Kurssi oli mielestäni todella onnistunut ja antoisa. Suunnitelmani oli tehdä kurssi 3 op:n laajuisena ja pysyin tavoitteessani, vaikka välillä aikataulut pettivätkin. Olen kuitenkin iloinen, että päätin oppimispäiväkirjan lisäksi tehdä myös ryhmäni kanssa tuntitehtävät, koska koen, että ne olivat oleellinen osa kurssia ja niiden avulla oppi paljon.

Tallennetut luennot olivat loppusyksystä mukava extra, koska myös itselleni tuli henkilökohtaisen elämän puolelta haasteita, joiden takia en päässyt muutamalle luennolle osallistumaan. Oli siis mukavaa päästä syventymään esimerkiksi kustannuslaskentaan jälkikäteen.

Ainut mitä hieman jäi kaipaamaan läsnäololuentojen lisäksi, oli loppukeskusteluissa esille noussut tietomallinnus, ja ylipäätään suunnitteluvälineiden käyttö, joita esimerkiksi kurssin aikana tulleissa projekteissa oli noussut esille. Ne olisivat vielä lisää syventäneet tämänhetkistä ja toivon mukaan myös tulevaa ohjelmisto-osaamista ja tietoa siitä millaisia välineitä työelämässä tällä hetkellä käytetään ja mitkä ovat toiveita sen suhteen tulevaisuudessa.

Mutta kaiken kaikkiaan kurssi oli todella onnistunut: KIITOS!

Seminaariesitelmät olivat kaikki todella mielenkiintoisia. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla Jyväskylän KESY-hankkeista, sillä itsekin perehdyin Jyväskylän Green Street hankkeeseen pintapuolisesti kurssin alussa.

Jyväskylästä löytyy Green Street pilottihankkeen lisäksi myös muita kiinnostavia Hulva-hankkeen alla olevia projekteja kuten Eerolanpuiston hulevesikosteikko ja Kankaan hulevesikanava. Eerolanpuisto on hyvä esimerkki luontopohjaisten ratkaisujen integroimista tiiviiseen kaupunkirakenteeseen. Eerolanpuiston hulevesikosteikko laskee Natura-alueelle, minkä vuoksi vesien puhdistaminen on erityisen tärkeää.

Erityisen mielenkiintoiseksi sekä Eerolanpuiston, että toisen ryhmän esittelemän Korson Ankkapuiston tekee se, että molemmissa hyödynnettiin alueen maamassoja. Eerolanpuistossa käytettiin vain alueelta saatuja maamassoja, mutta Ankkapuistoon niitä tuotiin muualtakin. Ankkapuiston osasyynä muualta tuotuihin maamassoihin oli, että uusiomaamassojen rakeisuuskäyrä tuli saada kiviainespitoisemmaksi. Myös Vantaan toisessa kohteessa Tikkurin jokirannassa kerrottiin, että puretun padon kivimateriaali oli hyödynnetty rakenteissa.

Myös kasvualustoissa oli sekä Ankkapuistossa, että Jyväskylän Kankaan hulevesikanavan yhteydessä käytetty kierrätettyä maa-ainesta.

Minusta nämä ovat hienoja esimerkkejä siitä, miten maamassojen käytön optimoinnilla voidaan saavuttaa monia hyötyjä. On myös mielenkiintoista huomata, ettei esimerkiksi Natura-alueen läheisyys haitannut kierrätetyn maamassankäyttöä Eerolanpuiston hulevesikosteikossa.

Löysin kiinnostavan opinnäytetyön vuodelta 2020, joka käsittelee maamassojen hallintaa ja uusiokäyttöä Jyväskylän kanpungilla. Nätin opinnäytetyöstä selviää, että ongelmia maamassojen uusiokäytön suhteen aiheuttavat maa-ainesten jalostukseen soveltuvien käsittelyalueiden sekä hyötykäyttökohteiden löytämisen haasteet. Näiden lisäksi Nätti kertoo, että haasteita esiintyy massatasapainon huomioimisessa kaavoituksen yhteydessä. Tätä yhteistyötä tulisi Nätin mukaan siis kehittää tulevaisuudessa, jotta maamassat saataisiin oikea-aikaisesti hyödynnettyä.

Nätti lisäksi kertoo, että Jyväskylän kaupungilla on alkamassa Massainfo-projekti, minkä tarkoituksena on kehittää kaupungin maamassojen hallintaa. Massainfolle löytyi jo nettisivut, mutta siihen odotetaan investoitavan lisää rahaa tulevaisuudessa.

