Kirjan Land and environmental art (Kastner & Wallis, 1998) ohella olen tutustunut maataiteen ja maisema-arkkitehtuurin välistä suhdetta käsittelevään kirjaan Between Landscape Architecture and Land Art (Weilacher, 1996). Alla nostan esiin muutamia aiheita, jotka ovat itseäni kiinnostaneet. Johdannossa käsitellään Richard Longin teoksia ja sitä, miten hän hyödyntää maata taiteensa materiaalina (s.16). Kiinnostavaa on, että Long on taustaltaan puutarhuri. Monet hänen teoksistaan ovat syntyneet kävelemällä tyhjässä/ autioituneessa maisemassa, minkä hän kokee meditatiivisena. Teko kuvaa Longin suhdettaan luontoon, kokemusta luonnosta. Hänen teoksensa ovat lähes näkymättömiä merkintöjä luonnossa – mm. jalanjäljistä muodostuvia yksinkertaisia geometrisia muodostelmia. (Weilacher, 1996.) Koin myös kiinnostavana kirjassa Longin teoksia kuvaavan ilmaisun “piirtää hiekkaan tai veteen”. Jäin pohtimaan mitä kaikkea “piirtäminen” voisi tarkoittaa – lineaarista tai aluemaista painaumaa tai kohoumaa maassa, kivien tai kasvien muodostavia kuvioita. Mitä piirtämiseen verrattuna maahan “maalaaminen” voisi olla?
Kirjassa Weilacher (1996, s.16) kuvaa, miten Longin maataiteen luonteeseen kuuluu teosten väliaikaisuus ja häviäminen ajan kuluessa sekä geometristen muotojen dialogi luonnon kanssa. Long itse kertoo yksinkertaisia, abstrakteja muotoja hyödyntävän taiteensa olevan tasapainoilua luonnon muotojen ja ihmisen luoman muotokielen välillä. Long kuvaa taiteensa käsittelevän sitä, miten hän ihmisenä kohtaa luonnon aikaansaamat muodot ja luonnonvoimat. Ajatus herättää ajatuksia monelta kantilta. Lähestymistapa on luontoa arvostava ja vain väliaikaisia “merkintöjä” ympäristöön tekevä. Teokset tuntuvat käsittelevän aikaa ja sen kulumista, jälkien jättämistä ja niiden häviämistä, muutosta. Maisema-arkkitehtuurissa suunnittelukohteet harvoin ovat luonnon keskellä ja lähtökohdat ovat hyvin erilaisia, mutta asioita, joita Longin teosten pohjalta voisi miettiä ovat: 1. miten suunnitelma ottaa ympäristön ja sen ominaispiirteet huomioon, 2. millainen on paikan luonto, ja mikä on suunnitelman suhde siihen, 3. miten muutos ja ehkä väliaikaisuuskin näkyvät suunnitelmassa?
Kirjassa Land and environmental art (Kastner & Wallis, 1998) yksi luonnonvoimien aikaansaamia muutoksia teoksissaan hyödyntävä taiteilija on Michael Heizer (s.52–53). Heizerin maahan kaivamat, viivamaiset linjat kuluvat luonnonvoimien vaikutuksesta vähitellen pois. Kirjassa kuvataan, miten teoksen kautta ihmisen aikaansaama näyttäytyy luonnon aikajanalla hyvin pieneltä ja väliaikaiselta. Luonnonvoimien vaikutusta tulisi pohtia myös omassa suunnitelmassani Alvarinaukiolla: millaisia muutoksia maaston muodoissa tapahtuu vuoden tai 50 vuoden sisällä? Miten vesi, tuuli ja lumi vaikuttavat suunnitelmaan ja muuttavat sitä ajan kuluessa? Millainen on ihmisen käytön vaikutus?
Kirjan Between Landscape Architecture and Land Art taiteilijaa ja suunnittelijaa Isamu Noguchia käsittelevässä luvussa Space as sculpture (Weilacher, 1996, s.43–53) kuvataan, miten Noguchin töitä sekä taiteen että maisema-arkkitehtuurin saralla leimaa minimalistisuus ja veistoksellisuus, ja miten Noguchin suhde maiseman tilalliseen rakenteeseen on vaikuttanut maisema-arkkitehtuurin kenttään laajemmin. Noguchilla oli suhde Japaniin jo syntyperänsä kautta (japanilais-amerikkalainen) ja hän tutustuikin japanilaiseen kulttuuriin matkoillaan. Noguchi ihaili japanilaisia puutarhoja, koska niiden geometrian taustalla vaikuttaa ajatus luonnon metafysisyydestä. Japanilaisten puutarhojen yksinkertaisuudella, vihjeiden ja viittausten käytöllä, epäsymmetrisyydellä, hillityillä väreillä ja hienostuneella tekstuurien ja materiaalien käytöllä oli suuri vaikutus Noguchin projekteihin. (Weilacher, 1996, s.43–53.)
Itseäni kiehtoo Noguchin töiden tilallisuus ja veistoksellisuus. Hänen työnsä vaikuttavat kirjan esimerkkien perusteella olevan selkeitä, tilallisia kokonaisuuksia, joissa tila teemana liikkuu suuresta mittakaavasta kohti pienempää: on suunnittelijan lintuperspektiivistä hahmotettava kokonaisuus, silmän tasolta koettava todellisuus ja tilallinen leikki yksityiskohtien tasolla. Hänen töissään tilallisuuden teema jatkuu tasolta toiselle (sen lisäksi että töissä ovat vahva symbolistinen ulottuvuus). Hänen käyttämänsä materiaalit ovat usein kiveä tai muuta kovaa materiaalia, toisin kuin omassa suunnitelmassani, jossa maaperä on pääasiallinen materiaali. Tyhjyys, avara tila on korostuneesti esillä, ja sitä rytmittävät minimalistiset elementit, usein kivet. En vielä tarkkaan osaa sanoa, miten tätä voisi oman suunnitelmani kannalta katsoa, mutta ajatus tilasta veistoksena on kiehtova.