Tässä sitä jo ollaan, eli kurssin viimeisen blogikirjoituksen äärellä. On siis hyvä hetki taputella kurssin viimeiset pohdinnat ja reflektoinnit ennen, kun työhanskat tippuvat käsistä ja siirrytään joululomille. Heti alkuun on kyllä pakko todeta, että näin kurssin lopun häämöttäessä on kaikkensa antanut olo. Kaikkensa antanut, mutta hyvin positiivinen olo, kun mietin kurssia ja siinä syntynyttä lopputulosta. Pilkotaan seuraavaksi tätä reflektiota ja näitä fiiliksiä hieman pienempiin osiin.
Aloitetaan viimeisimmästä tapahtumasta eli loppukritiikistä. Esittelytilaisuudesta ja palautetilaisuudesta kummastakin jäi itselleni luottavainen olo. Palaute oli suurelta osin positiivista ja sain sellaisen kuvan, että olen työssä onnistunut viestimään suuren osan ajatuksistani kuvien ja tekstin kautta työn lukijalle. Palautteessa nostettiin esille tietysti myös kehittämiskohteita sekä pieniä puutoksia, jotka allekirjoitan täysin itsekin. Kuten kaikki tiedämme, suunnitelma ei ole oikeastaan koskaan valmis, vaan aina on asioita, joita voisi viedä pidemmälle ja kehittää.
Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen omaan suunnittelutyöhöni ja oikeastaan koko prosessiin lopullisen tuotoksen takana. Tyytyväisyys lopulliseen raporttiin ja suunnitelmaan on johdannainen suurelta osin siitä, että oikeastaan koko suunnitteluprosessi eteni jouhevasti ja kivuttomasti. Suuret palaset loksahtelivat paikoilleen jo hyvissä ajoin kurssia, ja suurilla palasilla tarkoitan muun muassa suunnittelualueen löytämistä, urheilulajin valintaa, taustalla vaikuttavien teemojen tunnistamista sekä konseptin muodostamista. Näiden myötä pystyi johdonmukaisesti prosessoimaan suunnitelman eri vaiheita ja rakentamaan pohjaa lopulliselle tuotokselle.
Tietenkään suunnitteluprosessista ei selvinnyt täysin ilman haasteita. Olenhan tämänkin blogin kirjoituksissa pyöritellyt useaan otteeseen, mitä tekisin kahden luomani konseptin kanssa tai miten ne suhtautuvat toisiinsa. Kesti myös jonkin aikaa löytää voimalan alueelta se paras ja kiinnostavin paikka, joka valikoituisi tarkemman suunnittelun kohteeksi. Mutta näihinkin löytyi lopulta ratkaisunsa, jotka tukivat kokonaisuutta mielestäni oikein hyvin.
Jos kurssi vielä jatkuisi pidempään, haluaisin ehdottomasti lähteä tutkimaan tarkemmin muita voimalan osa-alueita ja suunnitella etenkin kiipeilyn näkökulmasta aluetta monitasoisemmin. Tästä oikeastaan keskustelimmekin palautetilaisuudessa. Kurssin alussa minulla oli nimittäin villejäkin visioita voimalaan sijoittuvasta kiipeilymaailmasta, joka nyt lopulta jäi hieman vähäisemmälle tarkastelulle työn rajauksen sekä ajan rajallisuuden myötä. Mutta siinä ehdottomasti riittäisi pohdittavaa vaikka toiselle studiotyölle. Ajan rajallisuus tuli nimittäin nytkin vastaan enkä saanut raporttiin tehtyä aivan kaikkea, mitä olin ajatellut. Esimerkiksi rullaluistelukentän viereisen vapaan tilan käytöstä ja rakennustelineiden käyttömahdollisuuksista olisin halunnut laatia esimerkkejä. Näistä tein nimittäin jo skissejäkin, jotka tänne blogiin olen aiemmin laittanut. Lisäksi perspektiivikuva oli to do -listalla, mutta johonkin se raja on vedettävä, kun aikaa on rajallisesti.
No mutta mitä sitten tuli opittua tällä kurssilla? Kurkkasin pikaisesti ihan ensimmäisiä kirjoituksiani ja niissä pohtimiani oppimistavoitteita. Ilokseni voin todeta, että useampia niistä olen pystynyt enemmän tai vähemmän toteuttamaan. Ensinnäkin kurssin teeman mukaisesti opin paljon kahdesta minulle uudesta lajista, niiden mitoittamisesta sekä siitä, minkälaista ympäristöä ne vaativat tai minkälaista maisemaa ne vastaavasti luovat. Lisäksi lähteitä tuli hyödynnettyä monipuolisesti rullaluistelulajien sääntökirjoista ylen uutisiin saakka. Tiedon palasia pystyy kokoamaan lopulta hyvin monista eri paikoista, yllättävistäkin sellaisista.
