On koittanut se aika, kun tämän vuoden Maisemarakennushanke- kurssi ja siten myös tämä oppimispäiväkirja/blogikirjoitusten kokoelma lähenee loppuaan. Siksi päätinkin vielä koota tähän julkaisuun poimimiani oppeja ja kohokohtia kurssin varrelta, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni ja ovat varmasti hyödyksi jatkossa.

Kurssin viimeisiltä viikoilta on ehdottomasti nostettava esiin upeat seminaariesitelmät, joita muutamat työparit olivat syksyn aikana laatineet. Esitelmät olivat hyvin kiinnostavia ja kattavia. Ihailen, miten paljon hankkeiden taustojen selvittämisen eteen oli panostettu ja miten hankkeen osallisiin sekä suunnittelijoihin oli oltu yhteydessä. Esitelmät sisälsivät kattavan kokoelman erilaisia kohteita painottuen näiden KESY näkökulmiin. Tähän liittyen olikin opettavaista kuulla, miten KESY oli otettu huomioon juuri näiden hankkeiden toteuttamisessa ja suunnitteluratkaisuissa. KESY kun on hyvin monipuolisesti sovellettavissa ja voi näkyä suunnitelman niin monissa eri osissa ja vaiheissa. Jokainen hanke on omanlaisensa ja siten myös KESY näkökulmaa hyödynnetään kullekin hankkeelle sopivalla tavalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna vähän jopa harmittaa, että itselläni ei ollut resursseja tänä syksynä tehdä seminaarityötä kurssilla. Epäilemättä sen parissa olisi oppinut asian jos toisenkin.

Kurssin kohokohtina voisin nostaa esille seuraavaksi sellaiset aiheet, jotka olivat minulle täysin tai lähes uusia ja jotka koin muutenkin merkittäviksi. Ensimmäinen näistä on äsken jo mainittu KESY-toimintamalli. KESY oli minulle ennestään lähes tuntematon ja olinkin yllättynyt, että tällainen toimintamalli on jäänyt minulta pimentoon. On siis kurssin ansiota, että KESY:n on tullut tutustuttua tarkemmin ja jatkossa myös tietää, mistä siitä voi hakea lisätietoa. Toinen aihe, jonka koin merkittäväksi omasta näkökulmastani, oli rakennushankkeiden toteutusmuotojen läpikäynti. Näistä kirjoitinkin oppimispäiväkirjaani perusteellisemmin ajatuksena se, että voin milloin tahansa palata kirjoitukseen ja tarkistaa, mikä toteutusmuoto nyt tarkoitti mitäkin. Jotkin muodoista olivat jo ennestään tutumpia, mutta nyt kaikki ovat vähintäänkin jollakin tasolla tuttuja.

Opetuskerroista kohokohtana nostan ehdottomasti maisema-arkkitehti yrittäjänä -luennon, jolloin maisema-arkkitehdit ja yrittäjät Pia Kuusiniemi sekä Aino Aspiala olivat puhumassa meille kurssilaisille. Keskustelu heidän välillään oli äärimmäisen kiinnostavaa. Osapuolet myös kertoivat omakohtaisia kokemuksia kahdesta hyvin erilaisestakin polusta päätyä yrittäjyyteen ja erilaisten toimistojen pyörittämiseen. Tilaisuus oli mielestäni järjestetty hyvin ja ainakin tällä kerralla toimi se, että kysymykset oli kerätty etukäteen ja kurssilaiset olivat siten ajoissa virittäytyneet luennon aiheisiin. Kokeneiden yrittäjien keskustelua olisi mielellään kuunnellut pidemmänkin aikaa.

Opetustilaisuuksista myös työmaakäynti lukeutuu kurssin kohokohtiin. Käynti oli opettavainen ja jäi hyvin positiivisena kokemuksena mieleen. Kokemukseen saattoi tietysti vaikuttaa se, että tilaisuus oli ainut läsnä pidetty opetuskerta koko kurssin aikana. Ihmisten näkeminen oli ihanaa ja työmaakäynnin jälkeen päädyimmekin muutamien kurssilaisten kanssa kahville lämmittelemään kirpeän pakkasulkoilun jälkeen. Tämän kaltaisia yhteisiä tapahtumia kertyi syksyn ajalta valitettavan vähän.

Kokonaisuudessaan kurssilla on luentojen ja tämän oppimispäiväkirjan yhteydessä päässyt reflektoimaan omaa tietämystään ja toisaalta taas omaa tietämättömyyttään hyvin monipuolisesti. Ennakkotehtävässäni olin kirjoittanut, että kurssin aikana olisi mahtavaa päästä täydentämään oman tietämykseni aukkoja kurssin teemoista, joihin olen osittain jo työelämässä törmännyt. Näin kurssin viimemetreillä voinkin todeta, että tavoite on mielestäni täyttynyt kiitettävästi ja uutta tietoa on saanut sellaisistakin asioista, joita ei osannut kurssin alussa edes odottaa. Aivan kaikkea ei toki tämän syksyn aikana ehtinyt sisäistää, mutta aiheisiin on aina mahdollista palata myöhemminkin, kun ne ovat jälleen ajankohtaisia.

Viimeisenä asiana haluan vielä mainita sen, että mielestäni oli mukava keskustella tuntitehtävistä ja luentojen aiheista kurssilla jaetun ryhmän kesken. Pidin siitä, että pääsi kuulemaan muidenkin kokemuksia ja ajatuksia kunkin opetuskerran teemoista ja siten sai hieman laajempaa perspektiiviä omien ajatusten jatkoksi.

Kiitokset kurssista ja mukavaa alkavaa kevätlukukautta!

Kurssin yhtenä ohjelmanumerona oli keskiviikkoinen työmaakäynti rakenteilla olevalle pihalle joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kohteemme oli LOCI maisema-arkkitehtien suunnittelema kompakti korttelipiha Jätkäsaaressa. Mielestäni työmaakäynti oli erittäin hyvä lisä kurssin ohjelmakattaukseen, vaikka kyseinen päivä sattuikin olemaan todella kylmä. Työmaalla olisi nimittäin viihtynyt varmasti pidemmänkin aikaa, mitä tuona kyseisenä päivänä vietimme. Joka tapauksessa oli tärkeää saada pieni vilkaisu siitä, minkä näköistä työ siellä työmaalla todellisuudessa on ja kuulla itse rakentajilta huomioita sekä vinkkejä toteuttamiseen liittyvistä asioista.

Itselläni on ennestään hyvin vähän kokemusta työmaakäynneistä. Toimistotöissä ehdin käydä kertaalleen Märskyn työmaalla, ennen kuin jäin projektista pois opintojen jatkamisen takia. Kieltämättä on jäänyt harmittamaan aika paljon, että en ehtinyt nähdä projektin toteutumista loppuun saakka, sillä se olisi varmasti ollut tärkeä ja opettavainen kokemus. Näin olisi konkreettisesti päässyt näkemään työmaan rakentumisen aikana sen, mitkä suunnitelluista ratkaisuista toimivat, mitkä ratkaisut vaatimat muokkausta ja mitkä ratkaisut eivät mahdollisesti toimikaan paikan päällä ollenkaan. Näin nuorena suunnittelijan alkuna on myös hyvin jännittävää nähdä, miten suunnitellut asiat muuttuvat piirustuspöydältä todeksi ja todellisuudeksi.

Edellisten ajatusten myötä olikin siis hyvä, että kurssille oli varattu hetki työmaalla käynnille. Jätkäsaaressa pihan suunnittelun ja työmaan vaiheista oli kertomassa meille sekä pihasuunnittelija, rakennusyrityksen edustaja kuin viherrakennusyrityksenkin edustajia työmaalta. Tilaisuus oli mukavan rento ja kysymyksiä sai esittää vapaasti. Joistakin aiheista keskustelimme ehkä vähän enemmän kuin toisista, mutta paljon sai myös pieniä yksittäisempiä käytännön vinkkejä ja kokemuksia jatkoa varten.

