Maastokäynti 1

Huh, vihdoin saan taas julkaistua materiaalia tänne blogiin! Tulikin valitettavasti odotettua pidempi tauko viimeisimmästä postauksen ja tämän uuden välille. Onneksi on joitakin pohdintoja kirjailtua muistiin matkan varrelta niin asiat pysyvät jokseenkin mielessä, vaikka en kokemuksia ole tänne asti saanut julkaistua.

Kävin siis maastokäynnillä 12.10, jolloin kiersin Hanasaaren voimalaitosta ympäri niin laajalti, kun aidoilta vain pystyin. Kutsuisin käyntiä silti jonkin sortin maastokäynniksi, vaikka en alueen sisälle päässytkään. Yllättävän paljon se siitä huolimatta auttoi hahmottamaan aluetta ja sen liittymistä ympäristöön. Kelikin oli mukavan aurinkoinen ja kirpsakka.

Alla Helsingin kaupungin karttapalvelusta napattu ortoilmakuva ja siihen piirrettynä tekemäni reitti alueen ympäri. Seuraavaksi kirjaan tähän postaukseen joitakin havaintoja, joita käynnin aikana syntyi.

Hanasaaren reuna ja ranta on hyvin vehreä katsottuna Sörnäisten rantatien varrella olevalta mattolaiturilta.

Voimalaitoksen julkisivuissa vallitsevat vahvat horisontaaliset ja vertikaaliset aiheet. Vaakasuuntaiset ikkunat vs. pystysuuntaiset viivoitukset tiiliverhoilluissa julkisivuissa. Suunnitelmassa voisi myös ottaa tarttumapintaa näihin linjoihin.

Alueella on komeita poppelirivistöjä.

Aluetta rajaavat metalliset aidat, joita tulen todennäköisesti siirtämään joiltakin osin avatakseni aluetta. Voisikohan niitä hyödyntää suunnitelmassa jossakin muodossa? Tätä voisi pohtia. Itseasiassa alueella voisikin tehdä pienimuotoista ja suuntaa antavaa inventointia nykyisistä materiaaleista ja pohtia, mitä käyttöä niille voisi keksiä uudessa suunnitelmassa.

Voimalaitoksen rakennusten väliin jää myös rajatumpia alueita, joissa vaihtelevat ja matalammat rakennusmassat inhimillistävät voimalaitoksen mittakaavaa kivastikin. Tähän pääsisäänkäynnin taakse muodostuu mielenkiintoinen tila, johon ehdottomasti tekee mieli tutustua tarkemmin skissailun ja luonnostelun kautta.

Voimala-alueen pohjoispuoli rajautuu pyöräilyn ja kävelyn reittiin, sen viereiseen hieman epämääräiseen ja keskeneräiseen kaistaleeseen sekä juuri valmistuneeseen Vilhonvuorenkadun jatkeeseen.

Alueelta löytyy hienoja yksityiskohtia ja elementtejä, kuten esimerkiksi tämä kuvassa näkyvä korkea valaisin”torni”.

Hanasaaren voimalan alueen ja Hanasaarenlaiturin väliin jää kaistale, joka ei ole enää voimalan aluetta. Alueella on tällä hetkellä säilössä kaikenlaista tavaraa ja ajoneuvoa.

Kierros auttoi hahmottamaan alueen rajoja ja liittymistä ympäristöön, mutta tietysti yhä jää aika avoimeksi se, miteä voimalaitoksen eri rakenteiden välissä ja keskellä tapahtuu. Mistä pääsee oikeasti kulkemaan ja mistä ei. Pääseekö esimerkiksi laitoksen keskellä olevalle piha-alueelle kulkemaan ulkokautta vai pitääkö sinne mennä sisätilojen kautta? Mitä laitoksen eri osissa tapahtuu tai miten se toimii?

Positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että todennäköisesti tulen saamaan vastauksia kysymyksiini piakkoin! Nimittäin sain kuin sainkin järjestettyä itselleni kierroksen voimalaitoksen alueelle, JES! Laitoksen päällikkö vastasi sähköpostiini ja sovin hänen ohjaamansa yhteyshenkilön kanssa kierroksen, jolloin pääsen näkemään voimalan sisä- sekä ulkotiloja. Mieletöntä, että tämä oikeasti onnistui! En malta odottaa kierrosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *