kokonaisuutta mielestäni oikein hyvin.

Jos kurssi vielä jatkuisi pidempään, haluaisin ehdottomasti lähteä tutkimaan tarkemmin muita voimalan osa-alueita ja suunnitella etenkin kiipeilyn näkökulmasta aluetta monitasoisemmin. Tästä oikeastaan keskustelimmekin palautetilaisuudessa. Kurssin alussa minulla oli nimittäin villejäkin visioita voimalaan sijoittuvasta kiipeilymaailmasta, joka nyt lopulta jäi hieman vähäisemmälle tarkastelulle työn rajauksen sekä ajan rajallisuuden myötä. Mutta siinä ehdottomasti riittäisi pohdittavaa vaikka toiselle studiotyölle. Ajan rajallisuus tuli nimittäin nytkin vastaan enkä saanut raporttiin tehtyä aivan kaikkea, mitä olin ajatellut. Esimerkiksi rullaluistelukentän viereisen vapaan tilan käytöstä ja rakennustelineiden käyttömahdollisuuksista olisin halunnut laatia esimerkkejä. Näistä tein nimittäin jo skissejäkin, jotka tänne blogiin olen aiemmin laittanut. Lisäksi perspektiivikuva oli to do -listalla, mutta johonkin se raja on vedettävä, kun aikaa on rajallisesti. 

No mutta mitä sitten tuli opittua tällä kurssilla? Kurkkasin pikaisesti ihan ensimmäisiä kirjoituksiani ja niissä pohtimiani oppimistavoitteita. Ilokseni voin todeta, että useampia niistä olen pystynyt enemmän tai vähemmän toteuttamaan. Ensinnäkin kurssin teeman mukaisesti opin paljon kahdesta minulle uudesta lajista, niiden mitoittamisesta sekä siitä, minkälaista ympäristöä ne vaativat tai minkälaista maisemaa ne vastaavasti luovat. Lisäksi lähteitä tuli hyödynnettyä monipuolisesti rullaluistelulajien sääntökirjoista ylen uutisiin saakka. Tiedon palasia pystyy kokoamaan lopulta hyvin monista eri paikoista, yllättävistäkin sellaisista. 

Kurssin aikana opin myös valitsemieni teemojen avulla katsomaan kohdealuettani hieman erilaisella silmällä. Sellaisella silmällä, joka pyrkii näkemään olemassa olevassa ympäristössä mahdollisimman paljon hyödynnettäviä elementtejä ja rakenteita kiertotalouden näkökulmasta. Eritoten, kun kyseessä oli hyvin kova ja rakennettu ympäristö. Tietysti tätä teemaa olisi voinut viedä pidemmälle, jonka lisäksi olisin halunnut tutustua kiertotalouden teoriaan ja periaatteisiin enemmän, mutta se jääköön myöhemmälle tutkimiselle. 

Tavoitteissani puhuin lisäksi mallityöskentelyn treenaamisesta, mutta totta puhuen tämän toteutuminen jäi aika laihaksi. Tein voimalan alueesta kyllä 3d mallin, mutta hyvin räkäisen sellaisen. Malli riitti juuri siihen, että sain tehtyä siitä aksonometriat, mutta muuten en päässyt mallintamisessa niin syvälle tasolle, kuin toivoin. En myöskään saanut mallia hyödynnettyä suunnittelun työkaluna, vaan se oli lähinnä asia, jonka pikaisesti kasasin suunnitelman jo tehtyäni ja lähinnä visualisointeja varten. Eli tämä jää myös myöhemmälle harjoittelulle. Tosin aksonometrioista olen hyvin tyytyväinen ja niiden tekemisen treenailu oli yksi tavoitteistani.

Kun mietin, että mihin muuhun olisin toivonut pureutuvani vielä enemmän edellisten asioiden lisäksi, mieleeni tulee pari asiaa. Rehellisesti sanottuna olisin halunnut syventyä valitsemiini urheilulajeihin vieläkin syvemmin ja tutustua etenkin lajeja ympäröivään kulttuuriin. Kulttuurillista tasoa ajatellen työ jäi pintapuolisemmaksi. Toki suunnittelun pohjaksi tuli selvitettyä, miten lajit toimivat ja miten lajien ympäristöjä tulisi suunnitella ja mitoittaa. Mutta lajille ominaisen kulttuurillisen näkökulman ja sosiaalisen puolen olisin halunnut nähdä. Veikkaan, että jos olisin valinnut lajeista vain toisen, olisin voinut käyttää aikaa enemmän valitun lajin monipuolisempaan tutkimiseen. Toisaalta en kuitenkaan kadu sitä, että valituksi tuli tällä kertaa kaksi lajia tai lajiryhmää.

Yksi asia, joka ei mennyt aivan suunnitellun mukaan, oli oma ajankäytön hallintani. Tästä päästääkin sujuvasti aasinsiltana työohjelman toteutuneisuuden tarkasteluun. Eli suurin puute tänä syksynä oli säännöllisestä ja tasaisesta työskentelystä poikkeaminen. Käytin alkusyksystä liian vähän tunteja, mikä sitten tietysti heijastui loppuviikkojen kiireenä. Kiire tulee oikeastaan aina, mutta ehkä näin suurta kiirettä en toivoisi ensi kerralle. Eli omasta aikataulusta kiinni pitäminen ja riittävä kuri ovat asioita, joiden kanssa minun pitää vielä petrata. 

Kun katsotaan käytettyjä tunteja, ovat ne toteutuneet jokseenkin suunnitellun mukaisesti. Opetukseen ja ohjaukseen kului selkeästi suunniteltua vähemmän aikaa, kuten myös maastokäynteihin. Itsenäiseen työskentelyyn ja kurssireflektioon meni suurin piirtein suunniteltu aika, hieman vähemmän. 

Kokonaisuudessaan kurssi oli mielestäni erittäin hyvä ja kiinnostava. Urheilu/liikunta on tärkeä ja keskeisesti, jopa kiinteästi meidän työhömme liittyvä aihe, ja siksi tämän kerran erityisympäristöjen suunnittelun studio osui juuri olennaiseen. Kurssin haastoi eläytymään täysillä johonkin itselle vieraaseen aiheeseen, mikä on samalla innostavaa, kiinnostavaa ja tietysti myös haastavaa ja jännittävääkin. Voisi oikeastaan ajatella, että jokainen suunniteltava ympäristö on oma erityisympäristönsä, ja jokainen tilanne on aina omansa. Siksi pitääkin olla valmius varata riittävästi aikaa kunkin suunnittelutehtävän vaatimalle eläytymiselle. Käydä itse kokemassa ja kokeilemassa.

Kohokohtia kurssilla olivat ehdottomasti yhteiset sessiot sekä intensiivipäivät muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Lisäksi loppukritiikki toimi mielestäni hyvin, kun esittelytilaisuus ja palautetilaisuus oli eritelty omiksi päivikseen. Tämä antoi joustovaraa sekä tilaa aikataululle ja perusteellisten palautteiden annolle. Kohokohdista on vielä erikseen mainittava voimalalle tekemäni maastokäynti, joka jäi erityisen mielenkiintoisena tapahtumana mieleen. Onneksi näin vaivan järjestää käynnin sinne, ilman käyntiä olisi ote suunnitelmaan jäänyt paljon kaukaisemmaksi.

