Kampus kasvuvyöhykkeenä

Kirjotan tämän blogipostauksen kahdessa osassa; ennen opettajien ja opponenttien kommentteja ja kommenttien jälkeen.

Analyysi 29.5. ennen palautetilaisuutta.

Kurssin harjoitustyö on nyt palautettu ja on aika pohtia kurssia kokonaisuutena. Sanottakoot, että tämä on ollut ehdottomasti vaikein harjoitustyö, jota olen opintojeni aikana työstänyt. Ero kandi- ja maisterivaiheen vaatimustasossa on selkeästi nähtävillä. Olen käynyt studion aikana melkoisen tunneskaalan läpi pettymyksistä ja epätoivosta innostumiseen ja onnistumisiin. Voi olla, että epätoivon tunteet linkittyvät osittain myös kahden studion päällekkäisyyteen ja sen myötä isoon työmäärään. Jatkossa en aio tehdä kahta studiota päällekkäin tai suositella kenenkään muunkaan tekevän niin.

Loppukritiikin töiden esittelyssä saatiin nähdä hienoja ja erilaisia töitä, jotka kukin vastasivat kurssin teemaan omista näkökulmistaan. Jokainen kurssilainen on antanut tälle studiolle paljon aikaa ja ajatusta, joka on käynyt ilmi opiskelijoiden välillä käydyistä keskusteluista ja töiden lopputuloksista. Erityisen hienoja ja mainitsemisen arvoisia töitä oli Ineksellä ja Veeralla. Lisäksi Koon työ, vaikkakin keskeneräisenä, vaikutti lupaavalta. Ineksen työstä teki mielenkiintoisen sen uusi lähestymistapa suunnitteluun nettisivustojen kautta, kun taas Veera osasi tuoda hienosti esiin aikaisempien opintojensa ammattitaitoa ja hyödyntää sitä suunnittelussa. Näitä töitä yhdisti se, että ne molemmat olivat realistisia suunnitelmia kanditason opintojen tueksi. Tilaisuudessa oli esittelyssä töitä, joissa oppimisympäristön aiheeksi oli valikoitunut vaikea aihe, näitä olivat mm. kuluminen ja menneen ajan näkyminen maisemassa.

Kurssin osaamistavoitteissa määritellään, että kurssin suoritettuaan opiskelija on perehtynyt maiseman suunnittelun ja rakentamisen asiantuntemusta vaativaan suunnittelutehtävään ja osaa hankkia aihepiiriin liittyvää taustatietoa sekä osaa laatia yleis- ja osasuunnitelmia ja selvityksiä. Lisäksi opiskelija kokee vaativan suunnittelutehtävän positiivisena haasteena, joka vaatii henkilökohtaista paneutumista. Tavoitteena oli ideoida ja hahmotella maisemasommitelma, jonka tehtävänä on konkreettisesti havainnollistaa maisema-arkkitehtuurin keskeisiä kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti kasvillisuuden käyttöön ja kehitykseen.

Näin yleispiirteittäin koen, että olen kurssin aikana kehittynyt suunnitteluprosessin aikataulun laatimisessa ja kysymyksen asettelussa. Suunnitelman ja tehtävänannon määrittely näin kokonaisvaltaisesti on ollut uusi ja haastava osaamisalue, jossa on varmastikin puutteita ja parantamisen varaa. Työ on kuitenkin palautettu valmiina, joka itsessään viestii mielestäni siitä, että osa-alueessa on jokseenkin onnistuttu. Toisaalta osa-alueella osittaisesta epäonnistumisesta kertoo se, että työstin kurssin harjoitustyötä viimeisen kuukauden ajan keskimäärin 70 tuntia viikossa, jolla on väistämättä vaikutuksia työn laatuun sekä omaan jaksamiseen ja ajatteluun. Vaativa suunnittelutehtävä on tuntunut näin ollen osin positiiviselta haasteelta, mutta ajoittain myös hyvin haastavalta, siltä, että painottelen sen rajamailla saanko kurssia suoritetuksi. Koen, että kurssi on kehittänyt ja valmistellut minua tulevaisuuden maisema-arkkitehtinä ja paljastanut ajoittain brutaalisti omat kehittämisen kohdat. Vaikka se on tuntunut raadolliselta ja aiheuttanut ajoittain epätoivon tunteita, tiedän mihin jatkossa keskittyä enemmän ja mitä osa-alueita omassa ajattelussa ja työprosessissa tulee kehittää. Lisäksi tein huomion, että epävarmuuden sietäminen on minulle henkilökohtaisesti vaikeaa ja tähän tulee tulevaisuudessa pyrkiä totuttelemaan paremmin ja välttää kiirehtimistä ja pyrkimystä heti lopulliseen materiaaliin tai ajatukseen.

Ehdottomasti heikoin osa-alueeni tämän kurssin puitteissa oli taustatiedon haku. Koen, että minun olisi pitänyt tehdä se perusteellisemmin ja se jäi mielestäni nyt vajavaiseksi. Uskon, että tämä olisi luonut suunnitelmalle vahvemman pohjan ja näin ollen helpottanut suunnitelman myöhempää työstämistä, vähentänyt epäolennaisiin asioihin keskittymistä ja jatkuvaa uudelleen luonnostelua. Lisäksi oman itsevarmuuden löytäminen suunnittelijana on vielä kehitysvaiheessa. Tulevaisuudessa tulisi siis luottaa omaan visioon ja mennä rohkeasti sitä kohti. Palautetta ja ohjausta voi ja pitääkin kuunnella, mutta minun tulisi muistaa niin sanottu lähdekriittisyys tässäkin asiassa, sillä ohjaajilla ja opettajilla on väistämättä mielipide- ja mieltymyseroja. Maisema-arkkitehtuurissa ei kuitenkaan ole aina oikeita ja vääriä vastauksia, lukuun ottamatta teknisiä kysymyksiä tietenkin. Sokeasti omaan visioon ei kannata kuitenkaan aina luottaa, tämä tuli opittua Pelouse rinteen kautta. Kiteytettynä; minun tulee suunnittelijana löytää kultainen keskitie, joka tasapainoilee sopivissa määrin ulkopuolisten ajatusten ja näkemysten sekä oman vision välillä.

Referenssikohteet saivat uuden merkityksen tämän studion aikana ja koen, että olen oppinut niiden käytöstä jotakin tärkeää. Onnistuin mielestäni saamaan kiinni referenssikohteiden perimmäisestä tarkoituksesta inspiraation lähteebä ja esimerkiksi murresanoihin perehtyminen oli työni kannalta antoisaa ja inspiroivaa. Tämä havainnollisti sen, että inspiraatiota kannattaa lähteä hakemaan mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Koen, että lopullinen työni on suhteellisen tekninen suoritus, sillä hulevesiratkaisuiden mitoittaminen ja maastonmuotoilu ovat molemmat aihealueita, joihin on olemassa selkeät ohjeet ja käytännöt. Maastonmuotoilu aukiolla oli ajoittain kuitenkin haasteellista, sillä tämän hetkinen maastonmuotoilu on paikoitellen hyvin loivaa ja rakennusten korkopisteet loivat muotoilulle tiettyjä ehtoja. Olen tyytyväinen maastonmuotoiluun, sillä sain suhteellisen hienovaraisesti korjattua maaston viettämään alueella tasaisesti ja onnistuin korjaamaan liian loivat alueet, muuttamatta tärkeiden kasvillisuusalueiden nykyisiä korkopisteitä. Teknisyyden lisäksi sain kuitenkin tuotua taiteellisuutta ja tarinallisuutta työhön konseptin kautta, tätä olisi voinut vielä soveltaa suunnittelualueella kokonaisvaltaisemmin, sillä nyt se rajoittui pääosin vain Keitaaseen. Taiteellinen näkökulma olisi siis saanut olla rohkeampi. Suunnitelman tutkimuksellinen näkökulma jäi mielestäni päälle liimatuksi ja ajatus siitä tulikin ohjauksessa kahta viikkoa ennen työn palautusta. Keitaan tarjoama oppimisympäristö kuitenkin takasi suunnitelman kasvillisuuteen painottuvan opetuksellisen näkökulman., joka oli mielestäni onnistunut ja mihin olen tyytyväinen.