Sekä suunnittelija, että työmaan edustajat painottivat erityisesti yhteensovittamisen ja kommunikoinnin tärkeyttä niin suunnittelijoiden, kuin työmaankin välillä. Hyvin ja ajoissa hoidettu yhteensovittaminen ehkäisee monia ristiriitatilanteita työmaalla. Esimerkkinä tästä mainittiin muun muassa lvi-piirustusten sadevesikaivot, jotka valitettavan usein osuvat pihasuunnitelmassa reunakivilinjaan tai jäävät jopa istutusalueille. Työmaakäyntimme kohde oli kansipiha, minkä myötä oli puhetta myös kansirakenteiden ja kasvualustojen rakennekerrosten, paksuuksien sekä korkeuksien yhteensovittamisesta. Yhteensovittamisen tärkeyden huomasin itsekin töissä ja voisikin sanoa, että mitä aikaisemmin tieto kulkee suuntaan ja toiseen, sitä parempi.

Muistan joissakin projekteissa säätäneeni useampaan otteeseen juuri sadevesikaivojen ja tarkastuskaivojen kanssa, kun jostakin syystä ne aina onnistuivat osumaan erinäisten materiaalirajojen saumakohtiin. Kuitenkin kun laittoi lvi-suunnittelijalle ajoissa viestiä asiasta, niin kokemukseni mukaan lähes aina kaivoja on ollut mahdollista siirtää sen verran, että pihasuunnitelma ja lvi-asemapiirros on lopulta saatu mukavasti pelaamaan yhteen. Tarkasti tehty yhteensovittaminen ei siitä huolimatta aina takaa asioiden toteutumista suunnitellun mukaisesti, vaan työmaalla saattaa aina nousta yllätyksiä tai muita syitä, joiden myötä esimerkiksi kaivojen sijainnit muuttuvat ja joihin suunnittelijoiden on sitten suunnitelmissaan sopeuduttava.

Työmaakäynnillä keskusteltiin muistakin käytännön detaljiasioista. Puhetta oli muun muassa kiveyksistä, kiveyksien reunojen sovittamisesta, kivimateriaalien koosta sekä materiaaleihin liittyvistä rajoitteista. Myös kalusteiden ja varusteiden kiinnittäminen sai keskustelua aikaiseksi. Kansirakenne asettaa tietynlaiset rajoitteet/vaatimukset varusteiden asennus- ja kiinnitysrakenteille, ja tämä tulisi suunnittelijan muistaa ottaa huomioon. Rajoitteita saattaa aiheuttaa esimerkiksi kansirakenteen päälle tulevien rakennekerrosten paksuus, jolloin tietynlaisille asennusrakenteille ei välttämättä ole riittävästi tilaa.

Työmaan edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että jokaiselle opiskelijalle tekisi hyvää olla hetki työmaaharjoittelussa. Tällöin pääsisi lähietäisyydeltä tarkastelemaan, miten erilaiset rakenteet tehdään ja mitä vaatimuksia mikäkin sijainti asettaa kyseisille rakenteille. Myös rakentamisen vaiheistamisesta voisi työmaalla oppia paljon. Itselläni ei valitettavasti ole työmaaharjoittelusta kokemusta ja olenkin sitä miettinyt, että kokemuksen saaminen olisi voinut olla arvokasta opintojen alkupuolella. Nyt kuitenkin opinnot ovat jo niin pitkällä, että koen työmaaharjoittelun tässä kohtaa jo hieman myöhäiseksi. Mutta ei sitä koskaan tiedä mihin tulevissa työtehtävissä päätyy. Uskon, että työmaan toimintaan ehtii tulevan uran aikana tutustua tavalla tai toisella.

Fore, Hola ja Rola. Rimmaavat avainsanat, joita Kirsi Lilja oli meille esittelemässä 10.11. Teams-luennolla. Luennon tai koulutuksen asian ytimessä oli siis hankkeen kustannusten arviointi sekä hallinta, mihin olennaisesti myös sanat Fore, Hola ja Rola liittyvät. Ennen kuin sukelletaan syvemmin edellä mainittuihin sanoihin, haluan nopeasti käydä läpi Liljan esittelemää kaaviota kustannusten määräytymisestä hankkeen eri vaiheiden myötä. Samankaltainen kaavio vilahti myös edellisellä Suomisen pitämällä luennolla, joten koen, että se ansaitsee tällä kertaa hieman enemmän huomiota.

Oheisessa kaaviossa siis esitellään kustannusten määräytyminen sekä niiden kertyminen suhteessa projektin eri vaiheisiin. Kaavio on siitä kiinnostava, että kustannusten määräytymistä osoittava viiva ja kustannusten kertymistä osoittava viivat etenevät ikään kuin päinvastaisella tavalla, mikä tarkemmin ajateltuna käy tietysti täysin järkeen. Hankkeen kustannukset määräytyvät jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kaavion mukaan pitkälti tarveselvityksen ja hankesuunnittelun vaiheissa, jolloin vedetään projektin isoja linjoja ja selvitellään reunaehtoja. Siitä eteenpäin kustannukset tarkentuvat suunnitelmien tarkentuessa, mutta mitään isoa pomppausta ei pitäisi enää tapahtua.

Kustannusten kertyminen taas tapahtuu alkuun verkkaisemmin, koostuen pääosin suunnittelijoiden työhön uppoavista kustannuksista. Vasta rakentamisvaiheessa alkaa toden teolla tapahtua, kun hanketta toteutetaan. Hankkeen kustannuksista suurin osa kytkeytyy siis rakentamisen eteen tehtävään työhön sekä tarvittaviin rakennusosiin. Vasta käyttöönottovaiheessa tehty arvio ja toteutuneet kustannukset pikkuhiljaa kohtaavat toisensa.

Kaavioon on myös poimittu mukaan fore Hola sekä fore Rola, joten siirrytään seuraavaksi niihin. Fore on nettisivujensa mukaisesti ”rakennetun ympäristön omaisuudenhallintaan tarkoitettu järjestelmä”. Fore on ”infrarakentamisen ammattilaisille tarkoitettu kustannushallinnan palvelukokonaisuus” ja se sisältää ”tuotteet hankkeen ohjelmointiin, hankeosalaskentaan (Hola), rakennusosalaskentaan (Rola) ja määrien raportointiin”. Kaiken kaikkiaan Fore vaikuttaa siis olevan kattava järjestelmä hankkeen kustannusten hallinnointiin ja arviointiin kaikissa hankkeen vaiheissa.

Äsken tulikin jo mainittua, että Hola tarkoittaa käytännössä hankeosalaskentaa. Hankeosalaskennassa asetetaan Liljan mukaan hankkeen kustannustavoitteet ja voidaan esimerkiksi tehdä vertailua eri vaihtoehtojen kustannuksien välillä. Kaavion mukaan hankeosalaskennassa määrittyy suurin osa hankkeen kustannuksista ja sitä hyödynnetäänkin hankkeen alussa tarveselvityksessä ja hankesuunnittelussa. Holassa määritellään pääsääntöisesti isoja linjoja ja raameja, eikä mennä niin pitkälle rakennusosien määrien tai mittojen laskemiseen. Rolassa, eli rakennusosalaskennassa taas tehdään juuri tätä. Siinä määritellään jo tarkentuneiden suunnitteluratkaisujen pohjalta kaikkien rakennusosasten hinnat sekä määrät reunakivistä pyörätelineisiin ja istutuksiin asti. Rakennusosa vaatii tiedokseen siis tarkkoja suunnitelmia ja sitä hyödynnetäänkin usein rakennussuunnitteluvaiheessa.

Näistä työkaluista Holaa en ole aiemmin käyttänyt ja olikin hyvä, että luennon aikana saimme tutustua työkaluun ja sen käyttöön. Rolaa sen sijaan olen töissä käyttänyt jonkin verran, joten se oli minulle tutumpi. Muistaakseni olen käyttänyt sitä kahdessa projektissa, joista toinen oli Mäkelänrinteen lukion laajennus ja perusparannus. Tässä projektissa olin mukana hankesuunnitteluvaiheesta lähtien ja ensimmäisen kerran tein pihasuunnitelmalle kustannuslaskelman valmista hankesuunnitelmaa varten. Mutta toisin kuin kaaviossa näkyy ja luennolla oli puhe, käytin Holan sijaan Rolaa tehdessäni kustannusarviota hankesuunnitelmalle. Muistaakseni tämä johtui siitä, että olimme tehneet kohteelle jo suhteellisen tarkat suunnitelmat, eli Rolan käyttö oli siinä mielessä ehkä järkevää ja mahdollista. Veikkaan syyksi sitäkin, että samaa Rola -laskelmaa olisi helpompi päivittää myöhemmissä suunnitteluvaiheissa, mutta tästä en ole täysin varma.

