Ekskursiolta on nyt kotiuduttu ja on aika hieman kirjoitella ajatuksia ylös siitä mitä jäi mieleen ja mitä mahdollisuuksia kohteet antavat harjoitustyölle. Ekskursio oli tiivis, mutta erittäin antoisa.
Hagaparken
Hagaparken oli itseasiassa yksi niistä kohteista, jossa vierailimme oman päiväryhmäni päivän aikana. Todennäköisesti tiedon keruu ja paikan historiaan tutustuminen ennen matkaa vaikutti myös positiivisesti kohteen säväyttävyyteen. Hagaparkenissa olin vaikuttunut erityisesti ”pelous” nurmesta ja sen maastonmuotoilusta.
Haluisin hyödyntää tämän kohteen maastonmuotoilun periaatteita omassa harjoitustyössäni jotenkin. Mielestäni tämän tyyppinen ratkaisu voisi omalta osaltaan tuoda vaikuttavuutta alvarinaukiolle samalla kunnioittaen rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa. Näkymälinjaa amfille voisi korostaa. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen aikomukseni on heti tarttua tuumasta toimeen ja tutkia miten kumpuilevat ja hieman notkelmamainen maastonmuotoilu asettuisi suunnitelmaani. Alustava ajatus tämän kaltaisen maastonmuotoilun toteutumisesta vaatisi esimerkiksi aukion terassointimuurien ja poistamista amfin edustalta. Lisäksi voi olla, että osa aukion vanhemmasta puustosta kärsisi. No, saa nähdä…
Hulevesiratkaisut Jaktgatan, Plantagefält
Tämän kohteen suunnitteluratkaisuja (etenkin kadulta johdettavat hulevedet) voisi hyödyntää keitaan suunnittelussa ja ympäröivien kävelyteiden hulevesien johtamisessa.
Tåsinge Plads, Kööppenhamina
Harvoin tulee tämän kaltaista tilaisuutta, että pääsee vierailemaan kurssin aikana harjoitustyön referenssikohteessa. Tåsinge Plads sijaitsi sopivasti keskiviikon päiväohjelman kohteen ja majoituksen matkan varrella, joten pysähdyin katsomaan kohdetta.
Aukio oli ehkä hieman ankeampi mitä ajattelin, kävelytien sijoittelu läpi/yli painanteen oli kuitenkin hieno ja kutsuva. Lisäksi aukio oli ainakin hyvällä käytöllä, kun siellä vierailin. Olisi pitänyt olla mittanauha mukana, jotta olisin voinut mitata painanteen syvyyden ja laskeskella maaston viettävyyden itse painanteessa. Yritin räpeltää puhelimen mittanauhan kanssa, jotta sain jotain osviittaa.
Kasvilajeja, koko matka
Suunnitelmassani esiintyvä valkoisena kukkiva puutarha on ehkä löytänyt lajeja itselleen. Matkan aikana tuli vastaan paljon valkoisena kukkivia kauniita puita, joiden lajiketta ja soveltuvuutta suunnittelualueelle alan selvittämään.
Lisäksi matkalta tarttui mukaan muutama muukin puulaji, joita haluaisin käyttää suunnitelmassani. Erityisesti Kööpenhaminan katupuuarboretum oli havainnollistava.
Seuraava blogipostaus on suhteellisen sekava, joten pahoittelut lukijalle siitä. Lähinnä kootusti muistiinpanoja ja ajatuksia tämän hetkisestä vaiheesta harjoitustyön kanssa. Uusia näkökulmia hulevesiin ja maaston miettimistä alustavasti korkeuspisteiden avulla.
Kaaottista ideointia 6.4.
Laskelmia
Lähteenä käytetty RT-kortteja (Hulevesirakenteet RT 103006, Portaat ja luiskat RT 103027) , kirjaa ”Hulevesi rakennetussa ympäristössä” (R. Eskola & O. Tahvonen, 2025) sekä Helsingin kaupungin kaupunkitilaohjekorttia ”Hulevesien hallintarakenteet” https://kaupunkitilaohje.hel.fi/card_tag/kouru/
Johtamispainanteet
pituuskaltevuus max 5 % (1/20) yleensä pienempi, min 1% (1/100).
Pääreittiä reunustava hulevesikouru laskelmia:
kourut 1/20 leveydeltään 300-500 mm , syvyys 30-50 mm. voisiko soveltaaa ja mitoittaa hieman isomman kourun.. leveydeltään siis. ei perus kourua, jotain näyttävämpää nupukivi tms. materiaaleilla pelaaminen.
Kuva: Eskola R. & Tahvonen O. (2025) Hulevesi rakennetussa ympäristössä s.79
eli jos matka on 102 m ja ja kouruun tulisi pituuskaltevuudeksi minimi (1%) niin maaston tulisi laskea 1.02 m… onko liian pitkä kouru… ja pitäisikö niitä olla tien molemmin puolin.