Lähteet:

Massainfo-järjestelmä: https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/resurssivirrat-haltuun/resurssiviisas-maamassojen-hallinta/massainfo-tietojarjestelma/

Nätti, J., 2020, Maamassojen hallinta ja uusiokäyttö Jyväskylän kaupungilla – opinnäytetyö, Savonia ammattikorkeakoulu, saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353618/N%C3%A4tti_Joonas.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Rinne, T. & Kyyhkynen K., 2021, Vantaan puistojen rakentamisen prosessi: Tikkurilan jokiranta ja Korson Ankkapuisto

Salminen, A. & Mikkonen P., 2021, Kokeelliset hulevesirakenteet Jyväskylässä -seminaariesitelmä

Loukkaanhuhta kertoi aluerakentamishankkeen lisäksi myös hyvin monipuolisesti urapolustaan ja eri tekijöistä, joita siihen on vaikuttanut. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä vaikka olin muutenkin odottanut kovasti juuri tätä luentoa – oli lisäksi mahtava kuulla hänen uraa koskevista valinnoistaan tässä vaiheessa opintoja, kun omat urasuunnitelmat pohdituttavat. Otin lisäksi hänen vinkkinsä vakavasti ja ilmoittauduin hänen suosituksestaan myös mentorointiohjelmaan.

Oli kiinnostavaa kuulla, miten kaupunginpuolella eri alueiden kehitys nähdään. Loukkaanhuhta kertoi, että Helsingin kaupunki alkaa 50 vuoden jälkeen kaavailemaan alueille uudistuksia paisti kantakaupungissa. Tämä tosin herätti itselläni ajatukset Meri-Rastilan kaavoittamisesta, jonka puitteissa 1990-luvulla rakennettua rakennuskantaa puretaan ja tilalle rakennetaan tiiviimpää (Bäckgren, 2021). Paikoin ei siis ilmeisesti 50 vuoden aikajänne päde, vaan joilla alueilla vauhti näyttää kiihtyneen jopa 30 vuoteen.

Helsingin seudulla rakentamiseen vaikuttaa kuulemma myös se, että monet ns.brownfield alueet alkavat olla jo rakennettuina kuten esimerkiksi Kruunuvuorenranta ja tulevaisuudessa myös Malmi. Sen sijaan kaupunkibulevardien rakentumisen nähtiin olevan enemmän vanhaan kytkeytyvää, jolloin toisin kuin esimerkiksi Kruunuvuorenrantaan, uutta identiteettiä ei synny.

Palaan pohtimaan Meri-Rastilan uudelleen rakentumista ja sen identiteettiä. Kuten Loukkaanhuhtakin sanoo, osa uudesta asuntorakentamisesta tehdään segregaation torjumiseksi – niin myös Meri-Rastilan uusia kerrostaloalueita perustellaan. Koen kuitenkin, että samalla pyyhkäistään alueen omaleimainen identiteetti pois. Meri-Rastila on kyseenalaisesta maineestaan huolimatta ollut väljästi ja matalasti rakennettua luonnonläheistä aluetta, jossa asukkaat ovat viihtyneet.

Loukkaanhuhta kuitenkin kertoo, että aluerakentamista ja täydennysrakentamista ohjaavat pitkälti erilaiset strategiat kuten MAL-sopimus ja maakuntakaava. Ymmärrän, että esimerkiksi Meri-Rastilan tapauksessa metronvarsi nähdään houkuttelevana rakennuskohteena. Hyvä ajatus oli siksi huomio vaikuttavuudesta. Esimerkiksi hulevedet tulisi ensin saada lakiin, jotta ne siirtyisivät viimein projekteihin.

Loukkaanhuhta kertoo myös miten Kruunuvuorenrannan suhteen on tehty paljon imago ja brändityötä, kuten esimerkiksi valotaiteeseen liittyviä installaatioita. Toivon, että jos Meri-Rastilan vanha identiteetti pyyhkäistään pois, saataisiin uuteen identiteettiin kuitenkin nivottua niitä Meri-Rastilan arvoja, joita sen tämän hetkiset asukkaat arvostavat.