Kaiken kaikkiaan taisin Märskyn projektissa tehdä kaksi kustannuslaskelmaa Rolalla, päivitetty toinen versio laadittiin rakennussuunnitteluvaiheessa. Muistan tekemistäni laskelmista sen, että rakennussuunnittelun päivitetty kustannuslaskelma oli jonkin verran kalliimpi suhteessa edelliseen ja jouduimmekin selvittelemään tilaajalle syitä, miksi kustannusten olivat nousseet. Märskyn projekti oli vähän sellainen, että suunnitelmien edetessä aina välillä ilmeni joitakin yllätyksiä, jotka sitten nostivat kustannuksia tai aiheuttivat muita muutostarpeita. Ymmärtääkseni perusparannushankkeissa tämän kaltaisilta yllätyksiltä on ylipäänsä vaikeaa välttyä. Kustannusten osittainen nousu saattoi toki johtua myös omasta kokemattomuudestani. En ollut hankesuunnitteluvaiheessa muistanut laskea esimerkiksi reunakiviä mukaan, sillä ei niitä ollut meidän suunnitelmassammekaan. Rolan kaltaisessa tarkassa laskelmassa on siis riskinä juuri tämä, että alkuun ei muista ottaa kaikkea huomioon (tai välttämättä pysty), sillä kaikkea ei ole edes suunniteltu. Myöhemmin, kun reunakivet sitten löytyivät suunnitelmasta, lisättiin ne myös kustannuslaskelmaan, ja kyllähän graniittiset reunakivet jonkin verran kustannuksia nostavatkin.

Rakennusosalaskelmaa tein myös Hatsinanpuiston projektissa, mikä olikin välillä aikamoinen soppa, varsinkin kun itse en ollut sen suunnittelussa juurikaan mukana. Puistoon oli suunniteltu paljon erikoisia rakenteita tai pintamateriaaleja, jotka eivät suoraan löytyneet Foresta tai siellä olevien materiaalien hinnat olivat liian alhaisia. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tein kaikenlaisille tavarantoimittajille ja valmistajille lukuisia tarjouspyyntöjä suunnitelman eri rakennusosista. Soittelin myös paljon puheluita ja surffailin nettisivuilla. Laskelman teko oli siis hyvin työlästä, kun monien rakennusosien kuljetus, materiaali sekä asennuskustannukset tuli määritellä itse järjestelmään. Ehkä jos suoraan kehtaa sanoa, niin tämän kustannuslaskelman teko ei päässyt top 5 tehtävien listalleni, mutta oppihan siinä tosi paljon.

Kustannuslaskelman teossa pääsee käsiksi konkreettisesti siihen, paljonko erilaiset materiaalit maksavat ja kuinka suuri niiden asentamiskustannus on. Se on hyvin havainnollista. Laskelman teko on kuin kaupassa käyntiä, suunnitelma on ostoslista, jota laskelmassa sitten toteutetaan. Jatkoa ajatellen on oppinut ehkä sen, että hankkeen alkuvaiheessa rahaa kannattaa laittaa jonnekin hitusen jemmaan, esimerkiksi valitsemalla mahdollisuuksien mukaan parempia materiaaleja, jolloin myöhemmin tulevat kustannusnousut tai säästökierrokset eivät tunnu niin pahalta. Mutta rajansa kaikella, liikaakaan ei kannata jemmata. Eikä toisaalta kaikkea pysty aina ennalta ennustamaan, yllätyksiä sattuu.

Päivän 20.10. luennon piti meille tällä kertaa Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialalta Lotta Suominen. Suomisen luento oli varsin kattava kurkistus maisema-arkkitehtina olemiseen ja virkamiehenä toimimiseen Helsingin kaupungissa. Luennon aikana ehdimme tarkastella niin organisaatiorakennetta, talouden ja toiminnan suunnittelua, vuorovaikutusta, puistosuunnittelua Helsingissä kuin suunnitteluhankinnankin periaatteita. Tämän kerran oppimispäiväkirjassa keskityn muutaman mieltäni enemmän pohdituttaneeseen asiaan, jotka liittyvät pääasiassa Helsingin talouden ja toiminnan suunnitteluun sekä puistojen budjetteihin. Näistä aiheista kehkeytyi luennon aikana myös kiinnostavaa keskustelua, johon haluan hetkeksi palata kirjoituksessani.

Talouden ja toiminnan suunnittelusta voisi ensinnäkin todeta sen, että Suomisen näyttämän kaavion pohjalta talousarvion laatiminen Helsingin kaupungin organisaatiossa näyttää hyvin monimutkaiselta. Talousarvio menee aikamoisen myllyn läpi käyden vuorottain eri osapuolten, kuten esimerkiksi kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen, kaupunginjohtajan ja hallintokuntien, valmisteltavana tai käsiteltävänä. Kaupunkien talousarvion ja toiminnan suunnittelusta sekä laatimisesta en ole juurikaan ennen kuullut, ja siksi tämä olikin kiinnostavaa, joskin pikaisella vilkaisulla vaikeasti hahmotettavaa asiaa. Prosessin ymmärtäminen vaatisi selkeästi vielä perusteellisemman läpikäynnin.

Talousarvion laatimisessa ja budjetin suunnittelussa kiinnostaa näin maisema-arkkitehtuurin opiskelijana tietysti puistoihin ja liikunta-alueisiin käytettävät rahasummat. Suominen vilauttikin meille pylväsmallia Puistojen ja liikunta-alueiden alustavista investointiohjelmista vuodesta 2022 aina vuoteen 2031. Investointiohjelmien suuruudet heiluivat suhteellisen tasaisesti noin 16 ja 20 miljoonan välillä, jos osaan lukea Suomisen vilauttamaa taulukkoa oikein. Näitä summia pohtiessa ja taulukkoa tuijotellessa huomasin, että investointien suuruutta tai vaikuttavuutta on oikeastaan vaikea hahmottaa näin kokemattomalla silmällä. Rinnalle tarvitsisi lisää vertailupintaa esimerkiksi muista kaupunkirakentamisen osa-alueista ja niiden investoinneista.

Hieman vertailukohtaa puistoihin käytettävästä rahasummasta antaa Suomisen mainitsema esimerkki Töölönlahden puistosta. Töölönlahdenpuiston alkuperäinen budjetti oli kuulemma 66 miljoonaa, mikä on puistolle huimaakin huimempi summa, mutta lopulta puiston toteuttamiseen päädyttiin käyttämään ainoastaan 5 miljoonaa. Pudotus kuulostaa mielestäni jo aika äärimmäiseltä. Mittasuhteita antaa myös Suomisen esimerkki siltahankkeesta, johon oltiin Helsingissä valmiita investoimaan 300 miljoonaa, eli yli nelinkertaisesti alkuperäisesti Töölönlahdenpuiston alkuperäisen budjetin verran, 60 kertaisesti toteutuneeseen Töölönlahdenpuiston budjettiin verrattuna. 300 miljoonaa on jo niin iso summa, että sitä on vaikea edes käsittää. Pelkästään vuoden 2022 talousarvio puistoille ja liikunta-alueille varatusta rahasta on noin 17 miljoonaa. Näissä mittasuhteissa 17 miljoonaa ei tunnukaan enää kovin suurelta summalta

Kävimme myös toisen kurssin puitteissa maastokäynnillä Töölönlahdenpuistossa ja silloinkin heräsi hieman samankaltaista keskustelua puistoon käytetyistä investoinneista. On oikeastaan häkellyttävääkin, miten noinkin keskeisellä ja merkittävällä paikalla oleva puisto joudutaan kaluamaan lähes luilleen alkuperäisestä budjetista. Voiko taustalla vaikuttaa puistoja kohtaan koettu arvostus? Mikä ajaa kaupunkejamme karsimaan investointeja juuri puistojen kohdalla? Voisi kuvitella, että nykypäivänä oltaisiin yhä valmiimpia investoimaan viheralueisiin, kun tiedetään miten paljon ne tuottavat hyvinvointia ja auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Luennolla nousi pohdinnan aiheeksi sekin, miten vähän mediassa loppujen lopuksi nousee keskustelua tai kysymyksiä viheralueiden rahoitukseen liittyen. Suominen myös huomautti, että valitettavan usein puistot ovat niitä, jotka joutuvat antamaan myöten budjetissa. Jää myös nähtäväksi, millaiset koronan vaikutukset tulevat olemaan viheralueiden investointeihin tulevien vuosien aikana.