Kiitän paljon tästä syksystä sekä kurssista ja ihanaa joulua! Nähdään taas kevään kursseilla!

Viimeiseen ohjaukseen saavuin skissiläjän kanssa ja onnekseni koko läjä ehdittiin kuin ehdittiinkin käydä kertaalleen keskustellen läpi. Tavoitteeni oli, että ohjauksen jälkeen lähes kaikki olisi sillä tasolla selvää, että pääsisin laatimaan lopullisia materiaaleja ohjausta seuraavien viimeisten kahden viikon aikana. Aika hyvin tähän tilanteeseen päästiinkin!

Hyvää pohdintaa syntyi muun muassa kasvillisuudesta, jonka luonnetta olinkin alustavasti pohtinut ennen ohjausta. Ohjauksen jälkeen syntyi selkeämpi kuva, minkälaisen muodon ja minkälaisia alueita ja tilaa kasvillisuus saisi suunnitelmassa. Rohkaistuin myös avaamaan laajempia yhtenäisiä alueita kasvillisuuden vallattavaksi etenkin rakennusten seinustoille. Ajatuksena oli se, että kehittyvä vihreä massa lopulta pehmentäisi suurien rakenteiden ja rakennusten synnyttämää tilallista rajaa ja mittakaavaa.

Ohjauksessa puhuttiin lisäksi rullaluistelukentän rajauksesta, eli miten uudella pinnalla oleva kenttä ja sitä kiertävä nykyisellä asfaltilla kulkeva rullaluistelurata suhtautuvat toisiinsa. Detaljitasolla pohdittiin siis sitä, että onko kenttä esimerkiksi hieman alemmalla tasolla, kuin sitä kiertävä rata, ja että onko rajapinnalla esimerkiksi jonkinlainen reunakivi tai jopa matala muuri. Näitä vaihtoehtoja skissailin ja tutkin vielä kertaalleen läpi ohjauksen jälkeen.

Olin ennen ohjausta tehnyt myös pikaiset tarkastelut kahdesta detaljista, jotka koskivat bouldersäiliöitä sekä juuri puhuttua rullaluistelukenttää. Keskusteltiin näistäkin ohjauksessa ja todettiin, että koska monista alueen rakenteista ei ole riittävästi tietoa ja todellisuudessa rakennesuunnittelija pohtisi nämä läpi, ei minun tarvitse tämän työn yhteydessä suunnitella niitä niin pikkutarkasti. Sen sijaan on hedelmällisempää tässä työssä keskittyä esittämään aluetta ja toimintoja havainnollistavampien leikkauksien kautta. Alla vielä kuvat boulderoinnin detaljitarkastelusta.

Mutta näiden ja muutamien muidenkin pohdintojen saattelemana oli hyvä lähteä työstämään raportin lopullisia materiaaleja. Tehtävää oli tietysti todella paljon ja uumoilinkin, että varsinaisen loppuspurtin aika tulisi vastaan viimeisen viikon aikana. Ja näinhän siinä kävikin. Olin tietoisesti työskennellyt viimeiseen ohjaukseen saakka lähes täysin käsin piirtämällä taka-ajatuksena se, että koneella ei sitten tarvitsisi moneen kertaan tehdä samoja kuvia uudestaan ja uudestaan. Ehkä näin säästyi myös aikaa. Toisaalta tämä taktiikka tarkoitti myös sitä, että viimeisillä viikoilla sitten kaikki materiaali piti siirtää paperilta koneen ruudulle, ja siinä sitten olikin tekemistä. Taktiikan toimivuudesta aikataulullisesti en siis ole niinkään varma. Kuitenkin se, mitä tämä työskentelytapa minulle jälleen muistutti, oli miten upea ja nopea tapa käsin piirtäminen onkaan ajatuksien prosessoinnissa sekä käsittelyssä. Olin viime vuosina koronasta johtuneen etäopiskelun myötä ehkä jopa alkanut ujostelemaan käsin piirtämistä, mutta nyt koen rohkaistuneeni siinä uudestaan. Tätä pidän ehdottomasti yhtenä tällä kurssilla saavutettuna voittona.

Ennen viimeistä ohjauskertaa, joka minulla oli maanantaina 21.11, skissailin vielä runsaasti materiaalia käsin. Pohdinnassa oli erityisesti detaljitason ratkaisut sekä miten, minne ja minkälaista vihreää suunnitelmaan tulee. Tähän postaukseen lämäytänkin läjän skissejä ja avaan niitä muutamalla lauseella.   

Ensimäisenä aksoskissi, joita edelliseenkin postaukseen sisällytin, mutta tällä kertaa vihreistä elementeistä. Piirroksessa näkyy säiliöiden ympärillä nykyisinkin kasvavat puurivistöt sekä vihreät luiskat. Olemassa olevan vihreän lisäksi olen pohtinut, jos konepajan (rakennus oikeassa reunassa) sivustasta tulisi vehreämpi oleskelun vyöhyke. Seinustan varrelle voisi sijoittaa oleskelusaarekkeita, joiden väliin ja lomaan jätetään tilaa kasvillisuuden kehittymiselle. Myös voimalaitosrakennuksen seinustalla asfalttia voisi avata leikkaamalla ja antaa sielläkin kasvillisuuden muodostaa vihreämpää ja pehmeämpää reunaa aukiolle. Se, minkälaisella muotokielellä tämän toteuttaa, on vielä pohdinnan alla. 

Yleisesti olen makustellut sellaista kasvillisuuden konseptia, jossa annetaan kasvillisuuden vapaasti ja spontaanisti tulla sekä kasvaa, eikä lähdetä ohjaamaan sitä liian voimakkaasti. Tai oikeastaan sen suuremmin edes istutetakaan mitään. Eli sukkession omaisesti annetaan luonnon hiljalleen vallata alaa laitoksen ympäristöstä. Villin ja ”hylätyn” oloinen estetiikka kiinnostaa tässä tapauksessa paljon, ja tämän kaltaisesta lähestymisestä jälkiteolliseen maisemaan löytyykin esimerkkejä Euroopasta. 

Piirros 1:500 suunnitelmasta, jossa luonnosteltu samaa viherrakennetta, kuin edellisessä skississä. 

Rullaluistelukentän ja sitä kiertävän rullaluisteluradan väliin kentän kummallekin sivulle jää jonkin verran ”vapaata tilaa”, joka edellisessä skississä näkyi viivoitettuna alueena. Tälle alueelle olin pohtinut rakennustelineistä tehtäviä rakenteita, ja näistä rakenteista piirsin joitakin vaihtoehtoja paperille. Rakennustelineet ovat helposti muunneltavissa ja muutettavissa kunkin tilanteen vaatimusten mukaan, ja tämä ajatus säilyisi myös suunnitelmassa. Raportissa ajattelin esitellä joitakin vaihtoehtoja, miten telineitä voisi järjestää esimerkiksi pelin tai muun tapahtuman aikaan. Yllä esimerkki katetusta oleskelun alueesta, jonne voi sijoittaa esimerkiksi penkkejä rullauistimien laittoa varten. 

