Viime kesän Eden-konferenssin keynote-luennolla (ks. kohdasta 1:10 alkaen) Dennis Pamlin nimitti kaikkialle ulottuvaa verkkokulttuuria society 2.0:ksi. Se on historiallisesti ajatellen varsin uusi maailma fyysisen maailman rinnalla. Lähes kaikille yhteiskunnan elämän alueille (society 1.0) löytyy oma ilmenemismuotonsa society 2.0:ssa. Tämä näkyy myös kielenkäytössä. Postin rinnalle tuli sähköposti, kirjan rinnalle e-kirja, kaupan rinnalle verkkokauppa. Missä vaiheessa postilla alettiin ymmärtää ensisijaisesti sähköpostia ja milloin kirja on ensisijaisesti e-kirja? Vanha ja uusi maailma eivät kuitenkaan toimi samassa suhteessa kuin kääntäminen kielestä toiseen. Niillä on omat logiikkansa.
Pamlin kuvasi muuttuvan maailman haltuunottoa vuosisadan takaisella esimerkillä: autoja käytettiin ensin ruuan kuljettamiseen hevosille, joilla ihmiset sitten pääsivät liikkumaan paikasta toiseen. Siirtymävaiheessa uusia välineitä käytettiin siis vanhaan maailmaan kuuluvien prosessien mukaisesti. Verkon opetuskäytössä tätä vaihetta kuvaa mm. se, että luentoprujut jaetaan fyysisten lokeroiden sijaan verkon kautta opiskelijoille, mielellään suljetussa ympäristössä.
Millaiseksi muotoutuu society 2.0:n ja society 1.0:n välinen suhde yliopisto-opetuksessa? Missä toimii alan asiantuntijayhteisö ja miten opiskelijat kasvavat osaksi tuota yhteisöä?
Verkkoyhteisössä asiantuntemuksen ja palveluiden fyysiset rajat katoavat. Verkolle on ominaista avoimuus, verkostoituminen ja informaation valtava määrä. Avainkysymyksiksi nousevat tällöin luottamus, merkityksellisyys ja konteksti. Kun oman alan tieto, taito ja ihmiset kytkeytyvat kontekstiin, historiaan ja prosesseihin, niiden merkityksellisyyttä voidaan arvioida, niihin voidaan luottaa ja edelleen kehittää.
Merkityksellinen ja todellisiin prosesseihin liittyvä tieto ja taidot motivoivat opiskelijoita. Ja vain toimimalla tuossa maailmassa opitaan sen logiikka. Vähitellen society 2.0:aan muotoutuu ja on jo muotoutunut uusia käytäntöjä, joille ei löydy suoraa vastinetta society 1.0:sta.
Verkkoa monipuolisesti hyödyntävä opetus synnyttää society 2.0:aan sopivaa oppimista ja osaamista. Entä löytyykö enää alaa, jossa tulevaisuuden kehittämistarpeisiin ja tutkimuskohteisiin ei liittyisi society 2.0 – verkkovälitteiset toiminnot, palvelut, aineistot ja yhteisöllisyys? Miten tämä näkyy opiskeluohjelmissa, ydinaineksissa, suorittamisen tavoissa?
Aalto-yliopiston kandiohjelmien uudistamisessa on mahdollisuus hypätä aimo askel kohti tulevaisuutta, jossa society 2.0:lla on merkittävä rooli. Jo uudistamistyötä voidaan tehdä society 2.0:ssa, mahdollisimman läpinäkyvästi, sidosryhmiä ja asiantuntijoita ajantasalla pitäen ja oppien samalla omasta verkostotyyppisestä työskentelystä.
Tulevissa opinto-ohjelmissa society 2.0 näkyy mm. siinä, miten verkkovälitteisiä työtaitoja tuodaan esille osaamistavoitteisiin, substanssin käsittelyyn, yhteisölliseen ja poikkitieteelliseen työskentelyyn tai miten opintojen materiaalit tulevat luontevaksi osaksi yhteistyötä ja opetuksen jatkuvaa kehittämistä.
Roikummeko society 2.0 reuna-alueella vai haluammeko olla sen aktiivisia kehittäjiä?
