Päivän 20.10. luennon piti meille tällä kertaa Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialalta Lotta Suominen. Suomisen luento oli varsin kattava kurkistus maisema-arkkitehtina olemiseen ja virkamiehenä toimimiseen Helsingin kaupungissa. Luennon aikana ehdimme tarkastella niin organisaatiorakennetta, talouden ja toiminnan suunnittelua, vuorovaikutusta, puistosuunnittelua Helsingissä kuin suunnitteluhankinnankin periaatteita. Tämän kerran oppimispäiväkirjassa keskityn muutaman mieltäni enemmän pohdituttaneeseen asiaan, jotka liittyvät pääasiassa Helsingin talouden ja toiminnan suunnitteluun sekä puistojen budjetteihin. Näistä aiheista kehkeytyi luennon aikana myös kiinnostavaa keskustelua, johon haluan hetkeksi palata kirjoituksessani.

Talouden ja toiminnan suunnittelusta voisi ensinnäkin todeta sen, että Suomisen näyttämän kaavion pohjalta talousarvion laatiminen Helsingin kaupungin organisaatiossa näyttää hyvin monimutkaiselta. Talousarvio menee aikamoisen myllyn läpi käyden vuorottain eri osapuolten, kuten esimerkiksi kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen, kaupunginjohtajan ja hallintokuntien, valmisteltavana tai käsiteltävänä. Kaupunkien talousarvion ja toiminnan suunnittelusta sekä laatimisesta en ole juurikaan ennen kuullut, ja siksi tämä olikin kiinnostavaa, joskin pikaisella vilkaisulla vaikeasti hahmotettavaa asiaa. Prosessin ymmärtäminen vaatisi selkeästi vielä perusteellisemman läpikäynnin.

Talousarvion laatimisessa ja budjetin suunnittelussa kiinnostaa näin maisema-arkkitehtuurin opiskelijana tietysti puistoihin ja liikunta-alueisiin käytettävät rahasummat. Suominen vilauttikin meille pylväsmallia Puistojen ja liikunta-alueiden alustavista investointiohjelmista vuodesta 2022 aina vuoteen 2031. Investointiohjelmien suuruudet heiluivat suhteellisen tasaisesti noin 16 ja 20 miljoonan välillä, jos osaan lukea Suomisen vilauttamaa taulukkoa oikein. Näitä summia pohtiessa ja taulukkoa tuijotellessa huomasin, että investointien suuruutta tai vaikuttavuutta on oikeastaan vaikea hahmottaa näin kokemattomalla silmällä. Rinnalle tarvitsisi lisää vertailupintaa esimerkiksi muista kaupunkirakentamisen osa-alueista ja niiden investoinneista.

Hieman vertailukohtaa puistoihin käytettävästä rahasummasta antaa Suomisen mainitsema esimerkki Töölönlahden puistosta. Töölönlahdenpuiston alkuperäinen budjetti oli kuulemma 66 miljoonaa, mikä on puistolle huimaakin huimempi summa, mutta lopulta puiston toteuttamiseen päädyttiin käyttämään ainoastaan 5 miljoonaa. Pudotus kuulostaa mielestäni jo aika äärimmäiseltä. Mittasuhteita antaa myös Suomisen esimerkki siltahankkeesta, johon oltiin Helsingissä valmiita investoimaan 300 miljoonaa, eli yli nelinkertaisesti alkuperäisesti Töölönlahdenpuiston alkuperäisen budjetin verran, 60 kertaisesti toteutuneeseen Töölönlahdenpuiston budjettiin verrattuna. 300 miljoonaa on jo niin iso summa, että sitä on vaikea edes käsittää. Pelkästään vuoden 2022 talousarvio puistoille ja liikunta-alueille varatusta rahasta on noin 17 miljoonaa. Näissä mittasuhteissa 17 miljoonaa ei tunnukaan enää kovin suurelta summalta

Kävimme myös toisen kurssin puitteissa maastokäynnillä Töölönlahdenpuistossa ja silloinkin heräsi hieman samankaltaista keskustelua puistoon käytetyistä investoinneista. On oikeastaan häkellyttävääkin, miten noinkin keskeisellä ja merkittävällä paikalla oleva puisto joudutaan kaluamaan lähes luilleen alkuperäisestä budjetista. Voiko taustalla vaikuttaa puistoja kohtaan koettu arvostus? Mikä ajaa kaupunkejamme karsimaan investointeja juuri puistojen kohdalla? Voisi kuvitella, että nykypäivänä oltaisiin yhä valmiimpia investoimaan viheralueisiin, kun tiedetään miten paljon ne tuottavat hyvinvointia ja auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Luennolla nousi pohdinnan aiheeksi sekin, miten vähän mediassa loppujen lopuksi nousee keskustelua tai kysymyksiä viheralueiden rahoitukseen liittyen. Suominen myös huomautti, että valitettavan usein puistot ovat niitä, jotka joutuvat antamaan myöten budjetissa. Jää myös nähtäväksi, millaiset koronan vaikutukset tulevat olemaan viheralueiden investointeihin tulevien vuosien aikana.

Budjettiaiheesta voisi pohtia vielä vaikka mitä, mutta tällä kertaa päätän pohdinnat aiheesta tähän. Harmi myös, että sävy päätyi tällä tavalla ehkä negatiiviseksikin, vaikka myös paljon hyvää on tapahtunut ja saatu aikaan Helsingin viheralueiden talouden ja toiminnan suunnittelussa. Suomisen luennolta sain jatkoa ajatellen paljon eväitä myös suunnitteluttamiseen liittyvistä aiheista. Esitetyt taulukot ja pointit auttoivat ainakin minua ymmärtämään, miten suunnitteluttaminen toimii Helsingissä ja miten myös hankintalaki määrittelee kaupungissa tehtävien julkisten hankintojen, kuten puistosuunnittelun, tekemistä. Voi olla, että pohdin suunnitteluttamista vielä lisää myöhemmin oppimispäiväkirjassani.