Esimerkki telineillä tehtävästä katsomorakenteesta. Telineiden metallisten pysty- ja vaakaputkien maksimipituus on noin 3 metriä. Kiinnitysniveliä pystyputkissa on 0,5 metrin välein, mikä sopii istumiskorkeudeksi ihan hyvin. Telineillä voidaan rakentaa myös sisäänkäyntiportteja kentälle. 

Esimerkki yksinkertaisemmasta tilaa rajaavasta rakenteesta tai seinämästä. Telineiden yläputkiin voidaan sijoittaa valaisimia, jotka helpottavat näkemistä ja luovat tunnelmaa pimeään aikaan. 

Konepajan seinusta voisi näyttää mahdollisesti tältä. Piirustuksessa kuvattu yksi oleskelusaarekkeita, jotka koostuvat paikalta puretun konepajan lisäsiiven rakennusosista. Laatat ovat rakennuksen erikokoisia tiiliverhoiltuja julkisivuelementtejä, joita voisi hyödyntää pystyasennossa lisäksi seinäminä ja tilan jakajina. Julkisivuelementtejä on mahdollista käyttää muuallakin laitoksen alueella tilaa rajaavina elementteinä sekä ohjekyltteinä. Oleskelusaarekkeiden penkit taas voisivat olla kantavina rakenteina olleiden betonipilareiden ja palkkien pätkiä. Julkisivuelementtien mitoista en ole saanut tarkkaa tietoa, mutta ne on mahdollista arvioida suurin piirtein valokuvien perusteella. Kantavista rakenteista ei ole sen tarkempaa tietoa myöskään, joten työssä täytyy hieman arvailla. 

Mutta näillä eväillä tuli mentyä maanantain ohjaukseen ja hyvää keskustelua saatiin taas aikaiseksi. Ohjauksen pohdinnoista kerron lisää seuraavassa postauksessa. 

Pari viime päivää on kulunut lähinnä skissaillessa ja tutkiessa valitsemalleni aukiolle erilaisia vaihtoehtoja. Testailin myös käsivaraisten aksonometristen piirustusten tekoa ja totesin sen olevan oikeastaan aika hauska ja havainnollistava keino testailla erilaisia tilanteita aukiolla. Otin kuvat muutamista vaihtoehdoista tätä blogiakin varten. Mittasuhteet skisseissä ovat tietysti vähän mitä sattuu, mutta tärkeintä olikin päästä fiilistelemään vaihtoehtoja jokseenkin kolmiulotteisesti.

Perusajatus aukiolla ja yleisestikin voimalan alueella on se, että nykyisiä alueella olevia ajoratoja hyödynnetään rullaluistelun ratoina, jolloin hyödytään mahdollisimman paljon olemassa olevasta asfalttipinnasta. Kun työpajan lisäsiipi puretaan, kiertää rullaluistelun rata aukiolla U:n muotoisen lenkin koukkaamalla ruokalan läheltä. Purettavan siiven paikkeille ja U:n keskelle sijoitetaan rullaluistelukenttä, joka saa täysin uuden pintamateriaalin.

Rullaluisteluradan ja rullaluistelukentän väliin jää vielä jonkin verran niin sanotusti vapaata tilaa kentän ollessa 25 m x 50 m. Ensimmäisessä skississä tutkin sitä ideaa, jos nämä kenttää reunustavat alueet olisivat kuljettavaa, mutta eivät rullaluisteltavaa materiaalia, esimerkiksi leikatusta ylijäämäasfaltista tehtyä ”kiveyspintaa”. Ajatus tämän taustalla oli se, että rajoitettaisiin hieman sitä, miten vapaasti aukion poikki pystyy rullaluistelemaan. Toisin sanoen erilaisilla pintamateriaaleilla ohjattaisiin rullaluistelun kulkua vähentämällä ristikkäisen liikenteen mahdollisuutta. Rullaluistelukentän reunoille ja rosoisemman kulkupinnan rajalle voitaisiin myös sijoittaa kiinteitä istuttavia elementtejä rullaluistimien sitomista ja poisottoa varten. 

Pidin alkuun tästä ajatuksesta, mutta sitten jokin alkoi tökkimään. Alkoi tuntua siltä, että rosoinen pintamateriaali ja istuttavat elementit ovat jokseenkin liiankin kiinteitä rakenteita, jotka rajoittavat aukion käyttöä ja joustavuutta muihin tarkoituksiin. Olin myös miettinyt asfaltti”kiveyksen” saumamateriaaliksi hiekkaa tai soraa, kunnes tajusin sen olevan aika iso riski rullaluistelua ajatellen. Tämä tuli myös ohjauksessa puheeksi. Hiekkaa nimittäin tuskin halutaan häiritsemään rullaluistimien rullien väliin.

Toisessa skississä sitten lähdinkin liikkeelle aukion joustavuudesta, jolloin aukio päätyi kokonaisuudessaan olemaan rullaluisteltavaa ja tasaista pintaa. Työpajan pitkä sivu sen sijaan voisi yhä olla jotakin muuta kuljettavaa, mutta ei rullaluisteltavaa pintaa. Tälle vyöhykkeelle voisi myös sijoittaa kiinteämpiä oleskelusaarekkeita, jotka kivasti osuvat viistossa nousevan hiilikuljettimen jalkojen juureen. 

Entä sitten rullaluistelun liikenteen ohjaus? Tähän ratkaisuksi ja rullaluistelukenttää rajaavaksi rakenteeksi päädyin sijoittamaan rakennustelineitä, joita olin jo aiemmin halunnut sijoittaa jonnekin päin suunnitelmaa. Rakennustelineillä voitaisiin siis osoittaa rullaluistelukentän rajoja ja estää hallitsematonta ristiin rastiin aukion läpi rullaluistelua. Samalla rakennustelineisiin voidaan sijoittaa penkkejä, katsomoita, katoksia, oleskelua… melkein mitä vain! Rakennustelineet ovat muunneltavissa milloin minkäkin tarpeen mukaan ja ne voidaan myös siirtää kokonaan pois jonkin suuremman tapahtuman tieltä. 

Kolmannessa skississä aukio kuviteltu keikan tai muun tapahtuman aikana. Rakennustelineet on siirretty väliaikaisesti pois rullaluistelukentän reunoilta. Tapahtuma-aukiota reunustavat voimalaitoksen korkeat julkisivut, öljysäiliöt ja työpajan edustalla nouseva hiilikuljetin. Julkisivuja sekä voimala-alueen muita rakenteita voidaan valaista tapahtumien aikana ja muutoinkin pimeinä aikoina.  

Viimeisessä skississä sen sijaan on luonnosteltu boulderoinnin paikkoja öljysäiliöihin. Säiliöihin olin ehdottanut boulderointia myös välikritiikissä konseptivaiheen suunnitelmassa, ja koen sen yhä sopivan paikkaan hyvin rullaluistelun rinnalle. Ajatuksena onkin esittää aukiota kuvaavassa tarkemmassa suunnitelmassa myös säiliöiden ympäristö kiipeilyineen, jotta molemmat lajit pääsevät edustetuiksi samalla tarkkuudella. Boulderoinnille tarkoitettu lämmittelyalue tulee todennäköisesti sijoittumaan säiliöiden lähelle, piirroksessa säiliöiden oikealle puolelle. Lämmittelyalueelta säiliöiden äärelle pääsee metalliportaita pitkin, jotka paikalla ovat jo olemassa.

Seuraavaksi sitten pääseekin pohtimaan enemmän detaljitason ratkaisuja, kuten esimerkiksi miten boulderoinnille tehtävä turva-alusta (turvasora) ja sen rakenteet tulisi tehdä. Tai minkälaisia rakennustelineitä ja elementtejä rullaluistelukentän reunoille voisi laittaa. Näistä siis lisää myöhemmin.

Standarditehtävän jälkeisenä iltapäivänä sparrailtiin taas toisiamme ryhmittäin. Satuimme olemaan jälleen samassa porukassa Meerin, Anun ja Annen kanssa, mikä oli todella kiva juttu! Pääsi näkemään, miten muiden työt ovat edenneet ja mitä uusia ajatuksia niihin liittyen on syntynyt edellisen keskustelun jälkeen.

Tällä sparrauskerralla sain varmuutta ja tukea viimeisimpiin ajatuksiini, mikä helpottaa rutkasti jatkoa ajatellen. Lisäksi tuli jälleen kehittäviä ajatuksia, ehdotuksia ja pointteja niin kanssaopiskelijoilta, kuin hauskoissa rooleissa kiertäneiltä opettajiltakin. 

Toisen maastokäynnin jälkeen olin pikaskissaillut hiilen kiertoon perustuvia rullaluistelun reittejä alueelle. Ajatus sai positiivista palautetta, jonka lisäksi keskusteltiin yhdessä siitä, miten hiilen kierto voisi näkyä myös konkreettisemmin radan fyysisessä ympäristössä. Jotta se ei jäisi pelkästään ideatasoiseksi viittaukseksi. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi maalata rullaluistelurataan tietoa kierron eri vaiheista ja etapeista, tai hyödyntää rakennusten seinäpintoja tekemällä merkintöjä niihin. Tai miksi ei hyödyntäisi näitä molempia keinoja. Alla kuva skissistä.

Toinen merkittävä ajatus, joka syntyi tässä toisen maastokäynnin jälkeen ja josta pääsin sparrauksessa lisää keskustelemaan, oli ajatus alueelle syntyvästä keskusaukiosta. Huomasin sekä kiipeilyn, että rullaluistelun konsepteja pyöritellessäni, että painopisteeltään hyvin keskeiseksi tilaksi molemmassa muodostuu alueen pääsisäänkäynnin, voimalaitoksen, ruokalan ja työpajan väliin muodostuva tila (näkyy skississä ympyrällä ja kysymysmerkillä). Lisäksi katsellessani vanhoja valokuvia huomasin, että itseasiassa työpajassa nykyään olevaa lisäsiipeä ei voimalaitoksen juuri valmistuttua ollut edes olemassa (kuva alla). Tästä kehkeytyikin ajatus, että jos työpajan rakennus ollaan tulevaisuudessa joka tapauksessa purkamassa, niin miksi en purkaisi sitä jo hieman aikaisemmin muodostaakseni voimalaitoksen alueelle hierarkisesti selkeämmän keskipisteen ja aukion. 

Aukiosta tulisi lisäksi sen verran tilava, että sinne mahtuisi hyvin rullaluistelukenttä sekä aluetta laajemmin kiertävä rullaluistelurata. Aukio tulisi myös rajautumaan kivasti öljysäiliöitä ympäröiviin puuriveihin, työpajaan, voimalaitoksen korkeisiin seiniin sekä ruokalaan. Tähän ajatukseen liittyen sain muilta myös hyviä kommentteja liittyen mm. huoltoajoon, alueen muuntautuvuuteen (esim. tapahtumat) ja rullaluistelun ohjaamiseen. Muut olivat myös sitä mieltä, että kiipeilyn paikat saisi hyvin tälle keskusaukiolle liitettyä rullaluistelun ohelle. 

Mutta tässä poimittuna muutamia keskustelunaiheita toiselta sparrauskerralta. Sain paljon hyviä kommentteja eväiksi jatkoa varten ja toivon, että myös itse pystyin antamaan eväitä muille. Keskustelua ainakin riitti ja se oli hyvin positiivishenkistä sekä kannustavaa. Lisäksi teki taas hyvää päästä harjoittelemaan kysymysten ja pohdintojen osoittamista toisten töille. Toisille suunnatun palautteen tai keskustelun kuuleminen on myös hyvin antoisaa, sillä usein siitä löytää juttuja, jotka koskevat yhtä lailla omaakin työtä ja työskentelyä.

Sitten vain takaisin luonnostelupöydän äärelle!

Tämä kauan odotettu vierailu Hanasaaren voimalaitokselle koitti vihdoin pilvisenä torstaiaamuna 27.10. Olin ollut vierailusta jo pitkään hyvin innoissani, ja halusinkin saada kierroksesta kaiken mahdollisen irti. Siitä syystä varustauduin kierrokseen jo etukäteen kirjaamalla ylös muutamia kysymyksiä ja pohdintoja, joista pääsisin keskustelemaan oppaani kanssa. Ja hyvin niitä vastauksia sainkin! Opin paljon laitoksen toiminnasta, jonka ohella tietysti tuli juteltua laitoksen tulevaisuudestakin. Siinä sivussa sain kuulla kiinnostavia tarinoita myös menneistä ajoista, joita oppaani Tiina oli päässyt kokemaan pitkän uransa aikana. Mutta mikä tärkeintä pääsin kiertämään ja näkemään aluetta hyvin kattavasti niin sisä- kuin ulkotilojenkin puolesta. Oli mielettömän siistiä nähdä voimalaitoksen tiloja täydessä toiminnassa ja pauhussa!

Tähän blogipostaukseen kirjaan jälleen joitakin havaintoja käynniltäni. Alue oli kokonaisuudessaan niin hieno ja vaikuttava, että ihan kaikkea ei tässä valitettavasti pysty esittämään, mutta poimitaan nyt ainakin kirsikat kakun päältä!

Alla ortoilmakuva, johon merkattu tähän blogiin poimittujen kuvien sijainnit. Auttaa varmasti hahmottamaan aluetta paremmin ja sijoittamaan itseä kartalle.

