Oulun Myllytullissa sijaitseva Åströminpuisto säilyttää perinteisen ilmeensä Plaana Oy:n suunnittelemassa tuoreessa peruskorjauksessa, mutta pettää käyttäjänsä tylsyydellään. Kasarminkadulta Kirkkokadulle kulkeva kivetty Åströminpolku dominoi puistoa monikaistaisuudellaan, ja luo kiitoratamaisen tunnelman puiston nopeasta läpikulusta ydinkeskustasta muihin kaupunginosiin tai toisinpäin. Diagonaalisia käytäviä reunustava monotoninen koivikko vain vilisee silmissä vauhdin kiihtyessä. Kulkuväylien ja kaistojen runsaus sekä päällysteiden runsas kirjo taas tekee kokonaisuudesta levottoman ja siirtää katseen kohti maata: millä väylällä olen oikeutettu kulkemaan? Mitä tarpeettoman lukuisilla päällystemateriaaleilla ja kuvioinneilla edes tavoitellaan? Puisto on tehty viihtyisäksi sen läpi polkeville pyöräilijöille, ja puiston merkitystä pyöräilylle korostavatkin lukuisat pyöräilyn pääreitistä kertovat kyltit.
Åströminpuisto on osa valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä ja vuosisataista paikallishistoriaa, ja se sijaitsee virkistyskäytöllisesti arvokkaiden Ainolanpuiston ja Hupisaarten välittömässä läheisyydessä. Syystäkin remontti pyrkii kunnioittamaan historiallisia piirteitä kuten symmetrisyyttä, koivukujanteita ja paikan prunni- eli kaivohuonehistoriaa. Onko historiaa kunnioittavan viheralueen kaupunkikuvaa kohottavan ilmeen ja viihtyisyyden lisäämisen oltava kuitenkaan niin puuduttavaa?
Puiston kasvillisuus koostuu suurimmaksi osin nurmesta ja täysikasvuisesta koivikosta, joka täyttää lähes koko puiston muodostaen koko tilasta puoliavoimen. Nurmialueen keskellä käytävien ulottumattomissa sijaitsee nimetön metallilankaveistos noppakivien reunustamana (”Sohvassa voi istua yksi henkilö. Kiipeily on kielletty.”), jonka potentiaalia olisi voinut hyödyntää paremmin puiston käytössä. Oleskeluun mahdollistavat useat käytävien varrelle sijoitetut perinteiset valkoiset puupenkit. Sijoituspaikat eivät kuitenkaan tarjoa miellyttäviä näkymiä ja rauhallisuutta kuin puiston luoteissivulla lähellä Oulujoen pientä sivu-uomaa, joten kokonaisuus ei suoranaisesti kutsu viihtymään ja viettämään aikaa. Lehden muotoiseen noppakivi-perenna-muistomerkki-kokonaisuuteen on koottu yhteen puiston historialliset elementit sekä kaivohuoneen sijainnista muistuttava pienehkö neliönmuotoinen mattoala nostettavine luukkuineen, joka tuo mieleen juuri kaivetun ja vihertävällä kannella peitetyn haudan.
Onko toteutettu peruskorjauksen taso todella sitä, mitä voidaan odottaa historiallisen ilmeen ylläpitämisestä, uusien kerrostumien luomisesta ja laadukkaasta maisema-arkkitehtuurista? Peruskorjaus tukee Åströminpuiston asemaa läpikulkupaikkana, ja korostaa viereisen Hupisaarten puistoalueen merkitystä viihtyisyyden ja kaupunkikuvan kohottajana.