Laskelmia koskien lehmuskujanteen viertä kulkevaa mahdollista nurmettua ja loivempaa johtamispainannetta:
Jos matka 70 m ja pituuskaltevuus 4% niin maaston tulisi laskea 2.8 m , nykyisillään korkeusero 7.7-6.3= 1.4 m joka vastaa 2% kaltevuutta. Eli periaatteessa maastoa ei tarvitsisi välttämättä muokata. Toisaalta jos tehdään erillinen (vaikkakin loiva) johtamispainanne maasto laskee enemmän painanteen kohdalta. Eli olisiko järkevää tähdätä 3 % laskuun. Tällöin korkeuseron tulisi olla painanteen kohdalta 2.1 m. toki sijoittuuko painanne koko matkalle.. 2.5% pituuskaltevuus vaatisi 1,75 m korkeuseron, tällöin muokkaus olisi hienovaraisempi. Leveydeltään johtamispainanne voi tarvittaessa olla 1-2 m leveä, mutta kapeampikin käy. Hyvä juttu, koska vieressä puita, joita en halua vaurioittaa.
Toisaalta olisiko mahdollisuus tehdä kaksi samantyylistä perus nurmettua johtamispainannetta eri mitoilla. Toinen jyrkempi ja kapeampi ja toinen loivempi ja leveämpi. (sijoittelu aukiolle seuraavassa pohjakuvassa näkyvillä paremmin)
Rakennetumpi uoma
pohjan leveys 0.3-0.5 m, suurin mahdollinen luiskakaltevuus 1:1 ilman vahvikkeita. eli jos tulvatasanteella varustettu puoliksi rakennettu uoma voi toinen puoli olla suoralla ”seinällä” rakennettu ja toinen puoli voi tarpeen mukaan olla jopa 1:1. pituuskaltevuus 1-3%. Uoma sijoittuisi 50 metrin matkalle, jolloin maaston korkeuseroa 0.5-1.5 m. Koska maastoa laskettu jo aikaisemmin niin 1% lienee paras vaihtoehto.
Kukkivan puutarhan (ja muutenkin aukion itäreunan) kannalta ajatukset ja ideat vielä avoimet. Pitää antaa ajatusten hautua, josko mieleen juolahtaisi jotakin otollista sinne. Lisäksi haasteina savimaa, ja miten käytännössä ohjataan vesi maanalaiseen säiliöön, josta mahdollista pumpata vesi takaisin maan pinnalle esim. kastelu. Toisaalta alkaa tulla semmoinen tunne, että vesi loppuu pian kesken. Välikritiikissä tuli huomio siitä voisiko osa vedestä olla muuta kuin kerättyä hulevettä, mutta mistä se otetaan tms. herää ajatus. Y-oven edessä oleva härpäkehökötyksen tarkoitus kuvata rakennettua painannetta, johon tarpeen mukaan vettä voisi kerääntyä. Kuivana aikana (lue, melkein aina) sen läpi voisi kävellä ihan normaalisti. ns. porrastettu pikku aukion jatke.
Pientä pohdintaa siitä, minne haluaisin veden valuvan. Ei kuitenkaan mitenkään lopullista. Aukio edellyttää varmaan jonkin sortin veden jakamista, mikäli halutaan kerätä vesiä kahteen eri paikkaan (päävesireitti ja kukkivan puutarhan mahdolliset säiliöt).
Säiliöistä
Tåsinge Plads on tässäkin mielessä hyvä referenssikohde. Aukion alle on sijoitettu kaksi säiliötä ( 10m3 & 5m3). Ympäröivien rakennusten kattovedet ohjataan maan alla filttereiden kautta säiliöihin, josta se voidaan pumpata takaisin maan pinnalle keskellä aukiota. Alvarin aukiolla ei kuitenkaan ole samalla tavalla rakennuksia, kuin Kääpenhaminan kaupunkiympäristössä, joten on pohdittava mistä mahdollinen vesi tulisi.
Tutkin aikaisemmin tänään millainen on suihkulähteen toimintaperiaate, olisiko siitä apua. Ja kyllä, tämä on minulle uutta tietoa, tai ainakin rekisteröin sen kunnolla vasta nyt. Perinteisen suihkulähteen toimintaperiaate ei oikeastaan auta, jos vesi vapautetaan ympäristöön. Suihkulähteen vettä kierrätetään; pumppu imee veden altaasta ja työntää sen suuttimen läpi ilmaan, josta se putoaa takasin altaaseen (tai näin ainakin ymmärsin).
