Vuonna 1967 syntynyt Tuula Närhinen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on ollut innostunut jo lapsesta asti kuvista ja kuvien tekemisestä. Myöhemmin hän kiinnostui kuvien suhteesta näköhavaintoon, jonka avulla hän on rakentanut taiteessaan uusia todellisuuksia ja lisännyt siten merkityksiä maailmaan. Närhinen pitää itseään havainnoijana, ja taiteellaan hän haluaa kyseenalaistaa näköaistin välityksellä ilmenevää maailmaa ja tutkia ihmisen rajoja näkemisen kautta. Häntä motivoi ”ajatus jostain aiemmin kuvaamattomasta tai jopa kuvien ulottumattomissa olevasta” (Taiteen edistämiskeskus 2021). Työssään hän käyttää menetelmänä yhteistoimintaa taiteilijan, luonnon ja kuvausvälineiden välillä, jonka avulla luonnonilmiöiden jättämät jäljet piirtyvät aistein havaittaviksi kuvallisiksi esityksiksi.
Närhinen on opiskellut Helsingin Kuvataideakatemiassa kandidaatiksi (BA) 1986-1990, jonka jälkeen hän suoritti arkkitehdin (M.Sc.) opinnot Teknillisessä korkeakoulussa valmistuen vuonna 1998. Hän valmistui myös taiteen maisteriksi (MA) Kuvataideakatemiasta vuonna 1999 pitäen sen jälkeen taukoa opinnoista. Kuvataiteen tohtoriopinnot (DFA) hän aloitti vuonna 2008 Kuvataideakatemiassa valmistuen Taideyliopistosta vuonna 2019. Väitöksessään ”Kuvatiede ja luonnontaide: tutkielma luonnonilmiöiden kuvallisuudesta” hän tutkii aaltojen, sateen ja meriveden luomia jälkiä ja niiden jäsentymistä sekä valokuvatallenteita pohtien luonnossa esiintyvien tapahtumien luontaista visuaalista potentiaalia. Väitös sisältää neljä vesiaiheista näyttelyä (Liplatus 2009, Merivesivärit 2012, Sateen kosketus 2013 ja Muovimuotoilua Itämerestä 2014), jotka dokumentoivat installaatioiden työprosessia luoden runollisen sarjan tapaustutkimuksia ja esittäen niistä syntyvää tietoa ja näköhavainnosta syntyvää ymmärrystä. Opinnäytteen kirjallisessa osassa hän yhdistää pohdintoihinsa luonnonhistorian, tieteentutkimuksen ja filosofian esimerkkejä kyseenalaistaen ja uudistaen totuttuja kuvaamisen tapoja.
Närhisen luontoon ja luonnonilmiöihin keskittyvässä työskentelyssä painottuvat havaitusti vesiaiheiset ympäristökysymykset kuten esimerkiksi merten muovisaaste ja rehevöityminen eli ihmisen vaikutus vesiekosysteemiin. Merellinen luonto onkin vahvasti läsnä hänen työhuoneellaan Helsingin Harakan saarella 100 metrin päässä mantereelta, jonne on matkattava kesäisin soutaen ja talvella jäätä pitkin kävellen. Työmatkallaan taiteilija saa poikkeuksetta kosketuksen taiteen lähtökohtaansa eli veteen, mikä tekee helpoksi hänen havainnoimisensa Itämeren tilasta. Saari ja sen ympäristö sekä inspiroi että antaa hänelle konkreettista materiaalia taiteen tekemiseen. Närhinen saa saaren rannoilta hyvän saaliin rantaan huuhtoutuvasta muoviroskasta erityisesti myrskyjen ja jäiden lähdön jälkeen, joista hän tekee tilataideteoksia taiteilijatalon työhuoneessaan. Hän rinnastaa muovin keräämisestä syntyvän addiktoivan tunteen sienestykseen, sillä hän saa löytämisen iloa poimiessaan värikkäitä mutta toisaalta jo luontoon maastoutuneilta näyttäviä muovinpalasia merestä. Muoviroska esiintyy hänelle kiehtovina muotoina ja väreinä, mutta samaan aikaan hän on huolestunut merien saastumisesta. Tätä teemaa hän toi erityisesti esille vuoden 2023 Helsinki Biennaalin Vallisaareen sijoittuvassa työssään The Plastic Horizon (2019). Hän kokee taiteellisen identiteettinsä, aihepiirinsä, työtapansa, metodinsa ja materiaalinsa olevan sidottu saareen, minkä vuoksi mahdollinen häätö vuoden 2025 lopulla taiteilijatalosta olisi hänelle taiteellinen katastrofi. Yksi saaren taiteilijatalon työtiloista on ollut Närhisen käytössä jo yli 25 vuoden ajan.
Installaatioidensa ja opinnäytteidensä lisäksi Närhinen myös kirjoittaa muutoinkin taiteesta. Artikkelissaan ”Ota silmä käteen ja katso” (2017) hän tutkii syvyysnäköä ja silmien välistä tietoa. Hänen mukaansa näköaistimukset syntyvät tiedostamattomasti ja esteettiset periaatteet jäävät usein huomaamatta. Näkemisellä on voimakas vaikutus ajatteluun, ja hän korostaakin kuvallisen ajattelun sidonnaisuutta optisiin apuvälineisiin. Artikkeli tarjoaa laajan katsauksen näkemisen monimutkaisuuteen, kognitioon ja niiden vuorovaikutukseen ihmisen kehityksen ja kulttuurin kontekstissa. Vuonna 2022 ilmestynyt Närhisen artikkeli ”Do it Yourself, Rain! Dabbling Drops, Splashes, and Waves: Experiments in Art and Science” käsittelee vesipisaroiden kuvantamista taiteessa erilaisten eksperimentaalisten menetelmien avulla. Kuvien ja luonnon suhde konkretisoituu keinotekoisten, audiovisuaalisten tekniikoiden avulla synnyttäen ”muotokuvia” luonnossa esiintyvistä ilmiöistä. Närhinen hyödyntää teosten luomisessa myös historiallisia menetelmiä ja tieteellisiä käytäntöjä lainaten luonnon luovuutta ei-inhimillisille tahoille.
Eija Aarnio kirjoittaa artikkelissaan Hajoava maisema (2006) Tuula Närhisen ”Tuulipiirturit” teoksen lähtökohdista, jossa Närhinen vastaa väitteeseen, ettei tuulta voi valokuvata vaan ainoastaan tuntea iholla ja havaita liikkeenä. Tuulikokeissaan taiteilija rekisteröi tuulen aikaansaaman liikkeen valokuvaamalla pitkällä valotusajalla tuulessa huojuvien puiden oksiin kiinnitettyjä lamppuja sekä kiinnittämällä tuulessa huojuviin puihin ja heinäkasveihin tusseja ja tarjoten niille lisäksi valkoista piirustuspaperia. Tuula Närhisen työ ”Tuulipiirturi” onkin kuva maisemasta, mutta samalla kuva taiteilijan tavasta hahmottaa maailmaa. Liikkuessaan ja katsoessaan maisemaa taiteilija kerää muistoiksi omakohtaisia kokemuksia, joita hän koostaa kuviinsa heijastaen samalla taiteilijan tapaa arvottaa omaa elinympäristöään. Kuten Aarnio kirjoittaa: ”mikä tahansa kuva maisemasta on samalla myös esitys ja kertomus maisemallisesta kokemuksesta, ihmisenä olemisesta osana maisemaa ja maisemallista tilaa” (Aarnio 2006).
