12.5.26
Meillä oli tänään arvostelukriteerit työpaja, jossa pääsimme vaikuttamaan kurssin lopputyön arvostelumatriisiin. Työpaja auttoi hahmottamaan mihin kohtiin voi vielä pienellä viilauksella omassa työssä vaikuttaa. Työstimme pajan työvaiheita 1-3 paikan päällä kampuksella. Tämän blogipostaus käsittelee pajan työvaihetta 4, jossa pohdin mikä on olennaista oman työni loppuun saattamisessa ja mihin kannattaa nyt keskittyä.
Sanottakoot, että työpajan jälkeinen 15 minuutin ohjaus Jyrkin kanssa laittoi koko homman uusiksi. Olin työstänyt matkamuistona Hagaparkenista inspiroitunutta Pelouse rinnettä omalle suunnittelualueelleni, joka sai täystyrmäyksen. Sinälllään ymmärrän näkökulman, sillä suunnittelualue sijoittuu historiallisesti niin arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, samalla kuitenkin halusin ottaa haasteen vastaan ja lähestyä harjoitustyötä oppimisen kannalta, vaikka se tarkoittaisikin epäonnistumista. Miten tämä liittyy nyt sitten työpajan työväiheeseen 4; minun on aiheellista ottaa taas hieman askelia taaksepäin ja keskittyä luomaan yksinkertaisuudessaan toimiva opetusympäristö, joka osaltaan kunnioittaa enemmän paikan kulttuuriperintöä. Kaikki pieni viilaaminen saa nyt jäädä toissijaiseksi ja minun tulee keskittyä siihen, että kokonaisuus on edes osin toimiva ja johdonmukainen. Perusasiat kuntoon niin sanotusti. Samalla kasvillisuuden roolia pitää suunnitelmassa saada enemmän esille ja antaa sille kokonaisuudessaan enemmän arvoa.
Luvassa on pitkiä ja raskaita päiviä, mutta uskon, että saan jonkin sortin suunnitelman kursittua kasaan. On asennoiduttava siihen, että kaksi viikkoa on lyhyt aika isossa mittakaavassa ja kaikki käytettävissä oleva aika kannattaa nyt käyttää hyödyksi työn loppuunsaattamisessa.