Mieleeni juolahti tutustua myös nurmikon kastelujärjestelmiin, mikä niiden toimintaperiaate on ja mistä vesi niihin tulee. Ilmeisesti kastelujärjestelmä on kytketty vesijohtoverkkoon, josta esim. ajastetussa kastelujärjestelmässä venttiilit aukeavat tietyn aikaikkunan puitteissa ja vapauttavat veden järjestelmään joka luo suuttimien avulla suihkun. Huomaan, että mieleeni kuitenkin muodostuu ristiriita tällaisen vesijohtoverkkoon kytketyn kastelujärjestelmän luomisessa, sillä ajattelen, että puhdasta vettä tulisi tulevaisuudessa säästää. Toisaalta on kyse ajoittaisesta ja mahdollisesti manuaalisesta kastelusta, jolloin veden käyttö ajoittuisi äärimmäisen kuiville ajankohdille. Maanalaiset säiliöt voitaisiin putkistolla kytkeä vesiverkostoon ja kun säiliöt ovat täynnä venttiili sulkeutuu. Luonnollisesti vasta kun vesi on manuaalisesti pumpattu maan päälle säiliöt täyttyisivät taas…. Jaa, en tiedä. Tämä lisäyksenä ohjauksen keskusteluaihelistaukseen.
Viikko sitten järjestettiin toinen välikritiikki, jossa esiteltiin luonnokset työvaiheesta 2. Kaikissa vertaispalautteissa ja opettajien antamassa palautteessa nousi esiin hulevesiuoman tämän hetkisen olomuodon vallitsevuus aukiolla. Olen tarkoituksenmukaisesti antanut ajatusten ”muhia” pääsiäisen yli ja pitänyt näin ollen niin sanotun väliviikon harjoitustyön konkreettisesta työstämisestä.
Koen, että käytin paljon aikaa hulevesiuoman sijoittelun miettimiseen edellisessä työvaiheessa. Se aiheutti osaltaan päävaivaa ja mietinkin paljon aukion toiminnallisuutta tapahtumakäytössä ja olemassa olevien puiden sijoittumista, kun mietin mistä hulevesiaihe tulisi kulkemaan. Tämän vuoksi sinällään harmittaa pyyhkiä sen nykyinen sijoittelu pois ja miettiä se uudelleen. Suunnitelmani tarvitsee kuitenkin moniulotteisempaa otetta hulevesien käsittelyyn, kuin vain yksi uoma. Tästä heräsi antoisaa keskustelua välikritiikissä ja ajatuksia tuotiin ilmi myös vertaispalautteessa. Mielestäni jokainen kommentti on huomionarvoinen.
Tämän viikon tavoitteena on miettiä ja kerätä hulevesin käsittelyyn liittyviä elementtejä laajemmin. Lainasin kirjastosta ”Hulevesi rakennetussa ympäristössä” kirjan (Reijo Eskola ja Outi Tahvonen). Kirja käsittelee hulevesien luonnonmukaisia hallintakeinoja. Katsotaan olisiko siitä hyötyä tämän harjoitustyön työstämisessä.
Koen, että harjoitustyöni on ihan hyvällä mallilla. Silti aikataulu tuntuu painavan päälle ja olen hieman huolissani miten saan työni valmiiksi. Tavoite on tällä viikolla miettiä hulevesiteemaa ja keskustella siitä ohjauksessa ensi viikolla. Ensiviikolla (viimeistään) aloitan ns. paikallisen valumatarkastelun, joka osaltaan omaa roolin siinä miten aukion maastonmuodot tulevat asettumaan. Siitä jatkan maastonmuotoilun kanssa, jota seuraa kasvillisuuden tarkempi miettiminen. Mitä kosteiden olosuhteiden lajeja asetetaan keitaalle, mitkä ovat ne valkoisena kukkivat puut ja mitä reunustavalle metsäkaistaleelle tarkemmin ottaen tehdään. Tämän jälkeen on kurssin ekskursio pohjoismaihin, jolloin kaikki työt ns. seisoo, joten on todettava, että kiire kyllä tulee.
Olen pysynyt hyvin työsuunnitelmassani luonnostellussa aikataulussa ja sijoittanut työskentelyä myös viikonlopulle. Koen, että olisi ehkä pitänyt pääsiäisenäkin työstää kurssia, mutta toisaalta ajattelen, että väliviikko oli hyvää aikaa antaa mielen tasoittua ja prosessoida välikritiikissä pinnalle nousseita seikkoja.
Tällä hetkellä suunnitelmassani on kolme pääelementtiä, joiden ympärille maisema-arkkitehtuurin opetuksellinen arvo asettuu; hulevesiuoma, kukkiva puutarha ja keidas.
Omaan tietyllä tasolla ajatuksen siitä, mitä opetukselliset arvot kyseisissä kohteissa voisivat olla, mutta en ole tehnyt tarkempaa määrittelyä tai tutkinut tämänhetkistä opetussisältöä ja sijoittanut suunnitelmani opetuksellisia kulmakiviä kurssisisältöihin. Veera oli blogissaan eritellyt selkeästi kursseja ja niiden sisältöjä sekä pohtinut suunnitelmansa kulmakiviä niiden perusteella. Tämä oli mielestäni hyvä lähestymistapa kurssin tehtävänannon kannalta, sillä koen, että omalta osaltani suunnitelman opetuksellinen arvo on jäänyt hieman toissijaiseksi. Olen vain luottanut, että se tulee suunnitelman edetessä. Veeran blogipostauksen innoittamana pyrin tarkastelemaan tässä blogipostauksessa hieman oman suunnitelmani opetuksellisia elementtejä nykyisten kurssien sisältöjen avulla.