Lopputulos vs. alkuperäinen työohjelma

Kurssin alussa määrittelin työohjelmassa kaksi vaihtoehtoista teemaa, sillä en tiennyt heti kumman valitsen. Loppujen lopuksi päätös oli suhteellisen nopea ja aloin työstämään hulevesiteemaa. Asetin itselleni henkilökohtaiseksi oppimistavoitteiksi seuraavat asiat:

• ymmärtää hulevesiratkaisuiden tekniset periaatteet
• havainnoida, miten maisema muuttuu vesiolosuhteiden muuttuessa
• syventää valmiuksia suunnitella luontopohjaisia ratkaisuja osana hulevesien käsittelyä
• ottaa monimuotoisuuden edistäminen osaksi suunnitelmaa

Saavutin työohjelmassa määrittelemäni oppimistavoitteet hulevesiratkaisuiden teknisten periaatteiden osalta kyllä. Olen saavuttanut osittain valmiuden suunnitella luontopohjaisia ratkaisuja, toisaalta koen, että maisema-arkkitehtuurin opetuksessa on painopiste tässä muutenkin, joten verrokki kohdetta ei-luontopohjaiselle hulevesien suunnittelulle ei näin ollen ole. Tarkoitan tällä sitä, että en osaisi oikeastaan suunnitella sen tarkemmin ei-luontopohjaista ratkaisua. Mitoituksessa toisaalta on myös parantamisenvaraa, mutta koen, että olen ymmärtänyt suuret linjat. En saavuttanut monimuotoisuutta käsittelevää tavoitetta, joka johtuu mielestäni siitä, että se on alun alkaenkin kurssin teeman ja valitun aiheen puitteissa hieman epäolennainen tavoite. Jos olisin halunnut lähestyä sitä, olisi minun pitänyt rakentaa suunnitelmaan vahvasti sen ympärille. Tavoite ”Havainnoida, miten maisema muuttuu vesiolosuhteiden muuttuessa” on hieman hassusti muotoiltu. Toki mietin tätä työn aikana, mutta konkreettisena tavoitteena se jäi saavuttamatta.

Alkuperäinen työsuunnitelmani sisälsi seuraavan tulostettavan aineiston:

Oheisessa listassa oli kootusti molempien teemojen materiaalit, josta ajallinen leikkaustarkastelu oli ainoa, joka painottui enemmän teemaan, joka ei valikoitunut työstettäväksi. Muuten työstettävä materiaali pysyi sisällöllisesti suhteellisen samana, mittakaavat tosin tarkentuivat. Lopullisen palautuksen materiaali oli seuraava:

• Sijaintikaavio 1 :15 000
• Kuvia maastokäynneiltä
• Nykytilan analyysiin
  • maaperä 1 : 3 000
  • kasvillisuus 1 : 3 000
  • Hulevedet/valuma-aluekaavio 1 : 5 000
• Referenssikohteet (teksti+kuvat)
• Yleissuunnitelma 1 : 1 000
• Alueleikkaus 1 : 500
• Osasuurennos 1 : 300
• Osasuurennos, leikkaus 1 : 200
• Suunnitelman hulevesiratkaisut kaavio 1 : 2 000
• Leikkauskuvat suunnitelman hulevesirakenteista eritellysti (4 kpl)
• Näkymäkuvat 3 kpl
• Istutussuunnitelma 1 : 500, sisältäen taulukoidun kasvilajiluettelon
• Selostusteksti

Eli materiaalia tuli tuotettua hieman enemmän, mitä kurssin alussa olin suunnitellut. Koen, että materiaalia ei ollut liikaa, en vain osannut arvioida/ennakoida sitä oikein alkuperäistä työsuunnitelmaani tehdessäni. Lisäksi määrittelemäni suunnittelualue pienentyi ja rajasin Ossinlammen käsittelyn ulkopuolelle, tämä oli mielestäni hyvä päätös, sillä aika ei olisi riittänyt tai vaihtoehtoisesti suunnitelma olisi jäänyt pirstaleiseksi.

Palasin lisäksi myös ensimmäiseen blogipostaukseeni, jossa olin määritellyt itselleni oppimistavoitteita, jotka eroavat työohjelman tavoitteista.

• Ajatuksen juoksun kehittäminen ja näkökulmien laajentaminen suunnittelijana
• suunnitelma, joka on realistinen sekä monikäyttöinen ja täten toimii ympäristönä myös ulkopuolisille henkilöille
• Muiden Aalto yliopiston tieteenalojen huomiointi
• rohkeampi, taiteellinen näkökulma

Huomioitavaa, että nämä tavoitteet olivat alustavia ja tehty ennen suunnittelualueen rajausta tai aiheen valintaa. Kurssi on ollut hyvin opettava kokemus, ja ajattelen, että olen taas askeleen lähempänä ammattitaitoista maisema-arkkitehtiä, vaikka matkaa päämäärään on vielä paljon edessä. Muilta osin blogin ensimmäisen postauksen tavoitteet eivät kohtaa suoranaisesti oppimaani, sillä suunnitelma rakentui loppujen lopuksi hieman erilaisten ajatusten varaan.

3.6. Palautetilaisuuden jälkeen

Sain opponenteilta ja opettajilta niin positiivista, kuin rakentavaa palautetta työstäni. Suurin kritiikki opponenteilta oli selittävien tekstien puute, jonka ymmärrän täysin. Palautusta tehdessäni takerruin ilmeisesti liikaa siihen, ettei työstä tule liian raportinomainen ja luotin, että kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Lisäksi kaivattiin paljolti vastauksia kysymykseen ”miksi”, tämänkin ymmärrän, mutta olen rohkeasti eri mieltä referenssikohteiden kannalta. Mielestäni ne oli perusteltu hyvin ja niiden asema koko työssä oli kuitenkin pohjimmiltaan toimia suunnitelman inspiraation lähteenä. Lisäksi keskusteluissa nousi esiin oikeaoppiset piirrosmerkinnät. Olemme kandiopintojen kolmantena vuotena tehneet kurssityön Merihakaan, jossa piirrettiin korkeuskäyrät alusta loppuun. Käytin kyseisen kurssin luentomateriaaleja korkeuskäyrien piirtämisen tukena, jotka oli tehty maisema-arkkitehtitoimisto MAANLUMO:ssa työskentelevän opettajan toimesta. Täten seison piirrosmerkkien takana, mutta aikomukseni on tutustua tulevaisuudessa osa-alueeseen perusteellisemmin.

Keskutelussa nostettiin esille myös ikivihreän tärkeys, salaojituksen avaaminen, uoman sijoittelu, veden merkitys taiteessa jne. Mielestäni kritiikissä käyty keskustelu oli antoisaa ja relevanttia.

Kokonaisuudessaan palautetilaisuudesta jäi loppujen lopuksi parempi mieli, mitä odotin. Ymmärrän rakentavan palautteen, mutta olen tyytyväinen (ja yllättynytkin), että työni herätti myös positiivisia ajatuksia. Lisäksi keskusteluissa tuli ehdotusta aiheen jatkamisesta diplomityönä, jonka laitan ehdottomasti harkintaan.