1. Sisäänkäyntipiha rajautuu mukavasti voimalaitoksen, ruokalan ja työpajan rakennusmassoihin. Taustalla näkyy laitokselle nouseva hiilikuljetin. Voimalaitoksen korkealla seinustalla oleva metallipömpeli on pellettisiilo, joka on ilmestynyt siihen muistaakseni 2010 luvulla. Ajankohta tulee vielä tarkistaa.

2. Ensimmäisenä kävimme katsomassa laitosaluetta korkeammalta tornista. Täältä näki hienosti Hanasaaren eteläpäädyn sekä kauempana avautuvan kantakaupungin. Etualalla olevia öljysäiliöitä rajaavat puu- sekä pensasrivistöt. Täällä tornissa Tiina kertoi minulle myös tarkemmin alueella tapahtuvan hiilen kierron alkuetapeista.

3. Kierroksemme ensimmäinen halli. Täällä turbiiniin menevästä kuumasta höyrystä muuntuu generaattorin avulla sähkövirtaa. Etualalla generaattori.

4. Kattilahalli, jossa jauhettu hiili poltetaan lämpöenergian tuottamiseksi. Halli oli hyvin korkea tila ja sen mittakaavaa on tästä kuvastakin vaikea hahmottaa.

5. Laitoksen pihalle oli laitettu säilöön hiilen jauhamisessa käytettyjä metallikuulia. Kuulat olivat hienoja, aivan kuin planeettoja joiden pinnoilla kulumat näyttävät kraattereilta.

6. Kuva voimalaitoksen ”sisäpihalta”. Laitoksen piippu (vasemmalla kuvassa) on aivan valtava.

7. Kuvassa toinen voimalaitoksen hiilitorneista. Hiilitornien läpi pääsee ajamaan, jotta rekat pääsisivät noutamaan hiilen palamisesta jäävää tuhka-ainesta. Tuhkaa hyödynnetään myöhemmin mm. sementin tuotannossa.

8. Alueella on komeita poppelirivistöjä. Voimalaitoksen alue ei siis tosiaan ole pelkkää harmaata asfalttia ja punatiilisiä julkisivuja, vaan alueelle mahtuu vihreääkin.

9. Kuva hiilikuljettimen alapäädystä. Täältä hiili kulkeutuu siiloihin odottamaan jauhimeen pääsyä. Kuljettimen rinnalla kulkee myös portaikko.

10. Hiilikuljetin luo komean linjan kohti laitosta. Oikealla olevan työpajan ja vasemmalla olevien öljysäiliön väliin ja lomaan muodostuu kiinnostavia tiloja, joille voimalaitoksen korkeat seinät muodostavat taustaa.

Kierros oli kaiken kaikkiaan hyvin antoisa ja kiitänkin suuresti opastani Tiinaa, joka opastuksen lisäksi antoi minulle Sörnäisten energiahuoltolaitoksesta kertovan kirjan sekä hiilikimpaleen! Käynti todellakin ylitti odotukseni ja vaalin tätä kokemusta pitkään.

Kierrokselta päästyäni laadin kotona vielä skissin, jossa koitin parhaani mukaan havainnollistaa käynnillä oppimaani tietoa hiilen kierrosta laitoksen alueella.

Skissi:

Välikritiikissä esittelin pähkinänkuoressa molemmat konseptini: Hanasaaren huipun sekä Hanasaaren rullailukentät (hyvin alustava työnimi). Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, miten sain ajatukseni esitettyä ja millaista palautetta kurssikaverit ja opettajat antoivat jatkoa ajatellen. Tässä postauksessa käynkin läpi saamaani palautetta ja sitä kautta heränneitä ajatuksia ja pohdintoja. Olen iloinen siitä, että tällä kertaa välikritiikissä sai kirjallista palautetta useammalta henkilöltä ja näenkin sen hyvin arvokkaana. Useampien näkökulmien kuuleminen on aina hyvä ja avartava juttu.

————–

Väliaikaisuus

Saamassani palautteessa todettiin mm. Hanasaaren voimalaitoksen alueen olevan hyvä kohde väliaikaisen käytön osoittamiselle ja sen tutkimiselle. Esittelyssäni nostin myös esille sen, miten jo väliaikaisella käytöllä voidaan alkaa kehittää uutta kaupunginosaa kohtaan muodostuvia mielikuvia ja jopa sen kulttuuria. Tähän ajatukseen liittyen nostettiin aiheellisesti myös esille se, että väliaikaisen käytön hyödyntäminen alueen imagon kehittämisessä ei ole aina täysin mutkatonta, ja sen on erittäin hyvä huomio. Entä jos alueen käyttäjät ja lähialueen asukkaat kiintyvätkin ”liikaa” väliaikaiseen käyttöön? Tavallaan pidän siitä ajatuksesta, että käyttäjät saataisiin kokemaan alue heille tärkeänä (paikkasidoksen muodostaminen). Liiallinen kiintymys tosin voi johtaa myös muutosvastaisuuteen, eli niin sanottuun pysyvyysorientoituneeseen paikkasidokseen, mikä ei myöskään ole tässä tapauksessa ehkä tavoiteltavaa. Alue kun tulee joka tapauksessa muuttumaan paljon tulevaisuudessa. Tästä aiheesta voisikin tehdä kevyttä taustatutkimusta ja etsiä lisää esimerkkejä vastaavista tilanteista.

Kiertotalous

Kiertotalouden ottamista osaksi suunnitelmaa pidettiin ajankohtaisena ja hyvin väliaikaisuuteen yhdistettävänä aiheena. Olenkin jo alustavasti pohtinut, miten ja mitä materiaaleja alueella voisi kierrättää ja uudelleen käyttää suunnitelmassa. Asfaltin kohdalla (jota löytyy alueelta paljon) olen pohtinut, että sitä voisi paikoittain rikkoa ja paloja käyttää uudelleen järjestettynä ”kiveys” pintoina. Asfalttimurskalla voisi myös täyttää esimerkiksi kivikorimuureja tai muita vastaavia. Myös aluetta rajaavia metalliaitoja voisi käyttää uudelleen tilan jakajina muualla alueella tai hyödyntää ritiläalustoina ja -pintoina. On oikeastaan todella hauskaa kehitellä ja ideoida materiaaleille uutta käyttöä alueen sisällä, pidän siitä!

Konsepti ja lajit

Konsepteista sain palautetta etenkin Hanasaaren huipun kohdalla, että se oli kivasti tarinallistettu ja matkan ja prosessin rinnastamisesta pidettiin. Rinnastaminen auttoi paljon myös itseä jäsentämään tilaa ja toimi siinä hyvänä työkaluna. Rullaluistelun ja hiilen kierron linkittämisessä nähtiin potentiaalia ja muutamat pohtivat, että sen voisi hyvinkin yhdistää kiipeilyn kanssa, jolloin saataisiin nivottua yhteen kummankin lajin tilajärjestelyt sekä horisontaaliset ja vertikaaliset suunnat. Olen tässä kurssin aikana jo ehtinytkin jojoilla useampaan otteeseen lajien yhdistämisen ja erottamisen kanssa. Juuri edellisessä postauksessa pohdinkin sitä, miten päädyin jälleen erottamaan lajit, jotta pääsen eteenpäin konseptin ja luonnostelun kanssa. Suoraan sanottuna en ole ihan varma mitä mieltä olen lajien uudelleen yhdistämisestä, sillä en aikaisemminkaan meinannut millään saada niitä saman konseptin alle. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että lajien yhdistäminen voisi olla hyvin kiinnostava ja lopulta monipuolisempi kokonaisuus.