Seuraavaksi hieman tämän hetkisiä ajatuksia suunnitelmani opetuksellisesta sisällöstä koskien edellä mainitsemiani osa-alueita
Hulevesiuoma
Keskustelin taannoin ohjauksessa hulevesiuoman opetuksellisesta arvosta ja keskusteluissa nousi esille erilaiset hulevesiuoman tekniset ratkaisut. Erilaisten teknisten ratkaisujen kautta maisema-arkkitehtuurin opiskelija pystyisi havainnoimaan, miten eri tavoin toteutetut uomat vaikuttavat maiseman yleisilmeeseen.
Aihe ja opetuksellinen arvo on mielestäni suhteellisen yleispätevä, sillä hulevedet ovat missä tahansa suunnitelmassa oleellinen teema, jota tulee pohtia. Opetuksellinen arvo ilmenisi näin äkkiseltään pohdittuna esimerkiksi kenttäkursseilla tai jonkin suunnittelukurssin alkukurssin viikko- tai osatehtävänä. Otollinen aika olisi varmasti tutustua aiheeseen kandidaatin vaiheen toisen (tai kolmannen) vuoden aikana, jolloin opiskelija on saanut yleisen käsityksen maisema-arkkitehtuurista edellisenä vuotena.
Keidas
Keitaan opetuksellinen arvo linkittyy vahvasti sen kasvillisuuteen, joka on sopeutunut kosteisiin ja märkiin olosuhteisiin. Jonkin sortin kasvilajien tunnistamista? mahdollisesti. Kandidaatin vaiheen toiselle vuodelle on sijoitettu ”Maisemarakentamisen kasvillisuus”-kurssi.
Maisemarakentamisen kasvillisuuden kurssikokonaisuus sisältää
Puun habitus ja essentia talvi / kevät osatehtävät
Kasvitentit 3kpl
Luennot
Puistikko osatehtävä
Luonnosvihko
Maastoluennot
Omien muistikuvieni kasvitentit suoritettiin verkkotentteinä. Tentit oli jaettu kolmeen osaan; puuvartiset kasvit (monivalinta), puuvartiset kasvit (lyhytvastaus) ja ruohovartiset kasvit. Kosteikkokasvillisuuden osalta voisi olla hyödyllistä toteuttaa kasvitentti luonnosvihkomuotoisena, jossa opiskelijalle annettaisi kasvilajiluettelo, jota seuraten opiskelijan tulisi tunnistaa keitaalla esiintyvät kasvit. Tällainen kasvilajien tunnistus voi olla kuitenkin haastavaa, sillä opetus ajoittuu tammi-toukokuulle ja kasvien tulisi olla sellaisessa kasvuvaiheessa, että ne voisi suhteellisen helposti tunnistaa.
Kukkiva puutarha
Ensimmäinen ajatus kukkivan puutarhan oppisisällöstä olisi opiskelijoiden osallistaminen puiden hoitoon. Jonkinlainen hands on työskentely olisi kiva. Suunnitelman osalta sopivat puulajit ovat kuitenkin määrittelemättä. Ihanteellinen ja jopa ”uhkarohkea” ajatus on, että opiskelijat voisivat osallistua ohjatusti puiden siistimiseen/leikkaamiseen syksyllä. Tietyllä tapaa ajattelen, että otollisinta olisi sijoittaa oppisisältö ensimmäiselle vuodelle, mutta ensimmäisten tuoreiden opiskeluviikkojen aikana ei ole ehkä järkevää tutustua niin sanottuun puutarhatyöskentelyyn, kun ala ei ole välttämättä niin tuttu kaikille ennestään. Tämän vuoksi kyseinen oppisisältö tulisi siis sijoittaa toisen vuoden syksyyn.
Maisema-arkkitehtuurin kandiopinnot ovat mielestäni jo nyt todella tiiviisti aikataulutettu ja kurssit sisältävät jo valmiiksi tärkeämpiä teemoja, kuin kuvailemani puutarhatyöskentely. Herää ajatus siitä, että kukkivan puutarhan osalta oppiminen olisi varmasti järkevä sijoittaa johonkin vapaavalintaiseen kurssiin. Kuinka moni tällaisen kurssin sitten haluaisi valita ja kuinka monen opiskelijan lukujärjestykseen tällainen mahtuisi, sitä en tiedä.
Tässä oli (erittäin) kevyttä pohdintaa opetuksellisesta sisällöstä ja miten ne voisi sijoittua maisema-arkkitehtuurin opintoihin. Asia täytyy ottaa vielä tarkempaan pohdintaan, jotta suunnitelmani kattaa vaaditulla tasolla tehtävänannon mukaisen oppimisympäristön.