Kurssin teema ”opetuspuistot ja yliopistokampukset oppimisympäristönä” oli loppujen lopuksi vielä vaikeampi teema, mitä kurssin alussa ajattelin. Näin jälkeen päin ajateltuna se voi johtua siitä, että vaikka tietoa alasta on ja opinnot ovat jo loppusuoralla tietoa maisema-arkkitehtuurista on silti vielä verrattaen vähän. Olen sitä mieltä, että kun suunnitellaan näin spesifiä teemaa, joka tulee vieläpä opetuskäyttöön, virheiden tekemisen pelko kasvaa. Tarkoitan tällä sitä, että jos suunnitelma oikeasti toteutettaisiin niin mahdolliset virheet siirtyisivät opiskelijasukupolvesta seuraavaan. Tämä on kuitenkin vain pohdintaa niistä juurisyistä, miksi koin henkilökohtaisesti teeman haastavaksi. Maisema-arkkitehtuuri on yleisesti ottaen vaikea ala, jossa pitää ottaa huomioon asioita monesta eri näkökulmasta. Koska teema oli haastava, se laittoi oman osaamisen äärirajoille ja näin ollen koen, että olen kurssin aikana mennyt omassa ajattelussani eteenpäin. Kehittäisin jatkossa omaa osaamistani eteenpäin yksinkertaisesti lukemalla enemmän ja tutustumalla monipuolisesti erilaisiin projekteihin ja tutkimuksiin. Lisäksi historiaan perehtyminen ja aikaisempien vuosikymmenten kirjallisuuteen paneutuminen osoittautui kurssin aikana merkittäväksi, sillä toimiminen jonkun toisen suunnittelemassa arvokkaassa ympäristössä edellyttää, että on jokin käsitys siitä mitä kyseisen suunnittelijan mielessä on ollut suunnitelmaa tehdessä. Alan yleistietämystä on siis vielä parannettava runsaasti.

Jos minun tulisi alkaa nyt suunnittelemaan jotakin, mistä aikaisempaa kokemusta ei juurikaan olisi varaisin aikaa tiedon keräämiseen reilusti sekä hyödyntäisin niin paljon teeman asiantuntijoita kuin mahdollista säännöllisin väliajoin. Lisäksi aikatauluttaisin omaa päätöksentekoani ja suunnitelman etenemistä entistä tarkemmin. Lähestyisin luonnostasoisen idean työstämistä eri tavalla: en keskittyisi yhtä paljon suunnitelman visuaaliseen ulkonäköön, vaan enemmän ajatuksieni esiintuomiseen ymmärrettävästi. Tämä vapauttaisi aikaa pohdinnalle, tiedon haulle ja kaikelle muulle mitä suunnittelutyö vaatii.

Näihin pohdintoihin päätän tämän kevätlukukauteni ja siirryn kauan odotetulle kesälomalle. Kiitos kurssista!

20.5.26

Kerroin aikaisemmassa blogipostauksessani Pelouse tyyppisestä maastonmuotoilusta, joka ohjauksen myötä siirtyi roskakoriin. Vaikka tämä osio suunnitelmasta ei päädy koskaan päivänvaloon, tulipahan kehitettyä maastonmuotoilutaitoja, jos ei mitään muuta. Lisäksi kerkesin jo mallintaa 3D mallintaa koko suunnitelman, joka menee sekin täten uusiksi. Tässä vaiheessa en koe tarkoituksenmukaiseksi sitä, että alkaisin mallintamaan enää lopullisen työni suunnitelmaa, sillä huomasin, että mallintaminen on erittäin aikaa vievää ja aikaa siihen ei vain yksinkertaisesti ole. No tulipahan opittua 3D mallintaminen, vaikka se ei tule palautuksessa näkymäänkään.

Otin nyt muutaman askeleen taaksepäin kulkien pienen välivaiheen kautta. Yritin muotoilla uomaa läpi suunnittelualueen joka oli välikritiikissä ajatukseni. Päivän hakattuani päätä seinään maastonmuotoilun ja uoman asettumisen kanssa totesin, että uoman perustaminen vaatii enemmän taustatietojen hakemista ja perehtymistä, jota 2 viikon päästä oleva deadline ei tässä kohtaa mahdollista. Päädyin siis toteuttamaan aikasemman vaiheeni ajatuksia erilaisista johtamisrakenteista ja kehittämään/parantelemaan niitä kasvillisuuden osalta.

Perehdyin kosteikkokasvillisuuteen niittysiemen.fi sivuston kautta ja etsin kosteikon kasvilajeista lisää tietoa internetistä. Lisää kostean kasvupaikan kasveja löytyi vielä lisä googlailulla. Kasvien osalta tarkastelin lähinnä veden ja valon tarvetta, missä kasveja esiintyy, onko ne koristekäytössä vai luonnonvaraisia ja mikä niiden istutusväli on. Näiden tietojen pohjalta sain kerättyä 7 seosta, jossa kussakin on kolme kasvia ja jotka on yhdistetty ja sijoiteltu keitaalle kasvupaikkavaatimusten perusteella. Juhan kanssa kävimme oivia keskusteluja kostean paikan puulajeista.. Kävimme tosiaan yhdessä puulajeja läpi, olin ennen keskustelua ajatellut että keitaalle tulee ainakin hieskoivua, ja terva- ja harmaaleppää. Keskustelujen seurauksena mukaan tuli vielä tuomi ja paju. Kostean paikan pensaslajeja lähdin hakemaan netistä, ja tietoa löytyi esimerkiksi taimi.fi ja puutarha.net sivusatoilta.

Käsittelimme myös koivikkoaukion allasta, ja miten haluttuun lopputulokseen päästään. Tarkoituksena olisi siis allas, pienen aukion keskellä, johon ohjattaisiin pääreittiä reunustavan hulevesikourun vesiä. Konsultoinnin perusteella aukion istutusaukon pinta-ala, 64 m2, riittää hyvin tilaksi noin 10 kappaleelle hieskoivua. Keskustelimme Juhan kanssa niiden vedentarpeesta ja tulevaisuuden kuivista kausista ja täten siitä, miten koivujen selviytyminen kuivina kausina voidaan taata. Todennäköisimmin pitäisi varautua jonkin sortin kastelujärjestelmällä, joka kytkettäisiin osaksi kandikeskuksen vesijärjestelmää. Sinällään olisi kiva työstää koivikkoaltaan sisälle jonkin sortin tila, mutta katsotaan, miten tässä kerkeää.

Olen pohtinut sitä, painottuvatko aukioni hulevesiratkaisut käsittelemään aukion pinta-valuntaa vai laajennetun alueen hulevesiä. Tätä varten oli oleellista hieman laskeskella keitaan hulevesien käsittelyn kapasiteettia. Nykyisellään keitaan altaat ovat pinta-alaltaan yhteensä 1 400 m2, merkittää on kuitenkin tilavuus eikä niinkään pinta-ala. Keitaan syvyys vaihtelee 20 senttimetristä 1,4 metriin. Jos painanne olisi kauttaaltaan vain 20 cm syvä saataisiin tilavuudeksi 0.20 x 1400 = 280 m3 ja jos painanne olisi kauttaaltaan 1,4 m syvä saataisiin tilavuudeksi 1.4 x 1400= 1960 m3. Todellinen maksimitilavuus olisi oletettavasti jotakin näiden kahden arvon välillä, sillä painanteen pohja kuitenkin syvenee tasaisesti 1:100. Toki on vielä pienet painanteet ja mättäät lisäävät tai vähentävät tilavuutta. Päättelin, että keskiarvoisesti tilavuus voisi olla jotakin (0.2 m + 1.4 m)/2= 0.8 m -> 0.8 m x 1400 m2= 1120m3 luokkaa.