Budjettiaiheesta voisi pohtia vielä vaikka mitä, mutta tällä kertaa päätän pohdinnat aiheesta tähän. Harmi myös, että sävy päätyi tällä tavalla ehkä negatiiviseksikin, vaikka myös paljon hyvää on tapahtunut ja saatu aikaan Helsingin viheralueiden talouden ja toiminnan suunnittelussa. Suomisen luennolta sain jatkoa ajatellen paljon eväitä myös suunnitteluttamiseen liittyvistä aiheista. Esitetyt taulukot ja pointit auttoivat ainakin minua ymmärtämään, miten suunnitteluttaminen toimii Helsingissä ja miten myös hankintalaki määrittelee kaupungissa tehtävien julkisten hankintojen, kuten puistosuunnittelun, tekemistä. Voi olla, että pohdin suunnitteluttamista vielä lisää myöhemmin oppimispäiväkirjassani.

13.10. luennolla syvennyimme hyvään rakennustapaan Hanna Tajakan johdattelemana. Tiivistetysti hyvä rakennustapa ohjaa tilaamista, suunnittelua, rakentamista sekä kunnossapitoa ja on myös merkittävä kohteen elinkaaren kannalta mm. materiaalivalintojen ohjaamisen kautta. Hyvän rakennustavan tavoite on, että kaikki osapuolet hyötyvät sen toteuttamisesta, sillä se:

• helpottaa ja ohjeistaa työntekoa,
• yksinkertaistaa tulkintaa,
• helpottaa valvontaa,
• parantaa työn laatua ja tehokkuutta ja
• parantaa lopputuotteen laatua.

Hyvä rakennustapa määritellään rakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (RYL). RYL:stä olikin keskustelua jo aikaisemmalla luennolla, kun Jaana Matilainen tuli kertomaan kurssilaisille Rakennustiedon toiminnasta. Ja kuten sen kerran luentokerran oppimispäiväkirjassani totesinkin, olen töiden kautta päässyt tutustumaan ja hyödyntämään InfraRYL ja MaaRYL -opuksia jonkin verran. Siitä huolimatta sain Tajakan luennolla jälleen paljon uutta informaatiota, kun kävimme hyvinkin tarkasti ja monipuolisesti läpi yleisten laatuvaatimusten sisältöä.

Uutta minulle oli mm. kelpoisuusasiakirja, jonka urakoitsija tekee ja ylläpitää. Tämän tarkoituksena on dokumentoida, miten jokin kohde tai sen osa on tehty ja rakennettu. Kelpoisuusasiakirjaan voidaan palata ristiriitatilanteissa ja sitä kautta tarkastaa onko toteuttamisessa noudatettu yleisiä laatuvaatimusasiakirjoja. Myöhemmin kelpoisuusasiakirja luovutetaan tilaajalle, joka voi esimerkiksi muutama vuosikymmen myöhemmin peruskorjauksen yhteydessä palata niihin ja hyödyntää niitä peruskorjauksen suunnittelussa. Kelpoisuusasiakirjat eivät ehkä ole nousseet töissä aiemmin minulle esille, jos ne pääasiassa kuitenkin palvelevat urakoitsijaa, valvojaa ja tilaajaa. Toisaalta jos maisema-arkkitehtina joskus tulee hoitamaan valvonnan tehtäviä työmaalla, niin silloin nämä asiakirjat tulevat varmaankin vastaan.

Luennolla keskustelimme paljon myös hankekohtaisista työselostuksista. Hauskaa oli mielestäni se, että työselostus oli luennolla käydyistä asioista minulle se kaikista tutuin, mutta en aiemmin tiennyt hankekohtaisen työselostuksen olevan myös osana rakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia. Käyhän se kuitenkin järkeen, sillä siellä määritellään miten kohde tulisi toteuttaa ja viitataan juuri MaaRYL:stä löytyviin rakentamisen yleisiin laatuvaatimuksiin.

Luennolla nostettiin sekin esille, että työselostuksissa ei saisi olla tulkinnanvaraisuutta ja pätevyysjärjestyksessä työselostus on aina ensimmäisenä tai päällimmäisenä suhteessa muihin suunnitelmiin ja piirustuksiin. Näiden nostojen myötä aloin muistelemaan töissä itse tekemiäni työselostuksia. Töissä minulle joskus mainittiinkin, että työselostus on se ensisijainen asiakirja ja siksi se tulee tehdä tarkoin, tarkistaa kaikki viittaukset ja kirjoittaa selkeästi, jotta tulkinnanvaraisuutta ei olisi. Työselostusta ja muita piirustuksia tarkastin monesti myös ristiin keskenään, että samat päivitykset ja selitykset löytyisivät yhteneväisesti kummastakin, eikä suuria ristiriitoja jäisi.

Vielä loppukevennyksenä haluan kirjoittaa tähän kasvillisuutta koskevan laatuvaatimuksen, tai tarkemminkin toimivuusvaatimuksen, mikä luennolla nostettiin esille. Ensinnäkin kasvillisuutta koskeva toimintavaatimus on määritelty ainoastaan tiealueiden yhteydessä ja siinäkin se kuuluu, että ”ei saa olla näköesteenä”. Hupaisaa, mutta samalla myös harmillista, että sen tarkemmin ei kasvillisuuden toimintavaatimuksista ole kirjattu asiaa.

Ennen 6.10. pidettävä luentokertaa saimme ryhmissä tehtäväksemme (tuntitehtävä 3) selvittää rakennushankkeen erilaisia toteutusmuotoja. Meidän ryhmällemme päätyi toteutusmuodoista osaurakkamuodot (=projektinjohtorakentaminen), johon täytyykin heti todeta, että tästä toteutusmuodosta itselläni ei ollut mitään ennakkotietoa ennen tehtävän aloittamista.

Lähdimmekin ryhmänä selvittämään osaurakkamuodon sisältöä ja koimme sen yllättävän hankalaksi ymmärtää. Osapuolien keskinäisiä suhteita oli vaikea käsittää varsinkin, kun ne hieman erosivat riippuen projektinjohtorakentamisen muodosta. Saimme kuitenkin räävittyä pienen tuskailun ja arpomisen jälkeen kasaan esityksen aiheesta. Tehtävä oli ehdottomasti tähän mennessä vaikein.

Sitten koitti 6.10. luentokerta, jolloin Pia Kuusiniemi oli meille kertomassa erilaisista talonrakennushankkeista, joissa Pia on ollut mukana maisema-arkkitehtina. Luennon ohella esiteltiin myös ryhmien tekemät tuntitehtävät. Meidän osaurakkamuotomme lisäksi käsiteltiin sellaisia toteutusmuotoja, kuin pääurakkamuoto, Suunnittele- ja rakenna -urakka ja allianssimalli.

Teen jälleen sillä tavalla, että kirjaan alle itselleni muistiin, mitä nämä eri hankkeiden toteutusmuodot tarkoittivat. Apuna olen käyttänyt muiden ryhmien tekemiä esityksiä sekä rakennustiedon Toteutusmuodon valinta ”Tehtävätarjotin ja toteutusmuotokorit” -julkaisua. Linkki julkaisuun: https://www.rakennustieto.fi/Downloads/RK/RK010702.pdf. Sen lisäksi kirjaan omia kokemuksiani/ajatuksiani kustakin toteutusmuodosta ja lisäilen joitakin huomioita, joita Pian luennolta nousi esiin.

Pääurakkamuodot (PU)

Pääurakkamuotojen vaiheet jakautuvat kolmeen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa tilaaja suunnitteluttaa ja valitsee pääsuunnittelijan (yleensä arkkitehti) ja tekniset suunnittelijat sekä erikoissuunnittelijat. Toisessa vaiheessa järjestetään urakkakilpailu, jossa urakoitsijat tarjoavat kokonaissumman, jolla ensimmäisessä vaiheessa tuotetut suunnitelmat toteutuisivat. Yleensä valitaan halvin vaihtoehto, joka täyttää tarvittavat vaatimukset. Urakoitsija voidaan valita myös neuvotteluiden perusteella. Kolmannessa vaiheessa tilaaja solmii urakkasopimuksen urakoitsijan kanssa.