Yksi suunnitelmani kulmakivistä on keväisin valkoisena kukkivat puut, jotka sulkisivat Alvarinaukion. Tässä blogipostauksessa on muistiinpanojen omaisesti tiedonkeruuta erilaisista valkoisena kukkivista puulajeista.
Pilvikirsikka
kukkii toukokuun loppupuolella
kasvaa 5-10 metriä korkeaksi
tuore ravinteikas, hyvin vettäläpäisevä maaperä, sopeutuu myös kevyesti savisiin kasvuolosuhteisiin
VIERASLAJI (voi aiheuttaa ongelmaa, etenkin, kun suunnitelman hulevesiuoma kulkee niin läheltä kukkivaa puutarhaa)
Suunnittelualueeni kukkiva puutarha sijoittuu savimaalle (kartassa vaalean sininen alue), joka osaltaan luo reunaehtoja puulajivalinnoille. Pitää vielä kuitenkin selvittää, miten hulevesiuoma tulee vaikuttamaan maaperän kasvuolosuhteisiin savimaan osalta. Uskon, että Pirjolta voisi saada arvokasta tietoa tästä ohjauksessa.
Koen, että viime viikon aikana suunnitelma koki isoimman kehitysvaiheen, kun uskalsin päästää irti muutamasta mielikuvasta, jotka ohjasivat suunnitelmani eri vaihtoehtojen muodostumista. Keidas- ajatus on pysynyt vahvasti osana suunnitelmaa. Hulevesiajatusten lisäksi, lähdin luonnostelemaan näkymäkuvia ja miettimään tilallisuutta. Yksi isoimmista ”ongelmakohdista” oli mielestäni näkymä aukiolta kohti Otaniementietä. Se luo aukiosta hieman levottoman ja tuntuu, että se niin sanotusti imee ympäröivän maiseman itseensä kuin musta aukko.
Näkymä kohti Otaniementietä 17.3.2026
Lähdin ideoimaan, miten aukion saisi suljettua kajoamatta kuitenkaan oppimiskeskusta reunustavaan puukujanteeseen. Tässä vaiheessa tarkastelin muita aikaisemmilla luennoilla esiteltyjä kampusalueita ja sain idean inspiroituneena Washingtonin yliopiston kirsikkapuista.
@University of Washington
Koin, että vaaleanpunaisena kukkivat kirsikkapuut eivät keskustele Aallon kampuksen paikan hengen kanssa. Kampusrakennukset ovat pääosin julkisivultaan punaista tiiltä ja julkisivussa esiintyy paikoitellen valkoisia yksityiskohtia –> valkoisena kukkivat puut keskustelisivat näin ollen kauniisti aukiota rajaavien kampusrakennusten kanssa ja sulkisivat aukion, jos ne sijoitettaisiin Otaniementien läheisyyteen.
Näkymä kohti Otaniementietä – luonnos – metsänreunan ja puukujanteen väliin sijoitetut keväisin valkoisena kukkivat puut sulkevat aukion
Se, mitä lajiketta kyseiset puut olisivat on vielä hieman auki. Savinen maaperä luo omat reunaehtonsa lajien valinnalle ja jotta kukkivista puista olisi iloa mahdollisimman monelle, niiden kukinta-ajan tulisi sijoittua huhti-toukokuulle. Ensimmäisenä lajina tuli mieleen tuomi, mutta viime viikon ohjauksessa Juhan kanssa käytyjen keskustelujen lomassa kävi ilmi, että Tuomea vaivaa Tuomenkehrääjäkoi, joka syö puut paljaaksi kerran kesässä. Pitänee siis vielä pohtia ja perehtyä eri lajeihin.
Olin työstänyt viime viikon ohjaukseen kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa, joista keskustelimme Merin kanssa.
Luonnos 2 – leveämpi pääreitti keskiössä, tiet jaksottavat hulevesiuomaaja sen ulkomuotoa
Luonnos 3 – hulevesiuoma ei kulkisikaan metsänreunaa pitkin.
Keskusteluissa nousi esiin suunnitelmissa esiintyvä läpivirtaus, josta olisi hyvä päästää irti. Meri nosti esiin ajatuksen, jossa koko aukio voisi olla jonkilainen keidas, kohtaamispaikka. Lähdin työstämään tätä ajatusta suunnitelmiin ja tavoitteenani on saada koostettua välikritiikkiin 2-3 vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotka ovat kaikki erilaisia.
