Loppusanat

Kurssi on saapunut päätökseen ja koko kevään mittainen uurastus on ohi. Tämän viimeisen blogikirjoituksen muodossa haluan kerrata kurssin aikana oppimaani, pohtimaani, saamiamme kommentteja ja krittiikkiä.

Kurssin alussa mielenkiinnon kohteenani oli suoluonto. Ajattelin keskittyväni tämän kurssin puitteissa jollakin tavalla soihin, jonkinlainen ennallistamisprojekti oli ehkä mielessä. Alkukeväästä meidän tuli tutustua tiettyyn ennalta määrättyyn artikkeliin ja minun kohdalle osui Keretin ja Luikonlahden kaivosten jälkihoitoa koskeva raportti (Tornivaara&Kauppila. Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito – Ekskursio Luikonlahden ja Keretin kaivosalueille). Tämä oli ensimmäinen kosketukseni kaivosvesien käsittelyyn, jonka en vielä silloin tiennyt olevan kovin merkittävä kurssityön kannalta. 

Muodostimme kolmen hengen ryhmän Sonjan ja Sannan kanssa. Päätimme kohdistaa katseemme pohjoiseen luontoon, jossa olisi mahdollista tehdä erilaisia jokaiselle mieluisia interventioita vesiin liittyen.  Erilaisina vaihtoehtoina meillä oli mm. pohjoisten jokien ennallistamista kenties jonkun vaellusesteen poistaminen, soiden ennallistaminen, jonkin vesistön laadun parantaminen, yhdistävänä teemana jonkinlaisten pulmien ratkaisemista arktisessa ympäristössä.

Löysimmekin sattumalta Kemijoen varrelta Tervolasta vireillä olevan Suhangon kaivoshankkeen. Kaivoksen tyrmistyttävä vesienhoitosuunnitema ja siihen tulleet viimeaikaiset muutokset saivat meidät kaikki kauhistumaan kaivoksen aiheuttamasta ympäristön saatumisesta. Päätimme parantaa kaivokselta tulevien vesien laatua. Koska Ryhmässämme oli vielä tuolloin kolme henkilöä, ajattelimme että työmme koostuisi selvemmin kolmesta eri aihe- ja osa-alueesta, kaivosvesien puhdistamisesta, suoluonnon ennallistamisesta ja vaellusesteen poistamisesta Ossauskoskeen rakennettavan ohitusuoman muodossa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun ryhmämme yksi jäsen joutui yllättäen lopettamaan studiotyön tekemisen. Olimme perehtyneet kaivosvesien käsittelyyn eniten siihen mennessä ja huomasimme tiedon hankkimisen ja aiheeseen perehtymisen vievän huomattavasti aikaa, joten päätimme supistaa työmme koskemaan pelkästään Suhangon kaivoksen vesien käsittelyä. Lisäksi se tuntui aiheistamme akuuteimmalta ja merkittävimmältä ongelmalta.

Siitä alkoi meidän tarmokas perehtyminen Suhangon palladiumkaivokseen, sen prosessiin ja tuottamiin saasteisiin, erityisesti haitta-aineisiin poisjohdettavissa vesissä. Analysoimme alueen ominaisuuksia, kuten maaperää, pohjavesialueita, suoluonnon tilaa, luonnonsuojelualueita ja monia muita tekijöitä, laajasti, jotta pystyimme soveltamaan tietämystämme paremman vesienhoitosuunnitelman tekemiseen. Perehdyimme myös yleisesti kaivosvesien puhdistamiseen arktisissa olosuhteissa ja kaikenlaisiin keinoihin puhdistaa saastuneita vesiä, erityisesti passiivisilla menetelmillä. Lisäksi arvioimme ilmaston muutoksen vaikutuksia alueella etenkin liittyen alueen hydrologiaan.

Koen, että onnistuimme tiedon hankinnassa aika hyvin. Meillä oli myös rahtunen onnea puolellamme, koska kiinnostus ympäristön tilaa ja siten myös kaivosvesien puhdistamista kohtaan on kasvanut viime vuosina, joten tuoretta tutkimusta aiheeseen liittyen oli saatavilla aika paljon. Löysimmekin muutamia hyvin tuoreita ja vieläpä suomalaisiakin lähteitä, joita pystyimme soveltamaan työssämme.