Loukkaanhuhta kertoo, että hankkeiden koko on kasvanut merkittävästi. Hyötyjen pitää ylittää hankaluudet. Isojen allianssihankkeiden avulla ajetaan suuria kokonaisuuksia. Myös erilaiset hybridihankkeet ovat kuulemma yleistyneet, joista esimerkkeinä Tripla, Kruunuvuorensillat, Ratikkakortteli ja Jakomäen sydän. Hybridihankkeissa yhdistyy eri toimijoita, joista toisaalta saadaan synenergiaa, mutta toisaalta se on myös haastavaa esimerkiksi aikataulujen vuoksi.

Lisäksi myös esimerkiksi erilaiset poliittiset interventiot, somemyrskyt, disinformaatio ja osallistamisen polarisaatio ovat hänen mukaansa lisääntyneet. Nämä olivat myös mielenkiintoisia havaintoja, joita en ollut kaikkia itse tullut ajatelleeksi. Totta on, että sekä positiivinen, että negatiivinen tieto kulkevat nykyään nopeammin kuin ennen ja niihin reagointi voi leimata sekä henkilön, että hankkeen pitkäksi aikaa.

Mielenkiintoista oli myös kuulla hänen työpäiviensä sisällöstä ja miten eri projektit ja ns.vuosikellot rytmittävät työvuotta.

Lähteet:
Bäckgren N., 2021, Osa taloista ei ehdi edes 30 vuoden ikään, Helsingin Sanomat 19.1.2021, saatavilla:  https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007749057.html

Suominen kertoi luennolla kiinnostavasti Helsingin kaupungin erilaisten maisemasuunnittelutehtävien lisäksi myös omasta urapolustaan. Tämä oli erityisen kiinnostavaa siksi, että näin valmistumisen häämöttäessä, sitä pohtii paljon erilaisia urapolkuja ja työtehtäviä.

Kaupungin alla oleviksi maisemasuunnittelutehtäviksi hän näki: yleissuunnitelmat, selvitykset, strategiset suunnitelmat, kaavoitukseen liittyvät maisemasuunnitelmat ja katuympäristön suunnitelmat. Nykyään iso osa näistä teetetään konsulteilla ja kaupungin tehtävänä on töiden tilaaminen ja ohjaaminen. Erityisesti Helsingissä todella runsas asuntotuotanto työllistää paljon.

Oli myös mielenkiintoista saada yleiskatsaus kaupungin organisaatiorakenteesta, eri toimialoista sekä niiden hierarkiasta. Suominen kertoi myös talouden ohjelmoinnista ja siitä, kuinka paljon se vaikuttaa hänen työhönsä. Tämä on myös voimakkaasti poliittista.  Esitys taloussuunnittelusta ja hankkeiden ohjelmoinnista auttoi ymmärtämään, miten kaupungin isoja rahavirtoja liikutellaan ja miten pieni osuus niistä kuuluukaan puistoille ja liikunta-alueille. Lisäksi, kun tutki merkittävimpiä vuosien 2022-2024 puisto- ja liikuntahankkeita saattoi huomata, miten paljon kartalla oli peruskorjattavia puistoja, sen sijaan, että olisi ollut täysin uusia suunniteltavia puistokohteita.

Myös tarkempi esittely puistosuunnitteluprojektista oli kiinnostava, sillä itse en ole puistohankkeita päässyt töissäni vielä näkemään. Kaaviossa esitettiin puistosuunnitelman eteneminen asemakaavoituksesta puistosuunnitteluun ja siitä edelleen rakentamiseen ja ylläpitoon. Erityisen mielenkiintoinen lisä oli ”Tekijä” -osuus, josta näkyi työn jakautuminen kaupungin ja konsultin kesken projektin eri vaiheissa. Peruspuiston hinnaksi Suominen arvioi 50-100 000 €, jonka koen aika pieneksi summaksi. Tutkin hieman asiaa ja löysin Oulun kaupungin leikkipaikkaohjeen, jossa leikkipaikan hinta-arvioksi annettiin 65 000 – 80 000 €. (Oulun kaupunki)

Esityksessä ollut osuus julkisten hankintojen lainsäädännöstä oli työni kannalta kiinnostava, sillä olen päässyt olemaan mukana tekemässä tarjouksia. Myös eri hankintamenettelyjen läpikäynti oli hyödyllinen. Tarjouspyyntöjä koskeva esityksen osuus tulee olemaan arvokas jatkossa, jos pääsen osallistumaan tarjousten laadintaan. Siinä on erityisen hyvin eritelty mihin tarjouspyyntöä laadittaessa tulee kiinnittää huomiota.