”Keidas – suossa oleva mätäs, suosaareke t. mättäiden muodostama jono”
Palasin mm. pohtimaan keitaan määritelmiä, ja ajatukseeni nousi täysin eriävä idea aikaisemmista luonnoksista, jossa aukiolla esiintyisi kumpuilevia ”mätäsmäisiä” maastonmuotoja. Nopeasti kuitenkin tajusin, että tällaisen suunnitelman työstö vaatisi paljon aikaa ja perehtymistä ollakseen jokseenkin soveltuva alueelle ja koen, että tässä vaiheessa aikaa ei ole niin paljon, että kerkeisin sellaisen työstämään. Lisäksi ajatuksen toteuttaminen koko aukiota kattavassa mittakaavassa jouduttaisiin kaatamaan monia merkittäviä puuyksilöitä. En halua kuitenkaan sulkea ideaa pois, josko se soveltuisi tulevaan suunnitelmaan edes osittain.
uoman syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta muokkaamalla voidaan korostaa haluttua ominaisuutta (imeytys, varastointi, johtaminen)
eroosiohaittoja voidaan ehkäistä jättämällä pituus- sekä luiskakaltevuus riittävän alhaiseksi
jyrkimillään uoman luiskat voivat olla 1:1, mutta tällöin vaatii tod näk. suojauksen, esim. kiveäminen
Painanteet
johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan (1-3%) ja luiskiltaan loiva avo-oja
pienten virtaamien johtamiseen painanteet voivat olla vain n. metrin levyisiä vs. hulevettä viivyttävien ja laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla kaksikin metriä
luiskien tavoiteltavat kaltevuudet loivia 1:4-1:5 (mikäli tilaa riittävästi)
mitä enemmän painanteessa kasvillisuutta sen parempi puhdistava vaikutus
Rakennetut kanavat ja uomat
rakennetut uomat userin luonnonmukaisen avouoman kaltaisia uomia (kooltaa usein noroa vastaavia)
reunoihin voidaan käyttää kiveyksiä, esikasvaetusta vesikasvillisuudesta tehtyjä rantarullia tai muita luiskaverhouksia
soveltuvat hulevesien pääpurkureiteiksi
uoman varteen voidaan helposti liittää rakennettuja kosteikkoalueita käsittelyn tehostamiseksi
pituuskaltevuuden tulisi olla pieni, korkeintaan muutamia prosentteja
jyrkissä kohdissa voidaan käyttää pohjapatoja tai luonnonkiviä
Kosteikko
rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvälllä vedenpinnalla rakennettu allas
erona matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus
viivytys ja puhdistus
rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihtelevaksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
veden keskisyvyys muutamia kymmeniä senttejä
luiskakaltevuus kosteikossa ja sen ympärillä 1:4 – 1:5
kosteikon pituuden ja leveyden suhteen tulisi olla väh 2:1, mutta optimi 3:1-4:1
jotta kosteikko järkevä valuma-alueen tulisi olla väh 10 hehtaaria
Painanne
ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita (h.vesien lammikoituminen ja imeytyminen maaperään)
tyhjentyminen viim. vuorokauden kuluttua
nopea tyhjentyminen ja kuivuminen edistää talvikauden sade- ja sulamistilanteissa
painanteen valuma-alueen tulisi olla max. muutamia hehtaareja
Hulevesirakenteiden kasvillisuus RT 103007
käyttämällä luonnonlajeja erityisesti uomien ja luonnonvesien yhteydessä voidaan vähentää vieraslajien leviämistä
Kosteikkoalueella soveltuvia kasvilajeja
pullosara
varstasara
röyhyvihvilä
keltakurjemiekka
rantakukka
ranta-alpi
suovehka
luhtalemmikki
tervaleppä (kosteikon ”ranta-alueet”)
pajut
Painanteet
tulee kestää sekä kuivuutta, että märkyyttä
kts. rt kortin taulukko 1 siellä kattavasti eri lajeja ja niiden ominaisuudet ja kasvupaikkavaatimukset
Aukion opetuksellinen näkökulma: erilaiset hulevesirakenteet?
miten saadaan yhdistettyä ilman sekamelskaa? tien ylitykset rytmittävät? ehkä..
Hulevesien hallinta rakennetuilla alueilla – Laura Inhan diplomityö, Tampereen teknillinen yliopisto
kpl 6 – Hulevesien hallintamenetelmien toimivuus rakennetuilla alueilla
kourut ja kivtetyt painanteet pienten hulevesimäärien johtamiseen
pintavalunnan johtamiseen matalat ja loivaluiskaiset nurmetetut painanteet
Suuremmalle vesimäärälle syvemmät ja jyrkkäluiskaisemmat, eroosiosuojatut painanteet ja avo-ojat
puhtaanapito: huoltotoimet (roskien poisto, kasvillisuuden kunnossapito ja ruohon leikkuu)
painanteilla voidaan viivyttää ja imeyttää hulevesiä (kosteikko, syväjuuriset puut?)