Kuten jo sanoin kurssityömme muuttui sisällöltään paljon kevään aikana, mutta laajudeltaan se säilyi omalta osaltani samana kuin alussa suunnittelin (10 op). Myös omat henkilökohtaiset tavoitteeni kurssin suhteen muuttuivat. Alkuvaiheen innostus suoluontoa kohtaan muuttui kiinnostukseksi kaivosvesien puhdistamista kohtaan ja niinpä alkuperäiset tavoitteet oppia eniten soista tämän kurssin puitteissa eivät täyttyneet vaan merkittäväksi oppiaineeksi muodostui kaivosvedet kaikessa kirjavuudessaan.

Ajattelin kurssin alussa keskittyväni soihin ja ammentavani työhöni inspiraatioita soiden estetiikasta, mutta se tavoite jäi lähes kokonaan saavuttamatta. Minua kiehtoi ajatus siitä kuinka vesi ja kasvillisuus olisi vaihdellut ja millaista ympäristöä, ilmapiiriä ja tunnelmaa erilaiset kasvivalinnat, niiden vaihettuminen sekä maan ja veden rajapinnat olisivat tehneet. Aikaa ei lopulta jäänyt tarkkaan detaljiikkaan liittyen suoluontoon kosteikollamme ja maisema-arkkitehtuuri jäi ylipäätään työssämme karkeamman mittakaavan tarkastelutasolle teknisen prosessin painotuksen takia.

Tämän kurssityön aihe oli sellainen, josta en tiennyt juuri mitään ennen tätä työtä. Aiheeseen perehtyminen vei paljon aikaa, mutta tuntui välttämättömältä, jotta pystyimme perustelemaan ratkaisun tieteellisesti. Uuden aiheen suunnittelutehtävän lähestyminen on mielestäni perusteltua aloittaa referenssikohteita tai jotakin vastaavia tai sovellettavia kohteita tutkien. Juuri tähän meidän työhömme emme löytäneet kovin hyviä referenssikohteita, koska aihe ja varsinkin soveltamamme menetelmät olivat uusia. Seuraavaksi uutta aihetta opiskellessa tutustuisin aiheeseen liittyviin kirjallisiin lähteisiin. Alan ammattilaisia voisi olla myös järkevää konsultoida. Työssämme hyödynnettiin erilaisten tutkimusten ja innovaatioita koskevien raporttien tietoja vesien puhdistamisesta. Menetelmien soveltaminen työhömme vaati meiltä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä sekä laskelmia ja erilaisten skenaarioiden huomioimista.

Työssämme emme tuottaneet kovin tarkkoja teknisiä kuvia. Ne olisivat meidän aiheessamme vaatineet insinööriosaamista. Ehkä työmme tarkkuustasoa voisi kuvailla jonkinlaiseksi markkinointitasoksi, jolla suunnitelmaa voisi koittaa myydä kyseiselle kaivosyhtiölle. Suunnitelmassa esitetään prosessin periatteet ja karkea ehdotus sen arkkitehtuurista, mutta toteutussuunnitelmat pitäisi tehdä hankkeen edetessä tarkempien yksityiskohtien avulla.

Haluan kiittää terävästä ja aiheellisesta kritiikistä, joka osoitti opponoijien perehtyneen työhömme perusteellisesti. Työmme teknisyyttä kritisoitiin aiheellisesti. Työ vaati meiltä paljon perehtymistä vesien puhdistuksen tekniikkaan ja söi maisema-arkkitehtuuriin keskittymiseltä aikaa. Olen tyytyväinen työssämme siihen, että se onnistui välittämään meidän kiinnostuksen ja laajan perehtymisen aiheeseen. Ymmärrän oikein hyvin kritiikin aineistomme vaikealukuisuudesta. Laitoimme liian paljon infoa yksittäisiin kuviin. Kiitos kaikista tarkkanäköisistä huomioista ne todella opettavat ja herättävät ajatuksia meissä tekijöissä ja antavat siten meille mahdollisuuden olla parempia ensi kerralla.

Tällaisen ison työn kanssa tunnen usein hukkaavani terävän ajatuksen kokonaisuudesta ja koen etten välttämättä ole kovin johdonmukainen ja unohdan siten mainita ja avata olennaisia seikkoja prosessiin/työhön liittyen. Tästä opin paljon pariltani Sonjalta, jota saan kiittää eteenpäin työntävästä otteesta ja kokonaisuuden hallinnasta.

Tämä kevät oli hyvin erityinen minulle henkilökohtaisesti. Sain pienen tyttövauvan kanssani opiskelemaan lukukauden viimeisiksi viikoiksi. Toisaalta kevät on ollut erityinen myös meille kaikille muuttuvien maailmantilanteiden vuoksi, kuinka koronasta äkkiä siirryttiinkin vain seuraavaan kriisiin. Koulunkäynti todella joutuu uudenlaiseen perspektiiviin. Kiitos hyvin mielenkiintoisesta kurssista, erityisesti muille opiskelijoille, joiden töiden etenemistä on ollu erittäin antoisaa seurata koko kevään ajan.

Toukokuun alun turinoita

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt aikaa. Olemme käyttäneet edelliset viikot Sonjan kanssa perusteelliseen tiedonhankintaan lähinnä kaikenlaisesta kaivosvesien puhdistusmetodeihin liittyvästä. Tietoa löytyy aika ainakin pintapuolisesti runsaastikin, mutta sen sovellettavuus juuri meidän työhämme onkin hankalaa.

Erityisesti erilaisten puhdistusprosessien mitoitukseen on hyvin hankala löytää tarkkaa tietoa. Olemme tehneet laskelmia puhdistettavista vesimääristä ja niiden sisältämistä haitta-aineista. Olemme selvitelleet ja laskeskelleet sekä luonnollisten kosteikkojen että teknisempien puhdistusaltaiden puhdistusprosessien vaatimia pinta-aloja, kaltevuuksia, tilavuuksia, virtausnopeuksista ja tietysti soveltuvuutta poistamaan juuri näissä vesissä olevia haitta-aineita. 

Olemme löytäneet puhdistusplantaasillemme sopivan paikan kaivosalueen välittömästä läheisyydestä sen länsipuolelta. Siellä on tilaa sekä teknisille, että luonnollisemmille puhdistusmetodeille. Kosteikon sijoittaiminen kaivoksen läheisyyteen mahdollistaa vesien puhdistamisen mahdollisimman lähellä niiden saastuttajaa ja haitta-aineista aiheutuvat haitat jäävät paikallisemmiksi eivätkä leviä Kemijokea pitkin lopulta Itämereen asti. Vesien puhdistaminen kaivoksen lähellä poistaa myös massiivisen purkuputkilinjan rakentamisesta aiheutuvat haitat täysin. Kaivosyhtiöllä olisi myös mahdollisuus (tai velvollisuus) hyödyntää erilaisiin puhdistusrakenteisiin pidättyneitä haitta-aineita. Esimerkiksi polttamalla tai liuottamalla voitaisiin tietynlaisesta vesienpuhdistusjätteestä erottaa siihen pidättyneitä metallimalmeja.

Seuraavaksi siirrymme tarkemman toteutussuunnittelun pariin. Erilaisten metodien valitseminen ja sijoittaminen valitsemallemme maa-alalle sekä niiden maisema-arkkitehtonisten mahdollisuuksien pohtiminen tulee olemaan ensiviikkojen työsarkamme.

Tenttiviikko

Tällä viikolla meillä oli tentti. Olipas virkistävää kokeilla pitkästä aikaa tentin tekemistä, vaikkei voi kyllä kehuskella sen sujuneen erityisen hyvin. Aika loppui hieman kesken ja kotona oli erilaisia häiriötekijöitä tentin aikana. Yllättävän työläiksi osoittautuivat asiakirjaluettelon ja rakennustapaselostuksen sisällysluettelon tekeminen ja ne haukkasivat leijonan osan ajasta.

Tentin jälkeen olen koittanut löytää referenssikohteita teknisemmistä/suljetuista kosteikoista ja ylipäätään vielä lisää tietoa erilaisista puhdistusmenetelmistä, jota voisimme soveltaa näiden visioimiemme suljettujen kosteikkojen tekemisessä.

Löysin yhden suomalaisen hankkeen nimeltä iFormine (2018), jonka tavoitteena oli kehittää uusia ratkaisuja kaivosvesien hallintaan ja ekotehokkuuden lisäämiseen. (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/152747/URNISBN9789523440982.pdf?sequence=1&isAllowed=y ) Hanketta on ollut toteuttamassa mm. eri korkeakouluja ja GTK, Kaakkois-Suomen ammarrikorkeakoulun hallinnoidessa koko hanketta. No, olen vasta lukemassa raporttia läpi, mutta mielenkiintoisen oloisia uusia metodeita sekä kaivosvesien puhdistamiseen että niiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen uudelleen kaivosalueella.

Välikritiikki

Saimme työmme omasta mielestä suhteelliseen selkeään konseptivaiheeseen. Asioita on paljon vielä selvittämättä ja päättämättä, mutta työmme perus idea on suhteellisen kirkas omissa mielissämme. Suurimmat avoimet kysymykset ovat kosteikkojemme sijainti ja teknisten puhdistuskosteikkojen yksityiskohdat mm. niiden puhdistukseen hyödyntämät prosessit.

Saimme kritiikissä kiitosta työmme selkeästä aiheen rajauksesta ja taustatietojen keräämisestä. Näitä pohdiskellen ja pureskellen olemmekin viettäneet paljon aikaa.

Kehityskommentteja tuli seuraavista asioista: huoltotoimenpiteiden vastuutahon miettiminen, teknisten puhdistusaltaiden sijainti, mitä haitta-aineita altaissa käsitellään sekä referenssejä vastaavista kohteista kaivattiin. Nämä ovatkin meillä tiedossa olevia ongelmia tai avoimia kysymyksiä. Kosteikkojen sijainti vaikuttanee vastuutahon määräytymiseen. Täydellisessä maailmassa huoltotoimenpiteistä huolehtiminen kuuluisi mielestäni automaattisesti kaivosyhtiölle, arvata saattaa miten oikeassa. Kaivosvesien haitta-aineista meillä on nyt jonkinlainen käsitys ja seuraavaksi meidän tulisikin selvittää, mitä niistä olisi tärkein puhdistaa näissä suljetuissa kosteikoissa. Verrokkikohteiden löytäminen on ollut haastavaa ja se on edelleen työn alla.

Opiskelijoiden kehityskommenteista useat liittyivät esityksen graafisiin seikkoihin (mm. karttojen mittakaavojen vaihtelu, tekstiä kuviin, joidenkin värien liian vaaleat sävyt). Mielellämme korjaamme tällaiset esitystekniset ongelmat, jotta kuvia olisi mahdollisimman helppo ymmärtää ja esityksen seuraaminen onnistuisi vaivatta. Kysymyksiä oli herättänyt myös tekniset suljetutu kosteikot – dialla ollut maininta ”graafisia: kalkkikiveä ja hiiltä…”. Tällä viitattiin lähinnä mahdollisuuteen tutkia myös kosteikkojen arkkitehtonisia vaihtoehtoja.

Kiitos hyvistä ja yksityiskohtaisistakin kehitysehdotuksista!

 

Muutoksen tuulet

10. viikon muistelmia:

Suunnitelmat muuttuvat ja projekti elää. Yksi ryhmän jäsenistämme päätti lopettaa ja olemme tämän viikon tehneet Sonjan kanssa kahdestaan tätä studiotyötä. Niinpä olemme koittaneet näin aluksi rajata sitä uudelleen. Pohdiskelimme kalaportaiden rajaamista työn ulkopuolelle ainakin näin alustavasti ja katsomme jos aikamme ja mielenkiintomme riittää niihin vielä myöhemmässä vaiheessa, jolloin otamme ne mukaan suunnitelmaan.

Valitettavasti emme saaneet maanantaina ohjausta, joten olemme koittaneet edistää työtä varovasti ja vain varman tuntuisin siirroin.

Tällä hetkellä keräämme siis karttamateriaalia tarkastelualueeltamme. Kartoitamme mm. erilaisia arvokkaita luonnon- ja kulttuurikohteita, suojelualueita, geologiaa ja topografiaa, valuma-alueita jne. Niiden avulla pyrimme muodostamaan käsityksen sopivasta paikasta kaivosvesiä puhdistavalle kosteikolle. Niin ettei olemassa olevia luonto tms arvoja tuhoutuisi vaan päinvastoin rakennettu kosteikko toisi monenlaista lisäarvoa alueelle. (luonto, virkistys, maisema,)

Luin juuri Delia Owensin kirjan Suon villi laulu ja sen tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen hyljeksityille soisille maille, ”marskimaille” Pohjois-Carolinassa. Kirjassa kuvailtiin kauniisti luonnon toimintaa suolla ja sen ominaisuuksia elämän synnyttäjänä: 

”Suovesi on tyyntä ja tummaa, se on hotkaissut valon mutaiseen nieluunsa. Jopa yöeläjät liikkuvat sen siimeksessä päiväsaikaan. Ääniäkin siellä kuuluu, mutta marskimaahan verrattuna suo on hiljainen, sillä hajoaminen tapahtuu solutasolla. Elämä mätänee ja löyhkää ja palaa lahonneeksi turpeeksi; suon katkerassa liejussa kuolema synnyttää elämää. ”

Juuri tällä solutasolla meidänkin työmme merkittävin prosessi tapahtuisi. Kaivosvesissä virtaava kuolema saisi muuttua elämäksi, puhtaaksi vedeksi, joka mahdollistaa taas uuden elämän synnyn. 

Pohjatietoja ja pohdintoja

Viime viikko meni kaivosvesiä, suokosteikkoja, soiden käyttämistä kaivosvesien puhdistamiseen ja erilaisten arktisten vesien puhdistusjärjestelmien tutkimiseen. Aiheesta löytyy melko hyvin tietoa ja ilahduttavasti myös suomen kielellä.

Luonnontilaisten soiden käyttäminen kaivosvesien puhdistamisessa näyttää olevan yleisesti käytetty ratkaisu Suomessa. Vielä vuonna 2013 suomessa ei ollut yhtään rakennettua kosteikkoa kaivosvesien puhdistamiseen. (Turvekosteikot kaivosvesien puhdistajina, Taina Pönkä, 2013) Suon erilaisia ominaisuuksia kaivosvesien puhdistamisessa esimerkiksi kaltevuutta ja turvepaksuutta on tutkittu mm. Kittilän Suurkuusikon kultakaivoksen kaivosvesien puhdistamisessa ja niistä saa ohjeellisia arvoja käytettäväksi muissakin suopuhdistamoissa.

Soiden ennallistaminen vaikuttaisi olevan myös järkevää samassa syssyssä, sillä kaivosvesien puhdistamisprosessin toimimiseksi vesi ei saa virrata kosteikossa liian nopeasti ja suossa olevat ojat olisikin hyvä esimerkiksi padota.

Vielä selvittämättömäksi meillä jäi alueellamme sijaitsevan Suhangon kaivoksen purkuputkeen johdettavan jo puhdistetun veden haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, mutta nyt löysin 2000-luvun alussa annetun ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen, josta ne toivottavasti löytyvät.

Tämän viikon suunnitelma on skissailla, luonnostella villejä luovia ideoita toimenpiteistä ja visioista alueelle. Pyrimme hetkeksi irrottautumaan teknisistä ja käytännön rajoitteista ja saada siten työmme uuteen lentoon. Olo on nimittäin hieman sekava kaiken sen tiedon jälkeen, mitä viime aikoina olemme käyneet läpi. Tuntuikin, että olimme vain suuremman lukumäärän kysymyksiä edessä päinvastoin että olisimme löytäneet tiedosta etsimiämme vastauksia. Saimme myös ohjauksesta kannustusta luonnostelun suuntaan, joten näin aiomme edetä.

 

Viikko 6, työohjelma

Päädyimme ryhmässämme kohdistamaan katseemme Kemijokeen ja tarkemmin Ossauskosken alueelle, kosken kaakkoisrannoille ja hieman metsiinkin. Olemme visioineet tälle alueelle monenlaisia interventioita liittyen vaelluskaloihin, kaivosvesiin ja suoluontoon ja koska meitä on sopivasti kolmen henkilön ryhmä, saimme kohteen jaettua helposti erilaisten aihepiirien mukaan ryhmän kesken.

Aion tämän studion puitteissa opiskella suoluonnon mahdollisuuksista veden puhdistuksessa ja yleisesti pohjoisiin olosuhteisiin sopivista passiivisista vesien puhdistusmetodeista. En malta odottaa, että pääsen sukeltamaan syvälle aiheen pariin.

Aihepohdintoja

Viime viikolla elämä heitti eteen, kurssin teemaankin löyhästi liittyen, harmillisen veteen liittyvän ilmiön; vesivahingon. Sen äimistelystä nyt jotakuinkin toipuneena voi taas jatkaa tässä toisessa todellisuudessa opiskelujen parissa.

Kävimme siis viime viikolla pienryhmissä läpi erilaisia veteen liittyviä aihepiirejä lukemiemme aineistojen pohjalta. Koko sessio oli hyvin antoisa, muttei lopultakaan aiheuttanut sysäystä voimakkaasti jonkin aiheen pariin. Muodostimme myöhemmin samalla viikolla ryhmän Sonjan ja Sannan kanssa ja olemmekin nyt ryhmässä työstäneet aiheenvalintaa eteenpäin. Kiinnostavia aiheita riittää: soiden ennallistaminen, ohitusuomat, vedenlaadun parantaminen, monimuotoisuuden lisääminen ja monet muut.

Olemme risteilleet myös kohteen mittakaavan kanssa. Laaja kohde mahdollistaisi yleisluontoisemman tyyppiratkaisun tekemisen ja tarkempi kohdealue puolestaan antaisi ehkä tilaisuuden keskittyä enemmän kohteen arkkitehtonisiin ominaisuuksiin. No toisaalta itse kohteen löytyminen tai valitseminen määrittäisi varmasti suuntaa myös koko työlle. Olemme keskittyneet kohteen etsintään jostakin päin pohjoista Suomea. Jatkamme työstämistä.

Kurssin aloituspohdintoja

Tämä blogi toimii oppimispäiväkirjanani maisemarakentamisen syventävälle studio-kurssille. Kurssin teemana on tänä vuonna vesi ja maa ja paneudumme kurssilla erityisesti siihen mitä veden arkkitehtuuri voisi olla tällä vuosikymmenellä. Kurssin vesi-teema on mielenkiintoinen ja herättää välittömästi monenlaisia ajatuksia, jotka saavat innostumaan kurssista.

Tässä kurssissa on tekninen painotus, joka tuntuu nyt erityisen mielekkäältä usean vähemmän teknisen kurssin jälkeen. Minulla on rakentamiseen liittyvistä teknisistä haasteista ja yksityiskohdista erityisesti kokemusta liittyen pientalorakentamiseen, joten tällä kurssilla odotankin pääseväni toisenlaisiin mittakaavoihin ja aiheisiin. Toivon tämän kurssin suoritettuani olevani viisaampi nimenomaan maiseman rakentamiseen liittyvissä teknisissä kysymyksissä.

Suunnittelusta ja tiedonhankinnasta ja tiedon soveltamisesta suunnittelussa minulla on kokemusta edellä mainituista pienistä rakennushankkeista ja tietysti aikaisemmista kursseista. Minulla ei ole mittavaa kokemusta juuri mistään kurssin teemasta (maisemarakentamisen tekniset kysymykset,vesi ja sen mahdollisuudet maisema rakentamisessa tai 2020-luvun maisema-arkkitehtuuri), mutta toivon kokemattomuuteni antavan minulle enemmän vapautta kysymysten luovaan lähestymiseen.

Kurssin ensimmäisellä kerralla esitellyt ennakkotehtävät olivat mielenkiintoinen katsaus opiskelijoiden ajatuksiin maisema-rakentamisen interventioista erilaisissa veteen liittyvissä kohteissa. Olipa myös yllättävää, että valitsemani kohde Kemijoki oli valikoitunut niin monen muunkin kohteeksi. Mielenkiintoisimpia teemoja ennakkotehtävissä olivat ison mittakaavan, ympäristön tilaan, monimuotoisuuteen tai vesien laatuun liittyvät teemat esimerkiksi soiden ojittaminen ja suuret joet.