Sitten onkin sateen mitoitus ja ympäröivän viheralueen rooli siinä, kuinka paljon vettä päätyy lopulta painanteeseen ja kuinka paljon imeytyy ennen itse keidasta. Löysin Rambolin hulevesiä käsittelvän liitetiedoston/hulevesiselostuksen, jossa käsiteltiin selostuksen projektin lisäksi hulevesien viivyttämisen ja johtamisen periaatteita https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/Liite%204.%20Freija_Hulevesien%20hallinta.pdf

Tiedostossa määriteltiin hulevesien hallinnan suunnittelussa käytetyt valumakertoimet tietylle pinnoille, jotka ovat ihan yleispäteviä. Metsälle oli määritelty 15% -> 0.15 valumakerroin ja viheralueelle (nurmikkopiha, niitty, pelto) 20% -> 0.2. Katolle taas määriteltiin 90 % eli 0.9 valumakerroin. Suunnittelualue on pääosin vettä läpäisevää viheraluetta, toki aluetta rajaa valtaosin kampusrakennukset ja suunnittelualueen ulkopuolella on paljon läpäisemättömiä pintoja. Koska kyseessä on tiivis tulevaisuudessa suhteellisen tiivis kampusalue, jossa mutta oletettavasti suunnittelualueen viheralue pysyy vihreänä arvioin, että relevantti valumakerroin voisi olla 30% -> 0.3. Koska keitaan kapasiteetti on keskimäärin 1120 m3 laskeskelin mahdollisen valuma-alueen koon tällä kertoimella. Käytin sademääränä 50 mm rankkasadetta ja 100 mm poikkeuksellista rankkasadetta. Tällöin 50 mm rankkasateella keidas voi varastoida ja imeyttää 1120/0.05 x 0.3 = 74 666 -> pyöritettynä 7, 5 hehtaarin hulevedet. Jos taas poikkeuksellisen kova rankkasade 100 mm niin 1120/0.1 x 0.3 = 37 333 -> pyöristettynä 9.7 hehtaarin alue. Itse suunnittelualueen koko on 2 hehtaaria, joka tarkoittaa sitä että ympäröiviltä alueilta olisi mahdollista ohjata hulevesiä aukion kautta keitaalle. Toki myös kasvillisuus lisää keitaan hulevesien käsittelykykyä niin kuin reunustava metsäaluekkin (kasvillisuuden kautta tapahtuva haihdunta).

Edelleen hieman jännittää, saanko työn viimeisteltyä niin, että olen siihen tyytyväinen. Olen pyrkinyt käyttämään kaiken aikani suunnitelman työstämiseen ja päivät ovat olleet pitkiä, huomaan että ajoittain ajatus ei meinaa kulkea. Pitää vaan yrittää keskittyä, ettei suurempia virheitä pääsisi enää tässä vaiheessa tapahtumaan.

12.5.26

Meillä oli tänään arvostelukriteerit työpaja, jossa pääsimme vaikuttamaan kurssin lopputyön arvostelumatriisiin. Työpaja auttoi hahmottamaan mihin kohtiin voi vielä pienellä viilauksella omassa työssä vaikuttaa. Työstimme pajan työvaiheita 1-3 paikan päällä kampuksella. Tämän blogipostaus käsittelee pajan työvaihetta 4, jossa pohdin mikä on olennaista oman työni loppuun saattamisessa ja mihin kannattaa nyt keskittyä.

Sanottakoot, että työpajan jälkeinen 15 minuutin ohjaus Jyrkin kanssa laittoi koko homman uusiksi. Olin työstänyt matkamuistona Hagaparkenista inspiroitunutta Pelouse rinnettä omalle suunnittelualueelleni, joka sai täystyrmäyksen. Sinälllään ymmärrän näkökulman, sillä suunnittelualue sijoittuu historiallisesti niin arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, samalla kuitenkin halusin ottaa haasteen vastaan ja lähestyä harjoitustyötä oppimisen kannalta, vaikka se tarkoittaisikin epäonnistumista. Miten tämä liittyy nyt sitten työpajan työväiheeseen 4; minun on aiheellista ottaa taas hieman askelia taaksepäin ja keskittyä luomaan yksinkertaisuudessaan toimiva opetusympäristö, joka osaltaan kunnioittaa enemmän paikan kulttuuriperintöä. Kaikki pieni viilaaminen saa nyt jäädä toissijaiseksi ja minun tulee keskittyä siihen, että kokonaisuus on edes osin toimiva ja johdonmukainen. Perusasiat kuntoon niin sanotusti. Samalla kasvillisuuden roolia pitää suunnitelmassa saada enemmän esille ja antaa sille kokonaisuudessaan enemmän arvoa.

Luvassa on pitkiä ja raskaita päiviä, mutta uskon, että saan jonkin sortin suunnitelman kursittua kasaan. On asennoiduttava siihen, että kaksi viikkoa on lyhyt aika isossa mittakaavassa ja kaikki käytettävissä oleva aika kannattaa nyt käyttää hyödyksi työn loppuunsaattamisessa.

Ekskursiolta on nyt kotiuduttu ja on aika hieman kirjoitella ajatuksia ylös siitä mitä jäi mieleen ja mitä mahdollisuuksia kohteet antavat harjoitustyölle. Ekskursio oli tiivis, mutta erittäin antoisa.

Hagaparken

Hagaparken oli itseasiassa yksi niistä kohteista, jossa vierailimme oman päiväryhmäni päivän aikana. Todennäköisesti tiedon keruu ja paikan historiaan tutustuminen ennen matkaa vaikutti myös positiivisesti kohteen säväyttävyyteen. Hagaparkenissa olin vaikuttunut erityisesti ”pelous” nurmesta ja sen maastonmuotoilusta.

Haluisin hyödyntää tämän kohteen maastonmuotoilun periaatteita omassa harjoitustyössäni jotenkin. Mielestäni tämän tyyppinen ratkaisu voisi omalta osaltaan tuoda vaikuttavuutta alvarinaukiolle samalla kunnioittaen rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa. Näkymälinjaa amfille voisi korostaa. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen aikomukseni on heti tarttua tuumasta toimeen ja tutkia miten kumpuilevat ja hieman notkelmamainen maastonmuotoilu asettuisi suunnitelmaani. Alustava ajatus tämän kaltaisen maastonmuotoilun toteutumisesta vaatisi esimerkiksi aukion terassointimuurien ja poistamista amfin edustalta. Lisäksi voi olla, että osa aukion vanhemmasta puustosta kärsisi. No, saa nähdä…

Hulevesiratkaisut Jaktgatan, Plantagefält

Tämän kohteen suunnitteluratkaisuja (etenkin kadulta johdettavat hulevedet) voisi hyödyntää keitaan suunnittelussa ja ympäröivien kävelyteiden hulevesien johtamisessa.

Tåsinge Plads, Kööppenhamina

Harvoin tulee tämän kaltaista tilaisuutta, että pääsee vierailemaan kurssin aikana harjoitustyön referenssikohteessa. Tåsinge Plads sijaitsi sopivasti keskiviikon päiväohjelman kohteen ja majoituksen matkan varrella, joten pysähdyin katsomaan kohdetta.

Aukio oli ehkä hieman ankeampi mitä ajattelin, kävelytien sijoittelu läpi/yli painanteen oli kuitenkin hieno ja kutsuva. Lisäksi aukio oli ainakin hyvällä käytöllä, kun siellä vierailin. Olisi pitänyt olla mittanauha mukana, jotta olisin voinut mitata painanteen syvyyden ja laskeskella maaston viettävyyden itse painanteessa. Yritin räpeltää puhelimen mittanauhan kanssa, jotta sain jotain osviittaa.

