Lupa tehdä toisin

ellei joku jo huomannutkin on verkko opetuskäytössä -kurssilla pyritty tekemään jotakin toisin.
Opettajan roolia on tietoisesti kutistettu ja opettajan tehtävään kuuluvaa kontrollointia on vähennetty. Kurssilla työmenetelmiksi on valittu ryhmän kanssa pohdintaa ja monenlaista ajattelua ja työstämistä vaativia tapoja. Harjoitustehtäviä arvioidaan yhdessä ryhmän kesken ja vain muutamissa tehtävissä arviointi on jätetty ohjaajien harteille, kurssisuorituksena syntyvän portfolion arviointikin syntyy kurssin osallistujan ja ohjaajan yhteistyönä.

Kurssin tuotoksena syntyy siis kurssiportfolio, joka on samalla kooste kurssilla suoritetuista tehtävistä. Kurssiportfoliossa perustellaan eri tehtävissä tehtyjä valintoja (pedagogisesti ja teknisesti) ja arvioidaan omaa toimintaa sekä omaa oppimista kurssilla. Mielenkiinnolla odotan sitä, että pääsen (ja ehdin) perehtymään portfolioihin ja tutustumaan tekemiinne valintoihin.  Toivon, että olette uskaltaneet kokeilla ennakkoluulottomasti ja että olette käyttäneet kurssiin mitoitetut tunnit hyödyksenne uusiin (ja vanhoihinkin) toimintatapoihin tutustuen.

Valmiita (täysin oikeita) vastauksia kurssin tehtäviin ei ole. Tutkittua tietoa tietysti on ja mielipiteitä sekä kokemuksia.  Oman toiminnan kautta kurssilla esiin tulleisiin asioihin ja ilmiöihin onkin yritetty muodostaa mielipiteitä, toimintamalleja sekä tulkintoja. Oma kokemus ja vertaisryhmän jaettu näkemys erilaisten tvt-välineiden ja mallien hyödyntämisestä voi jatkossa ohjata opettajaa tekemään hyviä/oikeita/järkeviä/perusteltuja ratkaisuja tvt:n hyödyntämisestä omassa opetuksessaan.

Paljon parantamisen varaakin kurssilla on: opettajina tekin varmasti tiedätte ettei aikaa ole koskaan liikaa valmistella luentoa tai materiaaleja, tehtävänannot eivät ole yksiselitteisiä (itsensäänselvyydet tarkoittavat eri asioita eri ihmisille), kaikkia arviointikriteerejä ei ole avattu selkokielelle (vrt. itsestäänselvyydet).  Teknisiäkin haasteita kurssin kuluessa on vastaan tullut: niitä tosin tulee vastaan vaikka välineenä olisi kynä. (kuka opettikaan sinulle miten teroitinta käytetään?)

Omaan ajatteluun, reflektointiin ja pohdiskeluun on myös perehdytty ja kannustettu niin itsenäisesti kuin ryhmässäkin.Suuntana on ollut oppimiskeskeinen, kollegiaalinen ja yhteisöllisöllinen aaltolaisuus.
Ja tätä kaikkeahan tarvitaan jokapäiväisessä elämässäkin. Eikö?

Posted by Venla Virtakoivu

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *