Maailma 2.0 haastaa opetuksen

Viime kesän Eden-konferenssin keynote-luennolla (ks. kohdasta 1:10 alkaen) Dennis Pamlin nimitti kaikkialle ulottuvaa verkkokulttuuria society 2.0:ksi. Se on historiallisesti ajatellen varsin uusi maailma fyysisen maailman rinnalla. Lähes kaikille yhteiskunnan elämän alueille (society 1.0) löytyy  oma ilmenemismuotonsa society 2.0:ssa. Tämä näkyy myös kielenkäytössä. Postin rinnalle tuli sähköposti, kirjan rinnalle e-kirja, kaupan rinnalle verkkokauppa. Missä vaiheessa postilla alettiin ymmärtää ensisijaisesti sähköpostia ja milloin kirja on ensisijaisesti e-kirja?  Vanha ja uusi maailma eivät kuitenkaan toimi samassa suhteessa kuin kääntäminen kielestä toiseen. Niillä on omat logiikkansa.

Pamlin kuvasi muuttuvan maailman haltuunottoa vuosisadan takaisella esimerkillä: autoja käytettiin ensin ruuan kuljettamiseen hevosille, joilla ihmiset sitten pääsivät liikkumaan paikasta toiseen. Siirtymävaiheessa uusia välineitä käytettiin siis vanhaan maailmaan kuuluvien prosessien mukaisesti. Verkon opetuskäytössä tätä vaihetta kuvaa mm. se, että luentoprujut jaetaan fyysisten lokeroiden sijaan verkon kautta opiskelijoille, mielellään suljetussa ympäristössä.

Millaiseksi muotoutuu society 2.0:n  ja society 1.0:n välinen suhde yliopisto-opetuksessa? Missä toimii alan asiantuntijayhteisö ja miten opiskelijat kasvavat osaksi tuota yhteisöä?

Verkkoyhteisössä asiantuntemuksen ja palveluiden fyysiset rajat katoavat. Verkolle on ominaista avoimuus, verkostoituminen ja informaation valtava määrä. Avainkysymyksiksi nousevat tällöin luottamus,  merkityksellisyys ja konteksti. Kun oman alan tieto, taito ja ihmiset kytkeytyvat kontekstiin, historiaan ja prosesseihin,  niiden merkityksellisyyttä voidaan arvioida, niihin voidaan luottaa ja edelleen kehittää.

Merkityksellinen ja todellisiin prosesseihin liittyvä tieto ja taidot motivoivat opiskelijoita. Ja vain toimimalla tuossa maailmassa opitaan sen logiikka. Vähitellen society 2.0:aan muotoutuu ja on jo muotoutunut uusia käytäntöjä, joille ei löydy suoraa vastinetta society 1.0:sta.

Verkkoa monipuolisesti hyödyntävä opetus synnyttää society 2.0:aan sopivaa oppimista ja osaamista. Entä löytyykö enää alaa, jossa tulevaisuuden kehittämistarpeisiin ja tutkimuskohteisiin ei liittyisi society 2.0 – verkkovälitteiset toiminnot, palvelut, aineistot ja yhteisöllisyys? Miten tämä näkyy opiskeluohjelmissa, ydinaineksissa, suorittamisen tavoissa?

Aalto-yliopiston kandiohjelmien uudistamisessa on mahdollisuus hypätä aimo askel kohti tulevaisuutta, jossa society 2.0:lla on merkittävä rooli. Jo uudistamistyötä voidaan tehdä society 2.0:ssa, mahdollisimman läpinäkyvästi, sidosryhmiä ja asiantuntijoita ajantasalla pitäen ja oppien samalla omasta verkostotyyppisestä työskentelystä.

Tulevissa opinto-ohjelmissa society 2.0 näkyy mm. siinä, miten verkkovälitteisiä työtaitoja tuodaan esille osaamistavoitteisiin, substanssin käsittelyyn, yhteisölliseen ja poikkitieteelliseen työskentelyyn tai miten opintojen materiaalit tulevat luontevaksi osaksi yhteistyötä ja opetuksen jatkuvaa kehittämistä.

Roikummeko society 2.0 reuna-alueella vai haluammeko olla sen aktiivisia kehittäjiä?

Posted by Minna Vänskä

Verkkojen virittäjä ja verkkokalastaja Vipu-tiimistä
Uncategorized - Comments Off on Maailma 2.0 haastaa opetuksen

Edpunk

Google+ vinkin kautta tuli tutustuttua Anya Kamenetzin kirjoittamaan kirjaan The Edpunks´ Guide To a DIY Credential. Kirjan mukaan Edupunk on henkilö, joka ei istu perinteisessä luokkaympäristössä. Syitä vaihtoehtoisen opinpolun valinnalle voi olla monia kuten maantieteellinen sijainti, perhesyyt tai puhdas kapina formaalia koulutusta kohtaan.
Vaikka kirja on kirjoitettu amerikkalaisesta näkökulmasta kertoo se kaikista niistä mahdollisuuksista, joita verkko nykypäivänä tarjoaa oppimiseen. Kirja sisältää mukavan määrän esimerkkejä elävästä elämästä, opiskelijoiden motiiveista sekä henkilökohtaisia kertomuksia mikä perinteisessä luokkaympäristössä ei toimi.
Kirjan alussa annetaan ohjeita ja esimerkkejä miten itsenäinen opiskelija rakentaa oman opinpolkunsa ja mitä tukiverkostoja on hyvä olla olemassa opintojen aikana. Mitä todistuksia ja sertifikaatteja on saatavilla, ja miten nämä liittyvät toisiinsa. Lisäksi opuksessa listataan Edupunkeille mittava määrä olemassa olevia verkkoresursseja sekä Amerikkalaisia opinahjoja ja ohjelmia, joissa itsenäistä opiskelua tuetaan.

Oma kiinnostukseni keskittyi lähinnä ohjeistukseen Edupunkin opinpolun ja ympäristön rakentamisesta sekä olemassa olevien resurssien mittavaan määrään. Verkko on täynnä materiaalia, joista Edupunkin pitää oppia etsimään sopivimmat ja hyödyllisimmät. Rakentaa itselleen opintosuunnitelma ja löytää yhteisö, joka tukee oppimista. Vaativia tehtäviä kaikki eikä varmasti sovi jokaiselle. Edupunkissa on minun mielestä paljon samoja elementtejä kuin hyvässä opiskelijassa yleensäkin. Kannattaa siis lukaista läpi. Kirja on avoimesti saatavilla osoitteessa: http://diyubook.com/2011/07/now-available-for-free-download-the-edupunks-guide/
Tai
Scribd

Posted by Esa Salmio

http://people.aalto.fi/esa_salmio
Lukemista - Comments Off on Edpunk

Luennointia massoille?

Luennolla voi olla kymmeniä, jopa satoja osallistujia. Opiskelijat haluavat vuorovaikutusta ja osallistumista. Seuraako siitä kaaos, pysyykö luento enää opettajan näpeissä ollenkaan?

Tule kokemaan Opefoorumin massaluento ja osallistavat menetelmät 15.9.2011.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan:
https://inside.aalto.fi/display/tapahtumat/15.9.+Opefoorumi+-+Massaluennon+haasteet

Posted by Outi Rautakoura

Asiantuntija Opettajapalvelut, Digitaalisen opetuksen tiimi
Uncategorized - Comments Off on Luennointia massoille?