Kasvilajeja, koko matka

Suunnitelmassani esiintyvä valkoisena kukkiva puutarha on ehkä löytänyt lajeja itselleen. Matkan aikana tuli vastaan paljon valkoisena kukkivia kauniita puita, joiden lajiketta ja soveltuvuutta suunnittelualueelle alan selvittämään.

Lisäksi matkalta tarttui mukaan muutama muukin puulaji, joita haluaisin käyttää suunnitelmassani. Erityisesti Kööpenhaminan katupuuarboretum oli havainnollistava.

Seuraava blogipostaus on suhteellisen sekava, joten pahoittelut lukijalle siitä. Lähinnä kootusti muistiinpanoja ja ajatuksia tämän hetkisestä vaiheesta harjoitustyön kanssa. Uusia näkökulmia hulevesiin ja maaston miettimistä alustavasti korkeuspisteiden avulla.

Kaaottista ideointia 6.4.

Laskelmia

Lähteenä käytetty RT-kortteja (Hulevesirakenteet RT 103006, Portaat ja luiskat RT 103027) , kirjaa ”Hulevesi rakennetussa ympäristössä” (R. Eskola & O. Tahvonen, 2025) sekä Helsingin kaupungin kaupunkitilaohjekorttia ”Hulevesien hallintarakenteet” https://kaupunkitilaohje.hel.fi/card_tag/kouru/

Johtamispainanteet

pituuskaltevuus max 5 % (1/20) yleensä pienempi, min 1% (1/100).

Pääreittiä reunustava hulevesikouru laskelmia:

kourut 1/20 leveydeltään 300-500 mm , syvyys 30-50 mm. voisiko soveltaaa ja mitoittaa hieman isomman kourun.. leveydeltään siis. ei perus kourua, jotain näyttävämpää nupukivi tms. materiaaleilla pelaaminen.

Kuva: Eskola R. & Tahvonen O. (2025) Hulevesi rakennetussa ympäristössä s.79

eli jos matka on 102 m ja ja kouruun tulisi pituuskaltevuudeksi minimi (1%) niin maaston tulisi laskea 1.02 m… onko liian pitkä kouru… ja pitäisikö niitä olla tien molemmin puolin.

Laskelmia koskien lehmuskujanteen viertä kulkevaa mahdollista nurmettua ja loivempaa johtamispainannetta:

Jos matka 70 m ja pituuskaltevuus 4% niin maaston tulisi laskea 2.8 m , nykyisillään korkeusero 7.7-6.3= 1.4 m joka vastaa 2% kaltevuutta. Eli periaatteessa maastoa ei tarvitsisi välttämättä muokata. Toisaalta jos tehdään erillinen (vaikkakin loiva) johtamispainanne maasto laskee enemmän painanteen kohdalta. Eli olisiko järkevää tähdätä 3 % laskuun. Tällöin korkeuseron tulisi olla painanteen kohdalta 2.1 m. toki sijoittuuko painanne koko matkalle.. 2.5% pituuskaltevuus vaatisi 1,75 m korkeuseron, tällöin muokkaus olisi hienovaraisempi. Leveydeltään johtamispainanne voi tarvittaessa olla 1-2 m leveä, mutta kapeampikin käy. Hyvä juttu, koska vieressä puita, joita en halua vaurioittaa.

Toisaalta olisiko mahdollisuus tehdä kaksi samantyylistä perus nurmettua johtamispainannetta eri mitoilla. Toinen jyrkempi ja kapeampi ja toinen loivempi ja leveämpi. (sijoittelu aukiolle seuraavassa pohjakuvassa näkyvillä paremmin)

Rakennetumpi uoma

pohjan leveys 0.3-0.5 m, suurin mahdollinen luiskakaltevuus 1:1 ilman vahvikkeita. eli jos tulvatasanteella varustettu puoliksi rakennettu uoma voi toinen puoli olla suoralla ”seinällä” rakennettu ja toinen puoli voi tarpeen mukaan olla jopa 1:1. pituuskaltevuus 1-3%. Uoma sijoittuisi 50 metrin matkalle, jolloin maaston korkeuseroa 0.5-1.5 m. Koska maastoa laskettu jo aikaisemmin niin 1% lienee paras vaihtoehto.

Kukkivan puutarhan (ja muutenkin aukion itäreunan) kannalta ajatukset ja ideat vielä avoimet. Pitää antaa ajatusten hautua, josko mieleen juolahtaisi jotakin otollista sinne. Lisäksi haasteina savimaa, ja miten käytännössä ohjataan vesi maanalaiseen säiliöön, josta mahdollista pumpata vesi takaisin maan pinnalle esim. kastelu. Toisaalta alkaa tulla semmoinen tunne, että vesi loppuu pian kesken. Välikritiikissä tuli huomio siitä voisiko osa vedestä olla muuta kuin kerättyä hulevettä, mutta mistä se otetaan tms. herää ajatus. Y-oven edessä oleva härpäkehökötyksen tarkoitus kuvata rakennettua painannetta, johon tarpeen mukaan vettä voisi kerääntyä. Kuivana aikana (lue, melkein aina) sen läpi voisi kävellä ihan normaalisti. ns. porrastettu pikku aukion jatke.

Pientä pohdintaa siitä, minne haluaisin veden valuvan. Ei kuitenkaan mitenkään lopullista. Aukio edellyttää varmaan jonkin sortin veden jakamista, mikäli halutaan kerätä vesiä kahteen eri paikkaan (päävesireitti ja kukkivan puutarhan mahdolliset säiliöt).

Säiliöistä

Tåsinge Plads on tässäkin mielessä hyvä referenssikohde. Aukion alle on sijoitettu kaksi säiliötä ( 10m3 & 5m3). Ympäröivien rakennusten kattovedet ohjataan maan alla filttereiden kautta säiliöihin, josta se voidaan pumpata takaisin maan pinnalle keskellä aukiota. Alvarin aukiolla ei kuitenkaan ole samalla tavalla rakennuksia, kuin Kääpenhaminan kaupunkiympäristössä, joten on pohdittava mistä mahdollinen vesi tulisi.

Tutkin aikaisemmin tänään millainen on suihkulähteen toimintaperiaate, olisiko siitä apua. Ja kyllä, tämä on minulle uutta tietoa, tai ainakin rekisteröin sen kunnolla vasta nyt. Perinteisen suihkulähteen toimintaperiaate ei oikeastaan auta, jos vesi vapautetaan ympäristöön. Suihkulähteen vettä kierrätetään; pumppu imee veden altaasta ja työntää sen suuttimen läpi ilmaan, josta se putoaa takasin altaaseen (tai näin ainakin ymmärsin).

Mieleeni juolahti tutustua myös nurmikon kastelujärjestelmiin, mikä niiden toimintaperiaate on ja mistä vesi niihin tulee. Ilmeisesti kastelujärjestelmä on kytketty vesijohtoverkkoon, josta esim. ajastetussa kastelujärjestelmässä venttiilit aukeavat tietyn aikaikkunan puitteissa ja vapauttavat veden järjestelmään joka luo suuttimien avulla suihkun. Huomaan, että mieleeni kuitenkin muodostuu ristiriita tällaisen vesijohtoverkkoon kytketyn kastelujärjestelmän luomisessa, sillä ajattelen, että puhdasta vettä tulisi tulevaisuudessa säästää. Toisaalta on kyse ajoittaisesta ja mahdollisesti manuaalisesta kastelusta, jolloin veden käyttö ajoittuisi äärimmäisen kuiville ajankohdille. Maanalaiset säiliöt voitaisiin putkistolla kytkeä vesiverkostoon ja kun säiliöt ovat täynnä venttiili sulkeutuu. Luonnollisesti vasta kun vesi on manuaalisesti pumpattu maan päälle säiliöt täyttyisivät taas…. Jaa, en tiedä. Tämä lisäyksenä ohjauksen keskusteluaihelistaukseen.

Viikko sitten järjestettiin toinen välikritiikki, jossa esiteltiin luonnokset työvaiheesta 2. Kaikissa vertaispalautteissa ja opettajien antamassa palautteessa nousi esiin hulevesiuoman tämän hetkisen olomuodon vallitsevuus aukiolla. Olen tarkoituksenmukaisesti antanut ajatusten ”muhia” pääsiäisen yli ja pitänyt näin ollen niin sanotun väliviikon harjoitustyön konkreettisesta työstämisestä.

Koen, että käytin paljon aikaa hulevesiuoman sijoittelun miettimiseen edellisessä työvaiheessa. Se aiheutti osaltaan päävaivaa ja mietinkin paljon aukion toiminnallisuutta tapahtumakäytössä ja olemassa olevien puiden sijoittumista, kun mietin mistä hulevesiaihe tulisi kulkemaan. Tämän vuoksi sinällään harmittaa pyyhkiä sen nykyinen sijoittelu pois ja miettiä se uudelleen. Suunnitelmani tarvitsee kuitenkin moniulotteisempaa otetta hulevesien käsittelyyn, kuin vain yksi uoma. Tästä heräsi antoisaa keskustelua välikritiikissä ja ajatuksia tuotiin ilmi myös vertaispalautteessa. Mielestäni jokainen kommentti on huomionarvoinen.

Tämän viikon tavoitteena on miettiä ja kerätä hulevesin käsittelyyn liittyviä elementtejä laajemmin. Lainasin kirjastosta ”Hulevesi rakennetussa ympäristössä” kirjan (Reijo Eskola ja Outi Tahvonen). Kirja käsittelee hulevesien luonnonmukaisia hallintakeinoja. Katsotaan olisiko siitä hyötyä tämän harjoitustyön työstämisessä.

Koen, että harjoitustyöni on ihan hyvällä mallilla. Silti aikataulu tuntuu painavan päälle ja olen hieman huolissani miten saan työni valmiiksi. Tavoite on tällä viikolla miettiä hulevesiteemaa ja keskustella siitä ohjauksessa ensi viikolla. Ensiviikolla (viimeistään) aloitan ns. paikallisen valumatarkastelun, joka osaltaan omaa roolin siinä miten aukion maastonmuodot tulevat asettumaan. Siitä jatkan maastonmuotoilun kanssa, jota seuraa kasvillisuuden tarkempi miettiminen. Mitä kosteiden olosuhteiden lajeja asetetaan keitaalle, mitkä ovat ne valkoisena kukkivat puut ja mitä reunustavalle metsäkaistaleelle tarkemmin ottaen tehdään. Tämän jälkeen on kurssin ekskursio pohjoismaihin, jolloin kaikki työt ns. seisoo, joten on todettava, että kiire kyllä tulee.

Olen pysynyt hyvin työsuunnitelmassani luonnostellussa aikataulussa ja sijoittanut työskentelyä myös viikonlopulle. Koen, että olisi ehkä pitänyt pääsiäisenäkin työstää kurssia, mutta toisaalta ajattelen, että väliviikko oli hyvää aikaa antaa mielen tasoittua ja prosessoida välikritiikissä pinnalle nousseita seikkoja.

Tällä hetkellä suunnitelmassani on kolme pääelementtiä, joiden ympärille maisema-arkkitehtuurin opetuksellinen arvo asettuu; hulevesiuoma, kukkiva puutarha ja keidas.

Omaan tietyllä tasolla ajatuksen siitä, mitä opetukselliset arvot kyseisissä kohteissa voisivat olla, mutta en ole tehnyt tarkempaa määrittelyä tai tutkinut tämänhetkistä opetussisältöä ja sijoittanut suunnitelmani opetuksellisia kulmakiviä kurssisisältöihin. Veera oli blogissaan eritellyt selkeästi kursseja ja niiden sisältöjä sekä pohtinut suunnitelmansa kulmakiviä niiden perusteella. Tämä oli mielestäni hyvä lähestymistapa kurssin tehtävänannon kannalta, sillä koen, että omalta osaltani suunnitelman opetuksellinen arvo on jäänyt hieman toissijaiseksi. Olen vain luottanut, että se tulee suunnitelman edetessä. Veeran blogipostauksen innoittamana pyrin tarkastelemaan tässä blogipostauksessa hieman oman suunnitelmani opetuksellisia elementtejä nykyisten kurssien sisältöjen avulla.

Seuraavaksi hieman tämän hetkisiä ajatuksia suunnitelmani opetuksellisesta sisällöstä koskien edellä mainitsemiani osa-alueita

Hulevesiuoma

Keskustelin taannoin ohjauksessa hulevesiuoman opetuksellisesta arvosta ja keskusteluissa nousi esille erilaiset hulevesiuoman tekniset ratkaisut. Erilaisten teknisten ratkaisujen kautta maisema-arkkitehtuurin opiskelija pystyisi havainnoimaan, miten eri tavoin toteutetut uomat vaikuttavat maiseman yleisilmeeseen.

Aihe ja opetuksellinen arvo on mielestäni suhteellisen yleispätevä, sillä hulevedet ovat missä tahansa suunnitelmassa oleellinen teema, jota tulee pohtia. Opetuksellinen arvo ilmenisi näin äkkiseltään pohdittuna esimerkiksi kenttäkursseilla tai jonkin suunnittelukurssin alkukurssin viikko- tai osatehtävänä. Otollinen aika olisi varmasti tutustua aiheeseen kandidaatin vaiheen toisen (tai kolmannen) vuoden aikana, jolloin opiskelija on saanut yleisen käsityksen maisema-arkkitehtuurista edellisenä vuotena.

Keidas

Keitaan opetuksellinen arvo linkittyy vahvasti sen kasvillisuuteen, joka on sopeutunut kosteisiin ja märkiin olosuhteisiin. Jonkin sortin kasvilajien tunnistamista? mahdollisesti. Kandidaatin vaiheen toiselle vuodelle on sijoitettu ”Maisemarakentamisen kasvillisuus”-kurssi.

Maisemarakentamisen kasvillisuuden kurssikokonaisuus sisältää

• Puun habitus ja essentia talvi / kevät osatehtävät
• Kasvitentit 3kpl
• Luennot
• Puistikko osatehtävä
• Luonnosvihko
• Maastoluennot

Omien muistikuvieni kasvitentit suoritettiin verkkotentteinä. Tentit oli jaettu kolmeen osaan; puuvartiset kasvit (monivalinta), puuvartiset kasvit (lyhytvastaus) ja ruohovartiset kasvit. Kosteikkokasvillisuuden osalta voisi olla hyödyllistä toteuttaa kasvitentti luonnosvihkomuotoisena, jossa opiskelijalle annettaisi kasvilajiluettelo, jota seuraten opiskelijan tulisi tunnistaa keitaalla esiintyvät kasvit. Tällainen kasvilajien tunnistus voi olla kuitenkin haastavaa, sillä opetus ajoittuu tammi-toukokuulle ja kasvien tulisi olla sellaisessa kasvuvaiheessa, että ne voisi suhteellisen helposti tunnistaa.

Kukkiva puutarha

Ensimmäinen ajatus kukkivan puutarhan oppisisällöstä olisi opiskelijoiden osallistaminen puiden hoitoon. Jonkinlainen hands on työskentely olisi kiva. Suunnitelman osalta sopivat puulajit ovat kuitenkin määrittelemättä. Ihanteellinen ja jopa ”uhkarohkea” ajatus on, että opiskelijat voisivat osallistua ohjatusti puiden siistimiseen/leikkaamiseen syksyllä. Tietyllä tapaa ajattelen, että otollisinta olisi sijoittaa oppisisältö ensimmäiselle vuodelle, mutta ensimmäisten tuoreiden opiskeluviikkojen aikana ei ole ehkä järkevää tutustua niin sanottuun puutarhatyöskentelyyn, kun ala ei ole välttämättä niin tuttu kaikille ennestään. Tämän vuoksi kyseinen oppisisältö tulisi siis sijoittaa toisen vuoden syksyyn.

Maisema-arkkitehtuurin kandiopinnot ovat mielestäni jo nyt todella tiiviisti aikataulutettu ja kurssit sisältävät jo valmiiksi tärkeämpiä teemoja, kuin kuvailemani puutarhatyöskentely. Herää ajatus siitä, että kukkivan puutarhan osalta oppiminen olisi varmasti järkevä sijoittaa johonkin vapaavalintaiseen kurssiin. Kuinka moni tällaisen kurssin sitten haluaisi valita ja kuinka monen opiskelijan lukujärjestykseen tällainen mahtuisi, sitä en tiedä.

Tässä oli (erittäin) kevyttä pohdintaa opetuksellisesta sisällöstä ja miten ne voisi sijoittua maisema-arkkitehtuurin opintoihin. Asia täytyy ottaa vielä tarkempaan pohdintaan, jotta suunnitelmani kattaa vaaditulla tasolla tehtävänannon mukaisen oppimisympäristön.

Yksi suunnitelmani kulmakivistä on keväisin valkoisena kukkivat puut, jotka sulkisivat Alvarinaukion. Tässä blogipostauksessa on muistiinpanojen omaisesti tiedonkeruuta erilaisista valkoisena kukkivista puulajeista.

Pilvikirsikka

• kukkii toukokuun loppupuolella
• kasvaa 5-10 metriä korkeaksi
• tuore ravinteikas, hyvin vettäläpäisevä maaperä, sopeutuu myös kevyesti savisiin kasvuolosuhteisiin
• VIERASLAJI (voi aiheuttaa ongelmaa, etenkin, kun suunnitelman hulevesiuoma kulkee niin läheltä kukkivaa puutarhaa)
• paras leikkausaika on loppukesä/alkusyksy

Kuva: Vihervimma.fi https://www.vihervimma.fi/product/1139/pilvikirsikka

Hapankirsikka

• kasvaa n. 2-8 metriä korkeiksi puiksi
• kukkii toukokuussa, marjat kypsyvät elokuussa
• kasvualustan tulee olla tuore, kalkkipitoinen ja runsasravinteinen
• istutusväli 4-5 m

Kuva: Jussi Antila, 2021 https://turunpuut.fi/prunus/prunus-cerasus/1370/?

Japaninmagnolia / Vanha Rouva

• kasvaa 3-6 m korkuiseksi
• kasvualustana lämmin ja suojaisa, hapan, kosteahko maa. Ravinteikas.
• kukkii toukokuussa
• herkkä

Kuva: Mustila Puutarha https://www.mustilapuutarha.fi/Japaninmagnolia-Vanha-Rouva-80-100-cm

Tuomi

• kukkii touko-heinäkuussa
• tuomenkehrääjäkoi
• kasvupaikkana; aurinko-puolivarjo, tuore-märkä, keskiravinteinen. Sietää hyvin seisovaa vettä.

Kuva: Huutokoski.fi https://huutokoski.fi/lehtipuut/tuomi-prunus-padus/

Koristeomenapuu

• kukkii touko-kesäkuun vaihteessa
• kasvaa 2-4 m korkeaksi
• vaatii parannellun kasvualustan (savimaa ei optimi, juuristo ei siedä märkää ja kylmää maata -> istutettava loivaan kumpuun tms.)

Kuva: Jussi Antila, 2020 https://turunpuut.fi/malus/malus-hybrid/1461/?

Suunnittelualueeni kukkiva puutarha sijoittuu savimaalle (kartassa vaalean sininen alue), joka osaltaan luo reunaehtoja puulajivalinnoille. Pitää vielä kuitenkin selvittää, miten hulevesiuoma tulee vaikuttamaan maaperän kasvuolosuhteisiin savimaan osalta. Uskon, että Pirjolta voisi saada arvokasta tietoa tästä ohjauksessa.

Kuva: Ote Otaniemen maaperäkartasta.

Koen, että viime viikon aikana suunnitelma koki isoimman kehitysvaiheen, kun uskalsin päästää irti muutamasta mielikuvasta, jotka ohjasivat suunnitelmani eri vaihtoehtojen muodostumista. Keidas- ajatus on pysynyt vahvasti osana suunnitelmaa. Hulevesiajatusten lisäksi, lähdin luonnostelemaan näkymäkuvia ja miettimään tilallisuutta. Yksi isoimmista ”ongelmakohdista” oli mielestäni näkymä aukiolta kohti Otaniementietä. Se luo aukiosta hieman levottoman ja tuntuu, että se niin sanotusti imee ympäröivän maiseman itseensä kuin musta aukko.

Näkymä kohti Otaniementietä 17.3.2026

Lähdin ideoimaan, miten aukion saisi suljettua kajoamatta kuitenkaan oppimiskeskusta reunustavaan puukujanteeseen. Tässä vaiheessa tarkastelin muita aikaisemmilla luennoilla esiteltyjä kampusalueita ja sain idean inspiroituneena Washingtonin yliopiston kirsikkapuista.

@University of Washington

Koin, että vaaleanpunaisena kukkivat kirsikkapuut eivät keskustele Aallon kampuksen paikan hengen kanssa. Kampusrakennukset ovat pääosin julkisivultaan punaista tiiltä ja julkisivussa esiintyy paikoitellen valkoisia yksityiskohtia –> valkoisena kukkivat puut keskustelisivat näin ollen kauniisti aukiota rajaavien kampusrakennusten kanssa ja sulkisivat aukion, jos ne sijoitettaisiin Otaniementien läheisyyteen.

Näkymä kohti Otaniementietä – luonnos – metsänreunan ja puukujanteen väliin sijoitetut keväisin valkoisena kukkivat puut sulkevat aukion

Se, mitä lajiketta kyseiset puut olisivat on vielä hieman auki. Savinen maaperä luo omat reunaehtonsa lajien valinnalle ja jotta kukkivista puista olisi iloa mahdollisimman monelle, niiden kukinta-ajan tulisi sijoittua huhti-toukokuulle. Ensimmäisenä lajina tuli mieleen tuomi, mutta viime viikon ohjauksessa Juhan kanssa käytyjen keskustelujen lomassa kävi ilmi, että Tuomea vaivaa Tuomenkehrääjäkoi, joka syö puut paljaaksi kerran kesässä. Pitänee siis vielä pohtia ja perehtyä eri lajeihin.

Olin työstänyt viime viikon ohjaukseen kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa, joista keskustelimme Merin kanssa.

Luonnos 1 – tapahtuma-aukio (oranssi) – keidas (purppura) – metsänreuna (vihreä) – pieni puutarha (keltainen)

Luonnos 2 – leveämpi pääreitti keskiössä, tiet jaksottavat hulevesiuomaa ja sen ulkomuotoa

Luonnos 3 – hulevesiuoma ei kulkisikaan metsänreunaa pitkin.