Pääurakka sisältää kaksi eri muotoa: kokonaisurakan ja jaetun urakan. Kokonaisurakassa yksi urakoitsija vastaa rakentamisesta, kun taas jaetussa urakassa yksi urakoitsija on pääurakoitsija ja muut sivu-urakoitsijoita. Sivu-urakoitsijat yleensä alistetaan pääurakoitsijalle.

Kaikista läpikäydyistä muodoista tämä on itselleni ehdottomasti se tutuin. Tämän kaltaisissa hankemuodoissa olen myös itse ollut mukana toimistotyössä. Niissä suunnittelijat ovat olleet selkeästi tilaajalle alisteisia ja rakennuttajakonsultti on ollut mahdollisesti mukana hallinnoimassa projektia. Minusta tämä hankkeen toteutusmuoto on helpoiten hahmotettavissa ja ymmärrettävissä. Myös eri osapuolien roolit ja etenkin oma rooli suunnittelijana on ollut selkeä.

Pia kommentoihin tästä hankemuodosta, että se on usein miten hyvin suunnittelijaystävällinen muoto. Tässä vaikuttaa varmasti se, että suunnittelijana ollaan suoraan Tilaajan/rakennuttajan alla tekemässä ratkaisuja. Tässä hankemuodossa urakoitsijan on myös vaikea luistaa suunnitelmissa esitetyistä ratkaisuista, sillä urakkakilpailussa urakoitsija on sitoutunut suunnitelmiin.

———————————————————————————————————

Osaurakkamuodot (=projektinjohtorakentaminen) (PJ)

Osaurakkamuodot eli projektinjohtorakentaminen ryhmitellään kolmeen erilaiseen muotoon: projektinjohtorakennuttamiseen, -palveluun ja -urakointiin. Yhteistä muodoille on ammattimainen projektinjohto ja -suunnittelu, yhteistyö ja pilkotut hankinnat, joista tilaaja tekee lopullisen päätöksen. Toiminnallisesti kaikki muodot ovat lähellä toisiaan, mutta juridisesti ne ovat erilaisia sopimuksia. Projektinjohtomuodoissa limitetään toteutussuunnittelua, hankintoja ja rakentamista ajallisesti keskenään. Tällä tavoin hankkeen toteutusaikaa saadaan lyhyemmäksi, mutta suunnittelun kesto toisaalta pitenee.

Itselleni tämän toteutusmuodon hahmottaminen oli todella hankalaa, ja saman kokivat myös muutkin ryhmäläiseni. Itselläni ei tästä urakkamuodosta ole kokemusta töiden kautta. Hankalinta oli ymmärtää projektinjohto-organisaation muotoutuminen osaurakkamuodon kolmessa eri muodossa sekä se, miten hierarkiat tai osapuolien roolit jakautuvat näissä.

Projektinjohtourakoinnissa rakennustyötä voidaan jakaa toimialakohtaisesti tai alueellisesti urakka- ja hankintakokonaisuuksiin. Vaikka voisi aluksi kuvitella rakennustöiden pilkkomisen ja vaiheiden ajallisen limittymisen tekevän suunnittelijan työstä joustavampaa ja dynaamisempaa, sai Pian luennosta sen käsityksen, että asia ei aina kuitenkaan ole näin. Ajallinen limittyminen saattaa aiheuttaa myös kiirettä ja yhteensovittamisen haasteita.

———————————————————————————————————

Suunnittele- ja rakenna -urakka (SR)

Suunnittele- ja rakenna -urakka tunnetaan myös nimellä kokonaisvastuu-urakka (KVR). Tässä muodossa pääurakoitsija vastaa sekä suunnittelusta, että rakentamisesta. Rakennuttaja voi tavoitteidensa perusteella järjestää joko laatu-, edullisuus- tai hintakilpailun, johon urakoitsija tuottavat kilpailun vaatimukset täyttävät suunnitelmat ja niiden myötä muodostuvan kokonaiskustannuksen. Toisin kuin perinteisessä kokonaisurakassa, suunnitelmat eivät SR-urakassa ole tilaajan vastuulla, vaan niistä vastaa urakoitsija. Urakoitsijan vastuu on siten SR-urakassa perinteistä kokonaisurakkaa laajempi. Suunnittelijat ovat siis alisteisia urakoitsijalle, eivät tilaajalle/rakennuttajalle.

Töissä olen ollut mukana yhdessä SR-urakassa aivan sen alkamisesta saakka. Urakka lähti siten liikkeelle, että urakoitsija hankki suunnittelijat kasaan, jotka sitten laativat suunnitelmat rakennuttajan julkaisemaan kilpailuun. Itsekin laadin pihasuunnitelmaluonnoksen kilpailua varten. Voiton jälkeen urakoitsija edisti suunnittelua ja vastasi tarvittavien dokumenttien tuottamisesta. Tässä hankkeessa näkyi hyvin selkeästi se, että suunnittelijana oltiin todellakin urakoitsijalle eikä rakennuttajalle alisteisia. Jokaisesta suunnitteluun liittyvästä kysymyksestä tuli olla ensin yhteydessä urakoitsijaan, eikä rakennuttajaan saanut olla suoraan yhteydessä, eli mennä ikään kuin urakoitsijan ohi. Tämä oli mielestäni vähän hassu ja haastavakin kuvio. Monesti suunnittelijat viestivät varmasti ihan vahingossakin rakennuttajalle, jonka seurauksena urakoitsijalta saattoi tulla pientä nuhtelua asiasta.

———————————————————————————————————

Allianssi

Allianssi on rakennushakkeen yhteisvastuullinen toteutusmuoto, jossa tilaaja valistee allianssin keskeiset sopimusosapuolet suunnittelemaan hanketta yhdessä tilaajan kanssa. Allianssin osapuolista muodostetaan tämän jälkeen yhteinen projektiorganisaatio. Allianssimallissa projektin osapuolet jakavat yhdessä vastuun suunnittelusta, rakentamisesta, kustannuksista, aikataulusta ja laadusta. Hankemalli toimii erityisesti haastavissa, suurissa ja useita osapuolia käsittävissä kompleksisissa hankkeissa. Allianssimallistakaan minulla ei ole kokemusta töiden kautta, joten sen analysointi on hieman hankalampaa. Luento kuitenkin vahvisti käsitykseni siitä, että allianssi on käytetty toteutusmuoto suurissa ja riskialttissa hankkeissa.

———————————————————————————————————

Aivan viimeisenä poimintana haluan kirjoittaa tähän luennolla Pian suusta kuullun oivaltavan lausahduksen: ”Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Mielestäni tämä kuvaa hyvin osuvasti suunnittelijankin näkökulmasta sitä, miltä tuntuu olla mukana erilaisissa hankkeissa ja miten alisteisuus esimerkiksi tilaajalle tai urakoitsijalle voi vaikuttaa huomattavastikin suunnitteluun.

Kaaviot on poimittu Rakennustiedon Rakennuttaminen -kirjasta (Junnonen Juha-Matti, Kankainen Jouko).

29.10 luennolla Jaana Matilainen oli kertomassa meille rakennustiedon toiminnasta ja esitteli kaikkea, mitä rakennustiedon sivuilta on löydettävissä. Ajattelin tässä postauksessa lyhyesti ja tiivistetysti kertoa ajatuksistani ja käsityksestäni rakennustiedosta ennen ja jälkeen Matilaisen luennon.

Aiemmat kokemukseni rakennustiedosta:

Rakennustiedon tuottamasta sisällöstä tutuimpia minulle ovat RT-kortit, joita olen hyödyntänyt aikaisemmin opinnoissa ja varsinkin töissä. Mielikuvani mukaan RT-kortteja löytyy kaikista aiheista ja teemoista, joita ajatella saattaa. Ne sisältävät hyvää tietoa suunnittelijalle etenkin toteutussuunnitteluun liittyvistä asioista, tai tähän tarkoitukseen itse olen niitä hyödyntänyt. Omia eniten käyttämiäni RT-kortteja ovat mm:

• Polkupyörien pysäköinti ja säilytys
• Ajoväylät, hitaasti liikennöitävät
• Pysäköintialueet
• Ajoneuvojen mittoja
• Päiväkodin ja perusopetuksen tilat, Ulkotilojen suunnittelu
• Ulkoleikkipaikat
• Portaat ja luiskat (hyvin paljon käytetty)
• Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus
• Jalankulku- ja pyöräilyväylät

Lisäksi toteutussuunnitteluun liittyvissä asioissa olen käyttänyt apuna InfraRYL:iä ja MaaRYL:iä. Niistä on saanut hurjasti mallia detaljien piirtämiseen ja muutenkin rakenteiden ymmärtämiseen. Muistan myös, kun toimiston työselostuspohjaan päivitettiin viittauksen MaaRYL:iin. Silloin en vielä tosin ymmärtänyt, mikä näiden kahden RYL:in suurin erottava tekijä on.