Tässä täytyykin ehkä pohtia, voisiko työssä hyödyntää sittenkin kaksiosaista konseptia, joista molemmat muodostavat omat layerinsä suunnitelmalle. Vielä en osaa sanoa, toimisiko sellainen, mutta aion harkita ja tutkia sitä. Seuraavaksi suunnitelmissani on tutustua lajeihin, niiden vaatimuksiin sekä niitä ympäröiviin urheilun kulttuureihin paremmin, kuten palautteessakin suositeltiin.

Ympärivuotisuus, sääolosuhteet ja turvallisuus

Muutamat nostivat palautteessaan esille myös suunnitelman ympärivuotisuuden. On totta, että ehdotettavat lajit ovat pääosin lumettomana aikana harrastettavia lajeja. Olen vähän pohtinut tätä ja tulen todennäköisesti ehdottamaan ainakin sitä, että rullaluistelukenttää ja mahdollisesti muitakin ratoja voitaisiin jäädyttää talvisin luistelua varten. Tulevaisuus tosin tulee näyttämään, miten leudoiksi Helsingin talvet äityvät ja kuinka pitkäksi tai lyhyeksi luistelukausi muotoutuu.

Kiipeilyn kohdalla pitää pohtia tarkemmin, miten talviolosuhteet ja ylipäätänsä sääolosuhteet vaikuttavat siihen. Pitääkö esimerkiksi myrskyisinä päivinä rajoittaa korkeimpien kiipeilyseinien käyttöä. Miten sateet ja märkyys vaikuttavat otteisiin ja niiden pitävyyteen. Alueelle voisi myös osoittaa muutamia katettuja boulderseiniä, jotka olisivat hyvin käytettävissä hieman huonommallakin säällä. Tarkoituksena ja tulevien päivien suunnitelmana onkin ottaa yhteyttä kiipeilyseinien valmistajaan ja kysellä sitä kautta lisää teknistä tietoa. Lisäksi kurssin seuraavan viikkotehtävän kautta tulee tutustuttua lajien standardeihin tarkemmin. Standardien ja reunaehtojen kautta pääsen käsiksi turvallisuuskysymyksiin, joista palautteessani myös huomautettiin.

Kasvillisuus ja muu ympäristö

Vielä lopuksi tuli hyviä huomioita kasvillisuuteen ja muun ympäristön, kuten meren läheisyyden huomioimiseen. Kasvillisuuden kohdalla olen pohtinut, että kiehtoisi lähestyä sitä näkökulmasta, jossa luonto saisi itsestään ja omalla painollaan ottaa haltuun aluetta. Väliaikaisuuden nimissä en siis lähtisi varsinaisesti istuttamaan mitään laajoja alueita, vaan antaisin kasvillisuudelle tilaa kehittyä itsestään. Ajatus on saman tapainen, kuin mitä Euroopan jälkiteollisissa maisemissa on ollut nähtävillä: luonto ottaa pikkuhiljaa vallan. Tämän lisänä olen kyllä pohtinut liikuteltavien ja väliaikaisten istutuslaarien sijoittamista alueelle. Mutta näihin detaljeihin palaan myöhemmin lisää.

Meren läheisyys on alueella merkittävä piirre ja tulevaisuuden mahdollisuus. Vielä en tarkalleen tiedä, kuinka tarkasti otan kantaa rannan järjestelyihin ja mihin riittää resursseja. Se tosin on varmaa, että nykyiset voimalan aluetta sulkevat aidat saavat lähteä, jotta kävijät pääsevät meren äärelle. Nykyisellään kun ranta-aluetta ja voimalaa erottavat toisistaan pitkät metalliaidat.

————–

Sen lisäksi, että välikritiikissä oli kiinnostavaa saada palautetta omasta työstä, oli myös mielettömän hyödyllistä ja kehittävää päästä näkemään muiden töitä sekä antaa palautetta niistä. Sitä kautta tuli tutustuttua muutamaan työhön hieman tarkemmin ja aidosti pohdittua sen vahvuuksia ja mitä työn jatkossa voisi mahdollisesti tutkia lisää. Palautteen antaminen kehittää omaa ajattelua ja analyyttistä kykyä nähdä muiden töitä ja ajatuksia. Omasta puolestani voinkin sanoa, ettei tämä ole aina niin helppoa tai yksinkertaista, ja siksi se onkin harjoittelun arvoista.

Jokainen lähestyy työtään ja konseptiaan eri näkökulmasta ja jokainen löytää omat välineensä prosessin edistämiseen. Helposti sitä jää tuijottamaan vain omaa napaa, mutta itse asiassa katsomalla ympärilleen ja seuraamalla muidenkin töiden edistymistä voi oppia paljon.

Aika enne toista välikritiikkiä oli varsinaista painimista konseptien kanssa. Pari viikkoa olin pyöritellyt työtä siitä näkökulmasta, että yritän yhdistää kiipeilyn sekä rullaluistelun yhdeksi työksi yhden konseptin alle. En kuitenkaan valitettavasti löytänyt sellaista konseptia, joka luonnollisesti sisältäisi molemmat lajit ja olisi miellyttänyt minua, tai ainakin sellaisen löytäminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Jumi konseptin kanssa oli tehnyt myös työn skissailusta hankalaa, kun ei oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Lopulta sitten totesin, että palaan edeltävään ajatukseen siitä, että pidän lajit erillään toisistaan ja katson, miten pitkälle se vie.

Päätös lajien erottelusta oli hyvä, sillä se avasi jonkin lukon mielestäni. Työn edistäminen oli jälleen helpompaa. Huokaisin myös helpotuksesta, sillä ensimmäinen konseptini Hanasaaren huipusta oli hyvin vahva kiipeilyn näkökulmasta ja pääsin nopeasti pidemmälle konseptin työstämisen ja skissailun kanssa. Rullaluistelun kohdalla konseptiksi muotoutui hiilen kierto, mikä suunnitelman osalta tarkoittaa sitä, että rullaluistelun liike kiertää käsi kädessä sen kanssa, miten hiili on kiertänyt voimalan alueella. Ajatukseni oli esitellä molemmat konseptit vielä ainakin toisessa välikritiikissä ja katsoa, miten pitkälle pystyn kehittämään molempaa vai pudotanko toisen lopulta pois lopullisesta raportista. Ihanaa olisi, jos saisin tehtyä kummastakin suunnitelmaehdotukset.

