Ensimmäisen välikritiikin jälkimainingeissa olo on sellainen, että ajatukset vaativat uudelleen järjestelyä ja hahmottamista. Aihepiiri tuntuu vaativan uutta skannausta ja sen miettimistä, mikä olisi realistista toteuttaa Otaniemessä. Aiheena maaperä, sen luomat tilat, maisema-arkkitehtuuriin käytettävät rakenteet, kierrätysmateriaalien käyttö ja näiden taiteelliset ulottuvuudet resonoivat yhä. Se, mitä se konkreettisesti voisi olla, hakee asentoaan.
Välikritiikissä esille nousi erilaisia huomioita ja pohdintoja maaperään liittyen. Yksi konkreettinen huomio oli idean innoittajana toimivan Novartis Campus Parkin “maarakenne”, joka ilmeni kalkkikiveksi, eikä siten ole vertailukelpoinen maaperän hyödyntämiseen rakenteena. Tässä kohtaa suositeltiinkin luopumista tästä esimerkistä referenssinä ja ylipäätään liikaa visuaalisuuteen kiinnittymisestä, mikä sinänsä on aiheellista. Tästä tulee mieleen “kill your darlings” -menetelmä, jonka mukaan juuri niistä voimakkaista ihastuksistaan työprosessissa tulee (ainakin jossain vaiheessa) päästää irti, jotta työ pääsee kehittymään eikä jää jonkin mieliajatuksen vangiksi. Koen kuitenkin, että Novartis Campus Park toimi itselleni innostavana esimerkkinä siitä, mitä maisema-arkkitehtuurissa on mahdollista tilallisesti tehdä ja miten materiaaleja korostaa. Kenties kiinnostukseni sitä kohtaan kumpuaa kiinnostuksestani selkeisiin tiloihin ja arkkitehtuuriin…
Muita keskusteluaiheita oli mm. se, miten paljon paksuutta maaperässä pitäisi olla, jotta se voisi toimia esim. jollekin puulle kasvualustana ja se, miten tällainen maaperä tuotaisiin “rakenteena” esille. Relevantti pointti. Voikin olla, että maaperän kerrostumien esille tuominen on hyvin epärealistinen ajatus ja jää ajatuskammioon lepäämään. Teoriassa idea on kutkuttava, mutta käytännössä ehkä mahdoton. Aion kuitenkin seuraavaksi tutkia maataiteen esimerkkejä ja etsiä jonkinlaisia maateoksia – toivon löytäväni jonkinlaista resonointia tältä suunnalta. Välikritiikin jälkeen minulle ei ole aivan selvää, mitä haluaisin “maaperäkokeiluilla” tuoda esille: voisiko teeman kautta käsitellä maaperän käyttöä tilan luomiseen, ennen kaikkea muotoina ja rakenteina? Liittyykö ideaan kasvillisuus ja sen sopivuus maaperään? Vai koostuisiko suunnitelma sarjasta maateoksia, kuten Jyrki kirjallisessa palautteessa mainitsi?
Asia, joka niin ikään nousi välikritiikissä esille oli kierrätysmateriaalien käyttö. Tämä on asia, joka itseäni myös kiinnostaa: kierrätysmateriaalien hyödyntäminen sekä erilaisten tukirakenteiden käytössä että osana maaperää/ kasvualustaa. Puhetta oli betonimurskeen käytöstä mm. tukimateriaalina sekä se, mitä käyttämättä olevia materiaaleja voisi olla uusiokasvualustojen osalta. Pirjo pohti, voisiko alueelta purettavien rakennusten materiaaleja ja uusien rakennusten tieltä siirrettävää maata jotenkin hyödyntää. Alueen maaperä on Espoon kaupungin kartan mukaan osittain savea, hiekkaa ja kitkamaalajia (hiekka/sora/moreeni) ja päällä alle 3 metriä silttiä ja savea. Kierrätysmateriaalien käyttöön liittyvää aineistoon olisi hyvä tutustua ja katsoa, millaisia impulsseja sieltä nousee.
“Puulaboratorio” / “puumuseo” -idea myöskin herätti keskustelua välikritiikissä mm. sen osalta, millaiset ominaisuudet maaperällä tulisi olla, jotta jonkin tietyn puulajin kasvu olisi kiemuraista. Miten paljon maaperä asiaan lopulta vaikuttaa? Onko koukeroinen rungon kasvu enemmänkin paikan muiden olosuhteiden aikaan saamaa? Onko puutarhatieteissä muita relevantimpia tapoja vaikuttaa puiden kasvuun kuin maaperä; vaikkapa puiden rungon ja oksiston kasvun ohjailu, kuten bonsain kasvattamisessa? Toki aiheena puun kasvun ohjaaminen eri keinoin on mahdollinen esimerkiksi tietyn tilallisen luonteen tai tunnelman luomiseksi, mutta millaisessa roolissa maaperä kokeilussa on? Lisäksi aiheeseen liittyen puhuimme puulajeista, sillä mänty on hyvin hidaskasvuinen. Kyseenalaista on, mitä opiskelijat saisivat irti kitukasvuisesta männiköstä, joka kehittyisi niin hitaasti, ettei siitä havaintoja voisi juurikaan tehdä. Pirjo ehdotti, että jos ideaa lähtee jatkamaan, jokin muu nopeakasvuisempi puulaji on parempi. Mänty oli sinänsä tässä ensin mieleen tullut esimerkki kauniiden, kiemuraisten muotojensa vuoksi.
Mitä siis seuraavaksi? Jyrki kehotti luonnostelemaan sekä piirtämään luonnoksia mittakaavaan, jotta alan hahmottamaan, miten paljon tilaa suunnitelma vaatii. Luulen, että minun täytyy kuitenkin alkuun tutkia erilaisia maataiteen (ja mahdollisesti maisema-arkkitehtuurin) esimerkkejä ja etsiä tietoa liittyen kierrätysmateriaaleihin, jotta saan ideoinnin uudelleen käyntiin ja voin harkita, onko aihe ylipäätään toimiva. Samalla voisi olla hyödyllistä vapaasti (ja mittakaavassa) luonnostella ideoita, jotka mahdollisesti konkretisoivat ajatuksia ja joiden kautta uusia ajatuksia voi herätä. Maastoon lähden tutustumaan viikonloppuna, joka tapauksessa. Sitäkin kautta ajatukset kehittyvät – näin toivon.