Käsitys rakennustiedosta luennon jälkeen:

Luennon aikana melkein häkellyin siitä, miten paljon erilaista materiaalia Rakennustieto on tuottanut rakentajien, rakennuttajien ja suunnittelijoiden käyttöön. RT-korttien ja RYL:ien kautta olen nähnyt vain pienen osan siitä materiaalista, mitä netissäkin olisi saatavilla. Rakennustieto tarjoaa lisäksi mm. rakennusalan yhteisiä sopimuslomakkeita, RTS-ympäristöluokitusta, RT-kustannuslaskentaa, RatuPakkia ja vaikka mitä. Myönnettäköön, että luennolla oli silloin tällöin vaikea pysyä mukana, kun ristiin rastiin vilisi niin paljon erilaisia lyhenteitä. Listaankin tähän alle vielä kaikkia saatavilla olevat materiaalit ja avaan niitä, jotka minulle olivat vieraampia. Apuna olen käyttänyt Rakennustiedon nettisivuja sekä luentomuistiinpanoja. Linkki Rakennustiedon nettisivuille: https://www.rakennustieto.fi/

• Rakennusalan yhteiset sopimuslomakkeet ja yleiset sopimusehdot (YSE, KSE, RYHT)
  • Tälle on oma tietoväylänsä, nimellä Sopimuslomake Net.
• Rakennusalan yleiset latuvaatimukset
  • Näihin kuuluvat InfraRYL, MaaRYL sekä muutkin RYL:it, jotka eivät maisema-arkkitehdille välttämättä ole niin keskeisiä.
  • InfraRYL on ymmärtääkseni suunnattu enemmän suurempiin infrarakennushankkeisiin, kuten teiden tai ratojen rakentamiseen.
  • MaaRYL taas keskittyy talonrakennushankkeisiin. Hienoa, että MaaRYL on nykyään saatavilla myös sähköisesti! Harmi, että Aallon käyttäjäll ei ole MaaRYL:iä saatavilla netistä.
• Kortistot
  • Rakennushankkeen tehtäväluettelot!
    • Tämä oli minulle täysin uusi sisältöpoiminta. Myös maisema-arkkitehdille löytyy oma tehtäväluettelonta.
  • Kortistot sisältävät sekä säännöskortteja, ohjekortteja ja tuotekortteja.
  • RT-kortisto
    • Näistä olen jonkin verran käyttänyt ohjekortteja. Säännöskortit ja tuotekortit ovat vähemmän tuttuja.
  • LVI-kortisto
  • KH-kortisto
    • Kortisto sisältää kiinteistönpitoa ohjavat lait ja määräykset, kiinteistöpalveluiden yleiset laatuvaatimukset, ohjeet ja tuotetietoa sekä alan keskeisten sopimusten laadintaohjeet. Kortisto on tarkoitettu kiinteistöjen tekniseen ylläpitoon ja korjaushankkeiden suunnittelun sekä laadun ohjaukseen ja kiinteistöpalveluiden kilpailutukseen ja hankintaan.
  • Ratu-kortisto
    • Kortisto sisältää uudis- ja korjausrakentamisen menetelmä- ja menekkitietoa, työturvallisuden säädöksiä ja ohjeita sekä laadunvarmistuksen työvälineitä. Kokoelma on tarkoitettu talonrakennusurakoinnin eri tehtäviin.
•  RTS-ympäristöluokitus ja RT-ympäristötyökalu
  • Luokitus tarjoaa vaihtoehdon suomalaiselle ympäristöluokitukselle. Ottaa huomioon suomalaiset olosuhteet ja lainsäädännön. Pohjautuu kuitenkin myös eurooppalaisiin standardeihin.
•  M1-luokitus
  • Rakennusmateriaalien päästöluokitus.
• RTS EPD -ympäristöseloste
  • Selosteen avulla rakennusurakoitsijat, rakennuttajat ja suunnittelijat ymmärtävät paremmin rakennustuotteisiin ja materiaaleihin liittyviä ympäristökysymyksiä. tämä kuulostaa lupaavalta, pitääkin tutustua selosteeseen lisää.
• RT-kustannuslaskenta
•  RatuPakki
  • Ratupakki on työkalu tuotannon suunnitteluun.
• RT tuotetieto
  • Täältä voi hakea eri tuotteiden tarkempia tietoja ja ominaisuksia. Esimerkiksi betonikiville.
  • RT-tuotetietokanta
  • Työmaiden sähköinen tuotedokumentaatio

KESY = kestävän ympäristörakentamisen toimintamalli.

Tiivistetysti KESY -toimintamalli kuvataan Viherympäristöliiton sivuilla seuraavasti:

”Toimintamalli määrittelee miten hankkeen tilaaja, suunnittelija, rakentaja ja kunnossapitäjä voivat kussakin hankkeen vaiheessa huomioida kestävän ympäristörakentamisen mukaisen toiminnan. Kestävän ympäristörakentamisen tarkoituksena on välttää, lieventää tai estää rakentamisen ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Kestävän kehityksen näkökulmista ympäristörakentamisessa korostuu erityisesti ekologinen kestävyys. Puutumme rakentamisessa luonnonprosesseihin: veden kiertokulkuun, maaperään ja kasvillisuusalueisiin eli ekosysteemipalvelujen kannalta keskeisiin tekijöihin. Tavoitteena onkin pyrkiä vaalimaan näiden prosessien elinvoimaisuutta ja jatkuvuutta. Tämä edellyttää kokonaisuuksien ymmärtämistä ja huomioon ottamista kaikessa toiminnassa.”

Toimintamallilla pyritään kokonaisuudessaan siis vastaamaan globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja monimuotoisuuden vähenemiseen. Rakentamisella on kuitenkin merkittävä rooli päästöjen ja jätteen aiheuttajana ja näihin epäkohtiin toimintamallilla pyritään puuttumaan. Toimintamallissa hienoa on se, että siinä on otettu huomioon hankkeen kaikki osapuolet tilaajista kunnossapitoon, eli miten kukin osapuoli voi antaa oman panoksensa KESY- mallin toteutumiseksi. Muistaakseni luennolla tulikin maininta, että tämä on ensimmäinen vastaava julkaisu, jossa juuri eri osapuolien vastuut on otettu huomioon.

KESY:stä olen kuullut ohimennen aiemmin töiden tai opintojen ohessa, mutta näin tarkasti en ole siihen ennen tutustunut. Mielestäni olikin tärkeää käydä se tämän kurssin tiimoilla tarkemmin läpi, jotta tulemme toimintamallin kanssa tutuksi ja pystyisimme tulevaisuudessa myös hyödyntämään sitä. Selasin myös nopeasti läpi KESY -toimintamallin toimintaperiaatteista kootun raportin, mistä sai hyvän käsityksen toimintamallin sisällöstä ja tavoitteista. Ohessa vielä linkki kyseiseen raporttiin, jos tulee vaikka itselläni tarvetta palata tähän myöhemmin:

https://www.vyl.fi/site/assets/files/2319/kesy_toimintamalli_web_1_26_4_2018.pdf

Luennollakin painotettiin sitä, että tavoitteiden toteutuminen vaatii etenkin tilaajan puolelta vahvaa tahtotilaa niiden toteuttamisen taustaksi. Myös yleisemmällä tasolla tarvittaisiin asennemuutosta, jotta KESY -toimintamalli saadaan kaikessa sen potentiaalissa hyödynnettyä. Joitakin hyviä esimerkkihankkeita on, jotka toimivat suunnan näyttäjinä ja kannustavat myös tulevia hankkeita toteuttamaan toimintamallia. Toteutuneita ja toimivia esimerkkikohteita tarvitaan kuitenkin lisää, jotta ilmiö pääsisi leviämään koko ajan vain laajemmalle.