Lähteet:
Oulu: Leikkipuistoverkosto – Oulun kaupungin leikkipuistojen kehittäminen 2014-2032, saatavilla https://www.ouka.fi/documents/64417/5a450a77-0c39-421f-be1f-3fb190a93847

Tajakka jatkoi osittain samoista aiheista, joita jo sivusimme Rakennustietoa koskevalla luennolla.

Tajakka kertoi, että viherurakointia koskevat yleiset laatuvaatimukset pohjautuvat MRL:n 117 pykälään, jossa todetaan, että ”Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa”. Hänen esittämänsä luokittelu eri rakennustapojen luokituksesta oli mielestäni hyvin asiaa avaava:
1.luokassa sen hetken voimassa olevat rakennuslain ja -asetukset, sekä muut rakentamista ohjaavat lait ja Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset.

2.luokassa on voimassa olevat RT-kortit, rakennusalan yleiset laatuvaatimukset RYL, tai Suomen Rakennusinsinöörien Liiton julkaisemat suunnitteluohjeet eli RIL-ohjeet.

3.luokassa on voimassa olevat rakennusalan oppilaitosten käyttämät alan oppikirjat tai muu
sellainen kirjallisuus, joka on toiminut suunnittelijoiden ja rakentajien oppaana.

ja 4.luokassa rakennustarvikevalmistajan julkaisemat ohjeet, rakenneratkaisut ja kirjat.

Näistä edellä mainituista hyvän rakennustavan mukaiseksi ja ”oikeudellisesti hyväksyttäväksi” rakenteeksi on hyväksyttävä luokkien 2 ja 3 täyttämät vaatimukset.

Hyvä rakennustapa auttaa myös projektia etenemään ja ohjaavat sitä sen erivaiheissa aina suunnittelusta ja hankkeen tilauksesta kunnossapitoon asti. Tärkeä huomio on, että Jos vaatimustekstin ja kuvien/piirrosten välillä on ristiriitaisuuksia, ovat tekstiosuuden vaatimukset ensisijaisesti voimassa eli esimerkiksi pihatyöselostus on juridisesti pätevin.

Luennon aikana oli myös mielenkiintoista päästä tekemään meille tehtyjä harjoitustehtäviä, mikä auttaa tulevaisuudessa varmasti tiedonhaussa, kun johonkin asiaan pitäisi InfraRYLin alta etsiä lisää informaatiota.

Luennolla esiteltiin myös muita toimintamalleja, joilla viherala on pyrkinyt sopeutumaan kestävän kehityksen ja ekologisten periaatteiden huomioonottamiseen. KESYn lisäksi esimerkiksi nousi ViherRiski-sivusto, johon tutustuin hieman enemmän. ViherRiski on mielenkiintoinen sivusto, joka tarjoaa menetelmiä, ohjeita ja tietoa kasvintuhoojien ja -terveysriskien tunnistamiseen. Sivustolle on koottu esimerkiksi erilaisia toimenpideohjeita. Lisäksi teemaan liittyvää käsitteistöä on avattu kiitettävästi ja moneen on myös liitetty linkki, josta esimerkiksi kattava vieraslajilista tms. aukeaa. Sivustolta löytyy myös ajankohtaista -osio, josta voi seurata kasvintuhojiin liittyviä tiedotteita ja uutisia. Vanhemmat uutiset on koottu julkaisuvuoden mukaisesti erillisille alasivuille.

Lähteet:
ViherRiski: https://www.vyl.fi/tietopankki/viherriski/

Luennolla Matilainen kertoi, että Rakennustiedon taustalla on säätiö, jonka taustalla ovat KIRA-toimijat. Tutkittuani tarkemmin asiaa huomasin, että näin todella on. Rakennustietosäätiö RTS sr kertoo olevansa rakennusalan puolueeton vaikuttaja, sekä Rakennustiedon omistaja yhteisö. Se kertoo vastaavansa rakennusalaan liittyvästä tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä huolehtii yhteiskuntasuhteista.