Sammon alueen hulevesien kuivatusoja hämeenlinnassa
likaisten hulevesien käsittelyyn ennen varsinaista imeyttämistä puskurivyöhyke tai tasausallas
imeytysrakenteiden pohjan tulee olla tasainen
imeytyspainannetta ei voida käyttää, jos maaperän vedenläpäisevyys on heikko
imeytyspainanteen etu on maanpäällinen lammikoitumistila, jossa hulevesiä voidaan viivyttää. Tasaa virtaamia ja parantaa hulevesien laatua.
imeytyspainanteiden pinta-alaksi suositellaan 10% valuma-alueen läpäisemättömien alueiden pinta-alasta -> kestää kerran viidessä vuodessa tapahtuvan 10 min rankkasateen kun ka lammikon syvyys on 0.1 m
imeytykseen käytettävät ruohokentät pinta-alaltaan ainakin kaksinkertaiset vrt. alueen kattojen pinta-ala.
Imeytysoja:
suodatinkankaalla suositeltu eristys muusta ympäröivästä maasta
avoimissa ojissa tärkeää erottaa myös pintakerros alemmista kerroksista suodatinkankaalla, jolloin imeytysohjan hienoaines pidättyy pintakerrokseen eikä tuki alempia kerroksia.
keidas: suo, neva TAI suossa oleva mätäs, suosaareke TAI kannas, vesien välinen kapea maataival
toisaalta keidas voidaan käsittää myös aavikolla sijaitsevana pysyvänä makean veden lähteenä, kukoistavana levähdyspaikkana, pelastuksena tai toisaalta pelkkänä harhakuvana
Idea: keidas + tåsig plads
Hulevesiuoman vie keitaalle. Helpotusta opiskelun lomassa, levähdyspaikka. Toisaalta ”harhakuvaa”, joka kiusoittelee läsnäolollaan ohi kulkevia kiireisiä opiskelijoita, jotka ovat matkalla pimeään tietokoneluokkaan.
Suunnitelman teema on muuttunut suuntaan ja toiseen viimeisen muutaman päivän aikana, kun työohjelman palautus on koittanut ja työvaiheeseen 2 siirtyminen on alkanut. Koen, että olen ollut suunnan löytämisen kanssa vaikeuksissa eikä mikään ajatus tai idea ole tuntunut sopivalta (vaikka tämä on toki ihan luonnollinen osa oppimista ja suunnitteluprosessia). Tässä blogitekstissä ajattelin käydä läpi suunnitelman teeman kehittymistä, ajatuksia ja kompastuskiviä, jotka ovat saaneet minut miettimään koko teemaa uudelleen ja palaamaan kiertoteiden kautta takaisin lähtöruutuun.
Työohjelman ensimmäinen versio
Jalopuita ja väliaikaisuutta
Työsuunnitelman ensimmäisessä versiossa ajatuksenani oli luoda Ossinlammelle Otaniemen arboretumin osa, joka keskittyisi yksittäisiin jalopuihin. Lisäksi pohdin ottaisinko tarkastelun alle jalopuiden lisäksi hulevesiproblematiikan vai väliaikaisuuden. Pohjustaakseni hieman näitä kahta vaihtoehtoa; Ossinlammen itäsivulle tulee rakentumaan yhteensä neljä uutta asuinrakennusta ja alue on tällä hetkellä metsää. Puhuimme lähtötietoja käsittelevän intensiivipäivän aikana väliaikaisuudesta, siitä miten rakennuksia ei kannata odottaa. Tämä oli mielestäni kiinnostava lähtökohta, jonka vuoksi se pääsi yhdeksi vaihtoehdoksi lähestyä kurssin suunnittelutehtävää. Hulevesiproblematiikka on sen sijaan nykypäivän ja tulevaisuuden keskeinen osa-alue maisema-arkkitehtuurissa. Nykytilassaan Otaniemen hulevedet valuvat suodattamattomina Ossinlammen kautta Laajalahteen. Ajattelin, että tässä olisi myös oiva mahdollisuus keksiä hulevesiratkaisu alueelle. Punnitsin näitä kahta vaihtoehtoa ja sainkin ohjausta ennen työvaiheen palautusta, jossa kehotettiin minua valitsemaan jompi kumpi aiheista. Päädyin miettimään väliaikaisuutta (huonohko päätös näin jälkeen päin).
Kompastuskiveksi muodostui se, että uudet rakennukset tulevat nousemaan alueelle todella pian, sillä ensimmäinen (eteläisin rakennus) on jo melkein valmis. Aikaa väliaikaisratkaisulle ei siis realistisesti ajateltuna ole ainakaan valitulla suunnittelualueella. Lisäksi Ossinlammen savinen maaperä ja alueen tiukka rajautuminen rakennuksilla loivat vaikeat ja epäedulliset lähtökohdat ajatukselle.