Tästä tulikin mieleeni, että tiedon merkitys on älyttömän suuri kestävyyden tavoittelussa maisemarakennushankkeissa niin tilaajan, suunnittelijan kuin mudenkin osapuolien näkökulmasta. Itselleni on jäänyt sellainen tunne, että monesti tilaajien vakuuttamiseksi esimerkiksi kestävämpien materiaalivalintojen valinnassa tarvittaisiin huomattavasti enemmän tutkimusta, tietoa ja näyttöä siitä, että kestävämpi vaihtoehto on todellakin parempi vaihtoehto. Pitäisi pystyä todistamaan, että kestävämpi vaihtoehto on myös aikaa kestävä, ja kustannuksiltaan ajan myötä järkevä, vaikka hankintahinta olisikin kovempi.

Myös suunnittelijan näkökulmasta lisätiedon saaminen olisi hyvin tärkeää ja helpottaisi valintojen tekemisessä. Itse ainakin koen, että minulla ei ole ainakaan tässä vaiheessa riittävästi tietoa eri materiaaleista ja niiden kestävyysnäkökulmista valmistus-, rakentamis- ja kunnossapitovaiheissa. Siksi kokisinkin suunnattoman hyödylliseksi luennollakin esimerkkinä mainitun sovelluksen, josta näitä tietoja voisi saada muutamalla klikkausella.

KESY -asioita pääsimme sivuamaan hieman jo ennen luentoa tuntitehtävässä 2 pienryhmissämme, kun etsimme alustavia kiinnostavia KESY -kohteita/hankkeita kurssin seminaaritöitä varten. Muutamia KESY -hankkeita löysimme Viherympäristöliiton sivuilta, mutta niiden lisäksi kohteisiin poimimme myös vuoden ympäristörakenne -palkinnon saaneita kohteita. Itse en todennäköisesti tule tekemään seminaarityötä, vaikka kovasti kiinnostaisikin tietää löytämistämme hankkeista lisää. Siksi odotankin innolla seminaarikertoja, jolloin saan varmasti paljon vastauksia tähän tiedonnälkääni!

Kurssin ensimmäinen keskiviikkoinen opetuskerta on nyt takana. Session alussa pääsimme heti ajan kanssa esittäytymään, tutustumaan ja jakamaan ennakkotehtävässä heränneitä ajatuksia pienryhmissä. Kurssin aloittaminen tällä tavoin oli mielestäni loistava, sillä sain heti huomata, miten pienryhmässä olevilla kurssikavereillani oli aivan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia kurssin aiheita kohtaan, kuin itselläni. Profiloimme kollektiivisesti ryhmämme koostuvan tietämättömistä tietäjistä, eli tavallaan kurssin teemat ovat tuttuja tai niistä on kuullut, mutta mitään tyhjentävää emme teemojen sisällöstä osanneet oikein sanoa. Samaa pohdin jo aiemmin omassa ennakkotehtävässänikin. Yhteisen lähtöasetelman toteaminen helpotti ainakin omia ennakkoajatuksiani sen suhteen, että näistä aiheista pitäisi jo jotenkin tietää todella paljon, jos on ehtinyt opintojen ohella käymään töissä. Kurssille on kuitenkin tultu oppimaan ja täyttämään niitä aukkoja, jotka vielä odottavat täydentäviä/selventäviä tiedonjyväsiä.

Pienryhmäkeskustelun jälkeen luento-osuudella kävimme pikaisesti läpi rakennushankkeen eri osapuolia sekä rakennushankkeen vaiheita. Listaan tähän alle itselleni lyhyesti muistiin rakennushankkeen osapuolet ja vaiheet. Oletan, että näihin aiheisiin palaamme vielä tarkemmin kurssin edetessä, mutta hyvä kirjata ne jo tässä vaiheessa ylös.

Rakennushankkeen osapuolet:

• Omistaja
  • omistaja ei välttämättä ole tilaaja, vaan voi olla eri taho. Esimerkiksi Helsingin kaupunki voi olla maan omistaja, mutta työn tilaaja on esimerkiksi ATT.
• Tilaaja
• Käyttäjä
• Rakennuttaja
• Suunnittelijat
  • Pääsuunnittelijana toimii usein arkkitehti, maisema-arkkitehdit toimivat erikoissuunnittelijoina. Joissakin hankkeissa voi olla myös pääsuunnittelijana maisema-arkkitehti.
  • Suunnittelija on yleisimmin konsultin tehtävissä, mutta sen ohella tilaajanakin voi toimia suunnittelija.
• Urakoitsija(t)
• Materiaalintoimittaja
• Viranomaiset
  • Rakennusvalvonta jne.

Rakennushankkeen vaiheet:

• Tarveselvitys
  • Tämä vaiheen olin unohtanut kokonaan, kun ennakkotehtävässä pohdin näitä vaiheita.
• Hankesuunnittelu
• Rakennussuunnittelu
  • Erilaisia vaiheita riippuen rakennushankkeesta. Esimerkiksi luonnos- yleis- ja toteutussuunnitteluvaiheita.
• Rakentaminen
  • Tässä vaiheessa rakennuttaja kilpailuttaa ja valitsee urakoitsijat.
  • Rakentamisen valvontaa, jota mm rakennusvalvonta tekee.
  • Kohteen valmistuttua pidetään vastaanottotarkastus ja myöhemmin 2 vuoden takuuajan aikana myös kasvuunlähtötarkastusta jne. Yhdellä kasvuunlähtötarkastuksella olen itsekin ollut katsomassa, miten hyvin kasvit ovat lähteneet kasvamaan tai onko istutuksissa jotakin korjattavaa ja korvattavaa.
• Käyttöönotto
  • Huoltokirjojen/loppukuvien teko sisältyy tähän vaiheeseen. Loppukuvat ovat töiden kautta tulleet tutuksi, mutta muutoin käyttöönottovaiheen sisältöön en ole tutustunut niin paljoa.

Rakennushankkeen valvonnasta hieman lisäpohdintaa: En ymmärtänyt ennakkotehtävässä yhdistää rakennusvalvontaa tähän valvonnan alueeseen, vaikka tietysti sitä tehtävää rakennusvalvonta nimenomaan tekee. Sitten hyvänä muistutuksen tuli sekin, että kaikki kokoukset, takuuajan tarkastukset ja katselmukset toteuttavat myös tätä valvontaa.

Tämmöiset tiiviit pohdinnat tällä kertaa. Seuraavaksi tuntitehtävän puitteissa tutustumme ryhmämme kanssa kestävän ympäristörakentamisen menetelmään ja kokoamme menetelmää hyödyntäneitä hankkeita seuraavaa opetuskertaa varten. Ensi viikon kirjoituksissa keskitytään siis KESY -aiheisiin!

Kurssin ennakkotehtävänä tulen tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa pohtimaan, mitä mielikuvia ja kokemuksia kurssilla käsiteltävät aihepiirit herättävät näin ennen kurssin varsinaista alkamista. Lisäksi pyrin peilaamaan työkokemuksen ja opintojen kautta haalimaani tietoa samaisiin teemoihin. Kurssin aihepiireihin kuuluvat muun muassa projektinhallinta, rakennushanke ja sen vaiheet, rakennuttaminen, suunnittelu ja suunnitteluttaminen, konsulttitoiminta, urakointikäytännöt, valvonta sekä maisemarakentaminen valtion, kaupunkien ja kuntien organisaatioissa, seurakuntien, tiehallinnon hankkeissa sekä talonrakentamisen yhteydessä. Aiheita on siis hyvin monia ja näihin kaikkiin pääsemme syyslukukauden aikana tutustumaan tarkemmin.