Hyvän rakentamistavan taustalla ovat Matilaisen mukaan muun muassa MRL, as oy laki ja YSE 1998 -sopimusehdot. RYL määrittelee Matilaisen mukaan rakentamisen hyvää rakennustapaa viranomaismääräysten, standardien, alan ohjeiden sekä hyvien käytäntöjen pohjalta. Hän kertoo sen perustuvan kiinteistö- ja rakentamisalan eri osapuolten yhteisymmärrykseen siitä, mitä hyvä rakennustapa pitää sisällään. Tämä yhteisymmärrys on varmistettu työhön osallistuneiden toimikuntien laaja-alaisten kokoonpanojen ja yleisten ja avointen lausuntokierrosten avulla.

Juridisesti on hyvä, jos esimerkiksi hankkeen asiakirjoissa viitataan selkeästi RYLiin, jolloin RYLin vaatimukset tulee täyttyä kyseisessä hankkeessa.

Erilaisten rakennusalan yhteisten sopimuslomakkeiden, yleisten sopimusehtojen ja laatuvaatimusten lisäksi Rakennustieto pitää allaan laajaa tietopalvelutoimintaa.  Rakennustiedon alla on myös muun muassa kortistot, joista itselleni ehdottomasti on tutuin RT-kortisto, jota käytän aktiivisesti osana tiedonhakua. Sen lisäksi löytyy myös RTS-ympäristöluokitus ja RT-ympäristötyökalu, josta en ollut kuullut aikaisemmin. Myös RT-kustannuslaskenta oli itselleni uutta. Oli kiinnostavaa kuulla, että kyseiseen kustannuslaskentaan saa myös sisällytettyä linkit tuotteisiin. Näin esimerkiksi myös tuotetiedot saadaan automaattisesti mukaan.

Luennon jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että rakennustiedon alla oleva materiaali on maksullista, mikä sinällään on hieman ristiriidassa mielestäni ajatuksen kanssa, että toiminta on säätiömuotoista ja sen toiminnalla pyritään yleisesti parantamaan rakentamisen laatua ja vastaamaan rakennusalaan liittyvästä tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Toisaalta, kun tutkii Rakennustietosäätiön verkkosivuja, on mukava huomata, että sieltä löytyy esimerkiksi Ajankohtaista-osion alta diplomitöiden esittelyjä, joissa käsitellään rakentamiseen liittyviä asioita. Rakennustietosäätiö kertookin tukevansa diplomitöitä stipendein (Toivettula, 2022). Tutkittuani myös säätiöiden toimintaperiaatteita huomasin, että vaikka säätiön tarkoitus onkin olla usein yleishyödyllinen, se ei ole säätiölle välttämätöntä (Wikipedia).

Lähteet:
Rakennustietosäätiö: https://www.rts.fi/

Toivettula K., 2022, Diplomityö ”Kierrätetty kerrostalo” tarjoaa ratkaisuja neitseellisten luonnonvarojen kulutukseen uudisrakentamisessa, saatavilla:  https://uutiset.rakennustieto.fi/rakennustietosaatio/diplomityo-kierratetty-kerrostalo-tarjoaa-ratkaisuja-neitseellisten-luonnonvarojen-kulutukseen-uudisrakentamisessa/

Säätiö:  https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6_(Suomi)

Luennolla opimme, että ”kestävän ympäristörakentamisen tarkoituksena on hallinnoida, suunnitella, rakentaa ja ylläpitää ympäristöä siten, että vältetään, lievennetään tai estetään rakentamisen haitallisia vaikutuksia.

Aihe on tärkeä erityisesti tällä hetkellä, kun kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset ovat pinnalla. Luennolla kerrottiin, että rakentaminen on huomattava ympäristökuorma sillä se käyttää jopa 50 % materiaaleista ja tuottaa 60 % jätteistä. Tämänhetkinen maailmantilanne todella tarvitsee rakentamista koskevia suosituksia ja ohjeita, joiden avulla voitaisiin päästä sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden, taloudellisen kestävyyden ja ekologisen kestävyyden kannalta tasapainoisempaan tilanteeseen.

Miten tähän sitten päästään? Kesyn puitteissa on pyritty luomaan toimintamallit ja ohjeet, jotka pitävät sisällään myös käytännönläheiset ohjeet, jotta tieto saataisiin säilymään koko ketjun ajan aina toteutusrakentamiseen ja myös kunnossapitoon saakka. Kestävän ympäristörakentamisen toimintamallin alta löytyy viisi teemaa, koskien paikan vesiolosuhteita, maaperä- ja kasvillisuusolosuhteita, raaka-aineita ja materiaaleja, sekä niiden tuotantoa, valintaa ja kierrätystä, toimintaperiaatteita energiansäästöön, sekä ilmansuojelun ja ympäristönsuojelun edistämiseen ja toimintaperiaatteita ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kesy kattaa siis hyvin kattavasti maisemarakentamisen eri osa-alueet.