Keskusteluissa nousi esiin suunnitelmissa esiintyvä läpivirtaus, josta olisi hyvä päästää irti. Meri nosti esiin ajatuksen, jossa koko aukio voisi olla jonkilainen keidas, kohtaamispaikka. Lähdin työstämään tätä ajatusta suunnitelmiin ja tavoitteenani on saada koostettua välikritiikkiin 2-3 vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotka ovat kaikki erilaisia.

”Keidas – suossa oleva mätäs, suosaareke t. mättäiden muodostama jono”

Palasin mm. pohtimaan keitaan määritelmiä, ja ajatukseeni nousi täysin eriävä idea aikaisemmista luonnoksista, jossa aukiolla esiintyisi kumpuilevia ”mätäsmäisiä” maastonmuotoja. Nopeasti kuitenkin tajusin, että tällaisen suunnitelman työstö vaatisi paljon aikaa ja perehtymistä ollakseen jokseenkin soveltuva alueelle ja koen, että tässä vaiheessa aikaa ei ole niin paljon, että kerkeisin sellaisen työstämään. Lisäksi ajatuksen toteuttaminen koko aukiota kattavassa mittakaavassa jouduttaisiin kaatamaan monia merkittäviä puuyksilöitä. En halua kuitenkaan sulkea ideaa pois, josko se soveltuisi tulevaan suunnitelmaan edes osittain.

Tämä blogipostaus sisältää muistiinpanoja tiedonhausta.

RT-kortistot

Hulevesirakenteet RT 103006

Avouomat

• hulevesien johtaminen
• uoman syvyyttä, muotoa ja pituuskaltevuutta muokkaamalla voidaan korostaa haluttua ominaisuutta (imeytys, varastointi, johtaminen)
• eroosiohaittoja voidaan ehkäistä jättämällä pituus- sekä luiskakaltevuus riittävän alhaiseksi
• jyrkimillään uoman luiskat voivat olla 1:1, mutta tällöin vaatii tod näk. suojauksen, esim. kiveäminen

Painanteet

• johtamiseen käytettävä matala, pituuskaltevuudeltaan (1-3%) ja luiskiltaan loiva avo-oja
• pienten virtaamien johtamiseen painanteet voivat olla vain n. metrin levyisiä vs. hulevettä viivyttävien ja laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla kaksikin metriä
• luiskien tavoiteltavat kaltevuudet loivia 1:4-1:5 (mikäli tilaa riittävästi)
• mitä enemmän painanteessa kasvillisuutta sen parempi puhdistava vaikutus

Rakennetut kanavat ja uomat

• rakennetut uomat userin luonnonmukaisen avouoman kaltaisia uomia (kooltaa usein noroa vastaavia)
• reunoihin voidaan käyttää kiveyksiä, esikasvaetusta vesikasvillisuudesta tehtyjä rantarullia tai muita luiskaverhouksia
• soveltuvat hulevesien pääpurkureiteiksi
• uoman varteen voidaan helposti liittää rakennettuja kosteikkoalueita käsittelyn tehostamiseksi
• pituuskaltevuuden tulisi olla pieni, korkeintaan muutamia prosentteja
• jyrkissä kohdissa voidaan käyttää pohjapatoja tai luonnonkiviä

Kosteikko

• rakenteeltaan samankaltainen kuin pysyvälllä vedenpinnalla rakennettu allas
• erona matala vesisyvyys ja monipuolisempi kasvillisuus
• viivytys ja puhdistus
• rakennetaan pinnanmuodoiltaan vaihtelevaksi siten, että niissä on avovesipintaisia jatkuvasti veden peittämiä alueita, ajoittain veden peittämiä alueita sekä harvoin veden peittämiä alueita
• veden keskisyvyys muutamia kymmeniä senttejä
• luiskakaltevuus kosteikossa ja sen ympärillä 1:4 – 1:5
• kosteikon alkupäähän suositellaan tasausallasta (tilavuus 10-15% kosteikon mitoitustilavuudesta
• kosteikon pituuden ja leveyden suhteen tulisi olla väh 2:1, mutta optimi 3:1-4:1
• jotta kosteikko järkevä valuma-alueen tulisi olla väh 10 hehtaaria

Painanne

• ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita (h.vesien lammikoituminen ja imeytyminen maaperään)
• tyhjentyminen viim. vuorokauden kuluttua
• nopea tyhjentyminen ja kuivuminen edistää talvikauden sade- ja sulamistilanteissa
• painanteen valuma-alueen tulisi olla max. muutamia hehtaareja

Hulevesirakenteiden kasvillisuus RT 103007

• käyttämällä luonnonlajeja erityisesti uomien ja luonnonvesien yhteydessä voidaan vähentää vieraslajien leviämistä

Kosteikkoalueella soveltuvia kasvilajeja

• pullosara
• varstasara
• röyhyvihvilä
• keltakurjemiekka
• rantakukka
• ranta-alpi
• suovehka
• luhtalemmikki

• tervaleppä (kosteikon ”ranta-alueet”)
• pajut

Painanteet

• tulee kestää sekä kuivuutta, että märkyyttä

kts. rt kortin taulukko 1 siellä kattavasti eri lajeja ja niiden ominaisuudet ja kasvupaikkavaatimukset

Aukion opetuksellinen näkökulma: erilaiset hulevesirakenteet?

• miten saadaan yhdistettyä ilman sekamelskaa? tien ylitykset rytmittävät? ehkä..

Hulevesien hallinta rakennetuilla alueilla – Laura Inhan diplomityö, Tampereen teknillinen yliopisto

kpl 6 – Hulevesien hallintamenetelmien toimivuus rakennetuilla alueilla

• kourut ja kivtetyt painanteet pienten hulevesimäärien johtamiseen
• pintavalunnan johtamiseen matalat ja loivaluiskaiset nurmetetut painanteet
• Suuremmalle vesimäärälle syvemmät ja jyrkkäluiskaisemmat, eroosiosuojatut painanteet ja avo-ojat
• puhtaanapito: huoltotoimet (roskien poisto, kasvillisuuden kunnossapito ja ruohon leikkuu)
• painanteilla voidaan viivyttää ja imeyttää hulevesiä (kosteikko, syväjuuriset puut?)
• Sammon alueen hulevesien kuivatusoja hämeenlinnassa
• likaisten hulevesien käsittelyyn ennen varsinaista imeyttämistä puskurivyöhyke tai tasausallas
• imeytysrakenteiden pohjan tulee olla tasainen
• imeytyspainannetta ei voida käyttää, jos maaperän vedenläpäisevyys on heikko
• imeytyspainanteen etu on maanpäällinen lammikoitumistila, jossa hulevesiä voidaan viivyttää. Tasaa virtaamia ja parantaa hulevesien laatua.
• imeytyspainanteiden pinta-alaksi suositellaan 10% valuma-alueen läpäisemättömien alueiden pinta-alasta -> kestää kerran viidessä vuodessa tapahtuvan 10 min rankkasateen kun ka lammikon syvyys on 0.1 m
• imeytykseen käytettävät ruohokentät pinta-alaltaan ainakin kaksinkertaiset vrt. alueen kattojen pinta-ala.

Imeytysoja:

• suodatinkankaalla suositeltu eristys muusta ympäröivästä maasta
• avoimissa ojissa tärkeää erottaa myös pintakerros alemmista kerroksista suodatinkankaalla, jolloin imeytysohjan hienoaines pidättyy pintakerrokseen eikä tuki alempia kerroksia.
• kankaiden ongelmana kuitenkin tukkiutuminen
• suositeltu valuma-alueen pinta-ala max 2 ha