Kansainvälisesti toimiva Närhinen on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1988, kuitenkin pääosin 2000- ja 2010-luvulla, ja kymmeniä ryhmänäyttelyitä vuodesta 1986, etenkin 2010-luvulta alkaen. Hänen taideteoksiaan on muutamissa julkisissa kohteissa Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Oulussa sekä Helsingin ja Oulun taidemuseoiden, Kiasman ja Konstsamfundetin kokoelmissa. Hän on osallistunut useisiin kilpailuihin vuodesta 2005, ja merkittävimmät huomionosoitukset ovat lienee Suomen kuvataiteen valtionpalkinto vuodelta 2021 ja Below Zero -taidepalkinto vuodelta 2019, jonka myönsi Lontoon Vauxhallissa sijaitseva Beaconsfield-galleria yhteistyössä Suomen Lontoon-instituutin kanssa. Valtionpalkinnon perusteluissa todetaan Närhisen jatkavan ”pitkää ympäristötaiteen perinnettä raikkaalla näkökulmalla, ja että hän tekee taidetta ja taiteellista tutkimusta tavalla, joka on oivaltavaa, taidokasta ja hauskaa” (Suomen taiteilijaseura ry 2021). Närhinen on saanut säännöllisesti taiteilijoiden apurahoja 1990-luvulta alkaen, ja tällä hetkellä hänen taiteellinen toimintansa on rahallisesti turvattu vuoteen 2028 asti.
Närhinen kuvaa taiteessaan mielenkiintoisella tavalla sitä, miten maisemaa, sen tilaa, sen kykyä luoda taidetta ja ilmentää näkymätöntä tai katoavaa voi kuvata visuaalisesti ja ihmiselle ymmärrettävästi. Tuula Närhinen antaa taiteellaan maisemalle ja sen yksilöille ja tilalle persoonallisen äänen ja mahdollisuuden tulla nähdyksi.
***
Lähteet
Aarnio, E. (2006) Hajoava maisema. Julkaistu Kiasman näyttelyluettelossa ”Maisema Kiasman kokoelmissa”. Luettu 4.12.2023. Saatavilla: http://www.tuulanarhinen.net/pdfs/aarnio_fi.pdf
Helsinki Biennaali. (2023) Tuula Närhinen. Luettu 4.12.2023. Saatavilla: https://helsinkibiennaali.fi/taiteilija/tuula-narhinen/
Närhinen, T. (2022) Do it Yourself, Rain! Dabbling Drops, Splashes, and Waves: Experiments in Art and Science. Leonardo. December 2022. Volume 55, Issue 6. MIT Press Direct. Luettu 5.12.2023. Saatavilla: https://direct.mit.edu/leon/article/55/6/627/113257/Do-It-Yourself-Rain-Dabbling-Drops-Splashes-and
Närhinen, T. (2016) Kuvatiede ja luonnontaide: tutkielma luonnonilmiöiden kuvallisuudesta. Kuvataiteen tohtorin opinnäyte. Väitöskirja. Taideyliopisto. Luettu 5.12.2023. Saatavilla: https://taju.uniarts.fi/handle/10024/6235
Närhinen, T. (2017) Ota silmä käteen ja katso: luotauksia syvyysnäköön ja silmien väliseen tietoon. Tiede & edistys. Nro 4/2017. Luettu 5.12.2023. Saatavilla: https://tiedejaedistys.journal.fi/article/download/105268/62218
Närhinen, T. (2023) Tuula Närhinen. Taiteilijan kotisivut. Luettu 22.11.2023 ja 4.12.2023. Saatavilla: https://www.tuulanarhinen.net/index.htm
Perovuo, M. (11.7.2023) Tuula Närhiselle taide syntyy muoviroskista, jotka meri heittää Harakan saaren rantaan. Yhteishyvä. Luettu 22.11.2023. Saatavilla: https://yhteishyva.fi/elama/tuula-narhisen-taide-syntyy-muoviroskista-jotka-me/25HIP2538RpW9qsAmgIA9V
Suomen taiteilijaseura ry. (17.11.2021) Kuvataiteen valtionpalkinto Tuula Närhiselle. Luettu 22.11.2023. Saatavilla: https://taiteilijalehti.fi/kuvataiteen-valtionpalkinto-tuula-narhiselle
Taiteen edistämiskeskus Taike. (2021) Taiteen valtionpalkinto 2021: haastattelussa kuvataiteilija Tuula Närhinen. Luettu 22.11.2023. Saatavilla: https://www.taike.fi/fi/uutiset/taiteen-valtionpalkinto-2021-haastattelussa-kuvataiteilija-tuula-narhinen-artikkeli