Kurssin aikana opin myös valitsemieni teemojen avulla katsomaan kohdealuettani hieman erilaisella silmällä. Sellaisella silmällä, joka pyrkii näkemään olemassa olevassa ympäristössä mahdollisimman paljon hyödynnettäviä elementtejä ja rakenteita kiertotalouden näkökulmasta. Eritoten, kun kyseessä oli hyvin kova ja rakennettu ympäristö. Tietysti tätä teemaa olisi voinut viedä pidemmälle, jonka lisäksi olisin halunnut tutustua kiertotalouden teoriaan ja periaatteisiin enemmän, mutta se jääköön myöhemmälle tutkimiselle.
Tavoitteissani puhuin lisäksi mallityöskentelyn treenaamisesta, mutta totta puhuen tämän toteutuminen jäi aika laihaksi. Tein voimalan alueesta kyllä 3d mallin, mutta hyvin räkäisen sellaisen. Malli riitti juuri siihen, että sain tehtyä siitä aksonometriat, mutta muuten en päässyt mallintamisessa niin syvälle tasolle, kuin toivoin. En myöskään saanut mallia hyödynnettyä suunnittelun työkaluna, vaan se oli lähinnä asia, jonka pikaisesti kasasin suunnitelman jo tehtyäni ja lähinnä visualisointeja varten. Eli tämä jää myös myöhemmälle harjoittelulle. Tosin aksonometrioista olen hyvin tyytyväinen ja niiden tekemisen treenailu oli yksi tavoitteistani.
Kun mietin, että mihin muuhun olisin toivonut pureutuvani vielä enemmän edellisten asioiden lisäksi, mieleeni tulee pari asiaa. Rehellisesti sanottuna olisin halunnut syventyä valitsemiini urheilulajeihin vieläkin syvemmin ja tutustua etenkin lajeja ympäröivään kulttuuriin. Kulttuurillista tasoa ajatellen työ jäi pintapuolisemmaksi. Toki suunnittelun pohjaksi tuli selvitettyä, miten lajit toimivat ja miten lajien ympäristöjä tulisi suunnitella ja mitoittaa. Mutta lajille ominaisen kulttuurillisen näkökulman ja sosiaalisen puolen olisin halunnut nähdä. Veikkaan, että jos olisin valinnut lajeista vain toisen, olisin voinut käyttää aikaa enemmän valitun lajin monipuolisempaan tutkimiseen. Toisaalta en kuitenkaan kadu sitä, että valituksi tuli tällä kertaa kaksi lajia tai lajiryhmää.
Yksi asia, joka ei mennyt aivan suunnitellun mukaan, oli oma ajankäytön hallintani. Tästä päästääkin sujuvasti aasinsiltana työohjelman toteutuneisuuden tarkasteluun. Eli suurin puute tänä syksynä oli säännöllisestä ja tasaisesta työskentelystä poikkeaminen. Käytin alkusyksystä liian vähän tunteja, mikä sitten tietysti heijastui loppuviikkojen kiireenä. Kiire tulee oikeastaan aina, mutta ehkä näin suurta kiirettä en toivoisi ensi kerralle. Eli omasta aikataulusta kiinni pitäminen ja riittävä kuri ovat asioita, joiden kanssa minun pitää vielä petrata.
Kun katsotaan käytettyjä tunteja, ovat ne toteutuneet jokseenkin suunnitellun mukaisesti. Opetukseen ja ohjaukseen kului selkeästi suunniteltua vähemmän aikaa, kuten myös maastokäynteihin. Itsenäiseen työskentelyyn ja kurssireflektioon meni suurin piirtein suunniteltu aika, hieman vähemmän.
Kokonaisuudessaan kurssi oli mielestäni erittäin hyvä ja kiinnostava. Urheilu/liikunta on tärkeä ja keskeisesti, jopa kiinteästi meidän työhömme liittyvä aihe, ja siksi tämän kerran erityisympäristöjen suunnittelun studio osui juuri olennaiseen. Kurssin haastoi eläytymään täysillä johonkin itselle vieraaseen aiheeseen, mikä on samalla innostavaa, kiinnostavaa ja tietysti myös haastavaa ja jännittävääkin. Voisi oikeastaan ajatella, että jokainen suunniteltava ympäristö on oma erityisympäristönsä, ja jokainen tilanne on aina omansa. Siksi pitääkin olla valmius varata riittävästi aikaa kunkin suunnittelutehtävän vaatimalle eläytymiselle. Käydä itse kokemassa ja kokeilemassa.
Kohokohtia kurssilla olivat ehdottomasti yhteiset sessiot sekä intensiivipäivät muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Lisäksi loppukritiikki toimi mielestäni hyvin, kun esittelytilaisuus ja palautetilaisuus oli eritelty omiksi päivikseen. Tämä antoi joustovaraa sekä tilaa aikataululle ja perusteellisten palautteiden annolle. Kohokohdista on vielä erikseen mainittava voimalalle tekemäni maastokäynti, joka jäi erityisen mielenkiintoisena tapahtumana mieleen. Onneksi näin vaivan järjestää käynnin sinne, ilman käyntiä olisi ote suunnitelmaan jäänyt paljon kaukaisemmaksi.
Kiitän paljon tästä syksystä sekä kurssista ja ihanaa joulua! Nähdään taas kevään kursseilla!