Kun tutkii esimerkiksi hulevesien hallintaa koskevaa osuutta, huomaa, että aihetta on käsitelty hyvin laajasti ensin strategisella tasolla ja sen jälkeen suunnittelun saralla. Rakentamisvaiheessa on esitetty erityisesti erilaisia keinoja välttää riskejä ja mihin seikkoihin työmaalla pitäisi kiinnittää huomiota ja millaisia suunnitelmia olisi hyvä laatia. Ylläpitovaiheessa esitellään myös, kuinka riskejä voidaan välttää ja millaiset seikat, kuten esimerkiksi sääolosuhteet, tulisi ottaa huomioon kunnossapidon aikana.

Kesyssä on myös kattavasti esitetty kyseistä toimintaperiaatetta koskeva lainsäädäntö ja listattu muita ohjeita ja oppaita. Tämä on oikein hyvä lisä, sillä erityisesti lukiessani suunnittelijalle tarkoitettua osuutta mietin, mitä siinä esitetyt erilaiset ratkaisut voisivat olla käytännössä. Toki näiden ratkaisujen valinta ja jopa luonti on osa suunnittelua, mutta jos joskus Kesystä tehtäisiin vielä laajennetumpi versio esimerkiksi nettiin, olisi hauska, jos se sisältäisi linkkejä konkreettisiin esimerkkeihin. Tällöin Kesyn mukana kulkeva ”ideakirjasto” voisi toimia samalla myös osana arvokasta tietopankkia.

Kesyn puitteissa tutustuin tarkemmin Jyväskylän Green Street pilottihankkeeseen, jossa Jyväskylässä sijaitsevalle Puutarhakadulle  oli tutkittu ja jo ainakin osittain toteutettukin hulevesien hallintaa Yhdysvalloista peräisin olevan Green Street menetelmän mukaisesti. Kuva: Erja Mutanen

Ensimmäisellä luennolla käytiin kattavasti maisemarakennushankkeeseen liittyvää terminologiaa läpi. Suomessa sanaa maisema (engl. landscaping) voidaan pitää hieman ongelmallisena, sillä se ymmärretään tavallisesti puhtaan esteettisenä asiana. Sen vuoksi Suomessa esiintyy maisemarakentamisen lisäksi myös toinen termi ympäristörakentaminen. Maisemarakentamissanan käyttöä ja maiseman mieltämistä muunakin kuin esteettisenä objektina olisi kuitenkin hyvä lisätä! Maisemarakentamisen voidaan ajatella pitävän sisällään kaiken rakentamisen, joka kohdistuu ulkoympäristöön, esimerkiksi puutarhojen, puistojen, pihojen, katujen, aukioiden ja viheralueiden rakentamisen.

Luennolla käytiin myös läpi rakennushankkeen eri osapuolia: näistä esimerkiksi omistaja, tilaaja, käyttäjä, rakennuttaja, suunnittelija (maisema-arkkitehti usein erikoissuunnittelijan roolissa), rakennustyön toteuttajat ja urakoitsijat, materiaalin toimittajat ja viranomaiset. Toki roolit ja kokoonpanot voivat vaihdella riippuen projektista.

Rakennushankkeen vaiheiksi voidaan ajatella tarveselvitys, hankesuunnittelu, rakennussuunnittelu, rakentaminen ja käyttöönotto. Tarveselvitys pitää sisällään strategisia päätöksiä alueiden käyttöön liittyen.

Ajattelisin, että olen tehnyt tarveselvitystä töissäni suunnitellessani kaavoitusta varten viitesuunnitelmia. Niissä on tutkittu erilaisia rakennusten massotteluja ja pihatilojen jakamista, sekä miten ne voisivat täyttää esimerkiksi pelastusta- tai viherkerrointa koskevat vaatimukset. Hankesuunnittelu sen sijaan on usein tullut valmiina viitesuunnitelman tilaajalta. Siinä on yleensä määritelty jo jonkinlaiset raamit, ennen kuin pihasuunnittelijana olemme astuneet kuvioihin (mikäli ymmärsin hankesuunnittelun oikein).