Työohjelman toinen versio
Paniikkinappula
Saimme työohjelmaa koskien kirjallisen palautteen maanantaina ja työsuunnitelma tuli esitellä tiistaina kanssaopiskelijoille. Palautteen ja pohdinnan perusteella päätin vaihtaa suunnitelman suunnan, vaikkakin roikuin tässä kohtaa kynsin ja hampain kiinni valitussa suunnittelualueessa. Koin savimaan tässä kohtaa isoimpana ”ongelmana” sillä olin ihastunut ajatukseen hienoista jalopuuyksilöistä. Hylkäsin jalopuut ja käänsin ajatuksen ympäri. Mietin miten savisen maaperän voisi kääntää haasteesta ja rajoitteesta mahdollisuudeksi. Työohjelman toisessa versiossa lähestyin tehtävää kasvualustalaboratorio-ajatuksen kautta, jonka kantava teema on nimenomaisesti savimaa. Sain ajatuksen kolmesta koealueesta, joissa havainnoitaisiin kasvualustan vaikutusta kasvin/puulajin fyysiseen olomuotoon. Koealueilla voitaisiin tarkastella samaa puulajia, eri kasvualustalla.
Koealue A: Savinen ja muokkaamaton maaperä, vähäinen hoito (lammen lähiympäristö)
Koealue C: Rakennettu kasvualusta, tehostettu hoito (rakennettu reunavyöhyke, puiston ja rakennusten rajapinta)
Esittelin ajatuksen ja sain opettajilta paljon hyviä huomioita koskien idean haasteita.
Kompastuskiviksi muodostui puiden juurten ulottuminen kasvualustan ohi (kasvualusta 60 cm, puun juuret 3m), jolloin tavoiteltu ajatus siitä, miten kasvualustan vaikutukset voi tehdä maanpäällisesti näkyväksi on haastava etenkin, kun Ossinlammen maaperä on lähestulkoon kauttaaltaan savea eikä alueella esiinny luonnollisesti yllämainittujen koealueiden kaltaisia kasvualustoja. Tulevat uudisrakennukset muuttavat alueen valo- ja vesiolosuhteita. Miten rakennusten varjot vaikuttavat alueen kasvuolosuhteisiin? Miten topografian muutokset vaikuttavat alueen hulevesien kulkemiseen? Lisäksi alueen muuttuminen rakennusten myötä asukaspuistoksi ei välttämättä toimi yhteen intensiivisen kasvualustalaboratorion kanssa, kun puiston pinta-ala on muutenkin pieni.
Toisen työohjelman palautteen ja oman pohdinnan seurauksena otin muutaman askeleen taakse päin, mutta en palannut enää lähtöruutuun.
Työohjelman kolmas versio
Nykyhetki, mitä seuraavaksi?
Työohjelmien esitysten jälkeen, meille esiteltiin vielä kootusti Otaniemen haasteita ja mahdollisuuksia. Alvarinaukiota suunnittelualueena ehdotettiin minulle jo aikaisemmissa ohjauksissa ja saamassani suullisessa ja kirjallisessa palautteessa. En tiedä miksi, mutta olen jollakin tavalla pelännyt siihen tarttumista, sillä se on niin näkyvä ja keskeinen osa kampusaluetta. Lisäksi ajattelin melko kapeakatseisesti pelkkää avointa nurmea ja unohdin huomioida aukiota reunustavan metsäalueen merkityksellisyyden tai nurmialueella vallitsevat ongelmalliset pintavedet, vaikka olen itsekin opiskelujeni aikana laittanut ne merkille.
Ossinlammen ympäristön tiukka rajautuvuus ja pieni tila eivät mahdollista kolmen koealueen sijoittumista alueelle. Näin ollen sain ajatuksen suunnittelualueen laajentamisesta, sillä miksi koealueiden tulisi sijoittua toistensa välittömään läheisyyteen. Haluan pitää mahdollisuuden auki vielä kasvualustakoealueisiin, mutta sen lisäksi haluan antaa mahdollisuuden myös hulevesiproblematiikan ja maastonmuotoilun käsittelylle. Ojan palauttaminen aukiolle, aukion maastonmuotoilu ja metsänreunan tutkiminen on mielenkiintoinen lähestymistapa.
Näin ollen olen päättänyt näin alkuun lähestyä tehtävää laajentamalla suunnittelualuetta Alvarinaukiolle. Ossinlampi pysyy suunnitelman mukana toistaiseksi, sillä ajattelen, että se toimisi hyvänä yksittäisenä koealueena, jossa savinen maaperä olisi edelleen keskiössä. Alvarinaukiota reunustava vanha metsäalue voisi mielestäni olla toinen mahdollinen koealue. Näin ollen koealueiden kokonaisuus saisi uuden aspektin, jossa voitaisiin havainnoida myös lajien välisen kilpailun vaikutusta lajin fyysiseen olomuotoon. Kolmas koealue on vielä epävarma, mutta jos työhön sellainen tulisi se sijoittuisi Alvarinaukion avoimelle alueelle, jossa tarkastelun kohteena olisvat yksittäiset puut.
Työvaiheen 2 aikana lähden työstämään sekä hulevesiajatusta ja koealueita. Koen molemmat ajatukset mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi, joten aion luonnosten edetessä päättää kumpaan osa-alueeseen tulen keskittymään enemmän vai muodostuuko ajatuksista kenties sopiva kokonaisuus, jolloin voisin keskittyä molempiin.