Kaikista kurssin teemoista olen kuullut puhuttavan jossakin yhteydessä, mutta tällä hetkellä en kovinkaan monesta aiheesta osaisi sanoa mitään tyhjentävää tai konkreettista tiivistystä, mitä mikäkin sisältää. Joihinkin luetelluista aihepiireistä olen kuitenkin saanut hieman enemmän kosketusta työkokemuksen kautta. Maisema-arkkitehtitoimistossa ja kaupungilla ollessani pääsin kurkkaamaan maisema-arkkitehtina työskentelemiseen kahdesta eri näkökulmasta, ja näiden kokemusten pohjalta pyrin jäsentämään ajatuksiani ja kokemuksiani kurssin aihepiirien alle. Pohdinnat sisältävät jonkin verran myös mielikuvien pohjalta tehtyä ”mutuilua”. Kurssin edetessä jännittääkin nähdä, miten lähelle maalia nämä mutuilut osuvat, vai lentävätkö ne todellisuudesta aivan jonnekin kentän sivulaidoille.

Rakennushankkeista ja sen vaiheista:
Toimistossa työskennellessäni ahkeroin pääosin toteutussuunnittelun parissa. Tätä kautta muutamien rakennushankkeiden vaiheet ovat tulleet jokseenkin tutuksi ainakin niiltä osin, kun konsultti/suunnittelija on niissä mukana. Esimerkkinä tästä tulee mieleeni eräs asuinkorttelin pihasuunnitelma, jonka mukana ehdin olla muutaman vuoden ajan. Ensimmäinen vaihe projektissa oli tontinluovutuskilpailu (suunnittele ja rakenna), jonka tuloksena rakennusyritys, arkkitehtitoimisto ja me saimme toteuttaa kohdetta. Sen jälkeen edettiin muistaakseni lupavaiheeseen ja siitä edelleen tarkempiin urakkalaskentavaiheen suunnitelmiin ja lopuksi toteutussuunnitelmiin. En ehtinyt nähdä projektin valmistumista, joten projektin päättyessä tehtävien loppukuvien teko jäänee jollekin toiselle.

Kaupungin tilaamissa kouluprojekteissa taas on aloitettu hankesuunnitelmalla, jonka myötä hahmottuvien kustannusten pohjalta on arvioitu, miten projektissa kannattaa edetä. Hankesuunnitelman jälkeen siirrytään ymmärtääkseni jälleen lupavaiheeseen, urakkalaskentavaiheeseen ja niin edelleen. Tämänhetkisen tietoni pohjalta sanoisin siis, että riippuu rakennushankkeen luonteesta, minkä kaikkien vaiheiden kautta hanke etenee, mutta jotkin osiot pysyvät aina samana. Minulle on myös syntynyt sellainen olettamus, että jokainen rakennushanke päättyy loppukuvien tekoon, jossa suunnitelmat päivitetään toteutuneen mukaisiksi tulevaa ylläpitoa ja huoltotyötä varten, mutta näihin asioihin kuulen mielelläni kurssin aikana tarkennuksia.

Konsulttitoiminnasta:
Konsulttitoiminnassa yrityksen tai jonkin muun yhteisön ulkopuoliselta asiantuntijalta tilataan töitä. Alallamme konsulteilta tilattavat työt voivat olla vaikka mitä, kuten suunnitelmia ja selvityksiä. Omista työkokemuksista maisema-arkkitehtitoimistossa pääsi näkemään enemmän tätä konsulttitoiminnan puolta, kun taas kaupungilla sain kokea vilaukselta myös tilaajan puolta. Toisaalta voivat konsulttitoimistotkin tilata toisilta konsulteilta töitä, esimerkiksi useat tekemäni pihasuunnitelmat on toteutettu arkkitehtitoimiston alikonsulttityönä. Vastaavasti maisema-arkkitehtitoimisto voi suurissa puistohankkeissa tilata alikonsultteina toimivilta eri suunnittelualojen ammattilaisilta suunnitelmia. Tässä oikeastaan pähkinänkuoressa oma käsitykseni konsulttitoiminnasta. Toivon kurssilla saavani hieman tarkemman käsityksen konsultti- ja alikonsulttikuvioista sekä siitä, miten eri konsulttien vastuut jakautuvat eri tilanteissa/järjestelyissä.

Suunnittelusta ja suunnitteluttamisesta:
Suunnitteluttamisesta pohdin tässä kohtaa lähinnä sitä, että tarkoitetaanko sillä samaa asiaa, kuin konsultilta tilattavilla suunnitelmilla? Eli erimerkiksi kaupungit suunnitteluttavat paljon suunnitelmia puitesopimuksien konsulteilla (korttelisuunnitelmia, selvityksiä jne.). Tällä käsityksellä elän siihen asti, kunnes kurssilla mahdollisesti toisin todistetaan.

Rakennuttamisesta:
Tästä aihepiiristä en osaa sanoa tai tiedä kovinkaan paljoa. Yhdessä toteutussuunnitteluprojektissa, jossa olin mukana, oli erikseen suunnittelijat, tilaaja, rakennuttaja ja urakoitsija. Rehellisesti sanottuna kaikkien näiden osapuolten roolien ja vastuunjakojen suhteet toisiinsa ovat toisinaan minulle hieman usvan peitossa. Ehkä mieleeni jäi päällimmäisenä sellainen mielikuva, että rakennuttaja toimii eräänlaisena organisoijana, mutta tästä en ole ollenkaan varma. Toisessa projektissa taas tilaajana ja rakennuttajana toimi sama osapuoli…? Tähän aihepiiriin kaipaan ehdottomasti varmennusta.

Projektinhallinnasta:
Projektinhallinnan aihepiirin näen jokseenkin kahdessa eri laajuudessa. Laajemmassa mielikuvassani projektinhallinta sisältää kaikkea aikatauluttamisesta työn resursointiin ja osapuolien ohjaamiseen sekä tiedottamiseen. Suppeammassa mielikuvassani taas käsitän projektinhallinnan tarkoittavan samaa kuin projektin vetämistä tai pääsuunnittelijana toimimista. Olen kuitenkin enemmän laajan mielikuvan kannalla.

Valvonnasta ja maisemarakentamisesta eri hankkeissa:
Töissä ehdin valitettavasti käydä vain yhdellä työmaakäynnillä, jossa katsoimme muun muassa sokkelikorkoja ja pinnantasausasioita. Työmaan aikaiset käynnit tipauttaisin (ehkä?) valvonnan, tai tarkemmin työmaavalvonnan laariin. Taas kerran on kuitenkin todettava, että en ole täysin varma tarkoitetaanko tässä valvonnalla sitä, että hankkeelle osoitetaan tietyt tahot, jotka hoitavat tätä valvonnan tehtävää. Ja sisältyvätkö esimerkiksi työmaakäynnit tähän aihepiiriin. Joka tapauksessa kuvittelisin, että valvonnalla on eri muotoja eri hankkeissa ja työmaavalvonta on kenties vain yksi valvonnan muoto.

Noniin, edelle sain ladottua joitakin pohdintoja ja ajatuksia kurssin aihepiireistä suhteutettuna aiempaan työkokemukseen. Sanoisinkin, että melkein kaikki kokemukset aiheista ovat syntyneet juuri työkokemuksen kautta, vähemmän opintojen kautta. Edellisenä keväänä tekemälläni ympäristöhallinnon ja lainsäädännön kurssilla kävimme aiheita liippaavia asioita, kuten suunnittelua ohjaavia säädöksiä, läpi, mutta muutoin muistikuvieni perusteella kursseilla on puhuttu hyvin vähän oheisista aiheista.

Toisaalta on vähän hassuakin, miten olen ehtinyt olla useamman vuoden töissä oppimatta tai ymmärtämättä täysin kaikkia kurssilla käsiteltäviä ja työelämässä hyvinkin keskeisenä toimivia aihepiirejä. Töissä on saanut vilauksia lähinnä niistä asioista, joiden parissa on sattunut työskentelemään tai joista on sattunut kuulemaan. Sen takia uskonkin, että kurssi on tulevien opintojen ja töiden kannalta hyvin hyödyllinen ja sivistävä. Kurssin aikana tavoitteeni onki täyttää aiempien pohdintojen kautta todettuja tietämykseni aukkoja ja epäselvyyksiä. Tämän ohella pyrin muodostamaan tietoiskumaisia infopaketteja siitä, millaisissa rooleissa maisema-arkkitehti oikein toimiikaan erilaisissa maisemarakennushankkeissa. Haluaisin muotoilla tästä oppimispäiväkirjasta itselleni sellaisen dokumentin, johon voin tarvittaessa myöhemminkin palata muistelemaan kurssin aiheita.

Sitten vain kohti kurssin ensimmäistä sessiota!