Skissailua auttoi huomattavasti, kun oli löytänyt selkeämmät tavoitteet konsepteille. Skissaillessa sitä kuitenkin huomasi uusia haasteita ja pohdittavia asioita kuten se, että miten työ tulisi rajata kummassakin konseptissa. Alue on laaja, mutta myös niin kiinnostava ja hieno, jonka takia haluaisinkin ottaa sen siitä huolimatta kokonaisuudessaan huomioon. Täytyy tässä luonnostellessa seurailla, miten alue alkaa jäsentymään ja mitä nostoja sieltä voisi mahdollisesti ottaa esille tarkempaan tarkasteluun.

Toisaalta pohdin sitäkin, että kun työssäni kyseessä on väliaikaiskäyttö, niin minun ei välttämättä edes tarvitse käsitellä aluetta koko sen laajuudelta. Näkisin, että alueen strateginen jäsentäminen, yleissuunnitelmatasoinen ideointi sekä pistemäiset tarkemmin suunniteltavat alueet vievät jo hyvin pitkälle. Jotkin alueet voivat jäädä sellaisiksi kuin ne nyt ovat ilman mitään kummempaa käsittelyä. Jos ne sellaisenaan palvelevat hyvin osana kokonaisuutta. Mutta katsotaan mihin suuntaan skissikynä alkaa viemään.

Alla skissi Hanasaaren huipusta. Skissiin on piirretty alustavia kiipeilyn paikkoja vaalean ja tumman ruskeilla. Vaaleampi kuvaa boulderpaikkoja ja tummempi köysikiipeilyn paikkoja. Siistiä olisi, jos kiipeilijät voisivat ”topata” eli loppuun suorittaa reittinsä nousemalla Hanasaaren huipulle eli voimalaitoksen katolle. Jos siis voisi hyödyntää voimalaitoksen kaikkia tasoja sisältäen myös katot. Tarjota kaupunkilaisille näköalapaikka Hanasaaren huipulta. Pitää miettiä miten tämä olisi teknisesti mahdollista. Olen pohtinut sitäkin, jos esimerkiksi rakennustelineitä voisi käyttää väliaikaisena porrasreittinä laitoksen katolle. Rakennustelineitä voisi hyödyntää muissakin rakenteissa, jotka on tarkoitettu suunnitelmassa väliaikaisiksi. Skississä on turkoosin vihreällä luonnosteltu muita toiminnan paikkoja alueella.

Huh, vihdoin saan taas julkaistua materiaalia tänne blogiin! Tulikin valitettavasti odotettua pidempi tauko viimeisimmästä postauksen ja tämän uuden välille. Onneksi on joitakin pohdintoja kirjailtua muistiin matkan varrelta niin asiat pysyvät jokseenkin mielessä, vaikka en kokemuksia ole tänne asti saanut julkaistua.

Kävin siis maastokäynnillä 12.10, jolloin kiersin Hanasaaren voimalaitosta ympäri niin laajalti, kun aidoilta vain pystyin. Kutsuisin käyntiä silti jonkin sortin maastokäynniksi, vaikka en alueen sisälle päässytkään. Yllättävän paljon se siitä huolimatta auttoi hahmottamaan aluetta ja sen liittymistä ympäristöön. Kelikin oli mukavan aurinkoinen ja kirpsakka.

Alla Helsingin kaupungin karttapalvelusta napattu ortoilmakuva ja siihen piirrettynä tekemäni reitti alueen ympäri. Seuraavaksi kirjaan tähän postaukseen joitakin havaintoja, joita käynnin aikana syntyi.

Hanasaaren reuna ja ranta on hyvin vehreä katsottuna Sörnäisten rantatien varrella olevalta mattolaiturilta.

Voimalaitoksen julkisivuissa vallitsevat vahvat horisontaaliset ja vertikaaliset aiheet. Vaakasuuntaiset ikkunat vs. pystysuuntaiset viivoitukset tiiliverhoilluissa julkisivuissa. Suunnitelmassa voisi myös ottaa tarttumapintaa näihin linjoihin.

Alueella on komeita poppelirivistöjä.

Aluetta rajaavat metalliset aidat, joita tulen todennäköisesti siirtämään joiltakin osin avatakseni aluetta. Voisikohan niitä hyödyntää suunnitelmassa jossakin muodossa? Tätä voisi pohtia. Itseasiassa alueella voisikin tehdä pienimuotoista ja suuntaa antavaa inventointia nykyisistä materiaaleista ja pohtia, mitä käyttöä niille voisi keksiä uudessa suunnitelmassa.

Voimalaitoksen rakennusten väliin jää myös rajatumpia alueita, joissa vaihtelevat ja matalammat rakennusmassat inhimillistävät voimalaitoksen mittakaavaa kivastikin. Tähän pääsisäänkäynnin taakse muodostuu mielenkiintoinen tila, johon ehdottomasti tekee mieli tutustua tarkemmin skissailun ja luonnostelun kautta.

Voimala-alueen pohjoispuoli rajautuu pyöräilyn ja kävelyn reittiin, sen viereiseen hieman epämääräiseen ja keskeneräiseen kaistaleeseen sekä juuri valmistuneeseen Vilhonvuorenkadun jatkeeseen.

Alueelta löytyy hienoja yksityiskohtia ja elementtejä, kuten esimerkiksi tämä kuvassa näkyvä korkea valaisin”torni”.

Hanasaaren voimalan alueen ja Hanasaarenlaiturin väliin jää kaistale, joka ei ole enää voimalan aluetta. Alueella on tällä hetkellä säilössä kaikenlaista tavaraa ja ajoneuvoa.

Kierros auttoi hahmottamaan alueen rajoja ja liittymistä ympäristöön, mutta tietysti yhä jää aika avoimeksi se, miteä voimalaitoksen eri rakenteiden välissä ja keskellä tapahtuu. Mistä pääsee oikeasti kulkemaan ja mistä ei. Pääseekö esimerkiksi laitoksen keskellä olevalle piha-alueelle kulkemaan ulkokautta vai pitääkö sinne mennä sisätilojen kautta? Mitä laitoksen eri osissa tapahtuu tai miten se toimii?

Positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että todennäköisesti tulen saamaan vastauksia kysymyksiini piakkoin! Nimittäin sain kuin sainkin järjestettyä itselleni kierroksen voimalaitoksen alueelle, JES! Laitoksen päällikkö vastasi sähköpostiini ja sovin hänen ohjaamansa yhteyshenkilön kanssa kierroksen, jolloin pääsen näkemään voimalan sisä- sekä ulkotiloja. Mieletöntä, että tämä oikeasti onnistui! En malta odottaa kierrosta.