Rakennussuunnitteluvaiheessa olemme toimistossa tehneet käsittääkseni toteutussuunnittelukuvia. Rakentamisvaiheessa lähetetään urakkakuvat, joita tarjousten ja budjetin perusteella voidaan vielä muuttaa ennen varsinaisen rakentamisen alkamista.

Rakentamisvaiheeseen kuuluu osana myös rakentamisen valvonta. Erityisen kinkkisiä kohtia olemme merkinneet pihatyöselostukseen termein ”tarkistettava työmaavaiheessa”. Muitakin yllätyksiä voi ilmetä myös työmaavaiheessa, jolloin joudutaan vielä päivittämään suunnitelmia.

Rakentamisen jälkeiseen rakennustyön vastaanottoon ja sen jälkeiseen käyttöönottoon liittyy muun muassa hoito-ohjeiden laadinta, jonka olen päässyt kerran tekemään suunnittelutoimistossamme. Takuuaika ja takuutarkastukset ovat myös tuttuja termejä pihatyöselostuksesta, mutta kyseisiin katselmuksiin en ole päässyt osallistumaan. Sen sijaan työskennellessäni rakennusvalvonnassa pääsin kerran mukaan omakotitalon lopputarkastukseen, joka oli hyvin antoisa kokemus.

Maisemarakennushanke -kurssilla tulemme perehtymään muun muassa erilaisten maisemahankkeiden suunnittelu- ja rakentamisprosesseihin, säädöksiin, ohjeisiin ja muihin yleisiin käytäntöihin, jotka vaikuttavat hankkeisiin sen eri vaiheissa. Samalla opitaan maisema-arkkitehdin erilaisista toimenkuvista ja rooleista eri organisaatioissa. Luennoilla käsitellään muun muassa projektinhallintaa, rakennushankkeiden eri vaiheita, suunnittelua ja suunnitteluttamista, konsulttitoimintaa, urakointikäytäntöjä ja valvontaa.

Itse olen ollut töissä muun muassa viheralan rakennus- ja hoitotöissä, rakennusvalvonnassa maisema-arkkitehtiharjoittelijana ja nyt nuorempana suunnittelijana maisema-arkkitehtitoimistossa. Olen päässyt näkemään joitain projekteja sekä rakentamis-, valvonta-, että suunnittelunäkökulmista käsin tarkasteluteltuina. Sen sijaan suuremmista aluerakentamiskohteista ja kaavoituksesta ei itselläni ole valitettavasti kokemusta.

Odotan siis erityisesti, että pääsen kuulemaan erilaisia näkemyksiä maisema-arkkitehtien roolista kaavoituksessa ja aluerakentamishankkeissa. Lisäksi minua kiinnostaa saada edes jonkinlaista ymmärrystä ja näppituntumaa kustannuslaskelmista. Tästä olisi myös iso apu suunnittelutyössä. Kustannuksiin liittyy olennaisesti myös rakennuttaminen ja urakointi ja näiden eri vaiheet, joiden ymmärtäminen varmasti auttaa myös ymmärtämään kokonaiskustannuksia paremmin. Lisäksi kaikki uusi ja täydentävä tieto säädöksistä ja ohjeista on aina tervetullutta ja auttaa jatkossa eri työtehtäviin liittyvissä tiedonhauissa.

Pääsen ensi keväänä olemaan mukana uudiskohteen toteutussuunnittelussa. Uskon, että tämän kurssin opit tulevat siinä vaiheessa viimeistään käyttöön. Aion kyllä jo sitä ennen ottaa säädöksiä, ohjeita ja käytäntöjä koskevat opit käyttöön aina, kun eteen astuu sellainen tilanne. Omassa lapsuuteni kotikunnassa on lisäksi vireillä yleiskaava, jossa on tällä hetkellä luonnosvaihe käynnissä. Tarkoituksenani on tutustua tähän prosessiin hieman tarkemmin mm. tutkimalla yleiskaavaa varten tehtyjä selvityksiä ja mahdollisesti myös osallistumalla yhteen asukasilloista, joissa yleiskaavaluonnosta esitellään. Olen myös avoin ja innokas kuulemaan erilaisia puolia maisema-arkkitehdin työstä. Se tuntuu erityisen kiinnostavalta juuri nyt, kun valmistuminen alkaa pikkuhiljaa häämöttää ja samalla erilaiset uravaihtoehdot alkavat pyöriä jo mielessä.