Työohjelmasta jo mainitsinkin täällä blogissa sen verran, että työssäni tulen keskittymään väliaikaisuuteen, kiertotalouteen, olemassa olevan hyödyntämiseen sekä urheilun ja kulttuurin linkittämiseen. Lisäksi kirjasin urheilulajeista vaihtoehdoiksi sekä rullaluistelun, että kiipeilyn, joista tulisin valitsemaan toisen muutaman viikon pohdiskelun jälkeen. Työohjelmaan saamassani palautteessa minua kuitenkin kehotettiin pitämään vaihtoehtoja rohkeasti rinnakkain pidemmällekin. Ensimmäisessä välikritiikissä ehdotettiin sitäkin, että saattaisin molemmasta vaihtoehtoiset suunnitelmat aivan kurssin loppuun saakka. Aluksi ajattelin, että huh siinäpä vasta paljon hommaa. Mutta kieltämättä aloin pitämään ajatuksesta, sillä en myöskään haluaisi luopua kummastakaan ideasta.

Välikritiikin jälkeen jatkoin Suvilahteen ja Hanasaareen tutustumista ja näinä päivinä minulle myös vahvistui, että haluan valita kohdealueekseni Hanasaaren voimalaitoksen ympäristön. Asia selkeni tutkiessani alueille laadittuja suunnitelmia ja hankkeita. Hanasaareen on laadittu kaavaluonnoksia, mutta ne koskevan ainoastaan voimalaitoksen eteläpuolista aluetta, jossa nykyään sijaitsee se surullisen kuuluisa hiilikasa. Helsingin kaupungin karttapalvelusta ei siis selvinnyt, että itse voimalan kohdalle olisi tehty mitään suunnitelmia, ja sehän herättikin kiinnostusta. Mielestäni valitsemani lajit voisivat myös sopia alueelle erinomaisesti, on kyseessä sitten rullaluistelu tai kiipeily. Voimalaitoksen ympärillä on mittavat asfalttikentät, jotka toimisivat valmiina alustoina rullaluistelulle. Voimalaitoksen julkisivu taas tarjoaa hyvin kiinnostavia mahdollisuuksia kiipeilyn kehittämiseen.

Pohtiessani kohdealuetta ja lajeja tajusin senkin miten eri ulottuvuuksiin nämä lajit oikeastaan sijoittuvat. Rullaluistelu on hyvinkin horisontaalista liikkumista, kun taas kiipeily vertikaalista. Ymmärsin myös, että minulle perinteinen pohjapiirrokseen painottuva skissailu ei riitä kiipeilyn tapauksessa, vaan hyvin ajoissa tulee ottaa haltuun myös julkisivukuvat ja 3D malli. Tämä toisaalta tukee työohjelman oppimistavoitteissa mainitsemaani halua tulla tutummaksi 3D mallinnuksen ohjelmistojen kanssa. Voimala on muutenkin hyvin monitasoinen ja moniulotteinen kompleksi, jossa vain yhden suuntainen suunnittelu ja tuijottelu ei todellakaan riitä.

Valittuani voimalan kohdealueekseni tiedostin samalla sen hankalan todellisuuden, että voimalaitoksen alueelle ei noin vain kävellä maastokäynnille. Maastokäynnin järjestäminen on työni kohdalla siis haaste, jonka toisaalta olen valmis ottamaan vastaan. Olen laittanut sähköpostia Hanasaaren voimalaitospäällikölle ja toivon saavani vastauksen asap. Yritin soittaakin, mutta sitä kautta en saanut vielä yhteyttä. Muutama vuosi sitten yhden arkkitehtuurin studion tehtävänantona oli suunnitella voimalaitokselle uutta käyttöä, ja silloin kurssilaiset kävivät vierailulla Hanasaaressa pariinkin otteeseen. Vierailun pitäisi siis periaatteessa olla mahdollista. Tosin ryhmälle voi olla helpompi järjestää kierrosta kuin yhdelle henkilölle, mutta katsotaan miten käy. Mielettömän hyödyllistä ja melkeinpä elintärkeää olisi kuitenkin alueelle päästä. Ehkä sinnikkyys palkitaan.

Näiden pohdintojen myötä aikaa onkin virrannut tiimalasissa sen verran, että päästään käsiksi seuraavan maanantain opetuskertaan ja ryhmäsparraukseen. Maanantain sparrauksessa minä, Meeri, Anne ja Anu keskustelimme töistämme neljän ryhmässä. Välikritiikistä oli vain viikko aikaa, mutta siitä huolimatta oli kiva päästä keskustelemaan tarkemmin kaikkien töistä. Sparrauksessa jälleen huomasi sen, miten virkistävää on kuulla ajatuksia sekä ideoita ja vastavuoroisesti kertoa niitä toisille. Niin helposti sitä jää kuitenkin jumiin tai lukkoon omien ajatustensa kanssa, etenkin kun me kaikki teemme yksilötöitä. Koen myös, että on mielettömän hyvää harjoitusta antaa muille palautetta, keskustella suunnitelman eri vaiheissa sekä esittää kysymyksiä tehdyistä valinnoista. Ja tietysti rakentavassa ja kannustavassa mielessä. Tiedostan, että itselläni on usein hyvin vaikeaa saada omista ajatuksistani muodostettua järkeviä lauseita, jotka välittäisivät vastaanottajalle sen, mitä haluan sanoa. Joskus lopputulos on nimittäin silkkaa puuroa. Ikään kuin ajatusteni ja puheeni välillä ei olisi mitään yhteyttä. Sparrauksessa saa siis hyvää harjoitusta myös tälle ideoiden sanoittamiselle.

Olin erittäin iloinen oman työni kohdalla käydystä keskustelusta. Ahaa -elämyksen sain ainakin siitä, että itse asiassa minullahan on mahdollisuus myös yhdistää rullaluistelu ja kiipeily yhteen yhteiseen suunnitelmaehdotukseen niin halutessani. Kuten aiemmin totesin, toinen lajeista on horisontaalista ja toinen vertikaalista, joten näiden kahden yhteiselo on hyvinkin mahdollista. Kumpikaan ei sulje toista pois eikä kahden ehdotuksen laatiminen ole siis välttämätöntä. Tämä oivallus taas sai minut ajattelemaan suunnitelmaa muutenkin monipuolisemmasta näkökulmasta. Mitä muita toimintoja alue voisi tarjota? Mitä muita elämyksiä tämä valtava voimalaitos voi tarjota kävijöilleen? Ja tietysti miten nämä asiat sijoittuvat alueelle? Tässä onkin pohdittavaa tulevalle viikolle.

Ja sitten takaisin hommiin. Ensi viikkoon!

PS. Löysin tänään erittäin kiinnostavan kirjan nimeltä The Sustainable Sites Handbook. Kirja vaikuttaa erittäin lupaavalta oman työni kestävyys- ja kiertotalousteemoja ajatellen ja aionkin tutustua siihen tarkemmin tulevina päivinä. Kuitenkin pohdituttaa se, että kirja on julkaistu 2012, eli jo 10 vuotta sitten. Onko kirjassa esitetty tieto siis enää täysin ajankohtaista ja luotettavaa? Luulen, että kirjasta saa siitä huolimatta paljon apua, vaikka joitakin tilastoja kannattaa tutkia pienellä varauksella.